Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

maanantai 29. lokakuuta 2012

Matikan tentti: sössitty

Huomenta vain täältä ruudun takaa ja peiton alta. Heti kostautui se, että tulin hehkuttamaan mun luentotentin arvosanaa tänne. Matikasta rapsahti arvosanaksi 3, vaikka hyvityspisteitä tuli kolme. Ärsyttää, kiukuttaa ja mökötyttää. Piti sitä vähän sitten itkeskelläkin, kun luulin, että olisin saanut ainakin nelosen. Tai se oli tavoitteena. Ja joo, kaikki sanoo mulle, että kolmonen on hyvä, mutta kun ei ole tarpeeksi! Tiedän, että niillä numeroilla ei sinänsä ole väliä, mutta mä haluan silti saada hyviä numeroita, että usko itteen pysyy yllä. Täytyy nyt katsoa, että menenkö suutuspäissäni korottamaan matikkaa. Täytyykin panostaa tähän todennköisyyskurssiin sitten enemmän... Fuck you math, fuck you.



En olis koskaan uskonu sanovani tätä, mutta mulla on jo melkein ikävä pääsykoekirjaa! Työn alla on edelleen se How children develop ja aikaa yksi viikko. Onneksi asia on vielä suht hyvin muistissa lukiosta, niin jos tulee kiire, aion lukea lopuista kappaleista vain tiivistelmät. Mutta voi HoloPulkki, kuinka kaipaankaan sinua. Kun rämpii lukuja eteenpäin ja laskee tehtäviä, niin se on mulle parempi merkki edistymisestä kuin avoimen opintopisteet (naurettavaa kyllä). Se kirja on kuitenkin sen verran tuttu ja turvallinen, että sitä on helppo käydä läpi. Ens viikolla aion palata siihen, kun kirjatentti on ohi. Siirsin neuropsykan luentotentin marraskuun puoleen väliin ja joukuulta löytyy matikan tentti ja neuron kirjatentti. En halunnut turhaa kiirettä, joten siirsin niitä hyvällä omallatunnolla, ja näin voin palata pääsykoekirjan pariin. :)

Eilen katselin kolmetuntisen luentotallenteen, laskin matikan tehtävän loppuun ja kahlasin tenttikirjaa. Tänäänkin pitäisi edes jaksaa lukea, mutta töitä onkin 10h, vaikka muitelin kuutta. :D Huh huh, voi olla, ettei enää illalla jaksa, kun vuoro alkaa klo 11 ja päättyy klo 21. Onneksi tiistaina ja keskiviikkona on vain luennot ja torstai kokonaan vapaa, niin voin sitten keskittyä lukemiseen. Oon kyllä raahannut HoloPulkkia matikan luennoilla mukana, jos löytyisi uusia huomioita kirjaan. Hämmennyin muuten taas, kun komplementtitapahtumasta käytettiin eri merkintää kuin pk-kirjassa. No, ehkä pääsen siitä yli.



Eipä tässä kai sitten muuta ihmeellistä, harjoitustyö tosiaan oli mennyt läpi. Usko alkaa palautua tuohon psykan osuuteen, mutta vastaavasti laskee matikan kanssa. Mun mielestä siellä kurssilla ei oo tarpeeksi harjoitusmateriaalia, on vain kotitehtävät, joita on joka kerralle 9. Vaikea harjoitella tenttiin, kun kaikki materiaali on jo laskettu! Anyway, hauskaa päivää teille sinne ja mä meen pitämään _kivan työpäivän_ Ideaparkissa, jossa on kuollutta viikolla. Adios!


