Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Psykologian maisteri

Jee, nyt se on virallista! Kävin tänään noutamassa tutkintotodistukseni ja mut on päivätty psykologian maisteriksi 8.6.2017 alkaen, noin kuukausi ennen 24-vuotissynttäreitä. Aika huikeen siistiä. En mä oikeesti ole vieläkään sisäistänyt, että (perus)opintojen aika on ohi ja nyt pitäisi työkuvioita miettiä. Onneksi voin jatkaa osittain opintopolulla vielä väikkärin siivittämänä ja kouluttautuminenhan ei lopu koskaan. :) Liityin ensi töikseni myös rakkaiden opiskelijajärjestöjeni kannattajajäseneksi, jotta pysyn ainakin joten kuten menossa mukana. 



Tää viisivuotinen matka eka hylkykirjeestä alkaen on ollut aivan mieletön - ei mulla ole sanavarastoa kuvailemaan kaikkia niitä ajatuksia ja tunteita, mitä viimeisen viiden vuoden aikana on ollut. Koitankin siis ensitöikseni (väikkärin rinnalla) saada ajatuksiani järjestykseen tän kaiken hämmennyksen ja elämänmuutoksen keskellä, ennen kuin kirjoitan yhteenvetoa opinnoista sen tarkemmin. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa kiittää teistä JOKA IKISTÄ, kun olette lukeneet ja kommentoineet mun postauksia ja ennen kaikkea tsempanneet mua välillä älyttömältä tuntuvan rämpimisen keskellä. Onko liian kliseistä sanoa, etten olis pystynyt tähän ilman teidän tukea? Sanopa silti: KIITOS KAIKILLE! <3 

Nyt pääsykoetulosten jännittämisen alla haluisin myös muistuttaa, että oli tulos mikä tahansa, älkää ikinä menettäkö uskoa itseenne. 


Kiitollisin terkuin kaiken hämmennyksen keskeltä,
Embe

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Viimeiset kurssityöt palautettu ja haikeutta ilmassa

Heippa kaikille ja ihanaista alkanutta kesää! Pääsykoe herätti näköjään taas aika paljon fiiliksiä, mutta kiva kun jaksoitte kommentoida ja keskustella siitä. Mä oon taas viettänyt vähän hiljaiseloa täällä blogin puolella kiireiden vuoksi, mutta nyt alkaa taas elämä voittaa. Viimeiset viikot oon paininut kahden viimeisen kurssityön ja töiden päättymisen kanssa, joten energiatasot ovat olleet iltaisin aika vähissä. Nyt kuitenkin on hyvin hämmentävä fiilis, koska palautin juuri viimeisen tutkintoon kuuluvan kurssityön! :o Todella outo fiilis.

Elikkäs, mulla on kahta suoritusmerkintää vaille psykologian maisterin tutkinto paketissa. Mitä. Helvettiä. En mä osaa vielä edes käsittää tätä, että alan olla valmista psykologimateriaalia. Vähän iski epätoivo kahden vikan kurssin kanssa, että ehdinkö saada niistä lopputöistä sellaisia, mitkä kehtaisin palauttaa. Ei niistä nytkään mitään timanttisia tullut, mutta ihan kelvollisia. Olisin kyllä halunnut tehdä ne paremmin, mutta tuntui hölmöltä jättää ne roikkumaan syksylle, kun sinne on jo muita suunnitelmia (niistä mahdollisesti lisää myöhemmin, kun kuviot varmistuvat). Joka tapauksessa olo on jotenkin tyhjä, haikea ja älytön. En mä oo vielä sisäistänyt sitä, että opinnot loppuu ja nyt pitäisi osata olla Oikea Aikuinen Psykologi. 

