Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

maanantai 12. lokakuuta 2015

"En tiedä" - Epävarmuudesta ja asiantuntijuudesta

Heippa kaikille! Ajattelin kirjoittaa vaihteeksi pieniä suuria ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä aika usein viime päivinä. Ajatus lähti siitä, kun kirjoittelin Powerpoint-esitystä yhteen lukioon, mihin menen esittelemään psykan opiskelua ensi viikolla. Lukion opo oli pyytänyt kertomaan myös siitä, että mitä psykan opiskelu vaatii. Tätä kysymystä jouduin ihan tosissani pohtimaan jonkin aikaa, se ei ollut ainakaan mulle ihan itsestään selvää, mitä opiskelu (työelämästä puhumattakaan) vaatii.

Ensimmäiseksi luettelin ihan perusjuttuja motivaatiosta, ahkeruudesta, stressin- ja paineensietokyvystä sekä omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamisesta. Lisäksi mainitsin, että pitäisi olla sinut itsensä kanssa. Tämän jälkeen mietin vähän aikaa, että onko psykassa jotakin sellaista "erityispiirrettä", mikä saattaa tulla yllätyksenä. Ajattelin pääsykokeita ja todennäköisyyksiä - sitä, että kaikessa on kyse vain jonkin ilmiön todennäköisyydestä. Johtopäätöksiin kirjasin aina pääsykokeissa, että "5 % riskitasolla voidaan sanoa, että...". Koko ajan on kulkenut mukana ajatus siitä, että aina on mahdollisuus tehdä väärä johtopäätös.

Mulla on ainakin sellainen mielikuva, että psykologeja kritisoidaan semmoisesta jahkailusta ja "toisaalta-toisaalta" meiningistä. Ehkä tän takia psykologeja on liian vähän yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana, koska emme osaa antaa suoria ja yksiselitteisiä vastauksia oikeastaan mihinkään. Mun mielestä psykan haaste onkin siinä, että pitää sietää epävarmuutta.



Juttelin tästä meidän neuropsykan ammattikäytöntö -kurssin opettajan kanssa. Hänestä se on suuri oivallus ja iso askel ammatti-identiteetin kehittymisessä, että oppii sietämään epävarmuutta. Esimerksi lausuntoa kirjoittaessa ei voida mennä sanomaan, että asiakkaan ongelma/oire X johtuu syystä Y. Ihminen ja mieli on loppujen lopuksi niin monimutkainen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Voidaan vain sanoa, että todennäköisesti tekijät A, B ja C ovat altistaneet oireille X, Y ja Z. Ja jälleen kaikki palautuu tilastotieteeseen ja todennäköisyyksiin. Varmasti tilasto-opiskelijat painivat saman epävarmuuden kanssa!

Mun mielestä asiantuntijuus kuitenkin tulee siitä epävarmuuden sietämisestä ja omien rajojensa tunnistamisesta. Oikeuspsykan opettajani sanoi viime keväänä kurssilla erittäin osuvasti: "Asiantuntijuutta on se, että osaa sano 'en tiedä'.". Mulla on jäänyt tämä lause jyskyttämään takaraivoon. Mun mielestä äärettömän osuvasti kiteytetty koko asiantuntijuuden käsite - ei teeskentele tietävänsä jostakin asiasta tarpeeksi antaakseen helppoja vastauksia, vaan myöntää oman tietämyksensä rajallisuuden. Psykologia onkin siitä mielenkiintoinen ala, että aina löytyy kehittämiskohteita ja aina oppii uutta. Ei sitä turhaan puhuta elinikäisestä oppimisesta!


Itse en koe olevani vielä asiantuntija. Varsinkin, kun keskustelen ei-psykalaisten kanssa, tuntuu usein, että en tiedä oikeastaan mitään, koska en voi antaa vain yhtä "totuutta" ja helppoja vastauksia. Olen kuitenkin ottanut melkoisen harppauksen asiantuntijaksi kehittymisen tiellä ja opettelen epävarmuuden sietämistä. Psykologeilla on ihailtava sitkeys tutkia asioita perin pohjin ennen kuin sanovat asiasta oikeastaan mitään. Toisaalta (hehe), asiantuntijuutta on mun mielestä myös se, että osaa tehdä riittävän hyviä päätöksiä ja antaa vastauksia myös rajallisen tietomäärän perusteella. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen ja muille omasta "keskeneräisyydestään", koska en usko, että kukaan voi tutkia ja tonkia asioita niin kauan, että löytäisi yksiselitteisen vastauksia. Tai en tiedä vaikka voisikin, mutta se vaikuttaa psykologiassa epätodennäköiseltä.