Päättäväisyydellä,
Embe

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tenttituloksia

Jee, sain tänään ensimmäisen tenttitulokseni! Kyseessä siis kehityspsykan 1 ja luentojen osuus. Sain arvosanaksi 5! Vähänkö oon ylpeä itestäni. Alkaa palautua taas usko omaan osaamiseen. :) Kohta pitäis tulla myös matikan tuloksia, niitä odotellessa... Ei mulla muuta, halusin tulla vaan hehkuttaa. :D




Päättäväisyydellä,
Embe


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

I know what I'm fighting for

Jee, eilen oli intofiilis! Ensin aamupäivällä lueskelin (huonon keskittymisen valossa tosin) kehityspsykan tenttiin. Iltapäivällä lähdin parini luo tekemään sen kauan kirotun matikan harjoitustyön loppuun, kun oli viimeinen palautuspäivä. :D Nyt kaikki luulee, että oon tyhmä, laiska ja saamaton. Ei, ei, ei! Yleensä teen hommat ajoissa valmiiksi, mutta jostain syystä toi harjoitustyö jäi roikkumaan. Ehkä siksi, että sitä oli vaikea tehdä erillään. No kuitenkin saatiin se toivottavasti kunnialla läpi ja sen jälkeen huristelin luennolle. Luennon jälkeen köröttelin kotiin ja pelkäsin mustaa jäätä, kun saan talvirenkaat vasta perjantaina. Kotona jaksoin vielä alkaa piipertää ajatuskarttaa ekasta kognitiivise neuropsykan luennosta ja kaivella muutaman käsitteen auki äitin ja luetetun internetin avustuksella. Ei voi muuta sanoa kuin huh huh!



Sama meno jatkuu kuitenkin tänään. Teen nyt ajatuskartan valmiiksi ja siirryn sitten kehityspsykan pariin. Pitäisi saada luettua suomenkielinen pianpian loppuun, että saan lähetettyä sen isille Forssaan. Sitten täytyykin siirtyä englannin pariin ja aikaa on parisen viikkoa. Miten tää aika menee taas näin nopeesti?? Pari päivää kehityspsykan kirjatentin jälkeen on neuropsykan luentotentti ja kirjatenttiin ajattelin mennä joulukuussa. Eiku en meekkään, kun se menee päällekäin matikan kanssa. No, täytyy niitä vielä sumplia.

Eilen luennolla istuessani oikeesti nautin siitä! Vaikka vähän hirvitti se englannin ja latinan(?) kielisten käsitteiden määrä, niin se oli kuitenkin kivaa. Koitan panostaa nyt tähän neuropsykaan tehokkaammin kuin kehitykseen, koska se on kuitenkin mulle vaikeampaa. Siksi teen ajatuskartat jokaisen luennon jälkeen heti. :) Tuli kyllä luennolla sellainen fiilis, että tätä mä oikeesti haluan! Oli mukavaa istua siellä salissa, kuunnella, tehdä muistiinpanoja ja hakea tauolla teetä, kun oli niin kylmä. Hyvän luennon jälkeen jaksaa vielä kotonakin puuhastella!



Joululomalla (mikäli mulla sellaista töistä on) on tarkoitus keskittyä pelkästään pääsykoekirjaan, kun on taukoa avoimen jutuista. Koitan nyt marraskuussakin saada enemmän aikaan kuin lokakuussa sen suhteen, kun on vähemmän töitä. Ainakaan ei pitäis olla tekemisen puutetta. Välillä vaan tuo ilma masentaaa ja haluisin vaan syödä. Mutta teetä naamariin, niin kyllä taas hetken jaksaa.

Mulla on muutenkin nyt tänään voittajafiilis pääsykokeiden suhteen. Teen ens kevääseen mennessä ihan helvetisti töitä sisäänpääsyn eteen (oletan siis, että avoimesta on hyötyä). Ajattelin nyt mennä sinne Helsingin Valmennuskeskuksen artikkelikurssile, jota jotkut on täällä suositellu. Ainakaan ei pitäisi sisäänpääsy olla laiskuudesta ja saamattomuudesta kiinni. Mä haluun oikeesti nähdä paljon ja vähän enemmänkin vaivaa pääsykokeen eteen ja myös päästä sisään. Pitää vaan yrittää säilyttää usko itteensä ja omaan osaamiseensa, niin kyllä se palkinto siellä odottelee. :)


Ps. Muistiinpanojen tekeminen on kivempaa, kun on uusi kuulakärkikynä! Ah, materialismin autuutta.



