Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Loppuvuoden suunnitelmia ja ensi kevään kursseja

Heippa taas kaikille! Marraskuu kiisi kiireineen kovaa vauhtia ohi ja sain onneksi purettua (taas viime tipassa) tehtäväpinoa niin, että hallinnan tunne elämästä säilyi joten kuten. Parin viikon takainen Rooman matka oli kyllä ehdoton pelastus ja valopilkku syyskiireiden keskellä!






Tänään oli neuropsykan ammattikäytännön viimeinen kurssikerta ja loppuarvosanaksi kurssista sain nelosen. :) Oon kyllä tosi tyytyväinen, koska alkutentti meni vähän heikosti (sain siitä kolmosen), mutta kaksi nelosen arvoista lausuntoa nosti mun arvosanaa. Tykkäsin kurssista ihan mielettömästi, opin hirveästi uusia asioita esim. lausunnon kirjoittamisesta, haastattelun merkityksestä, testien tulkitsemisesta ja ylipäätään koko tapauksen jäsentämisestä. Meillä oli myös aivan ihana ja tsemppaava opettaja. <3 Tämä kurssi on siis nyt paketissa! Huomenna on vielä persoonallisuuspsykan ammattikäytännön viimeinen kerta ja siitä mulla on vielä palauttamatta raportti, jonka deadline on maanantaina. Tiedän siis, mihin tulen viikonlopun käyttämään! Muita kursseja mulla ei nyt ole syksyllä ollutkaan ja silti on tutkimusharjoittelun, töiden ja ainejärjestötohinan kanssa riittänyt puuhaa. Lauantaiksi pitäisi kirjoittaa vielä SPOL:n kesätyöselvitys puhtaaksi.




Työsopimus tutkimusavustajan hommasta mulla loppuu vuoden lopussa. Töiden kanssa onkin ollut hirveä kiire ja välillä melkoinen ahdistus. Saan tänään valmiiksi ensimmäisen kohortin jättidatan ja sitten pitäisi pusertaa vauhdilla toisesta kohortista samanlainen tän kuun aikana! Vähän pelottaa, että saanko homman valmiiksi, mutta pakko se on saada. Onneksi viimeiset varsinaiset koulupäivät on tällä viikolla, niin voin sitten käyttää lomani datan kanssa, jee. :D Myös opetustyö on tältä vuodelta loppunut ja seuraava opetus alkaakin sitten tammikuussa data-analyysikurssilla. :)


Ensi kevättä odotan innolla. Tiedossa olisi viimeinen pakollinen tilastokurssi, monimuuttujamenetelmät, jossa pyöritellään vähän graduaineistoa. Sen lisäksi harkitsen osallistumista kolmipäiväiselle englanninkieliselle R-ohjelmistokurssille, josta olisi ehkä hyötyä gradua ajatellen (jonka tosin teen eri ohjelmalla mutta anyway) ja ylipäätään tulevaisuutta ajatellen. Yritän päästä myös ammattikäytännön mielenterveyskurssille ja ammattikäytäntö IV:sen nuorisopsykologian kurssille. Näissä kolmessa isossa kurssissa riittää kyllä puuhaa, mutta ajattelin vielä (jos ehdin ja jaksan) ainakin kuuntelemassa valtsikan lineaaristen mallien sovellus -kurssia ja mahdollisesti heidän monimuuttujamenetelmiään myös. Voi kyllä olla, etten niille kursseille repeä edes kuuntelemaan, koska graduakin pitäisi keväällä nyt oikeasti tehdä. Syksy olikin niin työntäyteinen, että gradu jäi kokonaan pois kuvioista ja mulla on siitä aika huono omatunto. :( Se on kuitenkin aiheeltaan niin kiinnostava, että haluaisin päästä siihen jo käsiksi!


Mulle tarjottiin myös töitä yhdestä tutkimusprojektista, mutta kerrankin osasin sanoa ei (koska gradu ja muut opinnot). Vähän harmitti kieltäytyä, koska se homma olis ollut tosi kivaa ja erilaista, mitä oon tähän mennessä tehnyt ja olisin varmasti oppinut siitä paljon! Harmittaa aina kieltäytyä tällaisista tilaisuuksista, kun ei nyt tässä vaiheessa opintoja ihan hirveästi olisi varaa valita. Nyt täytyy kuitenkin opetella priorisoimaan hommia. :) Ensi vuodelle on kuitenkin tiedossa toinen vuosi SPOL:ssa ei Suomen psykologian opiskelijain liitossa ja voin nyt tässä vaiheessa paljastaa, että aion pyrkiä puheenjohatajaksi ensi vuodelle. ;) Tammikuussa on sitten vuosikokous, missä tuleva pesti selviää!


Sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Nyt pitääkin varmaan palata taas datan pariin, että se eka kohortti olisi tosiaan valmis tänään. :D Mietin muuten myös sellaista, kun kaveri kertoi tästä uudesta Periscope-sovelluksesta, että mitä mieltä olette jos yrittäisin tehdä semmoisia pieniä tilastovideoita sen avulla? Oon jo pitkään miettinyt sellaista lyhyiden "opetusvideoiden" tekemistä, mutta ei ole ollut oikein mitään järkeviä laitteita siihen. Tossa olisi (ilmeisesti) se hyvä puoli, että siihen voisi samaan aikaan kommentoida jos esim. näytän jonkin tehtävän laskemista tai vastaavaa. Oon meinaan hirveesti tykännyt nyt syksyllä taas tuosta opetushommasta, niin jäi tällainen asia mietityttämään. :) Kommentoikaa alle, että mitä mieltä olette!


Innostusterkuin,
Embe

Ps. Kaikki kuvat ovat minun ottamiani, ethän kopioi!

torstai 19. marraskuuta 2015

Tapahtumien täyteinen syksy

Heippa taas! Yritän nyt aktivoitua täällä blogin puolella, koska oon huomannut, että tää on aika rentouttavaa puuhaa - pääsee vähän purkamaan ajatuksia välillä. :) Huomasin, etten ole paljon kirjoitellut syksyn tapahtumista fuksirientojen jälkeen ja ois kiva kirjoittaa niistäkin "virallisten" juttujen lisäksi. Yritän tässä just selata kalenteria taaksepäin, että mitä lokakuun ja marraskuun aikana on oikein ehtinyt tapahtua.

Heti lokakuun alussa meillä on Kompleksin työryhmän järjestämä kaksipäiväinen seksuaalisuusseminaari. Kysyntää tällaiselle "tapahtumalle" (vai pitäisikö sanoa koulutukselle?) on ollut paljon - kurssille ilmoittautui ekan 10 minuutin aikana 100 opiskelijaa! Olimme työryhmän kanssa hakeneet HYY:ltä (Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta) innovatiivisen oppimisen tukea ja sen lisäksi Helsingin ja Uudenmaanpsykologiyhdistukset sekä meidän oma laitos sponssasivat taphtumaa. Saatiin siis mukavasti taloudellista avustusta, joten siitä iso kiitos kaikille tahoille! Opiskelijat saivat oppimispäiväkirjaa vastaan kaksi opintopistettä tästä semmasta. Oli kyllä tosi huikeaa olla järjestämässä tätä, miettiä tilavarauksia, olla yhteydessä luennoitsijoihin ja suunnitella (tärkeimpänä) kahvitarjoilua. Tällaista toimintaa kaipaisin Kompleksille lisää - enemmän koulutuspainotteisia juttuja siis! Hyvällä työryhmällä homma sujui mukavasti. :)

Semman jälkeen ehdin yhden viikonlopun hengähtää välissä ja sitten suuntasin auton kohti Turkua ja viikonlopun kestävää NPS-konferenssia (Nordic Psychology Students Conference)! Teemana oli oikeuspsyka ja oli supersiistiä olla mukana järjestämässä ja mahdollistamassa tätä(kin) tapahtumaa. Olin ollut paljon ytheydessä luennoitsijoihin ja pakko kyllä hehekuttaa, että aivan huipputyyppejä olivat kaikki! Suomen oikeuspsykan starat tulivat vain matkakorvauksia vastaan kertomaan meille englanniksi omasta erityisosaamisestaan ja olivat kyllä innostuneita tapahtumasta pienestä tekniikkasäädöstä huolimatta. Tapahtumaan osallistui yhteensä 60 psykan opiskelijaa Pohjoismaista ja Virosta. Vaikka mun päävastuu oli periaatteessa luennoitsijoista huolehtiminen, niin silti päädyin koko viikonlopun hengailemaan essu päällä ja avustamaan keittiössä. Yksi luennoitsija kysyikin multa, että oonko mä head chef. :D Oli kyllä silti tosi väsynyt olla sunnuntaina rankan viikonlopun ja SPOL:n kokouksen jälkeen.

Jottei vaan ehtisi turhaan lepäillä välissä, niin seuraavana viikonloppuna säntäsin sitten vaihteeksi Jyväskylään Stimuluksen vuosijuhliin edustamaan SPOL:a ja Kompleksia. Oli hauskat vujut, vaikka toki reissaaminen on aina rankkaa ja väsyttää. Ennen vuosijuhlia järjestettiin fukseille vielä järjestöinfo, johon tuli Psykologiliitto ja paikallisyhdistyksen kertomaan toiminnastaan. :) Se tapahtuma meni vähän heikosti tilan osalta, mutta ainakin asiasisältö oli hyvää!

Nyt tässä on ollut pari vapaata(=työ) viikonloppa. Arkena on sanaut juosta parilla luennolla, harkkaryhmätapaamisissa, tilaston kurssilla ohjaamassa, kokouksissa ja tanssitunneilla. Töitä oon koittanut tehdä aina välissä. Nyt viikonloppuna lähden taas Jyväskylään ja tällä kertaa vuorossa on SPOL:n gradukonferenssi, sitsit ja kokous! Tulee taas varmaan tiukat pari päivää ja vähän matkaväsymystä, mutta onneksi ensi viikolla ei alkuviikosta ole mitään sen kummempaa kuin töitä ja lausuntoa. Ens viikolla lähdenkin viikonlopuksi Roomaan. :) Matka tulee todellakin tarpeeseen, koska kaamosmasennus ja hirveästi hommia. Töiden deadline lähenee uhkaavasti, joten nyt pitää rykäistä homma kunnialla loppuun ja sitten voikin joulun jälkeen tehdä gradua ja lukea alkutenttiin. :D Huh huh, saa nähdä millainen kevät on tiedossa - suunnitelmissa olisi gradua, monimuuttujamenetelmät (1-2 kurssia), mielenterveyden ammattikäytäntö, nuorisopsykologian ammattikäytäntö lineaariset mallit ja vähän kiinnostaisi käydä kurssi myös mielenterveyden häiriöistä! Lisäksi pääsin Kompleksin edustajaksi toiselle kaudella SPOL:iin, jee. :) Kyllä noista järjestöhommista saa tosi paljon irti ja oppii mielettömästi uutta, vaikka se on välillä myös todella raskasta.

Nyt kuitenkin taidan kurkata vielä ihan vaan pari työjuttua ennen nukkumaan menemistä. Tsemppiä kaikille muillekin kaamosmasennuksesta kärsiville! :)


Touhuterkuin,
Embe

tiistai 17. marraskuuta 2015

Lisää MOOCia!

Heippa! Nyt kun loputkin MOOC-kurssit ovat tulleet julkisiksi, niin voin kertoa niistä täälläkin. :) Eli MOOC:n toinen kurssi on parhaillaan käynnissä (vielä ehtii mukaan!) ja kolme viimeistä kurssia järjestetään 3. periodissa eli tammi-helmikuun aikana. Viimeiset kurssit ovat Data-analyysi Survo ja SPSS-ohjelmistoilla, Lineaariset mallit ja Monimuuttujamenetelmät. Nämä kolme yhdessä syksyn kahden johdantokurssin kanssa muodostavat siis 25 opintopisteen kokonaisuuden, jonka saa hyväskiluettua sivuaineeksi, jee! Näistä kursseista saa myös niitä kuuluisia lisäpisteitä. ;) Itse olen töissä myös datiskurssilla ja suosittelen sitä kyllä kaikille. Siellä pääsee vähän tutustumaan jo SPSS:n (tai Survon) mystiseen maailmaan, jolloin esim. pääsykokeissa olevien tilastotulosteiden tulkinta on huomattavasti helpompaa. :) Kahden muun kurssin sisällöstä en osaa sanoa juurikaan mitään, koska en ole itse niitä käynyt (en oo muuten käynyt näitä johdantokurssejakaan, oho). Tosin ajattelin nyt mennä edes kuuntelemaan luennoille, että mistä oikein on kysymys jos(kun) mulla ei ole aikaa niitä virallisesti suorittaa. :)

Jos siis tilastojutut kiinnostaa, mutta oon vielä vähän kujilla siitä, että mikä MOOC on, niin käy kurkkaamassa täältä: avoimen yliopiston ja MOOC:n omilta sivuilta. Sinne voi kuka tahansa rekisteröityä, joten voit käydä vähän vaanimassa matskuja ja tutustumassa alustaviin tietoihin kevään kursseista! Opintopisteitä ja pääsykokeeseen lisäpisteitä haluavien tulee ilmoittautua myös avoimeen yliopistoon, jotta suoritusmerkinnät saadaan näkyyvin.