Ammatti-identiteettiään ja asiantuntijuuttaan hiljalleen rakentaen,
Embe

lauantai 3. lokakuuta 2015

TÄRKEÄÄ: Ennakkotietoa psykan opiskelijavalinnasta 2016

Hei kaikille! Sain tässä pari päivää sitten kuulla, että Helsingissä valintamenettely muuttuu pikkuisen ensi vuodesta alkaen. Tässä yliopiston julkaisema tekstinpätkä aiheesta: http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/. Tiivistän tähän lyhyesti keskeiset pointit, mutta katsokaan tosiaan tarkemmin noilta nettisivuilta.

Psykologian päävalinnassa muut kuin ekaa korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevat saavat lisäpisteitä suoritetuista tilastotieteen opinnoista. Lisäpisteitä saa 0,25p/opintopiste, ja suurin mahdollinen lisäpistemäärä on 5 (=20op). Myös ensikertalaishakija voi saada lisäpisteitä tilastotieteen opinnoista, jotka vaikuttavat opiskelijavalinnan tulokseen vain siinä tapauksessa, että hän EI tule hyväksytyksi ensikertalaiskiintiössä.
EDIT: Yliopiston sivujen "tilastotieteen tieteenalaopinnot" ja "yleisesti metodiopinnot" ovat herättäneet hämmennystä, Ilmeisesti yleisillä metodiopinnoilla tarkoitetaan jonkun tietyn alan (esim. sosiaalipsykan) omia tilastokursseja (en tosin tiedä, millä aloilla tällaisia on). Sen sijaan lisäpisteitä saa tilastotieteen perus- ja aineopinnoista (esim. valtiotieteellinen tiedekunta Helsingissä opettaa tilastoja pääaineena). Käymällä esim. valtsikan tilaston perusopinnot, niin saa kasaan nämä viisi lisäpistettä. :)
EDIT2: Myös mm. avoimen yliopiston kurssit kerryttävät pisteitä, kun ne on suoritettu tilastotieteen oppiaineen vaatimusten mukaisesti.


Psykologian maisterihaussa  varataan kolmen opiskelijan kiintiö hakijoille, jotka ovat suorittaneet vähintään kandin tutkinnon pääaineena tilastotiede. Heillä tulee olla suoritettuna myös psykan perus- ja aineopinnot sekä kieliopinnot.

Huh huh, aika jännää! Kyse on siis siitä, että hakijoita kannustetaan tilastotieteen opiskeluun laajemmin kuin lukemalla pelkän pääsykoekirjan. Tällä pyritään myös ilmeisesti vähentämään valmennuskurssien houkuttelevuutta ja kannustaa hakijoita opiskelemaan (avoimessa) yliopistossa esim. välivuotena ja tienata näin pisteitä pääsykoetta varten. Juttelinkin tästä yhden mun opettajan kanssa ja sanoin, että kyllä avoimen tilasto-opinnot antavat sellaista laajempaa ymmärrystä tilastotieteestä verrattuna valmennuskursseihin, jotka tähtäävät pääasiassa vain sen kokeen läpäisemiseen. Toki valmennuskurssi voi olla hyvä vaihtoehto jos on ihan pihalla aiheesta, niin se oli mullekin. Kuitenkin koin silti avoimen yliopiston opinnot pitkällä tähtäimellä hyödyllisemmiksi.

Mitä ajatuksia teille herää tästä muutoksesta? Olisi tosi kiva kuulla kaikkia mielipiteitä, joten kommentoikaa ihmeessä alle! Lisää infoa hakujutuista kirjoitan myöhemmin (mm. ensikertalaiskiintiöt), kun olen saanut selvitettyä, että mikä tieto on jo julkista ja mikä ei. :D Kirjoittelen myös ensi viikolla viime viikonlopun Nuorten psykologien koulutus- ja rekrytointipäivistä, jotka olivat Jyväskylässä sekä Kompleksin järjestämästä Seksuaalisuusseminaarista. Stay tuned!

Kaikella rakkaudella,
Embe