Päättäväisyydellä,
Embe

maanantai 22. lokakuuta 2012

Liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa

Ja taas hommat on kasautunu, vaikka ei pitäny. Harjoitustyö yhä tekemättä, huomenna on palautuspäivä. Menen kyllä huomenna parini luokse tekemään sen valmiiksi. Huomenna alkaa myös uudet kurssit psykasta ja matikasta, kiva saada vähän vaihtelua. Kirjatenttiin olisi aikaa kaksi viikkoa ja nyt olisi tarkoitus saada luettua suomenkielisen osuus läpi mahdollisimman nopeasti (mikä on mulle hidasta, kun teen muistiinpanoja). Yritän tässä periodissa tehdä ajatuskartat luentojen aiheista mahdollisimman pian luennon jälkeen, ettei tarvi sitten repiä harvoja haituviaan juuri ennen tenttiä. Matikassa olisi aiheena todennäköisyyttä. Toivottavasti sujuisi hyvin.



Tälläinen kylmä-koko-ajan-sataa-ilmasto ei oo optimaalisin mun lukumotivaatiolle. Ulkona on kurja ilma ja pimeetä ja kylmää, niin ei ihme, ettei mikään huvita! Mistä saisin revittyä energiaa synkän syksyn läpi? Välillä tuntuu, ettei kaamosmasennus ookkaan mitään legendaa. Pitäis vaan saada itseään niskavilloista kiinni. Mulla on kyllä aika vähän työvuoroja seuraavan kolmen viikon aikana, joten pitäisi saada tehtyä opiskelujuttuja, eikä voi sysätä saamattomuutta töiden syyksi. Muutenkaan ei koko lukemislaskemismössö ole maistunut; meidän Elvis lopetettiin tänään. Luultiin jo, että se on nukkunut pois jossain yksin ulkona, kun oli neljä päivää pois kotoa. Tänään oli kuulemma tullut kotiin tosi huonossa kunnossa ja hirmu laihana, joten oli kaikkien kannalta paras päästää muru kärsimyksistään. :( Meidän pehmolelulla oli siis suusyöpä. Onneksi tuli sentään vielä hetkeksi kotiin, koska nyt voitiin haudata kulta meidän pihalle. Vein sinne illalla kynttilän, kun tulin töistä ja kuulin päivän tapahtumista. Ymmärtänette, miksei normaalijakauma nappaa juuri nyt...

You're the cutest sweet that I've ever seen


Koitan kuitenkin OIKEESTI saada enemmän aikaan tulevien viikkojen aikana kuin nyt parin viimeisen. Suurin syy on ollut huoli Elviksestä ja suru jatkuu, mutta ei siihen voi jäädä vellomaan. Vaikka pääsykoe tuntuu äärettömän kaukaiselta, niin en halua, että se lämähtää yhtäkkiä naaman eteen. Pitää valmistautua - niin henkisesti kuin fyysisesti. Joten nyt täytyy saada töitä laskinsormille ja muistille. En vaan oikein tiedä, miten pitäisi tätä aikaa jakaa; luenko ensin tentin pois alta (jota seuraa tietenkin jo seuraava ja kierre jatkuu) vai yritänkö kitkuttaa molempia aihealueita samaan aikaan? Ei huvittaisi kuitenkaan sulkea pääsykoekirjaa avoimen juttujen ulkopuolelle. Apuja? En ole vieläkään tehnyt päätöstä valmennuskurssin suhteen. Toisaalta pelkään katuvani sitä, jos en pääse sisään enkä käynyt kurssia, mutta toisaalta se on taas kamalan kallis. Mulla on kyllä pieniä säästöjä, muttamutta... Oon nyt ehkä kuitenkin luisumassa maksupuolelle. Ainakin tällä hetkellä.



Ajattelin nyt kirjoittaa jotakin ehkäpä melko turhaa. Ainakin tiedätte, että hengissä ollaan ja eteenpäin koitetaan rämpiä. Onneksi torstaina on taas Kolmiot ja toinen viikonloppu peräkkäin mun komeamman puoliskon kanssa. Nyt kuitenkin unta palloon ja yritän olla kääntymättä toisen kissan päälle tänä yönä. Kauniita unia, matemaattisia kuvia!


