Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Spolympialaiset 2015

Moips kaikille! Viikonloppu hurhati kerrankin vähän rennommissa merkeissä, nimittäin psykan opiskelijoiden leikkimielisissä olympilaisissa! En ole aikaisemmin osallistunut tähän SPOL:n kesätapahtumaan, mutta nyt tuli tietenkin hallituspestin takia lähdettyä ja kivaa oli. :)

Lauantaina starttasin auton aikaisin ja suuntasin Tampereelle muutaman muun psykon kanssa. Ennen varsinaisia kisailuja meillä oli SPOL:n kokous ja oli mun mielestä ehkä paras kokous tähän mennessä! Kokous kesti vain kaksi tuntia (viime kerran kolmen ja puolen tunnin sijaan) ja juteltiin paljon erilaisista ja mielenkiintoisista jutuista, esimerkiksi tuosta Helsingin todennäköisestä tiedekuntavaihdosta, uusien opiskelijoiden vastaanottamisesta ja yhteistyöstä kouluttajaverkosto Verson kanssa. Sain itsekin vähän ajatuksia tammikuussa olevaa SPOL-seminaaria varten, joka järjestetään Helsingissä ja on siten mun ja mun varaedustajan vastuulla. Pitää senkin tapahtuman suunnittelut polkaista kunnolla käyntiin syksyllä! Oli myös ihan huippua nähdä hallituskamuja pitkästä aikaa. ^.^




Varsinaiset kisailut koostuivat ensin viidestä rastista, jotka suoritettiin sekajoukkueissa (eli ainejärjestöt sekoitettiin). Rasteina oli mm. kyykkää, sykkeen nostamista kaikin mahdollisin keinoin ja saappaan heittoa. Näistä valittiin voittajajoukkue ja yksi joukkue sai lisäksi erityismaininnan. Sekaosuuden jälkeen siirryttiin kisaamaan Spolympialaisten voitosta ainejärjestöittäin. Ainejärjestöosuus koostui kannustuslaulun, koregrafian ja ihmispyramidin tekemisestä ainejärjetöittäin sekä "fallosviestistä" ja teräspersekisasta. Olympiasoihtu ja voitto menivät tänä vuonna Oidipukselle eli ensi kesänä päästään kisaamaan hurmaavaan Joensuuhun, jeij!




Kisaosuuden jälkeen oli tietenkin jatkot psykoille tyypillisesti saunatiloissa, joista myöhemmin siirryttiin baariin jatkojen jatkoille. Itse kyllä tykkäilen saunailloista psykojen kanssa ja kukaan ei malttanut lähteä sieltä alkuperäisen suunnitelman mukaan klo 23 baariin. :D Porukka saunoi tunti kaupalla ja jutteli tosi avoimesti kaikkien kanssa. Jäi tosi hyvä fiilis, kun aina löytyy juteltavaa eri ihmisten kanssa! Parasta oli ehkä se, että kuulin sivusta jonkun porukan sanovan, että "Vitsi nää SPOL:n tapahtumat vaikuttaa kivoilta, pitää tulla uudestaankin!". Ollaan kyllä saatu koko alkuvuosi tosi hyvää palautetta kaikista tapahtumista ja tuntuu, että ihmiset tykkää käydä tapahtumissa pitkänkin matkan päässä. :) Tällainen motivoi kyllä jatkamaan hallitushommia innokkaasti myös syksyllä.

Iloisen illan päätteeksi sain tietenkin flunssan saunomisen ja parvekkeella vilvoittelun vuoksi, joten sunnuntai ja maanantai meni kotona toipuessa. Tuli siis pidettyä pakkolomaa muutaman päivän verran. :D Pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa painaa töiden ja gradun (tuskailun) parissa ja sitten lähden mun viiden päivän kesälomalle Lissaboniin! Sinne en ota mitään koulujuttuja mukaan, mutta kursseille pitää ilmoittautua kesken matkan. Löysin myös kaverin avustuksella hyvän rentoutumiskeinon ja kerron siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Ihanaa loppukesää kaikille epämääräisestä säästä huolimatta! Muistakaa kaikki uudet fuksit (ja tulevien vuosien fuksit) osallistua aktiivisesti SPOL:n tapahtumiin, niin pääsee tutustumaan myös muiden kaupunkien psykoihin. :)


