Ahdistumista ja onnistumista

Heipsansaa ahkeroijat! Mulla on (taas) kahdenlaisia fiiliksiä. On oikeesti tosi kuormittavaa koittaa tasapainotella luuseritunteiden ja voittajafiilisten välillä. Mulla on jo pari kertaa tuntunut siltä, että homma romahtaa käsiin ja mä palan loppuun. Oon kotona vetänyt mielettömiä lukuputkia, jotta pysyisin mun aikataulussa. Voi kertoo, ettei oo kivaa herätä aamulla jyskyttävässä päänsäryssä ja luimuilla tuntia, ennen kuin pääsee tekemään jotain hyödyllistä. Mulle on tullut hyödyllisyydestä joku pakkomielle.

kuva täältä

Tän viikon alku oli kamala. Luin maanantaina ja tiistaina molempina päivinä joku 9 tuntia, kunnes illasta ei päähän tuntunut jäävän mitään. Riitelin kavereiden kanssa. Itkin kihlatulle. En ottanut illalla särkylääkettä ja päätä särki hemmetisti aamulla, kirosin tyhmyyttäni. Itkin aamulla, kun homma ei tunnu loppuvan ja itkin illalla, etten saanut muka mitään tehtyä. Nyt kuitenkin helpottaa, ainakin toistaiseksi. Mua vainosi alkuviikosta älytön riittämättömyyden ja saamattomuuden tunne, vaikka illasta aina tuntui, että oon jakamisen äärirajoilla, ja silti aloitin saman homman aamulla uudestaan. Miksi? Koska mä en tiedä, mitä muutakaan tekisin. Mä en todellakaan tiedä, missä olisin, jos en nyt lukis psykaa. Mä en itseasiassa ees nää sellaista vaihtoehtoa, että voisin tehdä jotain muuta. Mä näen itseni nyt ja tulevaisuudessa tekemässä työtä mitä rakastan (satunnaisista itkupotkuraivareista huolimatta). Ja se on se syy, miks mä saan silti joka aamu itteni ylös sängyn pohjalta ja levitän illalla laukkuun kerätyt matskun ympäri pöytää aloittaakseni taas uuden päivän.

kuva täältä

No se siitä masentelufiiliksestä. Nyt on parempi olo. Ei, itseasiassa melkein superolo! Mä oon pysynyt aikataulussa! Voitteko kuvitella? Minä, joka en tee kirjallisia suunnitelmia, koska ne piissii aina. Kuitenkin, mä oon nyt jopa edellä lukusuunnitelmaa! Tänään olisi illalla tarkoitus käydä yksi autismiartikkeli vielä läpi ja ottaa huomenna varaslähtö psykoterapioihin. Tiettekö mitä tää tarkoittaa? Pääsen ens viikolla aloittamaan kertaamisen ja syynäämiseen, en malta odottaa. :) Että in your face artikkelikokoelma!

kuva täältä

Olen saanut kuitenkin otettua vähän iisimmin, kun oon Helsingin liepeillä artikkelikurssin takia. Oon käyttänyt kaikki matkat kurssille ja takaisin hyödyksi: ehdin kuunnella yhteensä noin kolme artikkelia matkojen aikana. :) Sitten voikin hyvillä mielin katsoa pari jaksoa Criminal Mindsia tai pelata Xboxia. Mä yritän ajatella, että tässä on enää alle kolme viikkoa (!) painettavana, sen jälkeen paineet helpottaa. Vaikka mulla on pääsykokeiden jälkeen edessä matikan tentti, empiirinen tutkimus, kaksi mielenterveyspsykan esseetä ja sosiaalipsykan pääsykokeet, niin en osaa ees kuvitella, mikä vapauden tunne se on, kun astelen ulos pääsykoesalista (tässä siis hypoteesina se, että koe on mennyt putkeen). Saan jo mielettömiä rytmihäiriöitä pelkästään ajatuksesta, että tällä kertaa mulla on oikeesti mahdollisuuksia päästä sisään. Ja mä en todellakaan aio heittää niitä mahdollisuuksia hukkaan. Mä oon tehnyt mielettömän määrän töitä elokuusta asti ja oikeesti kehittynyt. Sen lisäks mä oon vetänyt mielettömän spurtin artikkelien kanssa: sunnuntaihin mennessä kaikkia luettua kolmeen kertaan, äänitetty, alleviivattu ja tehty muistiinpanot. Koitan nyt potkia vain sen epäilysmörön pois mielestä ja siirtyä viimeisen autismin pariin. :)

kuva täältä

Mites teillä siellä näytön toisella puolella sujuu urakointi? Ahdistaako vai innostaako?

Päättäväisyydellä,
Embe