What's my plan?

Hellou muut tuskahikeilijät! Mä oon edelleen aikataulussa, enkä voi vieläkään uskoa sitä. Oon nyt siis saanu alleviivattua ja äänitettyä kaikki artikkelit sekä tehtyä niistä muistiinpanot. Nyt olisi tarkoitus keskittyä syvemmin yksittäisiin artikkeleihin ja tehdä mahdollisia lisämuistiinpanoja esimerkiksi filosofien nimistä ja suuntauksista ja tutkimustuloksista työmuistin suhteen. Näiden lisäksi aion tehdä ajatuskartat jokaisesta artikkelista ja niiden on tarkoitus olla niin yksinkertaiset, että voin palauttaa niiden avulla suuremmat kokonaisuudet mieleen. Mulla on aina ollu vaikeuksia hahmottaa kokonaisuutta, mulle jää tosi usein (hyödyttömiä) yksityiskohtia mieleen. Tein tänään kaverin kanssa Asperger-testin ja sen mukaan mulla olis Aspergerin oireyhtymä. :D

Mä en saa hetkenkään rauhaa.

Tänään kaverin kanssa kertailtiin useita artikkeleita valmennuskurssilta saatujen kysymysten pohjalta. Katseltiin myös vanhoja pääsykoetehtäviä artikkelin osalta ja aloitettiin kokoavia muistiinpanoja autismista. Tuli taas pohdiskeltua ja kyseenalaistettua monen monta tuntia. Suunnitelmissa olisi ens kerralla tehdä yhdessä "pääsykoetyyppisiä" kysymyksiä artikkeleista ja kertailla matikkaa jollain mielekkäällä tavalla. Itsenäisesti aion ajatuskarttojen ja lisämuistiinpanojen lisäksi yrittää saada valmiiksi sen käsitelistan ja mahdollisuuksien mukaan flashcardit. Hommaa siis riittää ihan viime metreille asti, mutta oon tähän menessä tehnyt jo enemmän hommia kuin viime vuonna. Siitä näkökulmasta homma etenee mukavasti, kun pääse nyt jo kokoamaan ja kertailemaan tarkemmin. :) Aion myös iltaisin yrittää laskea muutamia matikan tehtäviä ihan vain siksi, ettei laskujutut unohtuisi.

kuva täältä

Millaisia suunnitelmia teillä on viimeiselle kahdelle viikolle? :) Olis mukavaa vaihtaa ajatuksia siitä, mitä olisi hyödyllistä tehdä käytettävissä olevan ajan puitteissa. Muistakaa tekin nyt kuitenkin vaikka vähän juhlistaa vappua tai jotain, ettei pää mene ihan rikki ennen kokeita. Mä varmaan aion huomenna illalla viipottaa valkolakki päässä jossain päin Helsinkiä, ja kyllä, ilman artikkeleita tai tilaston kirjaa. Yksi lepopäivä tekee oikeesti ihmeitä, niin jaksaa sitten taas paljon paremmin painaa hommia seuraavina päivinä. Ite toivon olevani enää kahden viikon rutistuksen päässä mun unelman toteutumisesta.

Päättäväisyydellä,
Embe

Ahdistumista ja onnistumista

Heipsansaa ahkeroijat! Mulla on (taas) kahdenlaisia fiiliksiä. On oikeesti tosi kuormittavaa koittaa tasapainotella luuseritunteiden ja voittajafiilisten välillä. Mulla on jo pari kertaa tuntunut siltä, että homma romahtaa käsiin ja mä palan loppuun. Oon kotona vetänyt mielettömiä lukuputkia, jotta pysyisin mun aikataulussa. Voi kertoo, ettei oo kivaa herätä aamulla jyskyttävässä päänsäryssä ja luimuilla tuntia, ennen kuin pääsee tekemään jotain hyödyllistä. Mulle on tullut hyödyllisyydestä joku pakkomielle.