Päättäväisyydellä,
Embe

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Helpotuksen huokaisu?

Elvis ehkä paranemaan päin. Lopullisia päätöksiä ei oo vielä tehty. Nyt jo syö paremmin, on tosi seurallinen ja muuta. Nyt vaan toivotaan parasta.. :/ Järkytyksestä on siis toivuttu siinä määrin, että huomenna lähtee todennäköisyysjakaumat käyntiin. Torstaina mulla on matikan tentti, mutta mulla ei oo siihen oiken harjoitusmateriaalia.. Pitää varmaan koittaa laskea vaan pk-kirjasta, mitä pystyy ja palautella mieleen kurssilla käytyjä asioita. Ens viikolla on siis perioditauko, että muuta koulua ei ole. Töitä löytyy neljältä päivältä, ja sunnuntaina meen Helsinkiin keikalle. Mukava päästä taas vaihteeksi kiinni pk-kirjaan. Yritän ainakin junamatkoilla ja muutenkin ens viikolla lukea myös sitä psykan tenttikirjaa. Tuleeko muuten luento- ja kirjallisuustenteistä arvosanat ensin erikseen, jos ne on myös tenttinyt erikseen? Vai pitääkö odottaa siihen asti, että olen tehnyt myös kirjallisusutentin, jotta saan tietää kokonaisarvosanan? Matikka alkaa jo houkutella pienen tauon jälkeen. Ja tein viikonloppuna sysirumia pullia, joille kaverit nauroi vedet silmissä. :D Koitan ens viikolla väsätä myös sitä harjoitustyötä, deadlineen on meinaan vähän päälle viikko aikaa.

Pieni muistutus itselle, jos(kun) alkaa todennäköisyysjakaumat ahdistaa.


Tässä tällainen pieni tilannepäivityksen poikanen, ei mitään ihmeempiä ole tapahtunut. Vähän nakertaa se luentotentti, kun oli pari käsitettä vähän hakusessa. :( Kirjoitin kuitenkin esseetä viisi sivua, niin kai siinä jotain asiaa edes oli. Pitääkö yliopistossa esseiden olla jotenkin erilaisia kuin lukiossa tai kirjoituksissa?


Päättäväisyydellä,
Embe

perjantai 12. lokakuuta 2012

Ei tuu mitään...

Nyt ei pysty. Ei lukemaan, ei keskittymään, ei laskemaan. Meidän rakas 11-vuotias unelmakolli Elvis todennäköisesti lopetetaan viikonloppuna. Ja mä en kestä. Hienoa mennä töihin parkumaan koko viikonlopuksi.



Elvis on mun pieni vauva, ei sille ei voi taphtua tällaista. Se on ehkä maailman kiltein kissa, sellainen pehmolelu. Sitä saa rapsuttaa joka paikasta, jopa mahasta. Usein Elvis vie sohvalla tai sängyssä saman verran tilaa kuin ihminen. Se on isokokoinen, paitsi nyt, kun on laihtanut kamalasti. Joskus me sanotaan Elvistä kuninkaaksi tai sulttaaniksi, kun se makaa tyynyjen seassa kuin omistaen koko paikan. Elvis on tosi seurallinen, haluaa aina tulla nukkumaan viereen ja änkee jopa mun kavereiden syliin nukkumaan. Se on sellainen pehmoinen leijona, mitä voi halia ja rutistaa. Elkku on ollut meillä tuon 11 vuotta, joten on ihan kamalaa, ettei sitä yhtäkkiä enää olis. Se on ollut aina. Onneks meillä on kuitenkin myös toinen kissa Vilma, joka nukkui viime yön lohduttaen mua sängyssä. Vilma ja Elvis on kuitenkin niin erilaisia persoonia, ettei koskaan tule olemaan toista Elviksen kaltaista. Ikinä.