Paljon intoa kaikille pääsykokeisiin lukemiseen, opintoihin ja elämään in general! Laittakaa rohkeesti meiliä jos tulee jotain kysyttävää tai hämmästeltävää. :)

Tilastointoterkuin,
Embe

torstai 5. marraskuuta 2015

Psykologian pääsykokeet 2016

Heippati hei! Opintopolussa on nyt julkaistu uudet valintakoevaatimukset Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Superjänskää on se, että pääsykoekirja on vaihtunut!! Nyt kolme tilastoystäväämme ovat yhdistäneet voimansa ja julkaisseet uuden opuksen teidän kaikkien iloksi ja riemuksi. Laitan tähän alle kootusti tärkeimmät päivämäärät ja vaatimukset:

Valintakoevaatimukset

  • Nummenmaa, L. Holopainen, M. & Pulkkinen, P. 2014. Tilastollisten menetelmien perusteet. (1. painos, Sanoma Pro Oy.)
  • Tilaston lisämatsku (sisältää mm. ratkaisuja psykan ja kognitiotieteen vanhoihin pääsykokeisiin) Materiaali julkaistaan torstaina 14.1.2016 kello 9.00 yliopistojen nettisivuilla.
  • Paavilainen, P. Psykologian tutkimustyöopas. (1.-2. painos, Edita.) Luvut 1-4.
  • Materiaali (eli se suomenkielinen artikkelikokoelma), julkaistaan torstaina 31.3.2016 kello 9.00 yliopistojen nettisivuilla.
Itse koe on 10.5.2016 klo 12-17 Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Huomatkaa vaatimuksista myös se, että tuosta uudesta opuksesta (joka on sisällysluetteloltaan kuulemma samanlainen kuin vanha the original HoloPulkki) tulee kaikki luvut eli myös ne aikasarjat, jota ei ole aikaisemmin ollut vaatimuksena. Jännittävää on myös se, että matsku julkaistaan noin viikkoa aikaisemmin kuin yleensä eli jo maaliskuun vikana päivänä. Saa nähdä onko siinä jotain taka-ajatuksia. Muistakaa myös, että Helsinkiin saa yliopistotason tilaston tieteenalaopinnoista lisäpisteitä kokeeseen, kts. lisää tästä postauksesta.

Lyhyesti vielä semmoinen pointsi, että tänä vuonna myös Joensuun pääsykokeisiin tulee tilaston kirja filosofian sijaan. Nyt on kyllä isoja muutoksia tullut ja mielenkiinnolla odotan, että mitä niistä seuraa. :) Muistakaa hyödyntää MOOC-kursseja pääsykoepuurtamisen tukena, joita tulee nyt yhteensä viisi (näistä voitte saada niitä lisäpisteitä kokeeseen). Mä oon kolmella kurssilla ohjaajana, joten mulle voi myös laittaa kyselyä kursseista. Ne tukee ainakin mun mielestä hyvin luku-urakkaa; ekalla kurssilla käydään ihan basic-juttuja läpi ja luodaan pohjaa tilastolliselle päättelylle, tokassa päästään jo vähän tositoimiin laskemaan kaikenlaista ja kolmannessa hurahdetaan tilasto-ohjelmien maailmaa. Myös kolmannesta kurssista on hyötyä pääsykokeita ja tulevia opintoja ajatellen, koska SPSS tulee siinä tutuksia (kokeissahan on aina ollut joitain SPSS-tulosteita). 

Laittakaa hei kommentteja alle, että mitä ajatuksia muutokset herättävät!


Pääsykoeterkuin,
Embe

Ps. Kirjoittelen kaikista tapahtumista ja muista kuulumisista viikonlopun aikana, nyt on ollut järjetön kiire ja meininki viimeiset 2-3 viikkoa!

maanantai 12. lokakuuta 2015

"En tiedä" - Epävarmuudesta ja asiantuntijuudesta

Heippa kaikille! Ajattelin kirjoittaa vaihteeksi pieniä suuria ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä aika usein viime päivinä. Ajatus lähti siitä, kun kirjoittelin Powerpoint-esitystä yhteen lukioon, mihin menen esittelemään psykan opiskelua ensi viikolla. Lukion opo oli pyytänyt kertomaan myös siitä, että mitä psykan opiskelu vaatii. Tätä kysymystä jouduin ihan tosissani pohtimaan jonkin aikaa, se ei ollut ainakaan mulle ihan itsestään selvää, mitä opiskelu (työelämästä puhumattakaan) vaatii.

Ensimmäiseksi luettelin ihan perusjuttuja motivaatiosta, ahkeruudesta, stressin- ja paineensietokyvystä sekä omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamisesta. Lisäksi mainitsin, että pitäisi olla sinut itsensä kanssa. Tämän jälkeen mietin vähän aikaa, että onko psykassa jotakin sellaista "erityispiirrettä", mikä saattaa tulla yllätyksenä. Ajattelin pääsykokeita ja todennäköisyyksiä - sitä, että kaikessa on kyse vain jonkin ilmiön todennäköisyydestä. Johtopäätöksiin kirjasin aina pääsykokeissa, että "5 % riskitasolla voidaan sanoa, että...". Koko ajan on kulkenut mukana ajatus siitä, että aina on mahdollisuus tehdä väärä johtopäätös.

Mulla on ainakin sellainen mielikuva, että psykologeja kritisoidaan semmoisesta jahkailusta ja "toisaalta-toisaalta" meiningistä. Ehkä tän takia psykologeja on liian vähän yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana, koska emme osaa antaa suoria ja yksiselitteisiä vastauksia oikeastaan mihinkään. Mun mielestä psykan haaste onkin siinä, että pitää sietää epävarmuutta.



Juttelin tästä meidän neuropsykan ammattikäytöntö -kurssin opettajan kanssa. Hänestä se on suuri oivallus ja iso askel ammatti-identiteetin kehittymisessä, että oppii sietämään epävarmuutta. Esimerksi lausuntoa kirjoittaessa ei voida mennä sanomaan, että asiakkaan ongelma/oire X johtuu syystä Y. Ihminen ja mieli on loppujen lopuksi niin monimutkainen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Voidaan vain sanoa, että todennäköisesti tekijät A, B ja C ovat altistaneet oireille X, Y ja Z. Ja jälleen kaikki palautuu tilastotieteeseen ja todennäköisyyksiin. Varmasti tilasto-opiskelijat painivat saman epävarmuuden kanssa!

Mun mielestä asiantuntijuus kuitenkin tulee siitä epävarmuuden sietämisestä ja omien rajojensa tunnistamisesta. Oikeuspsykan opettajani sanoi viime keväänä kurssilla erittäin osuvasti: "Asiantuntijuutta on se, että osaa sano 'en tiedä'.". Mulla on jäänyt tämä lause jyskyttämään takaraivoon. Mun mielestä äärettömän osuvasti kiteytetty koko asiantuntijuuden käsite - ei teeskentele tietävänsä jostakin asiasta tarpeeksi antaakseen helppoja vastauksia, vaan myöntää oman tietämyksensä rajallisuuden. Psykologia onkin siitä mielenkiintoinen ala, että aina löytyy kehittämiskohteita ja aina oppii uutta. Ei sitä turhaan puhuta elinikäisestä oppimisesta!


Itse en koe olevani vielä asiantuntija. Varsinkin, kun keskustelen ei-psykalaisten kanssa, tuntuu usein, että en tiedä oikeastaan mitään, koska en voi antaa vain yhtä "totuutta" ja helppoja vastauksia. Olen kuitenkin ottanut melkoisen harppauksen asiantuntijaksi kehittymisen tiellä ja opettelen epävarmuuden sietämistä. Psykologeilla on ihailtava sitkeys tutkia asioita perin pohjin ennen kuin sanovat asiasta oikeastaan mitään. Toisaalta (hehe), asiantuntijuutta on mun mielestä myös se, että osaa tehdä riittävän hyviä päätöksiä ja antaa vastauksia myös rajallisen tietomäärän perusteella. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen ja muille omasta "keskeneräisyydestään", koska en usko, että kukaan voi tutkia ja tonkia asioita niin kauan, että löytäisi yksiselitteisen vastauksia. Tai en tiedä vaikka voisikin, mutta se vaikuttaa psykologiassa epätodennäköiseltä.


Ammatti-identiteettiään ja asiantuntijuuttaan hiljalleen rakentaen,
Embe

lauantai 3. lokakuuta 2015

TÄRKEÄÄ: Ennakkotietoa psykan opiskelijavalinnasta 2016

Hei kaikille! Sain tässä pari päivää sitten kuulla, että Helsingissä valintamenettely muuttuu pikkuisen ensi vuodesta alkaen. Tässä yliopiston julkaisema tekstinpätkä aiheesta: http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/. Tiivistän tähän lyhyesti keskeiset pointit, mutta katsokaan tosiaan tarkemmin noilta nettisivuilta.

Psykologian päävalinnassa muut kuin ekaa korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevat saavat lisäpisteitä suoritetuista tilastotieteen opinnoista. Lisäpisteitä saa 0,25p/opintopiste, ja suurin mahdollinen lisäpistemäärä on 5 (=20op). Myös ensikertalaishakija voi saada lisäpisteitä tilastotieteen opinnoista, jotka vaikuttavat opiskelijavalinnan tulokseen vain siinä tapauksessa, että hän EI tule hyväksytyksi ensikertalaiskiintiössä.
EDIT: Yliopiston sivujen "tilastotieteen tieteenalaopinnot" ja "yleisesti metodiopinnot" ovat herättäneet hämmennystä, Ilmeisesti yleisillä metodiopinnoilla tarkoitetaan jonkun tietyn alan (esim. sosiaalipsykan) omia tilastokursseja (en tosin tiedä, millä aloilla tällaisia on). Sen sijaan lisäpisteitä saa tilastotieteen perus- ja aineopinnoista (esim. valtiotieteellinen tiedekunta Helsingissä opettaa tilastoja pääaineena). Käymällä esim. valtsikan tilaston perusopinnot, niin saa kasaan nämä viisi lisäpistettä. :)
EDIT2: Myös mm. avoimen yliopiston kurssit kerryttävät pisteitä, kun ne on suoritettu tilastotieteen oppiaineen vaatimusten mukaisesti.


Psykologian maisterihaussa  varataan kolmen opiskelijan kiintiö hakijoille, jotka ovat suorittaneet vähintään kandin tutkinnon pääaineena tilastotiede. Heillä tulee olla suoritettuna myös psykan perus- ja aineopinnot sekä kieliopinnot.

Huh huh, aika jännää! Kyse on siis siitä, että hakijoita kannustetaan tilastotieteen opiskeluun laajemmin kuin lukemalla pelkän pääsykoekirjan. Tällä pyritään myös ilmeisesti vähentämään valmennuskurssien houkuttelevuutta ja kannustaa hakijoita opiskelemaan (avoimessa) yliopistossa esim. välivuotena ja tienata näin pisteitä pääsykoetta varten. Juttelinkin tästä yhden mun opettajan kanssa ja sanoin, että kyllä avoimen tilasto-opinnot antavat sellaista laajempaa ymmärrystä tilastotieteestä verrattuna valmennuskursseihin, jotka tähtäävät pääasiassa vain sen kokeen läpäisemiseen. Toki valmennuskurssi voi olla hyvä vaihtoehto jos on ihan pihalla aiheesta, niin se oli mullekin. Kuitenkin koin silti avoimen yliopiston opinnot pitkällä tähtäimellä hyödyllisemmiksi.

Mitä ajatuksia teille herää tästä muutoksesta? Olisi tosi kiva kuulla kaikkia mielipiteitä, joten kommentoikaa ihmeessä alle! Lisää infoa hakujutuista kirjoitan myöhemmin (mm. ensikertalaiskiintiöt), kun olen saanut selvitettyä, että mikä tieto on jo julkista ja mikä ei. :D Kirjoittelen myös ensi viikolla viime viikonlopun Nuorten psykologien koulutus- ja rekrytointipäivistä, jotka olivat Jyväskylässä sekä Kompleksin järjestämästä Seksuaalisuusseminaarista. Stay tuned!

Kaikella rakkaudella,
Embe

torstai 17. syyskuuta 2015

Tilastotiede psykologiassa

Heippa ja pahoittelut hiljaisuudesta! Mulla on ollut järjetön kiire töiden kanssa, koska tällä viikolla pitäisi lähettää yhdelle ulkomaalaiselle tutkijalle pari jättidataa, joita olen tässä pari viikkoa yhdistellyt. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että miljoonien takaiskujen jälkeen aletaan olla voiton puolella, vaikka viikonlopputöiksi tämäkin taas venyy. :) Mun piti aloitella gradua tällä viikolla, mutta tämä akuutimpi tilastoprojekti on syönyt melkein kaiken vapaa-ajan. Onneks tämän viikon jälkeen vähän rauhoittuu ja pystyn kunnolla keskittymään siihen mun pääasialliseen tutkimusassarin hommaan. Siispä nyt taas tilastoista innostuneena päätin julkaista mun viime vuonna tilastotieteilijöiden ainejärjestölehteen kirjoittamani jutun psykan ja tilastotieteen suhteesta. Oon nyt viime aikoina pohtinut tosi paljon tätä mun assarihommaa ja apuopetyötä ja tilastot näyttäytyy entistä tärkeempänä mulle. Oon oppinut (usein kantapään kautta) valtavasti lisää assaripuuhailujen aikana ja nyt osaan hyödyntää SPSS:n lisäksi toista tilasto-ohjelmaa niin, että siitä on mun proffan sanoin mulle jo hyötyä. Ja en kyllä ois voinu kuvitella pyöritteleväni yli tuhannen muuttujan aineistoja, yhdistelevän useampaa pienempää dataa yhdeksi isoksi koehenkilön tunnuksen mukaan ja laittavan ylipäätään semmoisen määrän infoa järjestykseen. Hirveää ahdistusta, kaaosta ja paniikkia on kyllä ollut, mutta kiitos hyvän ohjauksen, olen päässyt rämpimään hommassa eteenpäin ja näyttää siltä, että saan projektin valmiiksikin. :) Mutta siis siihen mun tekstiin. Lukaisin sen äsken itse läpi ja voin allekirjoittaa vieläkin kaikki jutut, mitä pohdin vuosi sitten. Nyt, kun mulla alkaa varsinaiset ammattikäytöntökurssit, joissa harjoitellaan mm. testimenetelmien käyttöä, niin tilasto-osaamisen saa tuotua käytäntöön psykologin työssä. :) Tässä siis pohdintaa siitä, mihin kummaan tilastotiedettä tarvitaan psykologiassa:

Tilastotiede psykologiassa

”Höhö, sä varmaan luet mun ajatuksia!” Tässä yksi tyypillisimmistä lausahduksista, jonka kuulen kanssaelävän suusta, kun kerron opiskelevani psykologiaa. Jostain kumman syystä psykologialla on vieläkin osittain vanhana sielutieteenä tunnettu, pseudotieteellinen maine. Vaikka moni akateemisesti orientoitunut tietää, että psykologian pääsykokeet ovat vaativat, silti tilastotieteen osuutta psykologian alalla ihmetellään. Mihin kummaan psykologi tarvitsee t-testejä, korrelaatioita ja todennäköisyyksiä?
                            