kuva täältä

Tän viikon alku oli kamala. Luin maanantaina ja tiistaina molempina päivinä joku 9 tuntia, kunnes illasta ei päähän tuntunut jäävän mitään. Riitelin kavereiden kanssa. Itkin kihlatulle. En ottanut illalla särkylääkettä ja päätä särki hemmetisti aamulla, kirosin tyhmyyttäni. Itkin aamulla, kun homma ei tunnu loppuvan ja itkin illalla, etten saanut muka mitään tehtyä. Nyt kuitenkin helpottaa, ainakin toistaiseksi. Mua vainosi alkuviikosta älytön riittämättömyyden ja saamattomuuden tunne, vaikka illasta aina tuntui, että oon jakamisen äärirajoilla, ja silti aloitin saman homman aamulla uudestaan. Miksi? Koska mä en tiedä, mitä muutakaan tekisin. Mä en todellakaan tiedä, missä olisin, jos en nyt lukis psykaa. Mä en itseasiassa ees nää sellaista vaihtoehtoa, että voisin tehdä jotain muuta. Mä näen itseni nyt ja tulevaisuudessa tekemässä työtä mitä rakastan (satunnaisista itkupotkuraivareista huolimatta). Ja se on se syy, miks mä saan silti joka aamu itteni ylös sängyn pohjalta ja levitän illalla laukkuun kerätyt matskun ympäri pöytää aloittaakseni taas uuden päivän.

kuva täältä

No se siitä masentelufiiliksestä. Nyt on parempi olo. Ei, itseasiassa melkein superolo! Mä oon pysynyt aikataulussa! Voitteko kuvitella? Minä, joka en tee kirjallisia suunnitelmia, koska ne piissii aina. Kuitenkin, mä oon nyt jopa edellä lukusuunnitelmaa! Tänään olisi illalla tarkoitus käydä yksi autismiartikkeli vielä läpi ja ottaa huomenna varaslähtö psykoterapioihin. Tiettekö mitä tää tarkoittaa? Pääsen ens viikolla aloittamaan kertaamisen ja syynäämiseen, en malta odottaa. :) Että in your face artikkelikokoelma!

kuva täältä

Olen saanut kuitenkin otettua vähän iisimmin, kun oon Helsingin liepeillä artikkelikurssin takia. Oon käyttänyt kaikki matkat kurssille ja takaisin hyödyksi: ehdin kuunnella yhteensä noin kolme artikkelia matkojen aikana. :) Sitten voikin hyvillä mielin katsoa pari jaksoa Criminal Mindsia tai pelata Xboxia. Mä yritän ajatella, että tässä on enää alle kolme viikkoa (!) painettavana, sen jälkeen paineet helpottaa. Vaikka mulla on pääsykokeiden jälkeen edessä matikan tentti, empiirinen tutkimus, kaksi mielenterveyspsykan esseetä ja sosiaalipsykan pääsykokeet, niin en osaa ees kuvitella, mikä vapauden tunne se on, kun astelen ulos pääsykoesalista (tässä siis hypoteesina se, että koe on mennyt putkeen). Saan jo mielettömiä rytmihäiriöitä pelkästään ajatuksesta, että tällä kertaa mulla on oikeesti mahdollisuuksia päästä sisään. Ja mä en todellakaan aio heittää niitä mahdollisuuksia hukkaan. Mä oon tehnyt mielettömän määrän töitä elokuusta asti ja oikeesti kehittynyt. Sen lisäks mä oon vetänyt mielettömän spurtin artikkelien kanssa: sunnuntaihin mennessä kaikkia luettua kolmeen kertaan, äänitetty, alleviivattu ja tehty muistiinpanot. Koitan nyt potkia vain sen epäilysmörön pois mielestä ja siirtyä viimeisen autismin pariin. :)

kuva täältä

Mites teillä siellä näytön toisella puolella sujuu urakointi? Ahdistaako vai innostaako?

Päättäväisyydellä,
Embe

How I study part 2: artikkelit + tilannekatsaus

Tervehdys! Siitä taitaakin olla jo muutama hetki, kun viimeksi kirjoittelin. Artikkelit vie oikeastaan kaiken ajan päivistä, joten ainostaan iltaisin oon koneella. Välissä tulee tietysti facebookailtua sun muuta, täytyy myöntää. Mutta hei, mennäänpäs asiaan. Kirjoittelin joskus syksyllä postauksen siitä, miten luen matikkaa. Ajattelin nyt kirjoittaa vastaavan postauksen artikkeleista ja kertoa vähän, missä tällä hetkellä mennään.

