Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

maanantai 31. joulukuuta 2012

Back in the business

Se on moro! Embe jutskailee tälltä suklaakäärepaperien keskeltä yrittäen koota itseään. Otiin HoloPulkin kanssa joulun aikaan pienellä tauolla meidän suhteesta. Siksi blogin puolellakin on ollut hiljaista. Nyt kuitenkin tunteet ovat lämmenneet uudestaan ja alamme taas viettämään todennäköisesti kiihkeitä ja tunnepitoisia hetkiä keskenämme. Lämmittelimme vuorovaikutustamme uudelleen, kun ihmismieheni kävi urheilemassa. Suomeksi: HoloPulkki on työn alla jälleen ja nyt lasken tilastollisten testien tehtäviä.


Huomautuksia ja "selvennyksiä" itelle.


Tilasto-ohjelmalla suoritetut esimerkkilaskut lasken auki käsin.


Välipäivinä alkoi tympiä jatkuva mässäily ruualla ja muu yleinen löllyminen, joten päätin tehdä edes jotain rakentavaa. Viime viikolla kaivoin kirjan laukusta esiin päätöksenä selättää testit ja luottamusvälit. Ainakin noi alkupään tehtävät, jotka oon jo tehny, sujui yllättävän hyvin, vaikka sieltäkin löytyi pari, joissa en päässyt eteenpäin. Esitin lauantaina opiskelijaa myös junassa ja laskeskelin samoja tehtäviä. Laskeminen tuntuu oikeastaan ihan kivalta tenttikirjojen lukemisen jälkeen, ite en väsy siihen niin helposti. :) Onneksi nyt uuden vuoden jälkeen alkaa arki, että pääsen takaisin tehorytmiin. Matikan kurssi jatkuu 9.1., joten ehdin toivottavasti laskea testitehtävät ennen sitä. Siinäpä yksi tavoite. Muuten hymyilytti kyllä, että enää puuttuu korrelaatio ja regressio tankkauksesta ja sen jälkeen voin alkaa laskea vanhoja pk-tehtäviä ja muuta ekstramateriaalia, jota löytyy kasoittain. Täältä tullaan pääsykokeet!






Mä oon alkanu sellai varovasti ajattelemaan myös sisäänpääsyä. Sellai pienesti hiljaa mielessäni ilman suurempaa riemastumista. Vähän niin kuin kuiskisin itelleni. Ja tuosta pienestä supinastakin tulee jo mielettömät kylmänväreet ihan fyysisesti. Sisäänpääsy olis jotain niin uskomatonta. Kun on suunnannut koko energian ja motivaation yhtä pääsykoetta varten, niin palkinnon siitä pitäis olla huikea. Ja niin se onkin jos pääsee sisään. Ja mä haluan sen huikean palkinnon.


Päättäväisyydellä,
Embe

Ps. Ajattelin jakaa teille psykooteille mun tavan selättää tilastollista testiä vaativa lasku. Mulla on itellänikin ylhäällä lista, että mitkä asiat teen ja missä järjestyksessä sellaisessa laskussa. Mietiskelin, että voisin jakaa listan myös teille ja laskea esimerkkilaskun z-testistä, koska se on kaikista yksin kertaisin. Ajattelin toteuttaa sen laskun videopostauksena. Saako mietelmä kannatusta?

tiistai 25. joulukuuta 2012

Pääsykoepainajainen

Näin viime yönä tämän vuoden ensimmäisen pääsykoepainajaisen. :( Aika kammottavaa, kun kokeet on vasta toukokuussa, että kuinka monta pahaa unta ehtii vielä nähdä. Olin unessa tekemässä artikkeliosuutta erikseen Helsingissä ja siellä joku hyypiö jakoi koepapereita ja lähenteli. Koekin oli ihan ihmeellinen, en tajunnut siitä mitään. Vaikutti enemmän äikän tekstitaidolta. Sitten oli vielä jotain, etten meinannut löytää Helsingissä pääsykoepaikkaa tai jotain... Onko teistä jo joku uneksinut samoja inhottavuuksia?