Lukiessani pääsykokeisiin kyseenalaistin itsekin tilastojen hyödyllisyyttä psykologin ammatissa. Miten regressioanalyysi auttaisi ymmärtämään toisen ihmisen mielen maailmaa? Nyt kuitenkin opintojen edetessä tilastollisten menetelmien osaamisen tärkeys on avautunut aivan uudella tavalla, vaikka myönnettäköön, että ihastuin pikkuisen tilastoihin jo hakuprosessin aikana.

Psykologin, niin kliinisellä puolella kuin tutkimuksen parissa työskentelevän, työssä tarvitaan tilastollista osaamista. Vaikka usein kuulee ihmisten puhuvan muiden ”analysoimisesta”, niin todellisuudessa psykologiassa käytetyt menetelmät esimerkiksi terapeuttista työtä tehdessä perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Jos meiltä ei vaadittaisi opintojen aika tilastojen osaamista, emme voisi mitenkään tulkita, mitkä tutkimukset ovat hyviä ja mitkä, no, vähemmän hyviä. Toinen asia, missä tilastotaitaminen tulee esiin kliinisellä puolella töitä paiskiessa, on psykologisten testien tekeminen, johon koulutus antaa oikeuden. Ilman näitä standardoituja testejä voisi asiakkaan ongelman selvittäminen varsinkin uran alkutaipaleella olla haasteellista. Testit ovat yksi työkalu psykologin salkussa, ja niiden hyödyntäminen yhdessä esimerkiksi haastattelun kanssa, auttavat psykologeja toimimaan asiakkaan parhaaksi. 

Olenkin valtavan tyytyväinen meidän metodiopetukseen, koska asioista jaksetaan jankata niin kauan, kunnes tällainen lyhytmatikkalainenkin sen ymmärtää. Erityisesti olen pitänyt viime syksyn psykometriikan kurssista, jossa on käyty läpi faktorianalyysia, keskusteltu soveltuvuuskokeista, testimenetelmistä ja mikä tärkeintä, perusteltu tilasto-osaamista psykologin ammatissa. Kurssin innoittamana olenkin ollut enemmän pärinöissä tilastoista kuin koskaan ennen. Lisäpotkua metoditaitojen kehittämiseen antoi koko vuoden kestänyt harjoituskurssi, jossa suunniteltiin, toteutettiin ja raportoitiin itse tehty havaintopsykologinen tutkimus alusta asti itse! Opinnoissa pääsee siis hyvin käytännössä soveltamaan osaamistaan sekä tilastopuolelta että psykologian opinnoista, ja näkemään, kuinka hermoja raastavaa, hidasta, mutta kuitenkin palkitsevaa tutkimuksen tekeminen on.

Koen myös metodiopintojen auttavan oman ammatti-identiteetin kehittymisessä. Vaikka en osannut lukiossa laskea keskihajontaa ja taistelin pääsykokeissa summamerkinnän kanssa, niin nyt uskallan sanoa, että ymmärrän tilastotieteestä ja psykologiasta jotakin. Ennen kaikkea, osaan soveltaa tilastotiedettä omaan alaani. Erityisen mukavaa on ollut se, että tilastot ovat tuotu opinnoissa lähemmäksi omaa alaa eivätkä asiat ole jääneet vain leijailemaan alitajuntaan abstrakteina käsitteinä.

En siis lue ajatuksia enkä analysoi jokaista tapaamaani ihmistä. Tulevassa ammatissani aion hyödyntää valideiksi ja reliaabeleiksi todettuja testejä ja menetelmiä työni tukena – mihin sitten loppupeleissä päädynkin työskentelemään. Kuitenkin, uskon koulutuksen metodipainotteisuuden, teorialuentojen, erilaisten harjoitustöiden ja ammattikäytäntöjen antavan minulle hyvät eväät työelämään. Metodit ovat toki vain yksi psykologin työn ulottuvuuksista, mutta mielestäni ilman sen luomaa tieteellistä aspektia, psykologin työ olisi mututuntumaan perustuvaa tunteista juttelua.  





 Elämä on taas aika siistiä.


Inspiroituneinen kaikki-on-niin-kivaa-terkuin,
Embe

perjantai 28. elokuuta 2015

Fuksihumua tuutorin silmin

Moikka kaikille! On ollut taas vähän hiljaista blogissa, mutta sen ulkopuolella hyvinkin kiireistä. Uudet ihanat, mahtavat, rakastettavat fuksimme saapuivat viikko sitten perjantaina! Nyt onkin hyvä väli kertoilla vähän, että miten fuksitoiminta on pyörähtänyt käyntiin ja mikä on mun rooli tuutorina (ja joo tenttiin pitäisi lukea). Voisin vaikka vannoa, että meitä tuutoreita jännitti enemmän viime viikon perjantai kuin fukseja. :D Edellisenä iltana pyörittiin levottomina kerhotilamme lattialla ja yritettiin orientoitua seuraavan päivän koitokseen. Leikkejä ja tapahtumia on kuitenkin mietitty jo alkukesästä asti ja toivottiin, että kaikki menisi putkeen ja fuksilapsilla olisi kivaa.

Viikko sitten sain kiskaista taas haalarit pitkästä aikaa jalkaan ja nyt niitä on pidettykin melkein joka päivä. Haalarit on siitä näppärät, että fuksit tunnistavat meidän ekoina päivinä helposti jos naamat eivät ole jääneet vielä mieleen. Oltiin fukseja vastassa yliopiston liepeillä ohjaamassa heitä ekaan infoon. Infon lopussa pääsimme esittäytymään ja mä hymyilin niin täysiä, että näytin varmaan maaniselta ja/tai todella häiriintyneeltä. Jakauduimme sitten tuutor-ryhmiin ja lähdimme leikkimään ekoja tutustumisleikkejä vähän pienemmässä porukassa, kunnes jatkoimme myöhemmin syötyämme jatkamaan illanviettoa sisätiloihin ja puistoon koko porukalla.

Ekasta tapaamisesta jäi jo tosi hyvä fiilis. Kaikki fuksit oli tosi mukana leikeissä ja tutustuivat oma-alotteisesti toisiinsa ja ilta venyi myöhäksi. Hurjimmat fuksit lähtivät vielä baariin jatkoille. :D Seuraavana päivänä pidettiin fuksipicnic, jossa jatkettiin tutustumisleikkien ja rennon hengailun merkeissä ennen kerhotilalle siirtymistä. Tällä viikolla on ehtinyt olla monen monta infoa, kampuskierros, Pengerrundi, Fuksisuokki Suomenlinnassa vanhojen opiskelijoiden kanssa ja paljon lisää tutustumista uusiin ihmisiin! Kaiken kaikkiaan mulla on tosi loistava fiilis tästä meidän porukasta. On aina yhtä upeeta tavata samanhenkisiä ihmisiä ja nähdä vuosi toisensa jälkeen (kauhee ku oon vanha), kuinka hyvin porukka tulee toimeen keskenään. Moni on ollut tosi yllättynyt ja iloinen siitä, että kaikki on niin ihania ja avoimia ja kenelle tahansa voi mennä juttelemaan. Uusi vuosikurssi on ryhmäytynyt tosi nopeasti ja se jos mikä saa hymyn tuutorin huulille. :)

Tuutorointi on silti ollut yllättävän rankkaa! Mä oon ollut tosi väsynyt aamuisin, mutta se ei ole onneksi menoa haitannut. Vaikka tutustuminen ja semmoinen on tosi kuormittavaa, niin se on myös tosi antoisaa. Paljon tapahtumia on onneksi vielä tulossa ja niiden suunnittelu jatkuu vielä! Tuutorointi ei siis ole vain pelkkää hauskanpitoa fuksien kanssa, vaan tapahtumien onnistuminen on meidän vastuulla ja meidän tulee näyttää hyvää esimerkkiä uusille opiskelijoille eikä esimerkiksi asettaa ennakkoluuloja joitakin kursseja kohtaan tai muuta semmoista. Musta on ollut tosi kiva, että fuksit ovat tulleet rohkeasti kysymään mieltä askarruttavista asioista, koska sitä vartenhan me tuutorit ollaan. Vielä parempaa on ollut se, kun fuksit ovat olleet kiitollisia tapahtumista, mitä ollaan järjestetty ja sanoneet, että ollaan varmasti nähty vaivaa niiden eteen. Kaikista parasta on kuitenkin ehkä ollut se, kun yksi fuksi kysyi, että onko meillä sitten enää syksyn jälkeen yhteisiä tapahtumia tuutoreiden kanssa ja mä sain vastata, että tuutorointi jatkuu koko vuoden ja mielellään koko opiskeluajan. Ainakaan mun osalta (enkä usko, että kenenkään muun) tuutorointi ei pääty orientoiviin viikkoihin, vaan meidän fuksit voivat aina kysyä omilta tuutoreiltaan mieleen juolahtavia asioita vuosikurssista riippumatta. Kysymyksen esittänyt fuksi hymyili kovasti ja mulle tuli hyvä mieli. ^.^ Oon kyllä iloinen ja kiitollinen, että pääsen kokemaan opiskeluaikana tuutoroinnin ihanuuden! <3


Tunteikkain terveisin,
Embe




torstai 20. elokuuta 2015

Kaikille avoin tilastokurssi!

Heippa! Nyt syksyllä järjestetään ekaa kertaa kaikille avoin (yhteiskunta)tilastotieteen kurssi. Lisätietoa tästä MOOC-kurssista Helsingin avoimen yliopiston nettisivuilta. Opinnot ovat paikkakunnasta riippumattomat ja osallistumistapoja on monia. Tämä voisi olla hyvä kurssi pääsykoepuurtajille ja myös kurssin kakkososa tullaan järjestämään MOOCina. Käykää siis ihmeessä kipin kapin kurkkaamassa; kurssu alkaa jo 3.9.! Itse olen kurssilla töissä. :)

Terkuin,
Embe

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Viime aikojen kuulumisia ja tulevia juttuja

Moikka! Siitä on melkein laittoman kauan, kun viimeksi kirjoittelin. Kesä on ollut yllättävän kiireinen ja nyt vähän stressaa, että miten saan aikataulut sovitettua kaikkiin menoihin (voisin toki aloittaa siitä, etten syö aamupalaa kahta tuntia). Ajattelin nyt kuitenkin vähän kertoa, että missä mennään. Sitten viime postauksen ja Spolympialaisten oon vihdoinkin ehtinyt nähdä kavereita aika paljon, käynyt isillä ja puoliskon vanhemmilla, tavannut paria proffaa ja saksalaista psykan tohtoria työkuvioiden puolesta, kokoustanut työ- ja järjestötoiminta-asioissa, ollut yhteydessä fukseihin, lomaillut Lissabonissa neljä päivää, ollut taas kokouksissa ja motivointiviikonlopussa. Välissä oon yrittänyt parhaani mukaan tehdä töitä ja aloitella alkutentteihin lukemista (gradu ei ole edistynyt). Pieni kesälomani Portugalissa tuli todellakin tarpeeseen, mutta olisin kyllä viihtynyt siellä pidempäänkin. :D

Nyt päälimmäisenä mielessä on perjantaina alkavat fuksitapahtumat ja tuutorointi. Tällä viikolla ollaan ahkerasti hiottu tapahtumia ja juteltu niistä. Tuutoritapaamisten lomassa tosiaan on pari kokousta ja töitä. Jännittää kyllä fuksimeiningit kovasti, mutta onneksi ne alkavat kohta ja ehkä asiat sujuvat sitten omalla painollaan. :) Elokuun loppu ja syyskuun eka viikko menevätkin siis aikalailla fuksien orientoimisella yliopistoelämään. Odotan kyllä tätä innolla, koska näissä tapahtumissa saan varmasti stressaavat työ- ja opiskeluasiat pois mielestä! Mulla on todella paha tapa märehtiä näitä juttuja myös "vapaa-ajalla" ja vapaa-ajan ja työn erottaminen on mulle tosi vaikeeta. Oon varmaan kertonut tästä aikaisemminkin, mutta varsinkin nyt kesän aikana se on korostunut. Onneksi mulla jatkuu työsoppari kuitenkin vuoden loppuun asti ja mulla on (semi)selkeä visio siitä, miten töiden kanssa edistyn. Ainoa ongelma on se, että mulla on hirveesti kysymyksiä siitä datasta ja osa niistä on koodattu ihan miten sattuu, joten on välillä tosi haastavaa koittaa selittää niitä ongelmia englanniksi ja en voi mitenkään olettaa, että ne tutkijat muistaisivat jokaisen muuttujan joltain kymmenen vuoden ajalta. Haluan kuitenkin tehdä tarkkaa työtä ja haluan, että se data on täydellinen, kun saan sen valmiiksi. Onneksi mun opettaja sanoi, että kannattaa käyttää siihen ihan niin paljon aikaa kuin itse tarvii. Eikä kukaan oo ainakaan sanonut mulle, että olisin ollut liian hidas tai jotain! Toivottavasti saan pian vastauksia niihin kysymyksiin, jotta pääsen hommassa taas seuraavaan askeleen eteenpäin. Menipäs avautumiseksi. :D

Syksyllä oon taas harkkaryhmäohjaajana parilla tilaston kurssilla, mutta työtunteja on huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, koska kurssin rakenne on muuttunut mulle vähän hämmentäväksi. Pitää varmaan tavata sitä opettajaa ja jutella niistä kuvioista vielä tarkemmin. Varsinaisia omia kursseja mulla on syksylle vain kolme, jos pääsen kaikille toivommilleni Ammattikäytäntökursseille. Tämä on toisaalta hyvä, koska ne ovat kuulemma vaativia ja raskaita kursseja, jossa tehdään paljon hommia luentojen ulkopuolella. Varsinaisia luentoja mulla on 2-3 päivänä viikossa koko syksyn ajan yksi luento per päivä. :D Tämän lomassa toivon saavani gradun liikkeelle konkreettisesti. Joudun nyt tosissaan opettelemaan asioiden aikatauluttamista ja varsinkin gradua varten pitää oikeesti varata gradupäiviä, eikä vain ajatella, että teen sitä sitten kun ei ole muuta (koska aina on jotain muuta :D). Odotan nyt vahvistusta vielä noilta kursseilta ja harkkaryhmäohjauksesta, joten voin suunnitella syksyn meiningit paremmin.

