Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Oikeudenkäynnissä heränneitä ajatuksia

Moikka! Päätin tulla kertomaan teille aiheesta, joka jäi kaivelemaan mua tänään olleen oikeudenkäynnin jälkeen. Olin siis katsomassa muutaman tunnin kestänyttä tapon ja varkauden käsittelyä. Tapaus oli mielenkiintoinen, kun näki prosessin alusta loppuun ja pääsin näkemään myös, miten käytännössä menetellään jos todistamaan on tulossa pelkäävä henkilö. Yritin pitää mielessä asioita, joita olen oikeudenkäyntien etenemisestä oppinut ja koitin keskittyä myös siihen, millaisia kysymyksiä siellä kysytään. Olen siis aiemminkin käynyt seuraamassa muutamaa oikeudenkäyntiä, mutta tämä oli ehdottomasti antoisin. Tapaus oli lyhyesti sellainen, että vastaaja A oli viinaspäissään puukottanut kaveriaan ja ei muista tapauksesta mitään. Tapahtuman jälkeisenä aamuna hän meni vastaaja B:n luokse ja he hakivat vainajan kotoa tämän tavaroita aikeissa myydä ne. Henkirikos oli tehty aikas silmitöntä väkivaltaa käyttäen, mutta nimikkeenä oli kuitenkin tappo, koska teko ei ollut suunniteltu. Vastaaja A ei halunnut mielentilatutkimusta ja omien sanojensa mukaan "kantaa täysin vastuun teoistaan". Hän siis myönsi molemmat syytteen ja rangaistukseksi tuli 9,5 vuotta vankeutta. Vastaaja B sai sakkoa.

Erityisesti tämän vastaaja A:n tilanne jäi mietityttämään mua. Hänellä oli taustallaan huume- ja alkoholiongelmaa sekä aikaisempia tuomioita lähinnä pahoinpitelyistä. Omien sanojensa mukaan viina ei sovi hänelle. Ikää oli kuitenkin jo yli 40 vuotta ja mä vaan mietin jo siellä oikeudenkäynnissä, että missä vaiheessa elämä on suistunut tuolla tavalla raiteiltaan, että päätyy tappamaan oman ystävänsä (vaikkakin humalassa, missä tilanteessa melkein kaikki suomalaiset tekevät henkirikoksen siinä tilassa)? Kuinka aikaisin tuollainen riski on mahdollista huomata ja missä vaiheessa elämänsuuntaan pystyy vielä vaikuttumaan? Ja joo, kyllähän hänenkin ikäiseen pystyisi ehkä vielä vaikuttamaan, mutta se on varmasti huomattavasti helpompaa ohjata pilveä polttelevaa ja näpistelevää 15-vuotiasta parempaan suuntaan. Mitkä voisivat olla niitä korjaavia tekijöitä jos vaikka lapsuus on alkanut huonoissa olosuhteissa? Hirveesti heräsi tästä tapauksesta kysymyksiä!

Tajusin myös, että tämä on se teema, johon haluaisin tulevaisuudessa keskittyä ja jonka parissa työskennellä. Aihe on mielestäni tosi tärkeä sen takia, että yleensä ongelmat kasaantuu tietyille yksilöille ja he kuormittavat sitten esim. oikeussysteemiä paljon. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kaikenlaisten kustannusten vähentämisestä, vaan mun mielestä jo pelkästään se, että riskissä olevan ihmisen elämänsuunta muuttuu parempaan päin, on palkitsevaa itsessään, etenkin jos on voinut vaikuttaa muutokseen. Nyt täytyisikin tutkia enemmän sitä, että mitkä ovat niitä korjaavia/suojaavia tekijöitä, jotka estävät ihmistä liukumasta rikolliselle tielle.