Terkuin,
Embe

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Datojen pyörteissä

Moikka kaikille! Ajattelin vähän kirjoitella kuulumisia vaihteeksi, kun tulee tehtyä töitä ja opiskeltua kuitenkin näin kesäaikaan myös. :) Mulla on viime aikoina pitänyt aikalailla kiirettä mun kesätyön (soppari tosin vuoden loppuun) kanssa. Oon siis tutkimusavustajana yhdessä tutkimusryhmässä, jossa on kymmenen vuoden ajan kerättyä isoa kahden kohortin pitkittäisdataa. Data (ja erityisesti muuttujien nimet!) ovat kuitenkin hyvin erilaisia mittauskerrasta toiseen ja nyt ryhmä tarvitsi jonkun, joka laittaisi datat kuntoon ja lopuksi yhdistäisi kaksi isoa "master dataa" näistä kohorttien yksittäisistä mittauksista. Varsinaisia datoja on vajaa 15 plus sitten pikkudatoja, joista en kaikista ole vielä varma tulevatko nekin masterdatoihin. Hommaa siis riittää!

Mulla meni aluksi järkyttävän kauan aikaa siihen, että pääsin edes alkuun hommassa. Data haluttaisiin kansainvälisille vesille, joten vaikka suurin osa datoista on englanniksi, mä syynään kaikki kyselylomakkeiden kysymykset ja vastaavat muuttujien kuvaukset datoista ja katson täsmäävätkö käännökset (lomakkeet ovat siis suomeksi). Tämän lisäksi yritän saada muuttujien nimet parhaani mukaan täsmäämään  mittauskerroittain niin, että vain muuttujan ensimmäinen kirjain (joka kertoo mittausvuoden) ja lopussa olevat numerot (viittavat lomakkeen kysymysnumeroon) eroavat keskenään. Tämä on ollut isompi homma kuin kuvittelinkaan! Mulla on ties kuinka monta excel- ja word-tiedostoa, jotta saan dokementoitua kaikki tekemäni muutokset ja pysyn kärryillä niistä. Jouduin palaamaan useita (kymmeniä?) kertoja aikaisempiin datoihin, joten dokumentaatio on ihan henkireikä tässä hommassa. :D Lisäksi opettajan avustuksella tein sellaisen aktivointiketjun, jolla saan aktivoitua kaikki komennot näpsäkästi peräkkäin tehtyäni muutokset dataan.

Kuulostaa ehkä aika tylsältä ja yksitoikkoiselta hommalta, mutta tästä oppii hirveästi, kun pitää yrittää hallita jättimäisiä datoja. Hommassa pitää olla tosi tarkka ja takerrunkin helposti kaikkiin yksityiskohtiin (mm. pilkkuihin muuttujien selitysteksteissä). Koko ajan herää kuitenkin uusia kysymyksiä dataan ja sen muokkauksiin liittyen, jolloin pitää kirjoittaa (englanniksi) sähköpostia muulle ryhmälle, että miten ha haluavat mun hoitavan asian. Kommunikointi englanniksi on vähän haastavaa, kun kysymyksiä on välillä vaikea muotoilla suomeksikin. :D Tää data alkaa tuntua jo ihan omalta (lapselta), kun oon viilannut sitä kohta 1,5 kuukautta. Haluan kyllä hoitaa homman siististi ja kunnialla loppuun, vaikka siinä menisi kauemmin aikaa. :)

Eilen sain tutkimusryhmän vetäjältä sähköpostia, jossa on välitti australialaisen tohtoriopiskelijan kysymyksiä pariin dataan liittyen (joista toista en ollut vielä tutkinnut) ja pyysi vastaamaan niihin. Ajattelin aluksi vilkaistuani kysymykset nopeasti läpi, että ei hitto, emmää tämmösiin osaa vastata. Sain kuitenkin ajatuksesta kiinni illemmalla, kun sain datat auki ja luettua viestin ajatuksella. Osasin jopa vastata kaikkiin kysymyksiin. :) Tänään olen kääntänyt tätä dataa englanniksi ja sain sen juuri valmiiksi. Lähetin vielä erikseen tämän uuden datan tohtoriopiskelijalle, jotta hänen on helpompi käsitellä sitä kuin suomenkielistä. Pikkusen olin ehkä ylpeä itsestäni, että sain tehtyä itseni selväksi englannin kielellä (suomeksikaan ei välillä onnistu :D) ja sain käännettyä toivottavasti kunnialla koko datan.