Nyt koitan kuitenkin saada luettua pariin alkutenttiin, jotka ovat syyskuun tokalla viikolla ja töiden tekemiseen fuksisyksyn uudelleen elämiseen ohella. Pitäisi varata varmaan viikosta aina jokin aika tällaiseen vatvomiseen, koska nyt on taas parempi fiilis, kun on päässyt kirjoittamaan ajatuksia tänne blogin puolella ja omatkin suunnitelmat tuntuvat selkiytyvän vähän. Taidankin väsätä tänään jonkin to do -listan vaihteeksi. Syksyllä on myös kaikenlaisia tapahtumia tulossa, mutta kirjoitan niistä sitten erikseen! Tiedossa saattaa olla myös matka Islantiin tuutorparin kanssa marraskuussa, koska marraskuu on mulle sellainen ahdistus- ja masennuskuukausi, jolloin en saa mitään aikaan ja en jaksaisin nousta sängystä. Nyt kuitenkin tämän avautumisen tarmoittamana (onko tämä edes sana?) siivoilen vähän kämppää, kokkaan ja teen töitä ennen Uudenmaan psykologiyhdistyksen kokousta. Tsemppiä kaikille tulevaan syksyyn, mitä se sitten ikinä tuo tullessaan!


Sekalaisin fiiliksin,
Embe


Ps. Käykää kurkkaamassa myös SPOL:n blogin uusia juttuja mm. tapahtumien järjestämisestä ja mentalisaatiosta. Linkki blogiin löytyy tuosta sivupalkista.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Spolympialaiset 2015

Moips kaikille! Viikonloppu hurhati kerrankin vähän rennommissa merkeissä, nimittäin psykan opiskelijoiden leikkimielisissä olympilaisissa! En ole aikaisemmin osallistunut tähän SPOL:n kesätapahtumaan, mutta nyt tuli tietenkin hallituspestin takia lähdettyä ja kivaa oli. :)

Lauantaina starttasin auton aikaisin ja suuntasin Tampereelle muutaman muun psykon kanssa. Ennen varsinaisia kisailuja meillä oli SPOL:n kokous ja oli mun mielestä ehkä paras kokous tähän mennessä! Kokous kesti vain kaksi tuntia (viime kerran kolmen ja puolen tunnin sijaan) ja juteltiin paljon erilaisista ja mielenkiintoisista jutuista, esimerkiksi tuosta Helsingin todennäköisestä tiedekuntavaihdosta, uusien opiskelijoiden vastaanottamisesta ja yhteistyöstä kouluttajaverkosto Verson kanssa. Sain itsekin vähän ajatuksia tammikuussa olevaa SPOL-seminaaria varten, joka järjestetään Helsingissä ja on siten mun ja mun varaedustajan vastuulla. Pitää senkin tapahtuman suunnittelut polkaista kunnolla käyntiin syksyllä! Oli myös ihan huippua nähdä hallituskamuja pitkästä aikaa. ^.^




Varsinaiset kisailut koostuivat ensin viidestä rastista, jotka suoritettiin sekajoukkueissa (eli ainejärjestöt sekoitettiin). Rasteina oli mm. kyykkää, sykkeen nostamista kaikin mahdollisin keinoin ja saappaan heittoa. Näistä valittiin voittajajoukkue ja yksi joukkue sai lisäksi erityismaininnan. Sekaosuuden jälkeen siirryttiin kisaamaan Spolympialaisten voitosta ainejärjestöittäin. Ainejärjestöosuus koostui kannustuslaulun, koregrafian ja ihmispyramidin tekemisestä ainejärjetöittäin sekä "fallosviestistä" ja teräspersekisasta. Olympiasoihtu ja voitto menivät tänä vuonna Oidipukselle eli ensi kesänä päästään kisaamaan hurmaavaan Joensuuhun, jeij!




Kisaosuuden jälkeen oli tietenkin jatkot psykoille tyypillisesti saunatiloissa, joista myöhemmin siirryttiin baariin jatkojen jatkoille. Itse kyllä tykkäilen saunailloista psykojen kanssa ja kukaan ei malttanut lähteä sieltä alkuperäisen suunnitelman mukaan klo 23 baariin. :D Porukka saunoi tunti kaupalla ja jutteli tosi avoimesti kaikkien kanssa. Jäi tosi hyvä fiilis, kun aina löytyy juteltavaa eri ihmisten kanssa! Parasta oli ehkä se, että kuulin sivusta jonkun porukan sanovan, että "Vitsi nää SPOL:n tapahtumat vaikuttaa kivoilta, pitää tulla uudestaankin!". Ollaan kyllä saatu koko alkuvuosi tosi hyvää palautetta kaikista tapahtumista ja tuntuu, että ihmiset tykkää käydä tapahtumissa pitkänkin matkan päässä. :) Tällainen motivoi kyllä jatkamaan hallitushommia innokkaasti myös syksyllä.

Iloisen illan päätteeksi sain tietenkin flunssan saunomisen ja parvekkeella vilvoittelun vuoksi, joten sunnuntai ja maanantai meni kotona toipuessa. Tuli siis pidettyä pakkolomaa muutaman päivän verran. :D Pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa painaa töiden ja gradun (tuskailun) parissa ja sitten lähden mun viiden päivän kesälomalle Lissaboniin! Sinne en ota mitään koulujuttuja mukaan, mutta kursseille pitää ilmoittautua kesken matkan. Löysin myös kaverin avustuksella hyvän rentoutumiskeinon ja kerron siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Ihanaa loppukesää kaikille epämääräisestä säästä huolimatta! Muistakaa kaikki uudet fuksit (ja tulevien vuosien fuksit) osallistua aktiivisesti SPOL:n tapahtumiin, niin pääsee tutustumaan myös muiden kaupunkien psykoihin. :)


Terkuin,
Embe

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Datojen pyörteissä

Moikka kaikille! Ajattelin vähän kirjoitella kuulumisia vaihteeksi, kun tulee tehtyä töitä ja opiskeltua kuitenkin näin kesäaikaan myös. :) Mulla on viime aikoina pitänyt aikalailla kiirettä mun kesätyön (soppari tosin vuoden loppuun) kanssa. Oon siis tutkimusavustajana yhdessä tutkimusryhmässä, jossa on kymmenen vuoden ajan kerättyä isoa kahden kohortin pitkittäisdataa. Data (ja erityisesti muuttujien nimet!) ovat kuitenkin hyvin erilaisia mittauskerrasta toiseen ja nyt ryhmä tarvitsi jonkun, joka laittaisi datat kuntoon ja lopuksi yhdistäisi kaksi isoa "master dataa" näistä kohorttien yksittäisistä mittauksista. Varsinaisia datoja on vajaa 15 plus sitten pikkudatoja, joista en kaikista ole vielä varma tulevatko nekin masterdatoihin. Hommaa siis riittää!

Mulla meni aluksi järkyttävän kauan aikaa siihen, että pääsin edes alkuun hommassa. Data haluttaisiin kansainvälisille vesille, joten vaikka suurin osa datoista on englanniksi, mä syynään kaikki kyselylomakkeiden kysymykset ja vastaavat muuttujien kuvaukset datoista ja katson täsmäävätkö käännökset (lomakkeet ovat siis suomeksi). Tämän lisäksi yritän saada muuttujien nimet parhaani mukaan täsmäämään  mittauskerroittain niin, että vain muuttujan ensimmäinen kirjain (joka kertoo mittausvuoden) ja lopussa olevat numerot (viittavat lomakkeen kysymysnumeroon) eroavat keskenään. Tämä on ollut isompi homma kuin kuvittelinkaan! Mulla on ties kuinka monta excel- ja word-tiedostoa, jotta saan dokementoitua kaikki tekemäni muutokset ja pysyn kärryillä niistä. Jouduin palaamaan useita (kymmeniä?) kertoja aikaisempiin datoihin, joten dokumentaatio on ihan henkireikä tässä hommassa. :D Lisäksi opettajan avustuksella tein sellaisen aktivointiketjun, jolla saan aktivoitua kaikki komennot näpsäkästi peräkkäin tehtyäni muutokset dataan.

Kuulostaa ehkä aika tylsältä ja yksitoikkoiselta hommalta, mutta tästä oppii hirveästi, kun pitää yrittää hallita jättimäisiä datoja. Hommassa pitää olla tosi tarkka ja takerrunkin helposti kaikkiin yksityiskohtiin (mm. pilkkuihin muuttujien selitysteksteissä). Koko ajan herää kuitenkin uusia kysymyksiä dataan ja sen muokkauksiin liittyen, jolloin pitää kirjoittaa (englanniksi) sähköpostia muulle ryhmälle, että miten ha haluavat mun hoitavan asian. Kommunikointi englanniksi on vähän haastavaa, kun kysymyksiä on välillä vaikea muotoilla suomeksikin. :D Tää data alkaa tuntua jo ihan omalta (lapselta), kun oon viilannut sitä kohta 1,5 kuukautta. Haluan kyllä hoitaa homman siististi ja kunnialla loppuun, vaikka siinä menisi kauemmin aikaa. :)

Eilen sain tutkimusryhmän vetäjältä sähköpostia, jossa on välitti australialaisen tohtoriopiskelijan kysymyksiä pariin dataan liittyen (joista toista en ollut vielä tutkinnut) ja pyysi vastaamaan niihin. Ajattelin aluksi vilkaistuani kysymykset nopeasti läpi, että ei hitto, emmää tämmösiin osaa vastata. Sain kuitenkin ajatuksesta kiinni illemmalla, kun sain datat auki ja luettua viestin ajatuksella. Osasin jopa vastata kaikkiin kysymyksiin. :) Tänään olen kääntänyt tätä dataa englanniksi ja sain sen juuri valmiiksi. Lähetin vielä erikseen tämän uuden datan tohtoriopiskelijalle, jotta hänen on helpompi käsitellä sitä kuin suomenkielistä. Pikkusen olin ehkä ylpeä itsestäni, että sain tehtyä itseni selväksi englannin kielellä (suomeksikaan ei välillä onnistu :D) ja sain käännettyä toivottavasti kunnialla koko datan.

Puuh. En tiedä kiinnostaako ketään mun datan käsittely, mutta mun päivät kuluu tällaisten hommien parissa. Teen yleensä noin kolmena päivänä viikossa hommia, koska mulla on osa-aikainen soppari. Tämän datan pyörittelyn lisäksi käyn viikoittain (yleensä kerran viikossa) yliopistolla kirjaamassa lomakkeita yhtä toista tutkimusryhmää varten ja pyrin tekemään jotain gradunkin eteen. Se ei ole oikein nyt edennyt ja täytyykin vähentää tätä kotona lusmuilua ja saada edes noi pari väikkäriä luettua heinäkuun aikana. Eipä ole ainakaan ehtinyt tulla tylsää kesällä ja kohta tulee uudet fuksitkin piristämään data-arkea!


Nyt vähän väsyttää ja nälättää, joten taidan ottaa vähän iltapalaa ja teetä sekä tulla takaisin sohvalle väikkärin kanssa tällä kertaa. Mitä teillä on muuten ollut kesällä ohjelmassa via lomailetteko vaan? :)


Väsyterkuin,
Embe

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Helsingin psykologia lääkikseen?

Heippa! Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta, joka kohisuttaa meidän psykojen keskuudessa enemmän tai vähemmän ja huhut psykan siirtymisestä (Helsingissä) lääketieteelliseen tiedekuntaan ovat ilmeisesti levinneet yliopiston ulkopuolellekin. Koitan referoida mahdollisimman tarkasti, mitä olen aiheesta kuullut ja mitä itse ajattalen siitä. Älkää siis ottako näitä minään absoluuttisina totuuksina tai yleisenä kantana!