Tuntuu siltä, että mun kiinnostuksen kohteet fokusoituvat koko ajan. Voisi ajatella, että kun ekan kerran kiinnostuin ympäripyöreästi "ihmisten auttamisesta" yläasteella, niin se ajatus oli sellainen rosoinen kivimöykky, joka on pikkuhiljaa tiivistynyt kirkkaammaksi ja hiotummaksi timantiksi (okei, tää oli tosi kliseistä). Oon vaan niin kiitollinen siitä, että oon saanut mahdollisuuden opiskella rakastamaani alaa ja mulla on koko (työ)maailma auki edessäni mahdollisuuksia pursuten. Nyt pitäisi vain tietää, mihin kaikkeen tarttua! :)


Elämän upeutta (taas) fiilistellen,
Embe

tiistai 12. toukokuuta 2015

Fiiliksiä pääsykokeesta?

Moikka! Mä oon jännäillä täällä koko päivän teidän puolesta, joten olisi kiva kuulla ajatuksia kokeesta. :) Tähän postaukseen voi siis kommentoida kaikkea pääsykokeeseen liittyvään (pois lukien ratkaisut tehtäviin).

Toivottavasti koe meni hyvin! :)
Embe

torstai 7. toukokuuta 2015

Tsempit ensi viikon pääsykokeisiin ja viime hetken vinkit

Heippa taas! Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että pääsykokeet on jo ensi viikolla. Kevät on mennyt hirmuista vauhtia ja en oo meinannut pysyä pääsykoepyörteiden perässä. Vielä absurdimmalta tuntuu se, että kaksi vuotta sitten itse jännäilin hirveesti pääsykokeita ja nyt olen tehnyt kandin tutkielman ja kandin tutkintokin näyttää siintävän kesäkuun lopussa. Upeeta jahdata unelmiaan näin ja toivon, että teistäkin moni pääsee nyt keväällä askeleen kohti omaan unelmaansa. ^.^

Mutta sitten niihin pääsykoevinkkeihin. Eli ihan ekana haluaisin sanoa, että kukaan, EI KUKAAN edes kuvittele lukevansa maanantaina yhtään mitään. Multa heruu vain syvää paheksuntaa sellaisesta toiminnasta. :D Edellisen ja jopa saman päivän paniikkikertaamisella ei ole muuta kuin pelkoa lietsova vaikutus ja siitä ei ole mitään iloa - saattaa mennä jopa sekaisin asioiden kanssa! Luvatkaa siis mulle, että teette maanantaina jotain kivaa ja rentouttavaa (miten se nyt on mahdollista), eiks je? :) Muuten tässä toki saa ja kannattaa vielä kertailla ja muistakaa palautella kaavat mieleen jos ne ovat unohtuneet!

Monet teistä on varmaan nyt viimeisen kuukauden aikana käyttäneet suurimman osan lukuajasta artikkeleiden työstämiseen. Kannattaa nyt kuitenkin vielä vilkaista tilaston asiat läpi ja varmistaa, ettei siellä puolella ole epäselvyyksiä. Artikkeleista suosittelisin kertaamaan muistiinpanoja, ajatuskarttoja ja höpöttelemään niistä asioista jokaisen kanssa, joka suostuu kuuntelemaan. Pelkkä ulkoa lukeminen ei tässä vaiheessa (eikä kyllä missään muussakaan) oikein auta, vaan käyttäkää enemmän luovia ja hauskempia kertailutapoja. :)

Näiden pakollisten kertailusessioiden lisäksi suosittelisin käymään mielessään läpi sitä pääsykoepäivää ja erityisesti sitä koetilannetta. Mua ainakin auttoi hirveesti tällaiset "mielikuvaharjoitukset", koska mun sydän jyskytti ihan kamalasti ja olin varma, että pyörryn äitin käsityöluokkaan. :D Kannattaa siis vähän miettiä sitä, että miten se päivä menee, mitä syöt aamupalaksi, miten ja milloin menet yliopistolle/muulle pääkallopaikalle, miten menet saliin, mihin istut, mitä sulla on eväänä jne jne. Jos tuntuu, että on käytännössä suuntavaistoton ja eksyminen on hyvinkin todennäköistä (p < .05), niin yliopistolla voi käydä pyörähtämässä ja katsomassa, että missä se sali on. :) Näin ainakin tietää, mihin on menossa eikä tarvitse jännäillä sitä turhaan!