Ehkä tarvitsen toisen lomamatkan ajatusten selvittelyyn. ;)

Keskiviikkona mulla oli myös harjoittelun viimeinen työpäivä (teen harkasta tiivistelmän myöhemmin). Oli superhaikea fiilis lähteä töistä, kun oli kiinnittynyt niin hyvin työyhteisöön ja viihdyin töissä hirmu hyvin. Vähän saatoin itkeskellä kotimatkalla. Harjoittelu ehdottomasti kruunasi mun opinnot - opin hirveästi sekä psykologin roolista että omasta tavasta työskennellä. Ja edelleen vahvistui se, että oikeuspsyka on mulle se oikea. Sain hyvää palautetta sekä ohjaajalta että hoitajilta, ja teinkin selväksi, että aion vielä joskus palata! Viisi kuukautta kiisi käsittämättömän nopeasti ohi ja vielä olisi ollut miljoonia asioita, joista olisin halunnut oppia lisää. Vaikka harkan aikana ehti oppia paljon, niin silti tuntuu, että on saanut vasta raapaistua pintaa sekä oikeuspsykiatrian että psykologin työn osalta. 

Ajattelin ensin, että tulen tänne kirjoittamaan fiiliksistä, kun opinnot alkavat olla ohitse, mutta nyt kirjoittaessani huomaan pään olevan niin sumussa, etten pysty vielä sanoittamaan, mitä kaikkia ajatuksia pään sisällä myllertää. Ehkä mun täytyykin jättää siirappiset haikeusfiilistelyt toiseen postaukseen, kun oon saanut jäsennettyä omia ajatuksia. :D Mutta ehkä tämä pirstalainen ja poukkoileva teksti kuvastaa parhaiten sitä, mitä mun mielessä liikkuu tällä hetkellä. Tosi isoja muutoksia edessä kyllä. Onneksi opinnot kuitenkin jatkuvat väikkärin parissa, niin ei tarvitse ihan vielä olla Oikea Aikuinen Psykologi. ;)


Hämmennyksen vallassa,
Embe

maanantai 15. toukokuuta 2017

Gradu: eximia

Heippa ystävät hyvät! Loppumattomalta urakalta tuntunut graduni on nyt palautettu, arvosteltu ja julkaistu. En voisi olla iloisempi, kun gradu arvosteltiin Eximian arvoiseksi ja analyysit Laudaturiksi. :o Mitä. Ihmettä. Oon valtavan kiitollinen mun kummallekin ohjaajalle, joista toisen kanssa jatkan nyt kesäkuussa väikkärin parissa ja toisen kanssa toivon myös tekeväni jatkossa yhteistyötä. :) Alhaalla kuitenkin linkki graduuni jos joku haluaa siihen tutustua, artikkelikin on työn alla. ;)

Tästä voit lukea gradun

Yksityiskohtaisempi arvostelu

Ansaitulla viininmaistelulla :D



Ihanaa alkanutta kevättä kaikille ja tsemppiä pääsykoetulosten odotteluun! ^.^

Terkkuja Roomasta,
Embe

tiistai 9. toukokuuta 2017

Ajatuksia 2017 pääsykokeista

Oho, tänään oli ilmeisesti pääsykokeet? Multa on mennyt koko pääsykoehomma ihan ohi harkan tiimellyksessä, joten kertokaa vähän fiiliksiä ja millainen koe oli. :) Nyt on lupa avautua!

torstai 29. joulukuuta 2016

Harjoittelua ja väitöskirjaa

Heippa kaikki! Mulla on ollut loppuvuosi melkoista tykitystä järjestö- ja opintorintamalla, niin en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoitella. Nyt on kuitenkin taas uusia tuulia edessä, joista saa energiaa ja ajattelin niistä kertoa! Nyt maanantaina mulla alkaa nimittäin viiden kuukauden psykologiharjoittelu, joka kruunaa mun opinnot ja oikeuttaa mut hakemaan laillistusta. Psykologi on nimittäin lailla suojattu ammattinimike ja sitä ei saa käyttää muut kuin psykologian maisterin (sis. tämän harjoittelun) suorittaneet. Esimerkiksi taas nimikettä "terapeutti" ei ole mitään suojattu ja sen alle mahtuu ties mitä hömppätohtoria ja huuhaaohjaajaa. Psykoterapeutti sen sijaan on myös suojattu nimike. Noh, nyt meni jo vähän ohi aiheen. Anyway, alkaa kyllä pikkuhiljaa tuleva harjoittelu ja oikeat työt jännittämään, mutta odotan tulevaa kevättä kyllä innolla ja avoimin mielin!