Lähdetään liikkeelle siitä, että mä oon silmäillyt ja lukenut kaikki artikkelit jo kertaalleen läpi, joten tämä on kaikkien yksittäisten artikkelien pohjalla. Ajattelin kuitenkin kertoa siitä, miten luen yksittäistä artikkelia ja ne kaikki etenee pääsääntöisesti saman kaavan mukaan. Koska oon jo kertaalleen lukenut käsiteltävän artikkelin läpi, mulla on jo jonkinlainen mielikuva siitä, mitä artikkelissa tullaan käsittelemään. Mun on aina tarkoitus silmäillä artikkeli uudestaan läpi, mutta se on vähän jäänyt. Pitääkin tästä eteenpäin aloittaa taas artikkelin käsittely silmäilyllä. Tän jälkeen luen tekstin ajatuksella läpi alleviivaten ja merkkaan ylös kohtia, jotka ovat jääneet epäselviksi tai käsitteitä, jotka eivät aukea. Näihin epäselvyyksiin löytyy useimmiten selitys valmennuskurssilta ja käsittämättömiin käsitteisiin vastaus netistä.

Lukemisen jälkeen alkaa vasta varsinainen asian omaksuminen. Alleviivauksen jälkeen äänitän ensin yleensä artikkelin. Asiaa tulee mun mielestä prosessoitua paremmin, kun joutuu oikeesti ääntämään vaikeat sanat ja selittämään asioita eri äänen painoja käyttäen. Ite pyrin painottamaan äänittäessä niitä kohtia, joita olen alleviivannut. Tässä hommassa mokailut ja änkytykset ei haittaa, ne tekee puheesta luonnollisemman kuuloisen. Mulla onkin parissa äänityksessä epämääräistä repeilyä, kun jonkun sanan lausuminen onnistuu vasta neljännellä kerralla. :D No, ainakin muistan sanan sen jälkeen. En koskaan äänitä kahta artikkelia peräkkäin, koska ääni loppuu kesken ja sönköttäminen lisääntyy homman pitkittyessä. Pitkät artikkelit, kuten sen ihanan työmuistiromaanin (kesto 1,5h), äänitän kähdessa osassa. Äänityksen jälkeen kirjoitan muistiinpanot alleviivatuista kohdista ja tähän mennessä muistiinpanojen pituus on ollut n. 3-4 sivua. Tykkään tehdä laajat ja yksityiskohtaiset muistiinpanot, jotta voin kertailla niistä ilman varsinaista artikkelia. Näin oon tähän mennessä tullut lukeneeksi jokaisen artikkelin kolmesti, ja päälle vielä äänitysten kuuntelut.

Yllä mainitut hommat pyrin hoitamaan yleensä ennen kurssikertaa, jolla ne aiotaan käsitellä. Ensi viikosta tulee kuitenkin kiireinen, koska silloin on kolme kurssikertaa ja yhdellä käsitellään kaikki autismit kerralla. Alkuviikko menee siis aikalailla seuraavien artikkelien kimpussa. Pääsin kuitenkin tällä viikolla aloittelemaan ajatuskarttoja, joista teen huomattavasti suppeammat kuin muistiinpanoista. Ajatuskartoista mun on tarkoitus hahmottaa artikkelin keskeiset teemat. Näihin tällä hetkellä pyöriviin oppimistapoihin uppoaa yllättävän paljon aikaa, joten käsitelista on vieläkin tekemättä. Aion myös korostaa laajoista muistiinpanoista aivan keskeisiä asioita yliviivaustussilla. Tarkoituksena on myös myöhemmin koota samoja aihepiirejä käsittelevien artikkelien tietoja yhteen - mitä niissä sanotaan samasta asiasta? Yritän tänä vuonna yhdistellä yksittäisten artikkelien tietoa tehokkaammin kuin viime vuonna ja tää on se mulle kaikkein vaikein juttu. Yhdistelyn lisäksi käyn artikkeleista läpi keskeisimmät nimet ja kirjoitan lyhyestä, mitä kukakin herra tai rouva on sanonut.