Puuh. En tiedä kiinnostaako ketään mun datan käsittely, mutta mun päivät kuluu tällaisten hommien parissa. Teen yleensä noin kolmena päivänä viikossa hommia, koska mulla on osa-aikainen soppari. Tämän datan pyörittelyn lisäksi käyn viikoittain (yleensä kerran viikossa) yliopistolla kirjaamassa lomakkeita yhtä toista tutkimusryhmää varten ja pyrin tekemään jotain gradunkin eteen. Se ei ole oikein nyt edennyt ja täytyykin vähentää tätä kotona lusmuilua ja saada edes noi pari väikkäriä luettua heinäkuun aikana. Eipä ole ainakaan ehtinyt tulla tylsää kesällä ja kohta tulee uudet fuksitkin piristämään data-arkea!


Nyt vähän väsyttää ja nälättää, joten taidan ottaa vähän iltapalaa ja teetä sekä tulla takaisin sohvalle väikkärin kanssa tällä kertaa. Mitä teillä on muuten ollut kesällä ohjelmassa via lomailetteko vaan? :)


Väsyterkuin,
Embe

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Helsingin psykologia lääkikseen?

Heippa! Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta, joka kohisuttaa meidän psykojen keskuudessa enemmän tai vähemmän ja huhut psykan siirtymisestä (Helsingissä) lääketieteelliseen tiedekuntaan ovat ilmeisesti levinneet yliopiston ulkopuolellekin. Koitan referoida mahdollisimman tarkasti, mitä olen aiheesta kuullut ja mitä itse ajattalen siitä. Älkää siis ottako näitä minään absoluuttisina totuuksina tai yleisenä kantana!

Johdanto

Helsingissä suunnitellaan siis psykologian ja logopedia siirtämistä lääketieteelliseen tiedekuntaan (molemmat nyt siis käyttäytymistieteellisessä). Esitys on saanut vihreää valoa yliopiston rehtorilta ja molempien tiedekuntien dekaaneilta. Myös psykan henkilökunta ja mun mutuilun mukaan myös opiskelijat kannattavat tätä. Käyttiksen tiedekuntaneuvosto kannattaa ja ainoa kysymysmerkki on enää lääkiksen tiedekuntaneuvosto, mutta sen uskotaan myös olevan asian kannalla. Siirtyminen on suunniteltu tapahtuvan niin, että kun hallintokausi vaihtuu (2018), niin psyka ja logopedia olisi lääkiksessä. Eli syksyllä 2017 fuksit menisivätkin Meilahden kampukselle Siltavuorenpenkereen sijaan!

Miksi?

Monelle herää varmasti ensimmäisenä kysymys, että miksi ihmeessä psykan pitäisi siirtyä lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun me ei lääketiedettä opiskella. Tätä on perusteltu esim. sillä, että haluttaisiin kaikki terveydenhuollon (laillistetut) ammattitutkinnot samaan tiedekuntaan. Mä en oo ihan varma, miksi näin halutaan. Ilmeisesti (ja mututuntumalla) olisi järkevää, että jonkilaista yhteistyötä tehtäisiin jo opiskeluaikana. Olisihan se hyvä tutustua tuleviin lääkäreihin jo ennen valmistumista, kun heidän kanssa kuitenkin moni tulevaisuudessa työskentelee. 