Näin se joogaa ja leveilee


Äiti suunnitteli, että vietäisiin se sunnuntaina, tiedätte kyllä mille. Mä sanoin, ettei käy, kun haluan olla mukana, kun oon sunnuntain töissä. Täytyy nyt sitten katsoa tapahtuuko se lauantai-iltana vai sunnuntaiaamuna tai sit mä en voi olla saatammassa Elvistä. Mä haluaisin pitää sitä mun sylissä, kun... Miten mä pystyn enää katsomaan sen lempituolia, missä on viltti päällä, jossa se aina nukkuu? Ai niin ja matikan tenttikin olisi ens viikolla. Jee. Psykan luentotentti oli eilen, samana päivänä, kun olin itse käyttänyt Elvistä lääkärissä. Silmät oli kuivat ja niitä särki.

Muilla kokemuksia?



Tuntuu pahalta, kun en voi auttaa Elvistä mitenkään tai parantaa sitä. Ei oltais voitu todennäköisesti tehdä mitään, vaikka oltaisiin viety se aikaisemmin lääkäriin. Mä haluaisin hoitaa ja hoivata mun vauvan kuntoon, mutta nytkin se halusi mennä ulos. Oli kuitenkin hetken mun sängyssä kehräämässä, ja silittelin ja halin sitä.

Nyt en laita, että Päättäväisyydellä, Embe, koska mä en voi päättää tässä asiassa toisin. Masentaa, kun haluisisn suojella pikku vauvaa.





I promise you this love will never die ♥

tiistai 9. lokakuuta 2012

Miuku mauku

Marinaa, kitinää ja narinaa. Mietiskelyä. Sunnuntaina olin kaverin luona pelaamassa lautapeliä ja kaveri sanoi, että uskoo mun pääsevän sisälle ens keväänä, oon alottanu lukemisen niin aikaisin. Se oli tosin piristävää. Mua tympii se, että aina, kysytään, että mitä jos et pääsekkään. Tosi kannustavaa. Perinteistä suomalaista pessimismiä. Miksei voi kysyä vaikka, että mitä jos pääsetkin? Ihan kun en olis ajatellut, sitä että saattaa tulla turpaan taas. Olis paljon kivempi puhua ONNISTUMISESTA. Niin, räyh.

Sit taas mietin, että voiko aloittaa liian aikaisin? Keskustelupalstalla joku totesi, että matikan aloittaminen syksyllä on liioittelua, mutta onko se? Eikö se nyt kuitenkin ole yksilöllistä, kuinka kauan aikaa tuntee tarvitsevansa. Ja mä otan sitä aikaa mielummin paljon, niin että voi lukea vähän kerrallaan, kun on muutakin puuhaa tänä vuonna. Mitä mieltä te ootte, liioittelenko? Mä haluisin vaan pelata varman päälle. Ei kai ne asiat nyt ehdi valua korvista ulos, jos aloittaa aikaisin, eihän? Koska muuten alan käyttää korvatulppia. Mä oon ite ymmärtänyt, että kertailu on parasta. En tosiaan halua samanlaista vauhkoontumis-kevättä kuin viime keväänä oli. Matikan pitäis olla kasassa ja hallussa huhtikuuhun mennessä, jotta voin sitten käyttää suurimman osan energiasta artikkeleihin.

Mutmut, onko lukemisen määrän ja osaamisen välillä tilastollisesti merkitsevää korrelaatioita? Tai lähinnä aikaisin aloittamisen ja pääsykokeissa menestymisen. Mä haluisin uskoa, että on, ainakin mun kohdalla. Mun on kuitenkin aina tarvinnut tehdä töitä numeroiden eteen, ne ei oo tullu vaan tunneilla istumalla. Nytkin piiretelen söpöjä ajatuskarttoja luentomateriaaleista. Mutta, entä jos tällä aikaisin alottamisella ei oo mitään merkitystä? Kasvattaako se mun osaamista ja menestymisetä oikeesti? Ällöttävän filosofisia ajatuksia, ja sen takia kiukuttaa. Sekin tosin kiukuttaa, että vaikka luen avoimen tenttiin, niin se pääsykoe jyskyttää takaraivossa koko ajan. Mua rassaa se, että niin kauan, kun mulla on se pääsykoe edessä, en voi keskittyä täysin tenttiasioihin. Jatkuvaa ajatusten vatvomista sen kanssa, että hyödyttääkö tää mua nyt pääsykokeen kannalta vai ei, ja apua, koska tulee niitä artikkeleita. Vaikka asia on mielenkiintoista ja mä oikeesti haluisin keskittyä vaan siihen, mutta se lähestyvä koetus on kaiken taustalla ja se heikentää mun keskittymistä sun muuta.