Tällä hetkellä kertailu on jäänyt lähinnä äänitysten kuuntelun varaan, mutta oon kokenut ne hyödyllisiksi. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä valmennuskurssilta saatuja tehtäviä, kunhan tämä alkurykäys saadaan pois jaloista ja pääsen kertaamaan oikeasti kunnolla. Kurssista on ollut kyllä kamalasti apua, moni asia on auennut paljon paremmin ja on tullut ilmi sellaisia yhteyksiä artikkelien välillä, mitä en olisi varmaan itse koskaan hoksannut. Erityinen kiitos sille, joka suositteli kurssia mulle, on kyllä ollut rahansa arvoinen ja opettaja on ihan superi. :)

Tällä hetkellä oon sen verran aikataulusta jäljessä, että supertyömuistin muistiinpanot jää huomiselle. Muuten etenen omasta mielestäni suhteellisen hyvään tahtiin; kaikki ensimmäiset 8 artikkelia on käsitelty kurssilla ja itsenäisesti. Oon jopa saanu tehtyä kaikista äänitykset, mistä oon ylpeä! Sama homma jatkuu ensi viikollakin. Seuravaava kurssikerta on keskiviikkona, joten aion lukea alkuviikon superahkerasti kolmea viimeistä työmuistiartikkelia ja kauan odotettua autismia. Ainiin, sunnuntaina on ensimmäinen opetustuokio kaverin kanssa! Ajateltiin aloittaa lyhyillä ja mielenkiintoisimmilla artikkeleilla, joten mun on tarkoitus opettajaa joku autismiin liittyvä artikkeli. Täytyy siis huomenna pongata niistä joku ja käsitellä se niin hyvin, että pystyn sunnuntaina opettamaan sen.

Mulla on yllättävän paljon energiaa ja voimavaroja jäljellä. Tänään en tosian kurssin, äänitysten kuuntelun ja megatyömuistin loppuun äänittämisen lisäksi lukenut ollenkaan. Voin kertoa, että oli vapauttavaa olla edes puoli päivää ilman niitä piinaavia papereita. Muuten pyrin lukemaan päivttäin. Ainakin jaksan huomenna käydä entistä suuremmalla innolla seuraavien aiheiden kimppuun. Pääsykoe jännittää, mutta oon omasta mielestäni valmistautunut hyvin.Tänä vuonna mä aion viedä palkinnon kotiin. Lukuintoa!

Pahoitteluni kuvien vähyydestä ja laadusta. Huomenna lisään enemän kuvia, jotka ovat laadukkaampia.


Päättäväisyydellä,
Embe

Huh huh, hommaa riittää!

Tervehdys arvon kanssahakijat ja muut hengenheimolaiset! Mä oon saanut pyöräytettyä artikkelien lukemisen käyntiin omasta mielestäni hyvin ja oon pysynyt tän vajaan viikon lukusuunnitelmassa. :D Jos kelataan muutama päivä taaksepäin, niin aloitin lukemisen ihan suunnitellun mukaan. Silmäilin kaikki artikkelit läpi heti keskiviikkona, ja koko nivaska oli luettu läpi torstaina. Ryhmittelyn kanssa ei ollut ongelmia, koska tänä vuonna artikkelit oli ryhmitelty aikalailla valmiiksi, plussaa siitä. Perjantaina kahlasin läpi kolmea ekaa artikkelia, joita sitten käsiteltiin valmennuskurssilla lauantaina. Kurssin jälkeen kipitin kaverin luokse avautumaan matikasta ja pohdittiin yhdessä näitä kolmea ekaa artikkelia.

Muistiinpanoja ja salainen sanakirjani

Oon suunnitellut eteneväni artikkelikurssin mukaan, ja sen aikataulutus ja ryhmittely vastasi lähes täysin omia alustavia suunnitelmia. Luen käsiteltävät artikkelit etukäteen ja alleviivaan tekstiä. Lisäksi jokaisesta artikkelista teen muistiinpanot ja äänitän raakkumistani iPodille, jotta voin käyttää kaikki bussi- ja automatkan hyväksi (jota oon jo tehnyt!). Albumi on nimellä Emman pömppölömpöt, kiitos kihlattuni. Eli siis tällä hetkellä on kolme ekaa luettu yhteensä kolme kertaa läpi ja niistä on tehty sekä muistiinpanot että äänitykset. Samaa hommaa jatkan huomenna seuraavien kolmen artikkelin kanssa, joita aloittelin tänään. Ajattelin lisätä vielä mun muutenkin kirjavan sekavaan opiskelutekniikkaan ajatuskartat aivan keskeisimmistä asioista. Ajatuskarttojen tulisi olla selkeämmät ja vähemmän yksityiskohtaiset kuin muistiinpanojen. Ajattelin käyttää ajatuskartan pohjana otsikoita, joita silmäillessä voin yrittää palauttaa mieleen asioita, joita otsikon alla käsiteltiin. Toinen juttu, mikä vielä pitäisi tehdä kaikkien artikkelin suhteen, on käsitelistat. Ne kuuluivat ihan alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta en oo ehtinyt tehdä niitä vielä.