Psykalla tekee nyt jo enemmän yhteistyötä lääkiksen kuin käyttiksen kanssa. Esimerkiksi psykan artikkeleita on paljon lääketieteen ja psykiatrian alan lehdissä ja tutkimusta ylipäätään tehdään paljon lääketieteen kanssa. Lääkiksessä on myös (ymmärtääkseni) paljon pienryhmä- ja problem-based-opetusta, jota tietysti me haluttaisiin kovasti. Lisäksi lääkis tekee tiivistä yhteistyötä HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin) kanssa. Meillä ei opiskeluaikana ole oikein mitään kontakteja sinne suuntaan, vaikka moni meneekin HUS:lle harjoitteluun. Yhteistyöhön mukaan pääseminen olisi tosi tärkeää meille. Voisin myös kuvitella, että ehkä sitä kliinistä puolta pääsisi jo seurailemaan kandivaiheessa ja ylipäätään harjoittelemaan joitakin juttuja käytännössä ennen varsinaista harjoittelua.

Ja jottei tää kuulosta siltä, että me vain halutaan hyötyä lääkiksestä, niin psykalla on myös annettavaa lääketieteelle esimerkiksi psykologisen näkökulma ymmärtämisessä asiakkaan kohtaamisessa ja tilastotieteen ymmärryksestä, jota ei lääkiksessä juurikaan opeteta. Vaikka toki me saataisiin pieni "facelifting" siirryttäessä lääkikseen, koska tosi moni ajattelee vieläkin psykan olevan pilipalitiedettä.

Myös yksi (enemmän epävirallinen?) syy on myös se, että kun nyt kauheesti haluttaisiin puuhata tällaisia yhteisiä kandiohjelmia tiedekuntiin, niin me voitaisiin vähän päästä "pakoon" tätä suunnittelua. Ajatuksena siis on, että haettaisiin vain yhteiseen kandivaiheeseen (esim. jokin tällainen yleinen käyttytymistiedekandiohjelma), jonka jälkeen vasta valittaisiin pääaine. No, tämähän ei todellakaan toimi psykan kohdalla, koska kandivaiheessa rakennetaan sitä teoreettista ja menetelmällistä pohjaa, jota päästään sitten maisterivaiheessa soveltamaan.

Uhkakuvat

Itselle ensimmäisenä uhkakuvana nousee mieleen suhtautuminen lääkefirmoihin. Tapana ilmeisesti on, että lääkefirmat (näin kärjistäen) kosiskelee heti opintojen alussa lääkisopiskelijoita sponssaamalla kaikenlaista. (Joku lääkisläinen voisi tarkentaa jos sattuu tämän lukaisemaan, etten valehtele täällä silmittömästi). Psykan opiskelijat psykologit suhtautuvat vähän nihkeämmin tähän lääkemeininkiin, koska ne eivät ole sitä apua, mitä me halutaan ihmisille tarjota. Toinen juttu, mikä mua ainakin pelottaa, on opintojen/tutkintovaatimusten muuttumminen, vaikka tästä ei ole vielä puhuttu mitään. Helsingissä painotetaan nyt jo aika paljon neuroa ja mä en ite henk.koht. (vaikka tää muutos tuskin koskee mua enää, ku oon varmaan jo valmistunut) haluaisi lisää biologista näkökulmaa opintoihin sellai, että se olisi pois muista osa-alueista. Toki lisää kaikkia kursseja saa tulla, kunhan se ei tosiaan vähennä vaikkapa kliinisten kurssien määrää!

Ilmeisesti myös sellaista toivotaan, että yliopistojen eri psykat "profiloituis/erikoistuis" jo perustutkinto opiskelun aikana. Esimerkiksi Helsingissä "erikoistuttaisiin" neuroon ja Joensuussa työ- ja organisaatiopsykaan. Tää ei musta oikeen kuulosta hyvältä idealta, koska psykologia on ylipäätään vaativa ja laaja ala, ja tällainen "erikoistuminen" jo perustutkinto-opintojen aikana antaisi turhan kapean käsityksen alasta. Tullaan kaikki eka tasavertaisiksi psykologeiksi ja erikoistutaan vasta sitten! Onneksi Psykologiliitto on kuulemma tällaista profiloitumisjuttua vastaan. Toki tällaisia painotuseroja on jo nyt, mutta ne eivät ole virallisia ja ainakaan oman kokemuksen mukaan haittaa "erikoistumista" johonkin muuhun osa-alueeseen kuin siihen yliopiston omaan (esim. neuroon).