Oltuani syksyn orientoivassa harjoittelussa lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä, jossa tutkitaan poliisin virka-apupyynnöstä lasten hyväksikäyttö- ja pahoinpitelyepäilyjä, koin saaneeni tosi paljon eväitä ihan tätä grande-harjoittelua varten, vaikka kyse on tosi erityyppisistä hommista. Orientoivassa harjoittelussa ei tehdä psykologin töitä vaan avustavia tehtäviä, mutta suurin anti on ehkä päästä seuraamaan psykologin työtä läheltä ja osallistua erilaisiin tiimeihin ja neuvotteluihin. Pakko sanoa, että toi oli kyllä työpaikkana sellainen, että haluan sinne ehdottomasti töihin jossakin vaiheessa! Toki ei voi tietää jos harjoittelupaikan hommatkin vievät mennessään. ;) Tuntuu, että mahdollisuuksia on rajattomasti, vaikka mun kiinnostuksen kohde sijoittuu ehkä aluksi rajalliselta tuntuvaan oikeuspsykologiaan. 

Henkilön Emma Peltomaa kuva.
Sain perinteisen poliisimukin läksiäislahjaksi. :)

Sain eilen myös ihan huikeita uutisia mun graduohjaajalta. Hän sai nimittäin tutkimusryhmälleen rahoitusta sitä hanketta varten, johon menisin tekemään väitöskirjaa! Tämä tarkoittaa nyt käytännössä sitä, että aloitan tohtorikoulutettavana heti harjoittelun ja valmistumisen jälkeen eli kesäkuussa. Aivan käsittämättömän mielettömän uskomatonta! Ja aihekin on vielä sellainen, mitä olen pyörittelyt hiljaa pienessä mielessäni, että tätä olisi kiva tutkia. En kuitenkaan halua vielä paljastaa aihetta kokonaan, koska se ei ole mullekaan vielä aivan kristallinkirkas, mutta rikollisuuden polulla jatketaan. ;) Pitää kyllä varmaan tarjota skumpat kaikille opettajille ja muille, jotka ovat kannustaneet tässä pitkin matkaa. 

Gradukin alkaa vihdoin olla loppusuoralla. Ensimmäinen versio opponoitiin parisen viikkoa sitten ja nyt olen tehnyt analyyseihin vielä vähän lisäyksiä ja selvennyksiä. Nyt jäljellä olisi enää lähinnä johdannon ja pohdinnan osittaista laajentamista ja korjailua. Gradusta tulee näillä näkymin vähän rapiat 20 sivua varsinaista tekstiä, mikä on ehkä aika vähän. Toisaalta mun ja ainakin toisen ohjaajan kirjoitustyyli on aika napakka ja en tykkää jaaritella osittain aiheeseen liittyvistä teemoista vaan keskityn mieluummin olennaiseen. Yritän parhaani mukaan saada seuraavan version kommenttikierrokselle tammikuun alussa, sitten teen muokkaukset, laitan vielä tulevalle väitöskirjaohjaajalle vikoja kommentteja varten ja toivottavasti palautan koko homman arvosteltavaksi tammikuun lopussa. Tämän jälkeen voin keskittyä tekemään yhden roikkumaan jääneen kurssin kirjallisuuskatsausta miesten kokeman parisuhdeväkivallan mielenterveysvaikutuksista harkan ohessa. Kevät menee kyllä varmaan hirmu nopeasti, kun on mielekästä puuhaa! Ai niin, järjestöhommatkin jatkuvat Kompleksin alumnivastaavana, Uudenmaan psykologiyhdistyksen ja Nuorten psykologien verkoston johtoryhmissä. Ei niistäkään malta irroittautua, vaikka valmistuminen kolkutteleekin ovella. 

Toivotankin nyt kaikille innokasta ja energistä uutta vuotta! Tulen kevään aikana varmasti kertomaan harjoittelun herättämistä fiiliksistä ja ainakin yksi täysin uusi juttu pääsykokeisiin liittyen on kanssa tulossa keväälle. Jos on jotain postaustoiveita, niin otan niitä mielelläni vastaan. :)


Aivan pärinöissään,
Embe