Artikkelien sotkemista ja Emma pömppölömpöt sisältävä vekotin

Mulla on välillä äärimmäisen sekavat fiilikset artikkelien suhteen. Tänään olin mielettömän ahdistunut jostain syystä ihan kaikesta ja välillä on taas supermotivoitunut fiilis. Ja mulla on taas ilmapallostressimaha, kuten viime vuonna, buu. Huomenna on tarkoituksena ahkeroida artikkelien 4, 5 ja 6 muistiinpanot sekä tehdä kahden jälkimmäisen artikkelin äänitys. Ite oon pitänyt tuota vitosartikkelia, tajunnalisuuden nauraalisia mekanismeja, tosi mielenkiintoisena ja yllätyin siitä itsekin. Vaikka artikkeli on vaikea ja siinä on paljon yksityiskohtaisia aivoalueita, sitä lukee kuitenkin mielellään. Työmuistiartikkelien määrä vähän hirvittää etukäteen, mutta koska sain filosofiankin ponnistettua, niin enköhän selviydy niistäkin! Katsoin muuten viikonloppuna Sademies-elokuvan, jonka laskin tietenkin opiskeluksi. ;) En ole vielä päässyt varsinaisesti "opettamaan" ketään, mutta kihlattu lupasi kysellä ens kerralla käsitteitä multa.

Tärkeät asiat oon alleviivannut ja käsitteet yliviivannut (jokaisella ryhmällä on tietenkin oma värinsä!)

Nyt täytyy kuitenkin mennä nukkumaan, että palautuu opiskelurytmi (lue: elämänrytmi) takaisin uomiinsa. Mä en varsinaisesti pidä kokonaisia vapaapäiviä, joinakin päivinä luen vähemmän ja siitä tulee jo hirveä morkkis... Asiaa tuntuu olevan niin paljon, että kaiken hallitseminen tuntuu mahdottomalta. Varsinkin, kun mulla on paha tapa takertua yksityiskohtiin, jotka ei usein oo olennaisia. Tän viikon aikatauluista voisin sanoa sen verran, että huomenna oon vielä kotona lukemassa ja käyn illalla yliopistolla matikkailemassa ja keskiviikkona ja perjantaina on artikkelikurssi. Muut päivät pyrin tietysti lukemaan ahkerasti. Ongelmaksi on kuitenkin nyt muodostunut matikan kertailu. Missä välissä sitä pitäisi pystyä laskemaan, kun ei malta päästää artikkeleista irti? Kertokaa hei, millaisia lukusuunnitelmia teillä on ja miten ootte päässy vauhtiin? :)

Ps. Näin viime yönä unta matikan tehtävästä, jossa en tiennyt tuleeko siinä käyttää X^2-yhteensopivuustestiä vai suhteellisen osuuden testiä. Jäin kauheesti miettimään tätä myös aamulla, koska mun on välillä vaikea erottaa niitä. Esimerkiksi se tehtävä pääsykoekirjassa, jossa on naisten äänestysosuus jonkun vaaliheebon äänestäjien joukossa. Olisiko sen voinut laskea suhteellisen osuuden testillä? Miksi? Miksi ei?