Lisäksi vähän jänskättää, että miten Kompleksi sopii yhteen lääkiksen ainejärjestöjen kanssa. Meillä ei ole koskaan kai ollut mitään varsinaisia yhteisiä tapahtumia, niin ei me tunneta tulevia kollegoja ollenkaan! Lisää huolta herättää se, ettei lääkisopiskelijoita ole oikein infottu tästä koko jutusta (edelleen jos joku lääkisläinen eksyy tänne, pliis kommentoi jotain ajatuksia). Nyt vähän kyllä puhuttiin, että yhteiset tutustumisbileet voisi järjestää tai jotain. Me ei myöskään tunneta logopedian opiskelijoita oikeastaan ollenkaan, joten heihinkin tutustuminen olisi ihan paikallaan!

Sitten huolenaiheita muihin kuin psykalaisiin liittyen: mitä käy kognitiotieteelle ja fonetiikalle? Jos (kun) kaksi isoa oppiainetta, psyka ja logopedia, lähtee, niin käyttiksestä tulee nk. laitokseton tiedekunta (nyt on ollut jako käyttäytymistieteiden laitokseen ja opettajankoulutuslaitokseen). Tällöin kognitiotieteen ja fonetiikan tulisi varmaan etsiä koti jostain muusta tiedekunnasta. Vähän on puhuttu, että konnarit menisivät ehkä tietojenkäsittelypuolle matemaattis-luonnontieteelliseen ja fonetiikka ehkä humanistiseen, mistä se vissiin on kotoisin. 

Pohdinta

Anyway, kokonaisuutta katsoen mä ite oon tän muutoksen kannalla, kunhan noi uhkakuvat otetaan tosissaan ja mietitään niitä. Lähdin itse mukaan tällaiseen työryhmään, jossa sitten selvitellään ja mietitään näitä asioita. Toi yhteistyö painaa kyllä tosi paljon ja mua ainakin kiinnostaisi tutustua lääkisläisiin jo ennen työelämää. Yhteiset kurssitkaan ei olisi pahitteeksi, niin ehkä työelämässä ymmärrettäisiin toisiamme paremmin! Mua kiinnostaa myös, että miten käy jatkokoulutuksen (tohtorikoulutus) jos tämä siirtyminen toteutuu. Itellä kuitenkin suunnitelmissa tohtorin tutkinto, niin päädynkö mäkin sitten lääkikseen. Ja kaikista suurimpana huolenaiheena: mitä mä teen mun "Liian fiksu lääkikseen" -haalarimerkille?!


Tällaisia juttuja tällä kertaa. Kommentoikaa ihmeessä omia ajatuksianne, jotta saadaan tähän mahdollisimman paljon näkökulmia ja voin sitten välittää niitä meidän työryhmälle. Olis mukava jos kommentissa mainitsisitte, mitä alaa opiskelette jos opiskelette ja oma elämäntilanne (valmistunut/pääsykokeisiin lukija jne), jotta saisin mahdollisimman hyvin mielipiteitä eri elämäntilanteessa/koulutuksessa olevilta ihmisiltä. :) Jänniä aikoja eletään joka tapauksessa!


Terkuin,
Embe


torstai 2. heinäkuuta 2015

Minä, psykologian kandidaatti!

Voi juku, en olis parempaa aikaista synttärilahjaa voinut kuvitella! Kolme vuotta sitten kirjoitin ylioppilaaksi, mikä oli ihme sekin. Kaksi vuotta sitten jännäilin pääsykoetuloksia ja tässä sitä nyt ollaan, psykologian kandin paperit tassussa. Itkuhan siinä taas tuli. Oon mielettömän iloinen tästä saavutuksesta ja nyt vain kohti uusia haasteita ja maisterin tutkintoa! ^.^



Onnea myös kaikille opiskelupaikan saaneille ja tsemppiä niille, jotka eivät tänä vuonna pääseet opiskelemaan. :)


Embe