Ajattelin lörpötellä tällaista oletettavasti hyvin sekavaa tähän väliin, kun postaukset on menny aika avoin-painotteisiksi. Haluisin siis selventää, että se pääsykoe on kuitenkin kaiken taustalla ja mun ajatukset ei todellakaan oo suuntautunu pois siitä. Oon kyllä myös kuullu, että avoimen opinnoista on hyötyä pääsykokeessa, osaako joku jo sinne paratiisiin päässyt kertoa totuuden? Haluun kuitenkin ajatella, että myös tämä tenttimateriaalin pläräily kehittää mun osaamista myös pääsykoetta ajatellen.

Välillä vähän pelottaa, että onko mulla nyt liikaa uskoa siihen sisäänpääsyyn? En kuitenkaan halua, että taivas tippuu niskaan, jos en pääsekään. Pitäis olla realistinen, mutta se tuntuu aika helposti lipsuvan itsesääliin ja mäenosaamitään-tilanteeseen. Onko kauheen väärin ajatella, että mä pääsen ens keväänä sisään? Kuinka paljon siihen kannattaa uskoa, ja kuinka paljon kannattaa myös ajatella, että mitä jos. Miten voikaan yksi koe aiheuttaa tällaista itsetutkistelua ja angstia näin paljon! Se on varmaan joku suuri salaliitto, yksi tekijä sisäänpääsijöiden karsimisessa, että kenen pää kestää tällaisen. Mullakin on kamalia mielenalanvaihdoksia pääsykokeeseen liittyen; välillä tunnen olevani jo jalka oven välissä ja välillä tuntuu, että kurkottelen jostain portin välistä kohti ovea, jonne muut vaan kävelevät sisään.



Nyt kuitenkin hus pois tuollaiset aatteet ja takaisin aiheeseen Freudista Fonagyyn. Ei huvittais luovuttaa, koskaan. Mörköajatukset on ikäviä ja niitä vastaan pitää taistella. Ja enkös mä kuitenkin oon täällä toitottanu, että jos oikeestitosissaan jotain haluu, ja tekee sen eteen töitä, niin sen kyllä saa. Ja juuri olen oppinut luennoilla, että itsetunnolla on vaikutusta oppimiseen ja oppimistuloksiin, joten nyt voisin taas vaihteeksi kavuta pois täältä itsesäälikuopasta.



Ps. Olisko teillä jotain postaustoiveita? Heittäkää ihmeessä kommenttiboksiin jotakin ideoita ja muutenkin kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. :)


Päättäväisyydellä,
Embe

maanantai 8. lokakuuta 2012

Missä olen luurannut?

Oho, vierähti taas viikko siitä, kun viimeksi kirjoitin. Aika menee vähän turhan vikkelään eteenpäin, mulla on kyllä ollut kamalasti puuhaa. Viime viikolla katsoin kaksi psykan luentoa tallenteena koneelta ja se ei ollut yhtään mun juttu! Keskittyminen menee melkein miinuksen puolelle ja puuhaan kaikkea muuta samalla, vaikka teenkin lisämerkintöjä dioihin. No, sain onneksi katsottua ne läpi (3 tuntia/aihe). Torstaina mulla olis luentotentti, joten alkuviikko menee aikalailla monisteita sellaillessa. Millaisia kokemuksia teillä on luentotenteistä? Millaisia ne siis on? Musta on outoa, että luennot ja kirjallisuus on erillisiä, vaikka käsitteleekin samaa aihetta! Mut toisaalta me ollaan käyty luennoilla aika paljon eri juttua kuin mitä kirjassa on. Ehkä tämä on se syy.

Tältä näyttää mun opiskelunurkka, jonka valtasin ruokailuhuoneesta.