Päättäväisyydellä,
Embe

Artikkelien pyörityksessä

Tervehdys! Kuten kaikki varmaan tietävät, tänään julkaistiin artikkelikokoelma (jos jostain syystä missasit tämän, artikkelit voit tulostaa TÄÄLTÄ). Mulla ainakin ensireaktio oli, että mitä helvettiä suoraan sanottuna. Artikkelit eivät tuntuneet loppuvan millään, vaikka kuinka selasin sivua alaspäin. Ensimmäinen fiilis koko hommasta oli, että koko pääsykoemenestys menee nyt reisille. Ei siinä kuitenkaan muu auttanut, kuin lähteä vähän kurkkimaan, mitä kaikkea tuohon 19 artikkelin kokoelmaan kuuluu. Artikkelit on kyllä tosi erilaisia verrattuna viime vuoteen, vaikka jostain syystä sinne on kuitenkin valittu yks viime vuonnakin ollut artikkeli. Nopealla silmäilyllä artikkeleista erottui aika selkästi muutamia ryhmiä. Ite jaoin artikkelit ryhmiin viiteen pääryhmään: tutkimukset, filosofiset, muisti (alkakohtana lasten työmuisti), psykoterapia ja autismi. Tän ryhmittelyn pohjalta on tarkoitus lähteä työstämään tätä sivumäärää. Tänään olen lukenut tähän mennessä ensimmäiset kuusi artikkelia alun silmäilyn jälkeen ja luen tuon seitsemännen vielä loppuun.

kuva täältä

Eniten mulla aiheuttaa ahdistusta noi filosofiaan liittyvät aiheet. Mä en lämpene niille kyllä yhtään. Muistitutkimus on ihan sellaista ok-aihetta mulle. Sen sijaan neuropsykan osuus vaikuttaa silmäilyn perusteella kiinnostavalta ja vielä sokerina pohjalla on psykoterapia ja autismi, joista oon ihan innoissani. Vaikka toi artikkelien lukumäärä tuntuu kammottavalta, niin loppujen lopuksi suurin osa artikkeleista on suht lyhyitä paria pitkää lukuunottamatta. Kokoelma on kuitenkin ihan luettavissa, mutta se vaatii paljon töitä. Alun silmäilyn ja parin ekan artikkelin lukemisen jälkeen hahmottelin yliopistolla tuota ryhmittelyä. Ryhmittelyn lisäksi tutkin otsikoita. Mitä niissä kerrotaan? Ympyröin sitten omasta mielestäni keskeisiä sanoja otsikoista, joista käy ilmi, mihin artikkeli keskittyy. Koitin myös löytää jotain yhteistä samaan ryhmään kuuluvista artikkeleista (kts. kuva alempana). Viime vuonna en oikein keskittynyt otsikkoihin, mutta nyt koitan lähteä liikkeelle niistä, kunhan pääsen syventymään yhteen artikkeliin kerrallaan. Mietin, mitä kysymyksiä otsikko herättää ja koitan pitää sen mielessä artikkelia lukiessa. Mitä artikkelin sisältö kertoo otsikon aiheesta?

Tein myös vähän alustavaa listaa lukutekniikoista, joita aion mahdollisuuksien mukaan käyttää jokaisen artikkelin kohdalla: artikkelista pääasioiden alleviivaus + huomioiden ja selvennysten tekeminen artikkeliin, muistiinpanot + käsitelista jokaisesta artikkelista, "flashcards" käsitteistä, ääneen lukemisen äänitys (voin kuunnella suloääntäni bussissa), toiselle opettaminen ja tärkeimpänä kertaus. Aion joka aamu kerrata edellisen päivän asiat, jotta käsitteet ja muut asiat pysyvät mielessä. Mulla ei nyt oo ehkä vielä sen syvällisempiä ajatuksia artikkeleista, kun en tosiaan ole lukenut kaikkia vielä läpi silmäilyä lukuunottamtta. Oon kuitenkin iloinen, että tällä kertaa on enemmän mukana mua kiinnostavia aiheita kuin viime vuonna, lukeminenkin on mielekkäämpää. Ehkä tästä alkujärkytyksestä siis vielä noustaan uuteen onnistumisen uskoon. :)

kuva täältä

Nyt pyöräytetään keskustelu käyntiin näistä artikkeleista, muutenhan hommasta ei tule yhtään mitään! Kommenttia siis tonne alas, kertokaa mitä ajatuksia artikkelit teissä herättää, mikä on haastavaa ja mikä kiinnostavaa? Mikä taas tympii?