Johdanto

Helsingissä suunnitellaan siis psykologian ja logopedia siirtämistä lääketieteelliseen tiedekuntaan (molemmat nyt siis käyttäytymistieteellisessä). Esitys on saanut vihreää valoa yliopiston rehtorilta ja molempien tiedekuntien dekaaneilta. Myös psykan henkilökunta ja mun mutuilun mukaan myös opiskelijat kannattavat tätä. Käyttiksen tiedekuntaneuvosto kannattaa ja ainoa kysymysmerkki on enää lääkiksen tiedekuntaneuvosto, mutta sen uskotaan myös olevan asian kannalla. Siirtyminen on suunniteltu tapahtuvan niin, että kun hallintokausi vaihtuu (2018), niin psyka ja logopedia olisi lääkiksessä. Eli syksyllä 2017 fuksit menisivätkin Meilahden kampukselle Siltavuorenpenkereen sijaan!

Miksi?

Monelle herää varmasti ensimmäisenä kysymys, että miksi ihmeessä psykan pitäisi siirtyä lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun me ei lääketiedettä opiskella. Tätä on perusteltu esim. sillä, että haluttaisiin kaikki terveydenhuollon (laillistetut) ammattitutkinnot samaan tiedekuntaan. Mä en oo ihan varma, miksi näin halutaan. Ilmeisesti (ja mututuntumalla) olisi järkevää, että jonkilaista yhteistyötä tehtäisiin jo opiskeluaikana. Olisihan se hyvä tutustua tuleviin lääkäreihin jo ennen valmistumista, kun heidän kanssa kuitenkin moni tulevaisuudessa työskentelee. 

Psykalla tekee nyt jo enemmän yhteistyötä lääkiksen kuin käyttiksen kanssa. Esimerkiksi psykan artikkeleita on paljon lääketieteen ja psykiatrian alan lehdissä ja tutkimusta ylipäätään tehdään paljon lääketieteen kanssa. Lääkiksessä on myös (ymmärtääkseni) paljon pienryhmä- ja problem-based-opetusta, jota tietysti me haluttaisiin kovasti. Lisäksi lääkis tekee tiivistä yhteistyötä HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin) kanssa. Meillä ei opiskeluaikana ole oikein mitään kontakteja sinne suuntaan, vaikka moni meneekin HUS:lle harjoitteluun. Yhteistyöhön mukaan pääseminen olisi tosi tärkeää meille. Voisin myös kuvitella, että ehkä sitä kliinistä puolta pääsisi jo seurailemaan kandivaiheessa ja ylipäätään harjoittelemaan joitakin juttuja käytännössä ennen varsinaista harjoittelua.

Ja jottei tää kuulosta siltä, että me vain halutaan hyötyä lääkiksestä, niin psykalla on myös annettavaa lääketieteelle esimerkiksi psykologisen näkökulma ymmärtämisessä asiakkaan kohtaamisessa ja tilastotieteen ymmärryksestä, jota ei lääkiksessä juurikaan opeteta. Vaikka toki me saataisiin pieni "facelifting" siirryttäessä lääkikseen, koska tosi moni ajattelee vieläkin psykan olevan pilipalitiedettä.

Myös yksi (enemmän epävirallinen?) syy on myös se, että kun nyt kauheesti haluttaisiin puuhata tällaisia yhteisiä kandiohjelmia tiedekuntiin, niin me voitaisiin vähän päästä "pakoon" tätä suunnittelua. Ajatuksena siis on, että haettaisiin vain yhteiseen kandivaiheeseen (esim. jokin tällainen yleinen käyttytymistiedekandiohjelma), jonka jälkeen vasta valittaisiin pääaine. No, tämähän ei todellakaan toimi psykan kohdalla, koska kandivaiheessa rakennetaan sitä teoreettista ja menetelmällistä pohjaa, jota päästään sitten maisterivaiheessa soveltamaan.

Uhkakuvat

Itselle ensimmäisenä uhkakuvana nousee mieleen suhtautuminen lääkefirmoihin. Tapana ilmeisesti on, että lääkefirmat (näin kärjistäen) kosiskelee heti opintojen alussa lääkisopiskelijoita sponssaamalla kaikenlaista. (Joku lääkisläinen voisi tarkentaa jos sattuu tämän lukaisemaan, etten valehtele täällä silmittömästi). Psykan opiskelijat psykologit suhtautuvat vähän nihkeämmin tähän lääkemeininkiin, koska ne eivät ole sitä apua, mitä me halutaan ihmisille tarjota. Toinen juttu, mikä mua ainakin pelottaa, on opintojen/tutkintovaatimusten muuttumminen, vaikka tästä ei ole vielä puhuttu mitään. Helsingissä painotetaan nyt jo aika paljon neuroa ja mä en ite henk.koht. (vaikka tää muutos tuskin koskee mua enää, ku oon varmaan jo valmistunut) haluaisi lisää biologista näkökulmaa opintoihin sellai, että se olisi pois muista osa-alueista. Toki lisää kaikkia kursseja saa tulla, kunhan se ei tosiaan vähennä vaikkapa kliinisten kurssien määrää!

Ilmeisesti myös sellaista toivotaan, että yliopistojen eri psykat "profiloituis/erikoistuis" jo perustutkinto opiskelun aikana. Esimerkiksi Helsingissä "erikoistuttaisiin" neuroon ja Joensuussa työ- ja organisaatiopsykaan. Tää ei musta oikeen kuulosta hyvältä idealta, koska psykologia on ylipäätään vaativa ja laaja ala, ja tällainen "erikoistuminen" jo perustutkinto-opintojen aikana antaisi turhan kapean käsityksen alasta. Tullaan kaikki eka tasavertaisiksi psykologeiksi ja erikoistutaan vasta sitten! Onneksi Psykologiliitto on kuulemma tällaista profiloitumisjuttua vastaan. Toki tällaisia painotuseroja on jo nyt, mutta ne eivät ole virallisia ja ainakaan oman kokemuksen mukaan haittaa "erikoistumista" johonkin muuhun osa-alueeseen kuin siihen yliopiston omaan (esim. neuroon).

Lisäksi vähän jänskättää, että miten Kompleksi sopii yhteen lääkiksen ainejärjestöjen kanssa. Meillä ei ole koskaan kai ollut mitään varsinaisia yhteisiä tapahtumia, niin ei me tunneta tulevia kollegoja ollenkaan! Lisää huolta herättää se, ettei lääkisopiskelijoita ole oikein infottu tästä koko jutusta (edelleen jos joku lääkisläinen eksyy tänne, pliis kommentoi jotain ajatuksia). Nyt vähän kyllä puhuttiin, että yhteiset tutustumisbileet voisi järjestää tai jotain. Me ei myöskään tunneta logopedian opiskelijoita oikeastaan ollenkaan, joten heihinkin tutustuminen olisi ihan paikallaan!

Sitten huolenaiheita muihin kuin psykalaisiin liittyen: mitä käy kognitiotieteelle ja fonetiikalle? Jos (kun) kaksi isoa oppiainetta, psyka ja logopedia, lähtee, niin käyttiksestä tulee nk. laitokseton tiedekunta (nyt on ollut jako käyttäytymistieteiden laitokseen ja opettajankoulutuslaitokseen). Tällöin kognitiotieteen ja fonetiikan tulisi varmaan etsiä koti jostain muusta tiedekunnasta. Vähän on puhuttu, että konnarit menisivät ehkä tietojenkäsittelypuolle matemaattis-luonnontieteelliseen ja fonetiikka ehkä humanistiseen, mistä se vissiin on kotoisin. 

Pohdinta

Anyway, kokonaisuutta katsoen mä ite oon tän muutoksen kannalla, kunhan noi uhkakuvat otetaan tosissaan ja mietitään niitä. Lähdin itse mukaan tällaiseen työryhmään, jossa sitten selvitellään ja mietitään näitä asioita. Toi yhteistyö painaa kyllä tosi paljon ja mua ainakin kiinnostaisi tutustua lääkisläisiin jo ennen työelämää. Yhteiset kurssitkaan ei olisi pahitteeksi, niin ehkä työelämässä ymmärrettäisiin toisiamme paremmin! Mua kiinnostaa myös, että miten käy jatkokoulutuksen (tohtorikoulutus) jos tämä siirtyminen toteutuu. Itellä kuitenkin suunnitelmissa tohtorin tutkinto, niin päädynkö mäkin sitten lääkikseen. Ja kaikista suurimpana huolenaiheena: mitä mä teen mun "Liian fiksu lääkikseen" -haalarimerkille?!


Tällaisia juttuja tällä kertaa. Kommentoikaa ihmeessä omia ajatuksianne, jotta saadaan tähän mahdollisimman paljon näkökulmia ja voin sitten välittää niitä meidän työryhmälle. Olis mukava jos kommentissa mainitsisitte, mitä alaa opiskelette jos opiskelette ja oma elämäntilanne (valmistunut/pääsykokeisiin lukija jne), jotta saisin mahdollisimman hyvin mielipiteitä eri elämäntilanteessa/koulutuksessa olevilta ihmisiltä. :) Jänniä aikoja eletään joka tapauksessa!


Terkuin,
Embe


torstai 2. heinäkuuta 2015

Minä, psykologian kandidaatti!

Voi juku, en olis parempaa aikaista synttärilahjaa voinut kuvitella! Kolme vuotta sitten kirjoitin ylioppilaaksi, mikä oli ihme sekin. Kaksi vuotta sitten jännäilin pääsykoetuloksia ja tässä sitä nyt ollaan, psykologian kandin paperit tassussa. Itkuhan siinä taas tuli. Oon mielettömän iloinen tästä saavutuksesta ja nyt vain kohti uusia haasteita ja maisterin tutkintoa! ^.^



Onnea myös kaikille opiskelupaikan saaneille ja tsemppiä niille, jotka eivät tänä vuonna pääseet opiskelemaan. :)


Embe

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Keitä ovat uudet fuksit?

Heipsan! Voi juku, kun mua jänskättää, että ketkä teistä pääsevät sisälle! Ollaan muutenkin tuutoreiden kanssa ihan täpinöissämme uusista pikku-psykoista. ^.^ Teitä kuitenkin varmaan jännittää enemmän kuin mua, joten tähän alle voi kirjoitella viime hetken fiiliksiä ja halutessaan kertoa, mitä se hakupalvelu näyttää puolen yön jälkeen (eikös ne tulokset tulekin 1.7.?). Uusille fukseille pitäisi tulla sitten infoa ja päivämäärää toisensa perään sekä Helsinkiin hyväksytyille Kompleksin lehti. Ei kannata ahdistua mahdollisesta infotulvasta, siinä menee hetken aikaa, ennen kuin on ihan perillä kaikista kuvioista sun muista. Tuutoreihin saa kuitenkin olla jo kesän aikana yhteydessä, joten kysykää rohkeasti jos jokin mietityttää Weboodista HSL:n matkakorttiin! Nyt jään kuitenkin pitämään kaikille peukkuja ja kirjoittelen jotain järkevämpää postausta, kun tulokset ovat tulleet. :)

Tsemppiterkuin,
Embe

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kesäpuuhia

Heippa! Taas on vähän kirjoittaminen on jäänyt, kun on ollut niin kiireinen alkukuu. :) Nyt kuitenkin on taas vähän enemmän aikaa pöristä myös täällä blogin puolella. Ajattelin ihan vaan kertoa mun kuulumisia ja kesäsuunnitelmia, jotka liittyvät pääsääntöisesit opiskeluun yllätys, yllätys. :D

Keskiviikkona mulla oli kevään viimeinen tentti ja toivon sen menevän läpi, koska muuten mun ens vuoden opintosuunnitelmat menevät ihan pipariksi. Osa tenttikysymyksistä oli mun mielestä outoja, joten en välttämättä tiedä, miten osasin vastata niihin (esim. "Mitkä ovat indikaatiot ja tavoitteet lapsen kehitystason arvioimisessa?" --> Ööö, tutkia onko lapsella kehitysviiveitä vai kehittyykö hän "normaalisti"?). Noh, mutta se on nyt takana ja pitää suunnata ajatukset ja energia muualle. Saatiin myös siitä tuskallisen pitkästä harkkakurssista vitonen, jee! Ehkä aika kultaa muistot siitä. ;)

Sain vihdoinkin Joensuun Oikeuspsykan perusopintokokonaisuuden pakettiin ja vein jo hyväksilukuanomusta tiedekuntaan. Opintopisteiden pitäisi tulla näillä näppäimillä ja sen lisäksi odottelen kirjausta metodiopintojeni koonnista sekä puheviestinnästä. Näiden merkintöjen jälkeen voin laittaa tutkintohakemuksen tiedekuntaan ja juhlia kandiuttani toivottavasti heinäkuun alussa. Mikä oiskaan parempi synttärilahja kuin saada kandin tutkinto käteen! Vähän kyllä ärsyttää jos tutkinnon saaminen menee elokuulle jonkun puheviestinnän takia, jonka olen suorittanut kuukausi sitten... Laitoin opettajallekin jo sähköpostia, että mikä niiden huikean kahden opintopisteen tilanne on, mutta hän ei ole vastannut mitään. Pidetään siis peukkuja, että saan 22-vuotislahjaksi kandin tutkinnon!