Mun leijuminen laskemisesta torstaina ja perjantaina meni taas kerran pieleen. Torstaina olin hiukan myöhempään töissä eikä HoloPulkki houkuttanut yhdeksän tunnin päivän jälkeen. Perjantaina mun ketkut kaverit houkutteli mut muihin touhuihin ja ikävästi lemppasin Holopaisen ja Pulkkisen. Kamalaa. Nyt kuitenkin välipäivinä otan kirjan mukaan Espooseen ja laskeskelen sillon, kun komeampi puolisko on salilla tai huitelee jossain muualla.

Halusin vaan tulla avautumaan mun painajaisesta. Hyvää Joulua siitä huolimatta! Mä aion olla superahkera Joulun jälkeen ja varmistaa paikkani niiden 50 Helsinkiin hyväksytyn joukossa. ;)


Päättäväisyydellä,
Embe

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Mahtifiilis

Voi juku sentään!! Tänään aamulla puolikoomassa selailin nettiä ja kävin kurkistamassa jos matikan tentin tulos olisi mahdollisesti tullut. Ei tarvinnut sormien välistä kurkkia peloissaan, kun silmät oli jo muutenkin ristissä, mutta piti hetki räpytellä tuloksen kohdalla. TÄMÄ TYTTÖ REPÄISI VITOSEN! Ai helvetti oon ylpeä itestäni. Esitin äitille myös upean voitontanssin aamulla. Oon paras!






Supermegaloistavafiilis! Minä olen hyvä ja minä myös osaan! Ja minä pääsen sisään! Ettäs tiedätte. Ihanaa saada hyviä arvosanoja, niin palautuu usko itteen ja jaksaa myös painaa lisää täysillä eteenpäin. Maanantaina oli luentotentti, josta toivon edes kolmosta ja tyydyn siihen, jos sen saan. Neuropsyka on mulle kaikista haastavinta. Tuntui, että kymmenen kilon stressimaha olisi jäänyt sinne luentosaliin tentin jälkeen ja teki mieli tanssahdella autolle, ellei edessä olevat viisi työvuoroa olisi pilanneet tunnelmaa omalta osaltaan. Kaksi vuoroa kuitenkin selätetty. Torstaina ja perjantaina pääsen vähän inhimillisempään aikaan kotiin ja ne illat olisi tarkoitus viettää herrojen Holo ja Pulkki seurassa. Myös mister Nummenmaa on tervetullut viettämään laatuaikaa seuraamme. 



Tänään tein semmoitteen päästöksen, että pidän töistä taukoa, kun artikkelit julkaistaan. En halua tuhlata aikaa ja energiaa työvuoroihin sen kriittisen kuukauden aikana ja uskon talouteni kestävän päätöksen. Voisin myös tammikuussa ilmottautua sille matikan KOTI-kurssille. Alkaa olla selvät sävelet myös kevään suhteen. Syksy oli mulle tosi rankka, oli niin paljon kaikkea hommaa samaan aikaan (työt, avoin, itsenäinen opiskelu), että olen kyllä pienen hengähdystauon ansainnut. Tänä syksynä oon käyny kyllä läpi sellaisen määrän erilaisia fiiliksiä etten uskonu sen olevan ees mahdollista. Oon rypenyt itsesäälin ja angstin pohjamudissa ja noussut sieltä esittämään voiton tanssia superonnellisena. Aika jännää. 



Täytyykin tästä mennä nukkumaan, käyn ihan ylikierroksilla. Huomenna pitäisi taas maleksia töihin, mutta illalla pääsen HoloPulkin syleilyyn. ♥ Ja vielä kerran: oon hyvä missä vaan ja pystyn mihin vaan!

Loputonta jaksamista ja intoa myös teille!




Päättäväisyydellä,
Embe

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pääsykokeen psyykkinen puoli

Raato-Embe iltaa. Oli aikamoinen tuskapäivä töissä, ihmisiä ihan älyttömästi. Mutta se ei kuitenkaan ollu mun postauksen aihe, paitsi siltä osin, että oon ihan poikki.

Sain neuron luentotentistä kolmosen! Oon aika hämmästynyt, kun luulin, että pääsen hädin tuskin läpi. Kolmonen riittää mulle siitä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää korottaa sitä maanantaina kirjatentin yhteydessä. Kirjaa olisi jäljellä vielä 70 sivua, voi olla että jää taas muutama sivu lukematta, kun koko huominenkin menee töissä. Otin taas ahneuksissani liikaa töitä ja en ehdi lukea. Oon tyhmä. No, aina voi kuitenkin mennä vielä tammikuun uusintaan, jos tökkii maanantaina. Tän viikon maanantaina oli matikan tentti ja tuntu menneen tosi hyvin! :) Toivottavasti en nyt odota liikoja tulosten suhteen.. Ne tulee kyl varmaan aika pian, kun meitä ei ollut tentissä montaa. Jänskättää.