Päättäväisyydellä,
Embe

Pääsykoeahdistus

Heipsan! Selailin tänään kalenteria ja toukokuun 14. on jo uhkaavan lähellä. Tulee mieleen viime kevään paniikki. Mua rehellisesti sanottuna pelottaa, että homma menee samalle tasolle kuin viime keväänä. Mä en haluis lukea itku kurkussa pakosta vaan siks, että asia oikeesti kiinnostaa mua ja mä haluan oppia lisää. Jotenkin pääsykokeet alkaa kuitenkin ahdistaa tasaiseen tahtiin yhä enemmän.

kuva täältä

Mulla on kaks ongelmakohtaa päällimäisenä mielesssä. Ensimmäinen on se, että miten mä pystyn näyttämään siinä viidessä tunnissa, yhden ainoan kokeen avulla, kuinka helvetisti mä oon nähnyt vaivaa ja millä tasolla mun motivaatio oikeesti on. Kuinka juuri MINÄ ansaitsisin sen paikan. Mulle Helsingin pääsykokeet on just sekä siunaus että kirous niiden "kasvottomuuden" takia. Pelkään, että möhlisin soveltavuusosuuden samalla tasolla kuin yläasteella, joten siksi on hyvä hakea vain kasvottomana harmaana massan osasena. Toisaalta, mä oon toivottavasti kasvanut jonkin verran yläasteelta ja mulla olis haastattelussa oikeesti mahdollisuus näyttää se, miksi just mä olisin oikea ihminen opiskelemaan psykaa. No, tilanne on kuitenkin Helsingin ja Tampereen suhteen plus-miinus-nolla, joten turha sitä on märehtiä ja murehtia. Pääsykoe on loppujen lopuksi silkkaa faktojen hallintaa ja nidien soveltamista, sun persoonalla ja luonteella ei oo siinä tilanteessa mitään merkitystä. Ne arvioitsijat ei yhtään tiedä, millainen ihminen sä oikeesti oot, ne pystyy vaan tuijottamaan numeroita ja ympyröitä monivalintoja.

kuva täältä

Toinen mua ahdistava asia on se, että oonko mä oikeesti kehittynyt viime keväästä. Oonko mä oppinut loppujen lopuks mitään uutta? Tai oonko mä saanut tilastot yhtään sen parempaan hallintaan kuin viime keväänä? Entä onko mulla nyt paremmat mahdollisuudet omaksua artikkelien tietoa paremmin? Osaanko mä jotenkin tulkita ja lukea niitä eri tavalla, paremmalla tavalla? Tuntuis jotenkin turhauttavalta ajatella, että mitään kehitystä ei olis viime keväästä tapahtunut, pakko on olla tapahtunut. Mutta oonko mä sit kehittynyt tarpeeksi? Sen verran, että voisin päästä tänä vuonna sisään. Mä en kuitenkaan lähe tavoittelemaan pääsykokeen parhaita pisteitä. Mä teen siellä sen mitä mä osaan, mieluiten tietty sillä tasolla, että pääsen sisään.

kuva täältä

Mä tiedän, etten oo ainoa joka miettii näitä asioita, mutta mä ajattelin sanoa nää ääneen. Varmasti moni pääsykokeilija ja erityisesti psykaan pyrkivä miettii omaa osaamistaan ja pärjäämistään. Pitäiskö mun yrittää siis psyykata itteäni paremmin kokeisiin? Käydä vaikkapa enemmän läpi kaikkia mahdollisia fiiliksiä mitä siellä tulee vastaan ja harjoitella etukäteen rauhoittumista, jos ajatukset tuntuvat menevän solmuun. Mun on tosi vaikea suhteuttaa omaa osaamista ja panostamistani muihin ja ehkä mun ei kannatakaan. Jos mä jotain tiedän niin sen, että mä oon tehny hitosti töitä tän eteen ja tää on se juttu, mitä mä haluan. Mä en halua päästää tästä irti sen takia, että pääsykokeet tuntuvat ankeuttajilta, jotka imevät kaiken ilon ja elämänhalun. Pitää vaan koittaa jaksaa muistuttaa itseään siitä, että miksi on alunperin lähtenyt tähän pyöritykseen mukaan. Koska mä uskon, että musta on tähän ja mikään ei ole mahdotonta, kun vaan näkee vaivaa sen eteen.

Mikä teitä ahdistaa eniten pääsykokeissa ja miten te käsittelette sitä ahdistusta?

kuva täältä

Päättäväisyydellä,
Embe

Videopostaus: Lukutekniikoita ja -suunnitelmia

Moikka! Tein eilen videopostauksen siitä, millä tavalla olen nyt lukenut matikkaa. Lisäksi kerron myös siitä, miten aion lähestyä artikkeleita viikon päästä. Kertokaa ihmeessä myös omia lukutekniikoita ja -suunnitelmia!