Sitten varsinaisiin kesäsuunnitelmiin. Kävin kuun alussa kirjoittamassa työsopimuksen yliopistolle yhteen tiedekuntaan, jossa käsittelen ja tarkistan yhden pitkittäistutkimuksen dataa (n. 15 eri dataa, joista olisi lopuksi tarkoitus tehdä kaksi isoa dataa). Vähän kuumottaa, että saanko hyvin hoidettua asiat, alku on ainakin ollut vähän tahmainen. Kaikki kommentit datan muokkaukseen liittyen tulee tehdä englanniksi, koska data on hyvä ja se halutaan entistä enemmän kansainvälisille vesille. Tärkeä homma mulla siis! Eilen kyllä meinasi läppäri ja kyselylomakkeet lentää parvekkeelta, kun homma ei sujunut ensin toisella tilasto-ohjelmalla (jota mun pitäisi kesällä opetella enemmän opintopisteitä vastaan) ja piti vaihtaa sitten toiseen. Tarkistelin myös englanninkielisiä käännöksiä ja muokkaan ne varmaan viikonlopun aikana. Työaika on onneksi 70h/kk, joten aikaa jää muuhunkin. Tutkimusryhmä vaikuttaa tosi kivalta, mut kutsuttiin yhden ryhmäläisen väitöskaronkkaankin ensi viikolla! :) Verkostoituminen on parasta, suosittelen.

Tämä palkallisen homman lisäksi teen tutkimusharjoittelua toiseen tutkimusryhmään opintopisteitä vastaan. Siihen en ole vielä kunnolla päässyt sisään, mutta alkuviikosta pitäisi tavata yhtä ryhmäläistä ja jutella jatkosta. :) Saan myös opastusta Survon kiemuroihin mun opettajalta, joka johtaa tätä tutkimusryhmää. Oon kyllä tosi iloinen näistä mahdollisuuksita, koska opin kesän aikana varmasti tosi paljon! Kiva nähdä, ettei tutkimuksen tekeminen ole mitään ruusuilla tanssimista. :D

Ja jottei vaan tulisi tylsää kesän aikana, niin aloittelen gradun kirjallisuuteen tutustumista. Aloitin eilen toisen ohjaajani väikkärin lukemista ja saan siitä varmasti hyviä lähteitä ja kirjaan samalla ajatuksia ylös mitä tulee mieleen omaan graduun liittyen. Mulla on tapaaminen toisen ohjaajan (yliopistolta) kanssa tiistaina, joten toivottavasti oon vähän viisaampi taas sen jälkeen. Tällä hetkellä mua vähän huolettaa, että onko mun graduaihe tarpeeksi "psykologinen" vai meneekö se enemmän sosiologiseksi. Täytyy ottaa tämä puheeksi ohjaajan kanssa. Täytyy myös kysyä, mikä on ikään kuin gradun kohderyhmä, jotta tiedän millä tasolla kertoa asioista. Lisähaastetta antaa se, että teenkin nyt koko gradun englanniksi, hui! Tää jännittää kyl tosi paljon, mutta eiköhän se muutaman kökköisen lauseen(=sivun) ja viinilasillis(t)en jälkeen lähde sujumaan. Toisaalta jos koko gradu on jo englanniksi, niin se helpottaa artikkelin muokkaamista siitä. Sitten voikin jo alkaa miettiä väikkäriä... ;)

Kesän aikana on myös muutamia kokouksia ja muita Kompleksin tai SPOL:n juttuja. Mun pitäis kirjoitella tässä lähipäivinä myös SPOL:n blogiin hallitustoiminnasta, joten pysykää kuulolla! Linkitän postauksen sitten tännekin ja SPOL:n blogiin pääsee myös tuosta sivupalkista. Onneksi koko kesä ei kuitenkaan ole pelkkää ahkerointia, koska elokuussa lähden viideksi päiväksi Lissaboniin ja heinäkuussa ehkä Prahaan. :) Sinne en ota mitään koulujuttuja mukaan tai puolisko ja kaveri saa vedellä mua ympäri korvia tenttikirjalla. Ai niin, syyskuun alussa on pari ammattikäytännön alkutenttiä, joten niihin alkaa lukeminen elokuun alussa. Pienet fuksipallerot saapuvat myös elokuun lopussa meidän hellääkin hellempään huomaan, toivottavasti nään monet teistä sitten Penkereellä ekan infotilaisuuden jälkeen!


Ihanaa kesää ja tsemppiä tulosten odotteluun,
Embe

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Oikeudenkäynnissä heränneitä ajatuksia

Moikka! Päätin tulla kertomaan teille aiheesta, joka jäi kaivelemaan mua tänään olleen oikeudenkäynnin jälkeen. Olin siis katsomassa muutaman tunnin kestänyttä tapon ja varkauden käsittelyä. Tapaus oli mielenkiintoinen, kun näki prosessin alusta loppuun ja pääsin näkemään myös, miten käytännössä menetellään jos todistamaan on tulossa pelkäävä henkilö. Yritin pitää mielessä asioita, joita olen oikeudenkäyntien etenemisestä oppinut ja koitin keskittyä myös siihen, millaisia kysymyksiä siellä kysytään. Olen siis aiemminkin käynyt seuraamassa muutamaa oikeudenkäyntiä, mutta tämä oli ehdottomasti antoisin. Tapaus oli lyhyesti sellainen, että vastaaja A oli viinaspäissään puukottanut kaveriaan ja ei muista tapauksesta mitään. Tapahtuman jälkeisenä aamuna hän meni vastaaja B:n luokse ja he hakivat vainajan kotoa tämän tavaroita aikeissa myydä ne. Henkirikos oli tehty aikas silmitöntä väkivaltaa käyttäen, mutta nimikkeenä oli kuitenkin tappo, koska teko ei ollut suunniteltu. Vastaaja A ei halunnut mielentilatutkimusta ja omien sanojensa mukaan "kantaa täysin vastuun teoistaan". Hän siis myönsi molemmat syytteen ja rangaistukseksi tuli 9,5 vuotta vankeutta. Vastaaja B sai sakkoa.

Erityisesti tämän vastaaja A:n tilanne jäi mietityttämään mua. Hänellä oli taustallaan huume- ja alkoholiongelmaa sekä aikaisempia tuomioita lähinnä pahoinpitelyistä. Omien sanojensa mukaan viina ei sovi hänelle. Ikää oli kuitenkin jo yli 40 vuotta ja mä vaan mietin jo siellä oikeudenkäynnissä, että missä vaiheessa elämä on suistunut tuolla tavalla raiteiltaan, että päätyy tappamaan oman ystävänsä (vaikkakin humalassa, missä tilanteessa melkein kaikki suomalaiset tekevät henkirikoksen siinä tilassa)? Kuinka aikaisin tuollainen riski on mahdollista huomata ja missä vaiheessa elämänsuuntaan pystyy vielä vaikuttumaan? Ja joo, kyllähän hänenkin ikäiseen pystyisi ehkä vielä vaikuttamaan, mutta se on varmasti huomattavasti helpompaa ohjata pilveä polttelevaa ja näpistelevää 15-vuotiasta parempaan suuntaan. Mitkä voisivat olla niitä korjaavia tekijöitä jos vaikka lapsuus on alkanut huonoissa olosuhteissa? Hirveesti heräsi tästä tapauksesta kysymyksiä!

Tajusin myös, että tämä on se teema, johon haluaisin tulevaisuudessa keskittyä ja jonka parissa työskennellä. Aihe on mielestäni tosi tärkeä sen takia, että yleensä ongelmat kasaantuu tietyille yksilöille ja he kuormittavat sitten esim. oikeussysteemiä paljon. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kaikenlaisten kustannusten vähentämisestä, vaan mun mielestä jo pelkästään se, että riskissä olevan ihmisen elämänsuunta muuttuu parempaan päin, on palkitsevaa itsessään, etenkin jos on voinut vaikuttaa muutokseen. Nyt täytyisikin tutkia enemmän sitä, että mitkä ovat niitä korjaavia/suojaavia tekijöitä, jotka estävät ihmistä liukumasta rikolliselle tielle.

Tuntuu siltä, että mun kiinnostuksen kohteet fokusoituvat koko ajan. Voisi ajatella, että kun ekan kerran kiinnostuin ympäripyöreästi "ihmisten auttamisesta" yläasteella, niin se ajatus oli sellainen rosoinen kivimöykky, joka on pikkuhiljaa tiivistynyt kirkkaammaksi ja hiotummaksi timantiksi (okei, tää oli tosi kliseistä). Oon vaan niin kiitollinen siitä, että oon saanut mahdollisuuden opiskella rakastamaani alaa ja mulla on koko (työ)maailma auki edessäni mahdollisuuksia pursuten. Nyt pitäisi vain tietää, mihin kaikkeen tarttua! :)


Elämän upeutta (taas) fiilistellen,
Embe

tiistai 12. toukokuuta 2015

Fiiliksiä pääsykokeesta?

Moikka! Mä oon jännäillä täällä koko päivän teidän puolesta, joten olisi kiva kuulla ajatuksia kokeesta. :) Tähän postaukseen voi siis kommentoida kaikkea pääsykokeeseen liittyvään (pois lukien ratkaisut tehtäviin).

Toivottavasti koe meni hyvin! :)
Embe

torstai 7. toukokuuta 2015

Tsempit ensi viikon pääsykokeisiin ja viime hetken vinkit

Heippa taas! Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että pääsykokeet on jo ensi viikolla. Kevät on mennyt hirmuista vauhtia ja en oo meinannut pysyä pääsykoepyörteiden perässä. Vielä absurdimmalta tuntuu se, että kaksi vuotta sitten itse jännäilin hirveesti pääsykokeita ja nyt olen tehnyt kandin tutkielman ja kandin tutkintokin näyttää siintävän kesäkuun lopussa. Upeeta jahdata unelmiaan näin ja toivon, että teistäkin moni pääsee nyt keväällä askeleen kohti omaan unelmaansa. ^.^

Mutta sitten niihin pääsykoevinkkeihin. Eli ihan ekana haluaisin sanoa, että kukaan, EI KUKAAN edes kuvittele lukevansa maanantaina yhtään mitään. Multa heruu vain syvää paheksuntaa sellaisesta toiminnasta. :D Edellisen ja jopa saman päivän paniikkikertaamisella ei ole muuta kuin pelkoa lietsova vaikutus ja siitä ei ole mitään iloa - saattaa mennä jopa sekaisin asioiden kanssa! Luvatkaa siis mulle, että teette maanantaina jotain kivaa ja rentouttavaa (miten se nyt on mahdollista), eiks je? :) Muuten tässä toki saa ja kannattaa vielä kertailla ja muistakaa palautella kaavat mieleen jos ne ovat unohtuneet!

Monet teistä on varmaan nyt viimeisen kuukauden aikana käyttäneet suurimman osan lukuajasta artikkeleiden työstämiseen. Kannattaa nyt kuitenkin vielä vilkaista tilaston asiat läpi ja varmistaa, ettei siellä puolella ole epäselvyyksiä. Artikkeleista suosittelisin kertaamaan muistiinpanoja, ajatuskarttoja ja höpöttelemään niistä asioista jokaisen kanssa, joka suostuu kuuntelemaan. Pelkkä ulkoa lukeminen ei tässä vaiheessa (eikä kyllä missään muussakaan) oikein auta, vaan käyttäkää enemmän luovia ja hauskempia kertailutapoja. :)

Näiden pakollisten kertailusessioiden lisäksi suosittelisin käymään mielessään läpi sitä pääsykoepäivää ja erityisesti sitä koetilannetta. Mua ainakin auttoi hirveesti tällaiset "mielikuvaharjoitukset", koska mun sydän jyskytti ihan kamalasti ja olin varma, että pyörryn äitin käsityöluokkaan. :D Kannattaa siis vähän miettiä sitä, että miten se päivä menee, mitä syöt aamupalaksi, miten ja milloin menet yliopistolle/muulle pääkallopaikalle, miten menet saliin, mihin istut, mitä sulla on eväänä jne jne. Jos tuntuu, että on käytännössä suuntavaistoton ja eksyminen on hyvinkin todennäköistä (p < .05), niin yliopistolla voi käydä pyörähtämässä ja katsomassa, että missä se sali on. :) Näin ainakin tietää, mihin on menossa eikä tarvitse jännäillä sitä turhaan!

Suosittelen myös ottamaan hyvät eväät mukaan, koska ilman niitä kokeessa ei pärjää. Jos otat jonkun puolikkaan banaanin ja kolme rusinaa, niin voitte kuvitella mut murisemassa niskan takana. Pääsykoekissa tulee varmasti eteen tilanteita, joissa joutuu hetken pohtimaan, että mitä tehdä seuraavaksi ja sen aikana on hyvä mutustella evässämpylää ja vaikka vähän karkkia. Tilanne on kuitenkin vaativa ja aivot tarvii energiaa ja sellaista rykäisyä ei sillä rasvattomalla maitorahkalla hoideta. :D

Kun koe alkaa, niin älkää vilkuilko ja analysoiko muiden tekemisiä. Musta ainakin tuntui, että ekan viiden minuutin aikana jo kaikki kirjoitti kynä sauhuten ja mun pää oli ihan tyhjä. Suurin osa varmaan raapustelee suttupaperiin kukkia ja sydämiä, joten ei muiden tiirailu yleensä vaan pahentaa sitä jännitystä. Kokeessa myös saattaa tuntua aluksi siltä, ettei osaa MITÄÄN. Mustakin tuntui, että mun aivot oli ehtineet valua lattialle sinä aikana, kun odotin saliin pääsyä. Tehtäviä ei kuitenkaan tarvitse tehdä järjestyksessä, joten aloittakaa vain jostain tehtävästä! Ekan tehtävän jälkeen homma alkaa rullaamaan ihan kivasti. :)

Nyt lopuksi haluan antaa kaikille kylkiluut musertavat tsemppihalit! Monet teistä on työskennelleet tosi kovasti kuluvan vuoden aikana ja nyt viimeisen viikon aikana on hyvä valaa sitä uskoa itseensä. Pääsykokeisiin ei kannata mennä sellaisella "mä en osaa kuitenkaan mitään", koska se vaan heikentää suoritusta. Käykää vaikka joka päivä sanomassa peilille/äitille/poikaystävälle/kilpikonnalle, että "Vautsi mä oon kyl tosi ahkera ja mä oikeesti osaan nää asiat. Oon tehnyt hurjan työn vuoden aikana, hyvä minä!" :) Ei tietenkään kannata mitenkään ylimielisenä mennä sinne kokeeseen, mutta siihen omaan osaamiseen pitää uskoa.

