Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

torstai 17. syyskuuta 2015

Tilastotiede psykologiassa

Heippa ja pahoittelut hiljaisuudesta! Mulla on ollut järjetön kiire töiden kanssa, koska tällä viikolla pitäisi lähettää yhdelle ulkomaalaiselle tutkijalle pari jättidataa, joita olen tässä pari viikkoa yhdistellyt. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että miljoonien takaiskujen jälkeen aletaan olla voiton puolella, vaikka viikonlopputöiksi tämäkin taas venyy. :) Mun piti aloitella gradua tällä viikolla, mutta tämä akuutimpi tilastoprojekti on syönyt melkein kaiken vapaa-ajan. Onneks tämän viikon jälkeen vähän rauhoittuu ja pystyn kunnolla keskittymään siihen mun pääasialliseen tutkimusassarin hommaan. Siispä nyt taas tilastoista innostuneena päätin julkaista mun viime vuonna tilastotieteilijöiden ainejärjestölehteen kirjoittamani jutun psykan ja tilastotieteen suhteesta. Oon nyt viime aikoina pohtinut tosi paljon tätä mun assarihommaa ja apuopetyötä ja tilastot näyttäytyy entistä tärkeempänä mulle. Oon oppinut (usein kantapään kautta) valtavasti lisää assaripuuhailujen aikana ja nyt osaan hyödyntää SPSS:n lisäksi toista tilasto-ohjelmaa niin, että siitä on mun proffan sanoin mulle jo hyötyä. Ja en kyllä ois voinu kuvitella pyöritteleväni yli tuhannen muuttujan aineistoja, yhdistelevän useampaa pienempää dataa yhdeksi isoksi koehenkilön tunnuksen mukaan ja laittavan ylipäätään semmoisen määrän infoa järjestykseen. Hirveää ahdistusta, kaaosta ja paniikkia on kyllä ollut, mutta kiitos hyvän ohjauksen, olen päässyt rämpimään hommassa eteenpäin ja näyttää siltä, että saan projektin valmiiksikin. :) Mutta siis siihen mun tekstiin. Lukaisin sen äsken itse läpi ja voin allekirjoittaa vieläkin kaikki jutut, mitä pohdin vuosi sitten. Nyt, kun mulla alkaa varsinaiset ammattikäytöntökurssit, joissa harjoitellaan mm. testimenetelmien käyttöä, niin tilasto-osaamisen saa tuotua käytäntöön psykologin työssä. :) Tässä siis pohdintaa siitä, mihin kummaan tilastotiedettä tarvitaan psykologiassa:

Tilastotiede psykologiassa

”Höhö, sä varmaan luet mun ajatuksia!” Tässä yksi tyypillisimmistä lausahduksista, jonka kuulen kanssaelävän suusta, kun kerron opiskelevani psykologiaa. Jostain kumman syystä psykologialla on vieläkin osittain vanhana sielutieteenä tunnettu, pseudotieteellinen maine. Vaikka moni akateemisesti orientoitunut tietää, että psykologian pääsykokeet ovat vaativat, silti tilastotieteen osuutta psykologian alalla ihmetellään. Mihin kummaan psykologi tarvitsee t-testejä, korrelaatioita ja todennäköisyyksiä?
                            
Lukiessani pääsykokeisiin kyseenalaistin itsekin tilastojen hyödyllisyyttä psykologin ammatissa. Miten regressioanalyysi auttaisi ymmärtämään toisen ihmisen mielen maailmaa? Nyt kuitenkin opintojen edetessä tilastollisten menetelmien osaamisen tärkeys on avautunut aivan uudella tavalla, vaikka myönnettäköön, että ihastuin pikkuisen tilastoihin jo hakuprosessin aikana.

Psykologin, niin kliinisellä puolella kuin tutkimuksen parissa työskentelevän, työssä tarvitaan tilastollista osaamista. Vaikka usein kuulee ihmisten puhuvan muiden ”analysoimisesta”, niin todellisuudessa psykologiassa käytetyt menetelmät esimerkiksi terapeuttista työtä tehdessä perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Jos meiltä ei vaadittaisi opintojen aika tilastojen osaamista, emme voisi mitenkään tulkita, mitkä tutkimukset ovat hyviä ja mitkä, no, vähemmän hyviä. Toinen asia, missä tilastotaitaminen tulee esiin kliinisellä puolella töitä paiskiessa, on psykologisten testien tekeminen, johon koulutus antaa oikeuden. Ilman näitä standardoituja testejä voisi asiakkaan ongelman selvittäminen varsinkin uran alkutaipaleella olla haasteellista. Testit ovat yksi työkalu psykologin salkussa, ja niiden hyödyntäminen yhdessä esimerkiksi haastattelun kanssa, auttavat psykologeja toimimaan asiakkaan parhaaksi. 

Olenkin valtavan tyytyväinen meidän metodiopetukseen, koska asioista jaksetaan jankata niin kauan, kunnes tällainen lyhytmatikkalainenkin sen ymmärtää. Erityisesti olen pitänyt viime syksyn psykometriikan kurssista, jossa on käyty läpi faktorianalyysia, keskusteltu soveltuvuuskokeista, testimenetelmistä ja mikä tärkeintä, perusteltu tilasto-osaamista psykologin ammatissa. Kurssin innoittamana olenkin ollut enemmän pärinöissä tilastoista kuin koskaan ennen. Lisäpotkua metoditaitojen kehittämiseen antoi koko vuoden kestänyt harjoituskurssi, jossa suunniteltiin, toteutettiin ja raportoitiin itse tehty havaintopsykologinen tutkimus alusta asti itse! Opinnoissa pääsee siis hyvin käytännössä soveltamaan osaamistaan sekä tilastopuolelta että psykologian opinnoista, ja näkemään, kuinka hermoja raastavaa, hidasta, mutta kuitenkin palkitsevaa tutkimuksen tekeminen on.

Koen myös metodiopintojen auttavan oman ammatti-identiteetin kehittymisessä. Vaikka en osannut lukiossa laskea keskihajontaa ja taistelin pääsykokeissa summamerkinnän kanssa, niin nyt uskallan sanoa, että ymmärrän tilastotieteestä ja psykologiasta jotakin. Ennen kaikkea, osaan soveltaa tilastotiedettä omaan alaani. Erityisen mukavaa on ollut se, että tilastot ovat tuotu opinnoissa lähemmäksi omaa alaa eivätkä asiat ole jääneet vain leijailemaan alitajuntaan abstrakteina käsitteinä.

En siis lue ajatuksia enkä analysoi jokaista tapaamaani ihmistä. Tulevassa ammatissani aion hyödyntää valideiksi ja reliaabeleiksi todettuja testejä ja menetelmiä työni tukena – mihin sitten loppupeleissä päädynkin työskentelemään. Kuitenkin, uskon koulutuksen metodipainotteisuuden, teorialuentojen, erilaisten harjoitustöiden ja ammattikäytäntöjen antavan minulle hyvät eväät työelämään. Metodit ovat toki vain yksi psykologin työn ulottuvuuksista, mutta mielestäni ilman sen luomaa tieteellistä aspektia, psykologin työ olisi mututuntumaan perustuvaa tunteista juttelua.  





 Elämä on taas aika siistiä.


Inspiroituneinen kaikki-on-niin-kivaa-terkuin,
Embe