Matikka sujuu suhteellisen hyvin, saan läksyistä hyvityspisteitä tenttiin 3. Matikan tentti oli muistaakseni ens viikon torstaina. Mulla on jäänyt nyt toi pääsykoekirja syrjään viime viikoks, kun on pitänyt tehdä vielä sitä inhottavaa harjoitustyötäkin. Senkin deadline lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Oon kuitenkin raahannut HoloPulkkista ja Nummenmaatakin toisinaan mukana matikan luennoilla, koska en jaksa niistä tulostaa materiaalia. Yks juttu mua hämmentää ja syvästi: miten voi olla niin, että pääsykoekirjassa käytetään normaalijakauman laskujen yhteydessä keskihajontaa, mutta luennolla varianssia! Mä olen hämmentynyt. Miten niistä pitäisi saada samanlaisia tuloksia (esim. normitus ja kriittiset arvot), kun on täysin eri luvut? Voisiko joku  matematiikan ylijumala valaista mua? Täytyy tentissä kuitenkin käyttää sitä mulle outoa varianssia, vaikka lukiossakin on käytetty keskihajontaa. Kummaa.



Mä en enää ees muista, mitä kaikkea touhusin alkuviikosta, kun en löydä mun kalenteria. :D Käväisin töissä yhtenä päivänä kuitenkin ja viikonloppuna Pallero oli täällä. Onneksi on tenttiä edeltävät kaksi päivää täysin vapaata, niin pitäisi ainakin yrittää keskittyä lukemiseen. Sitten voin alkaa rauhassa tutkailemaan kirjoja taas ja laskea varmaan pääsykoekirjaakin matikan tenttiä varten. Eli ens viikolla on perioditauko ja sitten alkaakin jo seuraavat kurssit! Sitä kognitiivista neuropsykologian kurssia odotan vähän kauhun sekaisin tuntein. :s Matikassa ilmeisesti luvassa todennäköisyyttä. Kuinkahan paljon saan hyväksluetuks näistä perusopinnoista jos asetetaan hypoteesi, että pääsen Helsinkiin ens keväänä?



Tää tilaston johdantokurssi on ollut musta vähän outo, että käydään monia asioita pintapuolisesti vaan läpi, esim. kahden riippumattoman otoksen t-testiin ei annettu laskukaavaa, vaikka sitä käytiin läpi. Ite tykkään enemmän siitä, että jos joku asia mainitaan, niin siihen paneudutaan kunnolla, eikä vaan pyyhkäistä päältä. Noi asiat nyt kuitenkin onneksi käydään tarkemmin myöhemmillä kursseilla, joten toi on ehkä vaan johdantokurssin idea. Mut ehdoton plussa on ollut se, että tuolla luetaan paljon SPSS-tulosteita, joiden kanssa mulla oli pääsykokeissa ongelmia. Ihan mahtavaa, että oon oppinu lukee niitä ainakin jotenkuten tähän mennessä, ja osaan poimia sieltä tarvittavia arvoja.

Nyt kaivan luentokansion esiin ja alan lukemaan matskuja läpi. Ensin pitää kuitenkin ruokkia kissat. Kaamosmasennus vähän vaivaa, ulkonakin sataa koko ajan. :( Koitan saada tentistä hyvän numeron, jotta se ees piristäis tätä supersynkkää syksyä! Ai niin, tähän loppuun vielä tällainen mietelause, jonka löysin tenttikirjasta:

Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm

Vaikuttaako teillä syksy yleisesti jaksamiseen?



Päättäväisyydellä,
Embe

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kateutta ja kirjan kahlailua