Kokeen jälkeen ei sitten puida niitä tehtäviä, ei sitten ollenkaan. Keskustelu kokeesta täällä blogissa on tervetullutta, mutta jokainen muiden vastauksia uteleva kommentti poistetaan ja sitä paheksutaan. :D Hirmusti tsemppiä loppurutistukseen, ootte mahtavia tyyppejä!

Tässä vielä kuva Astridista piristämään kaikkien päivää. Sekin toivottaa tsempit! :3



Tsemppiterkuin,
Embe

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kandista vitonen!

Moikka kaikille pääsykoepuurtajille ja muille tovereille! :) Sain tänään sähköpostia, että kandin tutkielmani on hyväksytty arvosanalla 5! :---) Oon ihan superhyper iloinen! Ohjaajalta tuli tällaista kommenttia:
Selkästi jäsennelty ja hyvin esitetty kokonaisuus psykoosioireista ja väkivaltaisuudesta. Käsitellyt tutkimukset on esitetty riittävän yksityiskohtaisesti ja järjestelmällisesti. Pohdinta sisältää monia hyviä havaintoja tutkimustulosten implikaatioista ja rajoituksista, ja osoittaa erinomaista perehtyneisyyttä aiheeseen.

Tästä on nyt hyvä jatkaa kohti gradua, jonka kirjallisuuteen aloitan perehtymisen jo kesän aikana. Oon siitäkin tosi innoissani, kun pääsen tekemään mielenkiintoisesta aiheesta, en tosin paljasta siitä vielä enempää. ;) Tällaisia pikaterkkuja tällä kertaa!


Hymynaamaterkuin,
Embe

Ps. Teen vielä tsemppi- ja viime hetken vinkkipostauksen pääsykokeisiin liittyen, pysykää siis kuulolla! :)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Tieteenpäivä 2015 ja SPOL-blogi!

Heipsan rakkaat toverit! Meillä oli tänään Tieteenpäivä, jossa psykan ja kognitiotieteen opiskelijat esittelevät osalle henkilökunnasta ja muille opiskelijoille (lähinnä fukseille) omia vuoden aikana tehneitä harjoitustöitään. Päivän aikana käydään läpi useita tutkimuksia suullisten esitysten ja postereiden muodossa ja pikkuisen harjoitellaan konferenssien käytäntöjä. :) Meidän ryhmällä oli suullinen esitys ja se jännitti mua aika paljon, koska en koe osaavani meidän menetelmää ja koko tutkimuksen viitekehystä tarpeeksi. Esitys meni kuitenkin ihan hyvin. :) Paremmin suoriuduin kuitenkin puheviestinnän viiden minuutin esitelmästä, jossa kerroin kandini aiheesta. En sitten tiedä johtuiko parempi suorituminen pienemmästä yleisömäärästä vai siitä, että osasin aiheen paremmin. :D Noh, mutta onpahan hoidettu!

Toi Tieteenpäivä on kyllä kiva tapahtuma, kun opiskelijoilla on mahdollisuus esitellä osaamistaan ja sen jälkeen mennään jatkoille ohjaajien kanssa. ;D Itse en ollut jatkoilla kovin kauaa, koska päivä oli ollut aika uuvuttava jännäilyn yms. takia. Meidän pitäisi kirjoittaa tutkimuksesta vielä raportti ja palauttaa sen toukokuun aikana. Nyt kuitenkin annan sen levätä viikonlopun yli ja keskityn muihin puuhiin! Kuten sähköpostien lähettelyihin ja muihin juokseviin asioihin sekä tiistain tenttiin. :)

Sitten ihan toiseen asiaan! Mun on pitänyt jo parin viikon ajan kirjoittaa siitä, että SPOL eli Suomen psykologian opiskelijain liitto on perustanut oman blogin. Blogiin tulee vuoden aikana postauksista kaikista SPOL:n tapahtumista sekä tekstejä hallituksen jäseniltä (myös multa siis!) ja jokaiselta ainejärjestöltä ainakin yksi teksti. :) Postausten sisältö käsittelee aika laajasti kaikkea psykan opiskeluun liittyvää sekä mahdollisesti myös yhteiskunnallisesti ajankohtaisia aiheita. Tarkoituksena on myös kertoilla vähän hallituksen toiminnasta sekä mitä psykalle ja sen opiskelijoille kuuluu valtakunnallisella tasolla. Kannattaa siis ihmeessä seurailla jos vähän asiapistoisemmat tekstit kiinnostaa! Kannattaa kuitenkin pääsykoekysymykset ja muut semmoiset pulinat pitää täällä mun blogin puolella, koska sitä blogia ei välttämättä ole tarkoitettu sellaiseen keskusteluun. :) Sivuilta löytyy myös infoa hakijoille (TÄÄLTÄ). SPOL:n blogiin pääset TÄÄLTÄ.

Nyt siis muihin puuhiin ja tsemppiä artikkeleiden lukemiseen! ^.^


Väsynein, mutta iloisin terkuin,
Embe

torstai 16. huhtikuuta 2015

Toinen lukuvuosi lähenee loppuaan - mitä on vielä tekemättä?

Moikka! Viime kerrasta on tainnutkin hurahtaa hetki, oon ollut niin menossa taas joka suuntaan! Ajattelin vähän nyt kertailla, että mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä kesäsuunnitelmia mulla on. :) Isoimpana asiana on ehkä se, että kandi tuli hyväksyttynä kielentarkastuksesta! Korjailin siitä muutamat pilkkuvirheet ja muuta pientä ja maantaina laitan sen lopulliseen arviointiin, jee. :--) Ei tullutkaan kammottavaa paniikkia, vaikka luulin!

Meillä on ensi viikon perjantaina Tieteen päivä, jossa pitäisi esitellä meidän harkkatyö, jota ollaan puuhasteltu syksystä asti. Musta tuntuu vieläkin, että oon ihan pihalla siitä. :( Se on jotenkin niin teknistä ja abstraktia, ettei mun päättelykyky riitä sen työstämiseen. Kyseessä on siis havaintopsykologinen tutkimus, jossa me tutkittiin, vaikuttaako kohdekasvon sukupuoli vihan tunnistuksen tehokkuuteen ja sisäiseen kohinaan. Plääh! Havaintopsyka ei oo kyllä yhtään mun juttu, tuntuu, etten saa sovellettua siitä mitään käytäntöön. :( Noh, meillä on nyt kuitenkin alustava tiivistelmä ja diaesitys valmiina. Myös raporttia on rakennettu ja se palautetaan toukokuun aikana. Lauantaina meillä on tapaaminen ryhmän kanssa ja pitäisi miettiä sinne, että mitä siellä Tieteen päivässä sitten höpöttää. Tää kurssi on vaatinut kyllä yli 9 opintopisteen edestä töitä, voimavaroja ja mielenterveyttä.

Tämän jättikurssin lisäksi mun kandin tutkielmasta puuttuu vielä kesken olevat enkun ja puheviestinnän kurssit sekä oikeuspsykan sivuaineen viimeinen kurssi sekä viisi tuntia oikeudenkäyntien seuraamista. Kaikki suoritukset pitäis olla paketissa kesäkuussa, mutta kandin papereiden saaminen venähtää varmaan elokuuhun. Suunniteltiin kyllä äitin kanssa jo yhteisiä juhlia, kun se saa omat maisterin paperit nyt keväällä. :D Mulla pitäis maanantaina olla Ammattikäytännön tentti, mutta se taitaa mennä uusintaan tän harkkakurssin takia... Käyn kyllä varmaan silti kurkkaamassa, että miltä se tentti näyttää. Saan siitä kuitenkin suoritusmerkinnän vasta vuoden päästä, kun jouduin olemaan kahdesta harjoitusryhmästä pois.

Kesällä teen tutkimusharjoittelua yhteen tutkimusryhmään, josta saan opintopisteitä maisterivaiheen syventäviin opintoihin. :) En saanut mitään kesätöitä (en kyllä kauheesti hakenutkaan), joten tää on parempi kuin hyvä vaihtoehto! Pysyy myös tilastotaidot yllä syksyllä alkavaa gradua ajatellen. :) Ootan kyllä innolla sitä! Lisäksi ilmoittauduin avoimen yliopiston jollekin lapsen oikeudellinen asema kurssille, jotta saan opintopisteet täyteen. Tutkimustyön vastuuopettaja sanoi myös, etät voisi antaa mulle syventäviin metodiopintopisteita jos opetan sen tohtorikoulutettavaa ja jotain toista käyttämään Survoa. :D Apua. :D

Puuhaa riittää kuitenkin vielä ennen kesää. Kurssien loppuun suorittamisen lisäksi järjestän Survo-risteilyä, josta puhuin viime vuonnakin. Lisäksi pitäis toukokuussa treffata graduohjaajia ja miettiä syksyn kuvioita. Olen lupautunut kahteen tentin valvontaan myös ja tarkastin tänään n. 40 tilaston tenttiä. Ainakaan ei siis ole ollut tylsää!

Nyt kuitenkin alan leipomaan omenapiirakkaa. Kokkailu ja leipominen on kyllä hyvä keino rentoutua. :) Huomenna menen myös Kellokosken sairaalaan ekskulle, ihan superia! Tuutorikoulutuksetkin alkavat pian, jee! Mitä toiveita teillä olisi tuutoireille jos(kun) pääsette sisään? :)


Puuhailuterkuin,
Embe


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Materiaali julkaistu!

Heipsan! Muistuttaisin vielä, että pääsykokeiden materiaali on julkaistu tänään yliopistojen sivuilla, TÄSTÄ pääset siihen käsiksi! Matsku näyttää jatkavan aikalailla samoilla linjoilla kuin aiempinakin vuosina, tosin artikkeleita on vain 10! :o Jännittävää. Aika erikoisia teemoja on myös näköjään nostettu esiin. Mitä mieltä te olette valituista artikkeleista? :)

Ps. Kandi lähti tänään kielentarkastukseen.


Uupunein, mutta iloisin terkuin,
Embe

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Oisko kandi sitten paketissa?

Heippa! Taisin juuri saada kandini valmiiksi. :o Nyt tuntuu, että kaikki sanottava on paperilla ja teksti lähti abstrakteineen eka äitille ja anopille arvioitavaksi. Niiden kommenttien jälkeen voinkin ensi viikolla jättää kandini kielentarkastukseen, jonka jälkeen teen vielä korjaukset ennen lopullista arviointia. Vähän jänskättää, että mikä arvosana tuosta tulee. :) Laitoin maanantaina ekan version ohjaajalle ja hän sanoi sen näyttävän oikein hyvältä ja ohjeisti mua laittamaan korjaus-/lisäysehdotuksien jälkeen sen suoraan kielentarkastukseen. Sisältönsä puolesta sen pitäis siis olla ok! Otsikoksi valikoitui nyt "Psykoosioireet ja väkivaltainen käyttäytyminen". :)

Ehkä haastavinta koko hommassa oli (jälleen kerran) aloittaminen. Artikkelihin tarttuminen sujui melko kivuttomasti, koska aihe kiinnosti. Sen sijaan kirjoittamisen aloittaminen on mulle ain yhtä tuskaa. Homma lähti kuitenkin kivasti liikkeelle, kun kirjoitti vain kaikenlaista, mitä tuli mieleen. :) Näin sen ilmeisesti kuuluukin toimia ja sitten myöhemmin vasta karsitaan tekstiä. Meillä kandi on siis tosi lyhyt, ohjeiden mukaan 7-10 sivua ja noin 10 lähdeartikkelia. Mulla taitaa nyt lopullisessa versiossa varsinaista tekstiä olla 8 sivua ja lähteitä vähän vajaa 15 muistaakseni. Abstraktien kirjoittaminen oli myös vähän tökkivää, erityisesti englanninkielisen kohdalla! Niistäkin tuli nyt ihan mukiinmenevät, mutta katsotaan mitä mieltä oon huomenna. :D Loppujen lopuksi aika simppeli juttu toi on, kun on vain kuusi opintopistettä, niin siitä ei sais tehdä elämää suurempaa ongelmaa. Nopsaan sen saa valmiiksi, kun vain pääsee alkuun!