Päättäväisyydellä,
Embe

No, I'm not a failure, I got something to prove

Iltavuorolainen täällä hei! Tänään lähti viimeinen työviikko käyntiin, viimeinen vuoro ennen lukulomaa on sunnuntaina. Mä oon hypettänyt tota lomaa jo varmaan kuukauden, ihanaa päästä keskittymään vain ja ainoastaan pääsykoehommiin (muutamia avoimen juttuja lukuunotammatta), eikä tarvi vaivata päätään sillä, että onko työvaatteet pesty. Mulla on tässä onneks vielä hyvin aikaa kertailla parit jutut ennen artikkeleita, joten voin laskea vain muutamia tehtäviä päivässä artikkelien lomassa. Ajattelin kuitenkin tehdä videopostauksen mun tän hetkisistä lukutekniikoista  / oppimisstrategioista ja kertoa myös, miten aion lähestyä artikkeleita. Joten jääköön lukujutut seuraavaan postaukseen, niistä saa varmaan paremmin tolkkuakin videon muodossa!

Sitten otsikkoon. Mä oon hirveästi miettinyt sitä, että mihin mä oikeastaan pyrin. Ensimmäisenä tavoitteena on tietenkin lukeutuminen sisäänpäässeiden joukkoon Helsinkiin ensi syksynä, mutta mitä sitten? Mä oon kamalan kiinnostunut näkemään, kuinka pitkälle mä oikeesti voin mennä ja mitä kaikkea mä voin psykan saralla saavuttaa. Voinko olla joskus psykologian tohtori? Asiantuntija? Nimi lukion oppikirjoissa? Mä en halua ajatella, etteikö se olis mahdollista. Laulajaa musta ei sais millään, siihen en voi ite vaikuttaa, millainen kiekaisu mun kurkusta pääsee, mutta tähän voin. Mä voin vaikuttaa mun omalla panostuksella ja tiedonjanolla siihen, mikä musta tulee "isona". Mä haluan pitää kaikki ovet psykan suhteen auki, en halua vielä päättää, mitä aion tehdä, kun Valvira on lailistanut mut.

kuva täältä

Tähän pohdiskeluun liitty kuitenkin myös epäonnistumisen pelko. Mä en halua olla taas hylättyjen joukossa. Mä haluan todistaa ennen kaikkea itselleni ja myös muille, että hitto, mä oikeesti pystyin tähän. Mä oikeesti pystyin saavuttamaan mun suurimman unelman ja päämäärän tällä hetkellä. Uskon vakaasti siihen, että mulla on kykyjä tälle alalle ja paljon annettavaa. Haluan näyttää olevani oikeesti hyvä sillä alalla, minkä valitsen, enkä myöhemmin kiroilla sitä, kuinka inhoan työtäni.  Mä en todellakaan tahtois 20 vuoden päästä ajattella, että miksi en yrittänyt niin kovasti, että olisin päässyt sisälle. Tää on sellainen asia, joka on pakko saada tehtyä, muuten varmaan moittisin laiskuuttani lopun ikääni.

kuva täältä

Oon koittanu nyt ajatella todennäköisyyden avulla sisäänpääsemistä. Koska Helsinkiinkin kuitenkin joka vuosi pääsee opiskelijoita, niin sinne ei ole mahdotonta päästä. Niin kauan kuin edes yksi opiskelija otetaan sisään, niin mulla ja kenellä tahansa muullakin on mahdollisuus päästä sinne. Tilanne on mahdoton vasta sitten, kun psykaan ei voisi edes hakea eli ketään ei otettaisi sisään. Mä koin ite kauhean valaistumisen, kun tajusin tän. Mulla on oikeesti mahdollisuuksia sisäänpääsyyn ja mä aion näyttää mun epäilevälle puolelle, että en oo luovuttaja.

kuva täältä

Ps. Pahoittelut hyvin sekavasta tekstistä, silmät alkaa mennä ristiin, joten olisi ehkä aika siirtyä unimaailmaan.

Päättäväisyydellä,
Embe