Suosittelen myös ottamaan hyvät eväät mukaan, koska ilman niitä kokeessa ei pärjää. Jos otat jonkun puolikkaan banaanin ja kolme rusinaa, niin voitte kuvitella mut murisemassa niskan takana. Pääsykoekissa tulee varmasti eteen tilanteita, joissa joutuu hetken pohtimaan, että mitä tehdä seuraavaksi ja sen aikana on hyvä mutustella evässämpylää ja vaikka vähän karkkia. Tilanne on kuitenkin vaativa ja aivot tarvii energiaa ja sellaista rykäisyä ei sillä rasvattomalla maitorahkalla hoideta. :D

Kun koe alkaa, niin älkää vilkuilko ja analysoiko muiden tekemisiä. Musta ainakin tuntui, että ekan viiden minuutin aikana jo kaikki kirjoitti kynä sauhuten ja mun pää oli ihan tyhjä. Suurin osa varmaan raapustelee suttupaperiin kukkia ja sydämiä, joten ei muiden tiirailu yleensä vaan pahentaa sitä jännitystä. Kokeessa myös saattaa tuntua aluksi siltä, ettei osaa MITÄÄN. Mustakin tuntui, että mun aivot oli ehtineet valua lattialle sinä aikana, kun odotin saliin pääsyä. Tehtäviä ei kuitenkaan tarvitse tehdä järjestyksessä, joten aloittakaa vain jostain tehtävästä! Ekan tehtävän jälkeen homma alkaa rullaamaan ihan kivasti. :)

Nyt lopuksi haluan antaa kaikille kylkiluut musertavat tsemppihalit! Monet teistä on työskennelleet tosi kovasti kuluvan vuoden aikana ja nyt viimeisen viikon aikana on hyvä valaa sitä uskoa itseensä. Pääsykokeisiin ei kannata mennä sellaisella "mä en osaa kuitenkaan mitään", koska se vaan heikentää suoritusta. Käykää vaikka joka päivä sanomassa peilille/äitille/poikaystävälle/kilpikonnalle, että "Vautsi mä oon kyl tosi ahkera ja mä oikeesti osaan nää asiat. Oon tehnyt hurjan työn vuoden aikana, hyvä minä!" :) Ei tietenkään kannata mitenkään ylimielisenä mennä sinne kokeeseen, mutta siihen omaan osaamiseen pitää uskoa.

Kokeen jälkeen ei sitten puida niitä tehtäviä, ei sitten ollenkaan. Keskustelu kokeesta täällä blogissa on tervetullutta, mutta jokainen muiden vastauksia uteleva kommentti poistetaan ja sitä paheksutaan. :D Hirmusti tsemppiä loppurutistukseen, ootte mahtavia tyyppejä!

Tässä vielä kuva Astridista piristämään kaikkien päivää. Sekin toivottaa tsempit! :3



Tsemppiterkuin,
Embe

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kandista vitonen!

Moikka kaikille pääsykoepuurtajille ja muille tovereille! :) Sain tänään sähköpostia, että kandin tutkielmani on hyväksytty arvosanalla 5! :---) Oon ihan superhyper iloinen! Ohjaajalta tuli tällaista kommenttia:
Selkästi jäsennelty ja hyvin esitetty kokonaisuus psykoosioireista ja väkivaltaisuudesta. Käsitellyt tutkimukset on esitetty riittävän yksityiskohtaisesti ja järjestelmällisesti. Pohdinta sisältää monia hyviä havaintoja tutkimustulosten implikaatioista ja rajoituksista, ja osoittaa erinomaista perehtyneisyyttä aiheeseen.

Tästä on nyt hyvä jatkaa kohti gradua, jonka kirjallisuuteen aloitan perehtymisen jo kesän aikana. Oon siitäkin tosi innoissani, kun pääsen tekemään mielenkiintoisesta aiheesta, en tosin paljasta siitä vielä enempää. ;) Tällaisia pikaterkkuja tällä kertaa!


Hymynaamaterkuin,
Embe

Ps. Teen vielä tsemppi- ja viime hetken vinkkipostauksen pääsykokeisiin liittyen, pysykää siis kuulolla! :)