Kävin keskiviikkona juttelemassa myös amanuenssin kanssa, kun en tajua, miten saan tutkinnon pihalle sitten, kun sen aika koittaa. :D Mun pitäisi ekaksi kiinnittää mun opintoja, mutta en saa niitä vielä tehtyä, kun on kandiin kuuluvia kursseja kesken. Pitää vauhdilla pistää ne sitten pakettiin, kun viimeiset arvosanat tulee! Kandin paperit saan näillä näkymin ulos elokuussa. :)

Semmoisia kuulumisia tällä kertaa! Mulla on vielä yks postaus mielessä, mikä pitäisi kirjoittaa, mutta taidan säästää sen johonkin toiseen päivään. Pääsiäistauko tuli kyllä tarpeeseen, niin sai hyvin kandin tehtyä loppuun sinä aikana. :) Tsemppiä kaikille opintoihin, pääsykokeisiin tai mitä ikinä sitten elämässänne puuhailettekaan! ^.^


Iloisin "jeeoonkohtakandi"-fiiliksin,
Embe


torstai 26. maaliskuuta 2015

Jo graduttaa

Heippa ja kivoja uutisia! Sain tänään gradupaikan ensi syksyksi, wuhuu! Menen THL:n yhteen projektiin tekemään gradua todennäköisesti koulukotinuorten myöhemmästä rikollisuudesta. Tarkemmin en tosiaan aihetta vielä tiedä, kun asiasta sovittiin vasta tänään. :D Oon ihan superinnoissani ja kandityökin sai tästä uutta potkua! Kirsikkana kakun päällä on vielä se, että pääsen kirjoittamaan graduaiheesta englanninkielisen kv-artikkelin. :) Oon kyl tosi mielissäni tosta paikasta ja täytyy vielä kysyistä kandiohjaajalta (joka puhui itsensä myös graduohjaajakseni jo vuoden vaihteessa), että onko hänellä ok jos on mun toinen ohjaaja. Jos gradun tekee jossain muualla kuin psykan laitoksen tutkimusryhmässä, niin pitää olla laitoksen puolelta myös yksi ohjaaja. :) En kyllä haluaisi päästää mun kandiohjaajasta irti, hän on huipputyyppi ja melkoinen tilastovelho kuulemani mukaan.

Eipä mulla muita kuulumisia tällä kertaa, palaan kandin jyystämisen pariin. :)


Innostusterkuin,
Embe

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Opintosuunnitelmia ja järkytyksen aiheita

Heippatirallaa kaikille! ^.^ Olen taas kotiutunut Joensuusta. Mulla oli tosiaan Uhrin asema ja oikeudet rikosprosessissa niminen kurssi Joensuussa liittyen tähän mun oikeuspsykan sivuaineeseen. Siellä oli läsnäolopakolliset luennot, joten tuli nyt parina viikkona käytyä katsomassa, että mikä meiniki siellä idässä on. Tykkäsin kyllä Joensuusta kaupunkina tosi paljon! Semmoinen haltuun otettavan kokoinen ja tosi symppis. Jos se olis täällä etelässä, niin muuttaisin varmaan sinne. :D

Mutta asiaan, mä tein eilen junamatkan aikana mun maisterivaiheen opintosuunnitelmaa. Voitteko kuvitella, mulla alkaa maisteriopinnot syksyllä?! Mihin tää aika on oikeesti menny, vastahan mä itkin kaverin lattialla, kun yhteishaku vilkutti hyväksyttyä? :D Kuitenkin juttelin yhden toisen samassa vaiheessa olevan opiskelijan kanssa ja hän onneksi vähän herätteli mua todellisuuteen näiden opintojen kanssa. Mulla alkaa siis ens syksynä "AK-putki" eli ammattikäytöntäkurssien jatkumo, joka sisältää yhteensä viisi ammattikäytöntöön liittyvää kurssia tän vuoden kurssien lisäksi. Näiden lisäksi mulla on viimeinen tilastokurssi ens keväänä ja sitten syventävien opintojen 10 opintopisteen jokin kliinisen puolen kirjatentti tai kirjallisuuskatsaus vuoden päästä kesällä, en ole sitä miettinyt vielä sen tarkemmin. Syventäviin opintoihin kuuluu myös vapaavalintainen tutkimusharjoittelu (3-12op), jonka aion suorittaa kesällä hyvinkin todennäköisesti ja aion tehdä sitä 12 opintopisteen edestä. Tämän voisi vähentää halutessaan varsinaisesta psykologiharjoittelusta, mutta en kyllä ajatellut tehdä sitä, koska se on meidän ainoa varsinainen harjoittelu ja haluan ottaa siitä kaiken irti. Gradun teko alkaa näillä näkymin syksyllä, aiheesta en tosin ole vielä varma, mutta mulla on kuitenkin jo ainakin yksi ohjaaja. :D

Sitten suurimpaan ongelmaan, nämä suunnitelmat tarkoittavat siis sitä, että mun pitäis mennä harjoitteluun SYKSYLLÄ 2016?! Niinku puolentoista vuoden päästä. Oonko mä muka sillon jo pätevä tekemään psykologin töitä? Mä oon koko ajan ajatellut, ettei se harjoittelu oo mulle ajankohtainen, joten en mennyt sinne infoonkaan. Nyt kuitenkin junamatkalla tajusin, että munhan pitää alkaa väkertää niitä hakemuksia eri paikkoihin. Oon nyt ihan päästäni pyörällä ja pitää varmaan laittaa harjoitteluvastaavalle ja/tai amanuenssille jotain paniikkiviestiä, että oonko ihan myöhässä. Mulla ei meinaan sillon olis enää mitään opintoja, joten jos en pääse harjoitteluun, niin yritän sit varmaan päästä lukemaan psykiatriaa 15op. :D Apua, kun ei tiedä taas elämästä yhtään mitään.

Jottei tämä olisi vielä tarpeeksi mieltä järkyttävää, niin nämä nykyiset suunnitelmat tarkoittavat sitä, että mä valmistuisin psykologiksi joko jouluna 2016 tai viimeistään keväällä 2017. Silloin mä olisin 23-vuotias LAILLISTETTU PSYKOLOGI. Mitä. Ihmettä. Voiko kukaan ottaa 23-vuotiasta vakavissaan? Pitää varmaan hankkia jotkut imagolasit, että näyttäisin edes jotenkin ammattilaiselta. Tää on nyt selvästi joku elämänkriisin paikka, koska mä en kyllä nyt nää itseäni alle kahden vuoden päästä valmistuneena. Kuuluuko opiskeluajan vaan hujahtaa ohi silmien? Täytyy nyt koittaa kesän aikana sulatella ajatusta siitä, että (äitin sanoin) musta pitäis tulla aikuinen.

Taidankin siis kohta hakea toisen lasin viiniä ja siirtyä naputtelemaan kandia.

Valmistumiskriisissä,
Embe

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tuutoriksi 2015!

Heip hei kaikki! Tänään julkaistiin Käyttiksen tuutorivalinnat ja voin ilokseni ilmoittaa, että tulin tänä vuonna valituksi! :) Oon nyt jo ihan täpinöissäni ja halusin tulla tästä pikaisesti ilmoittamaa kesken luennon (hyi mua). Toivottavasti nään monia teistä fuksien joukossa elokuussa ensimmäisissä tapaamisissa!


Pärinäterkuin,
Embe

torstai 12. maaliskuuta 2015

Videopostaus pääsykokeisiin liittyvistä kysymyksistä

Heippati hei! Sain nyt kuvattua videopostauksen ja pahoittelut, että se tökkii pari kertaa. Mun kamera ja muistikortti eivät olleet yhteistyöhaluisia. :D Videonpituus on puoli tuntia, tuli ehkä vähän turhan pitkä! Yrittäkää olla välittämättä mun lähes patologisista kulmakarvojen liikehdinnästä.

Videon pääsette katsomaan TÄÄLTÄ.

Terkuin,
Embe

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kiireitä ja SPSS-tulosteita

Moikka! Pahoittelut ensinnäkin siitä, etten saanut viime viikolla videopostausta tehtyä. Teen sen tällä viikolla varmaankin huomenna illalla tai viikonloppuna. Kiitos kaikille kysymyksistä, niitä tuli sen verran reippaasti, että yritän ensin ryhmitellä niitä vähän, ettei mun höpötyksestä tuu (entistä) sekavampaa. :D

Viime viikko oli tosiaan melkoista hulinaa lähinnä psykojen yhteisen risteilyn takia, jee! Risteily ja sitä ennen ollut Open Training Day -koulutus menivät molemmat nappiin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. :) Oli tosi kiva päästä tutustumaan muiden kaupunkien psykoihin ja oli myös kiva nähdä, että eri yliopistoista olevat psykot hengailivat keskenään vielä ohjelman jälkeenkin. :) Onnistunut reissu kaikin puolin siis!

Risteilyn lisäksi olen puuhaillut jonkin verran enkun kurssin, harkkatyön ja kandin parissa. Oon nyt saanut kasattua kivasti lähdeartikkeleita ja yritän saada loput kasaan mahdollisimman pian, jotta pääsisin joskus myös kirjoittelemaan. Parina päivänä oon myös käynyt seuraamassa oikeudenkäyntejä ja aloittelut raporttia niistä. Tällä hetkellä katselen videoluentoa lasten neuropsykologisista testeista. :D Tällä ja ensi viikolla lähden pariksi päiväksi Joensuuhun läsnäolopakolliselle oikeuspsykan luennolle.

Pahoittelut jos mun teksti on nyt sekavaa, tuntuu, ettei ajatuksetkaan ole yhtään sen selkeämpiä! Kauheasti kaikkia ainejärjestöjuttuja meneillään ja tuo kandin roikkuminen ja harkkatyön niskaan hengittäminen ahdistaa vähäsen. :/ Onneksi viikonloppu on vapaa ja ehkä ehdin saada Helsinki-Joensuu junamatkalla ihmeitä aikaan!

PS. Blogin tilastotaisto Facebook-ryhmästä löytyy uunituore tiedosto SPSS-tulosteista. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jossa tulosteet tuntuvat olevan vielä vähän hukassa!

Keväisin terkuin,
Embe


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tilastotöiden loppuminen ja muita kuulumisia

Moikka! Mulla oli tänään viimeinen data-analyysin harjoitusryhmä ohjattavana työparin kanssa. Seitsemän viikkoa meni älyttömän nopeesti, vaikka välillä tuli kotona hikoiltua edellisenä iltana uusien harjoitusten kanssa, kun ohjelmiston huutaa erroria. Selvittiin molemmat ohjaajat kuitenkin kunnialla hommasta! Mulle jäi työstä ylipäätään tosi hyvä fiilis ja oli kiva auttaa opiskelijoita tilastokiemuroiden parissa. :) Parasta oli, kun opiskelijat kiittivät siitä, että oltiin auttamassa heitä ryhmissä. He tuntuivat myös tykkäävän siitä, että "opettajina" olisi toisiva opiskelijoita ja että olin itse käynyt kurssin viime vuonna. Koin itsekin viime vuonna, että opiskelijaohjaajaa on jotenkin helpompi lähestyä ja "kysellä tyhmiä" kuin varsinaista opettejaa. Kaiken kaikkiaan sain paljon eväitä tästä pätkätyöstä ja menisin kyllä heti uudestaan, jos vain pyydetään!

Muista kuulumisista sen verran, että elämä tuntuu taas olevan hallinnassa. :D Sain viime viikolla (taas paria tuntia ennen deadlinea) viimeisen kehityspsykan esseen raavittua kasaan ja samana päivänä oli myös yksi oikeuspsykan tentti, johon luin kuumeisesti viikon verran. Multa jäi vaan 80 sivua Psykopatiaa lukematta, mutta onneksi olin lukenut kirjan jo kesällä kevyenä lomalukemisena! Tentti tuntui menevän ihan hyvin. Näiden pakollisten kuvioiden jälkeen olenkin keskittynyt hetken aikaan lähes pelkästään ainejärjestö- ja SPOL-juttuihin. Lueskelin läpi yhdistyslainsäädännön ja SPOL:n säännöt, suunnittelin ohjelmaa tulevalle risteilylle, osallistui Skype-tapaamiseen, aloittelin paria muuta vähän isompaa ja vähän pienempää projektia ja sen semmoista. :) Siinä sivussa olen rekrynnyt myös puhujia Oikeuspsykologian konferenssiin ensi lokakuulle. Tarkastin myös 30 tenttiä alkuviikosta ja katselin luentotallennetta. Tänään saatiin korjattua psykometriikan lopputyö ja yliopistolla vierähti taas 12 tuntia. :D Onneksi loppuviikko on rauhallisempi ja käyn yliopistolla vain mittaamassa itseni ja parit koehenkilöt meidän harkkatyötä varten. Ensi viikolla pitäis kirjoitella johdantoa harkkatyön raporttia varten, tutkia vähän dataa (kunhan saadaan kaikki henkilöt mitattua) ja ajattelin käydä seuraamassa myös 10 tuntia oikeudenkäyntejä sivuainetta varten. :) Niistä pitäisi kirjoittaa myös 5-6 sivun pituinen raportti. Onneksi "loma"viikon kruunaa Suomen psykologian opiskelijain liiton järjestämä risteily, mihin osallistuu 120 psykoa ympäri Suomen! Odotan risteilyä kyllä innolla, kun pääsee taas näkemään hallituskavereita ja tutustumaan muihin psykan opiskelijoihin.

Mää ja äiti vuosijuhlissa. :)


Nyt loppuviikon ja viikonlopun aikana yritän saada kandiartikkelit valittua ja rajattua aihetta tarkemmin. Tarkoituksena olisi päästä mahdollisimman pian jo kirjoittamaan edes ekaa versiota. Onneksi artikkelit ovat supermielenkiintoisia, niin ei yhtään harmita käyttää aikaa niihin! Siinä sivussa yritän opetella vähän englantia enemmän sitä itsenäistä enkun kurssia varten, joka on melkein unohtunut kaiken muun tohinan keskellä. Nyt taidankin siis siirtyä artikkeleiden pariin loppuillaksi. Ai niin, mulla oli myös työhaastattelu digitaalisen mainonnan tutkimusassariksi, joten pidetään peukkuja, että tärppäisi!


Pirtsakkaa loppuviikkoa kaikille! ^.^

Intoa pursuten,
Embe