Huomenta vaan sinnekin, missä oletkaan. Oon nyt saanu kahlattua ensimmäisen luvun kunnialla läpi. Tajusin kyllä, että tenttiin onkin alle kaksi viikkoa, joten tentin silloin todennäköisesti pelkät luennot ja myöhemmin kirjallisuuden. Tyhmää, kun ajantaju pettää tai menee sekaisin. Eka luku oli yllättävän helppolukuinen, vaikka mulla piti silti olla sanakirja lähellä edes henkisenä turvana. Aika paljon oli sellaista lukiosta tuttua diipadaapaa, johon oli sekaan heitetty vähän juttua mm. korrelaatiosta. Kirjaa on ollut sinänsä ihan mielenkiintoista lukea, väliin heitetyt tutkimukset ja niiden tulokset on mielenkiintoisia! Nyt luen kaikkien tenttiin tulevien kappaleiden tiivistelmät ensin läpi, jotta saan kokonaiskuvan koko opuksesta ja sitten palataan alkuun lukemaan kappaleita läpi. Eipä vaikuttanut seuraava kappale enää kovin helpolta: aivojen kehitystä. Saa nähdä, kuinka monta itkupotkuraivaria tulee. :D Ja sanakirja ei tunnista varmaan muuta sanaa kuin aivokuoren... Onneksi englanninkieliset nimet on aika lähellä suomenkielisiä, kunhan vähän muistelee lukion psykaa. Huomasin nyt jo muutamia termejä tiivistelmiä lukiessani, jotka olivat ikävänkin tuttuja kevään artikkelikokoelmasta. Ehkä se kuitenkin on nyt etu, että niistä on ees jotain hajua, ettei törmää niihin ekaa kertaa vieraalla kielellä.

Onneks kirjassa on tällaisia kivoja piristäviä kuvia. :D

Ja sitten siihen kateuteen. Kaveri kertoi, että sen luokkakaverin tyttöystävä pääsi Tampereelle ja vielä parhaana Tampereen kiintiöstä. Ja arvatkaapa vaan, kuka oli kateudesta vihreä! Siinä on ehkä tämän hetken kateuden aihe numero yksi. Toinen on sitten ylipäätään muut yliopisto-opiskelijat. Mäkin haluan olla fuksi ja rampata kaikissa kivoissa tapahtumissa ja pippaloissa ja olla oikeesti-opiskelija eikä tällainen muka-opiskelija. Yhyy. Siellä mulle kielletyssä maassa näyttää olevan niin kauheen kivaa, että mäkin haluan sinne. Ja mua kiehtoo nyt yleisesti koko yliopistomaailma. Kävelen aina iltaisin kampusalueen läpi, kun menen avoimen kursseille, ja musta on hauska kattella, kuinka erilaista porukkaa sieltä oikeesti löytyy! Lukiossa tuntu, että kaikki on sellaista harmaata massaa vaan, ja jos joku oli vähän erilainen, niin se pisti heti silmään. Ja tuolla löytyy ihan kaikenlaisia ihmisiä laidasta laitaan. Mäkin haluan vellomaan sinne käytäville ylpeänä siitä, että minäkin olen yliopistossa ja en ole enää (kauhean) friikki. Vaikka on tietysti kivaakin olla. Onpas sekavaa ajatusten juoksua taas. Saitteko yhtään kiinni mun mielensisäisistä tiloista?



Viime viikko oli tosiaan aika kiirettä, neljänä päivänä oli viisi kurssikertaa, siitä yhdestä psykasta en vain tiennyt, kun se oli matikan kanssa päällekäin. Olisin mielummin tietysti halunnut mennä psykaan. :( Nyt sitten odottaa katsomaton luentotallenne. Kävin viikonloppuna hakemassa toisen tenttikirjan Forssasta ja pelkäsin kuollakseni hirviä ajellessani sinne ja takaisin. Eilen oli töissä (ah ihana tuplapalkka) ja mun palkka on noussu neljällä sentillä tunnissa, jipii. :D Tällä viikolla on (*pläräilee kalenteria*) molempia kursseja pari kappaletta. Ja taas pitäis tehdä keskiviikkona ratkaisu, että menenkö psykaan vai matikkaan. Ai niin, ja se harjoitustyökin odottaa tekijäänsä...Nyt on jäänyt pääsykoekirja vähän vähemmälle, pitäisi kyllä rästissä olevat Nummenmaan diagrammitehtävät vielä vääntää, ettei jää itelle paha mieli. Voisinkin tehdä ne vaikka saman tien ja sitten kahlata tenttikirjaa. Pitemmittä puheitta takaisin hommiin!


Päättäväisyydellä,
Embe