Oon miettiny nyt viime aikoina tosi paljon sitä, että mitä mun pitäis tehdä erilailla pääsykokeiden suhteen. Tai siis, että missä asioissa kannattaa tehdä muutoksia ja missä ei. Koitan jatkuvasti miettiä tehokkaampia keinoja, joilla voisin saavuttaa sisäänpääsyyn vaadittavan pisterajan. Oon kuitenkin nyt ite huomannut, että oon valmistautunut kokeseen psyykkisesti enemmän kuin viime keväänä. Itseasiassa oon valmistautunut koko luku-urakkaan psyykkisesti paremmin. Syksyn aikana on tullu käytyä läpi valtava tunneskaala pohjattomasta huonommuuden tunteesta mahtavaan voittajafiilikseen. Ite miellän sen hyödylliseksi. Oon myös miettinyt erilaisia mielikuvaharjoituksia pääsykoetilanteesta - mitä tunteita ja ajatuksia mulla voi tulla siellä eteen. Koitan käydä niitä läpi ja valmistautua niihin etukäteen sekä keksiä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Viime keväänä koitin tehdä koko tilanteesta mahdollisimman tutun ja turvallisen: autossa kuunneltiin mun kaikista vanhinta ja tutuinta levyä, eväinä mulla oli samoja herkkuja kuin kirjoituksissa, jopa juomapullon piti olla sama. Oli muuten karmeaa, kun se mun luottopullo oli kadonnu, niin piti käydä ostamassa kaupasta uusi lasten limupullo, että saan tutun vesipullon mukaan! Äiti oli myös ostanu mulle jotain luontaistuotehöpönpöppö antistressipillereitä. Ei mitään käsitystä oliko niillä vaikutusta, mutta eiköhän se riitä, että luulee niillä olevan.





Mitä mieltä te ootte? Kannattaisiko kokeesta luoda edes jollain tasolla tuttu ja turvallinen fiilis tuollaisilla yllämainituilla pikkujutuilla vai mennä sinne uusien kynien ja eväiden kanssa? Mua ehkä se tuttuus helpottaa ja voin turvautua mun vakiherkkueväsleipään, kun alkaa matikka ahdistamaan. Jotenkin oon myös viime päivinä huomannu sen, että pääsykoe on myös kovatasoinen psyykkinen testi - siellä katotaa, kenen pää on kestänyt lukemisen ja laskemisen ja vielä painostavan koetilanteen, jossa on annettava kaikkensa viidessä tunnissa. Eikä se palikkalaskin ja väärät kaavat ainakaan laske stressihormonien tasoa... Millaisia jippoja te ootte käyttäneet rentoutuaksenne sopivissa määrin pääsykokeissa? 




Mun piti tänään vielä lukea tenttikirjaa, mutta oon ihan kuoleman väsynyt ja huominen työpäivä ahdistaa jo valmiiksi. Huomisen ja maanantain käytän varmaankin kertailuun, luen kirjasta myös lukematta jääneiden parin kappaleen tiivistelmät ja kertailen luentomonisteita. Illalla voin huokaista helpotuksesta ja siirtyä joululomalle töiden ja pääsykoekirjan pariin, kuulostaapa rentouttavalta. Psyka jatkuu vasta helmikuussa, joten on ihanaa käyttää kunnolla aikaa pelkkään laskemiseen. :) Mä en oo muuten vieläkään ratkaissut mun valmennuskurssiongelmaa, otanko sen matikan KOTI-kurssin vai en, hmm... Tämän vuoden opintopistesaldon tulisi olla 20! Luotan siihen, että pääsen kirjatentistä läpi. :D

Eiköhän tästä vielä voittajana selvitä. :)


Päättäväisyydellä,
Embe

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Oma persoonallisuus ja tilannekatsaus

Tässä nyt tämä toivepostaus. Mites tämän nyt aloittaisi... Lähdetään vaikka siitä, että en halua alkaa täällä julkisesti ruotimaan ei-niin-ruusuista teini-ikääni. En siis halua tarkkaan kertoa siitä ja syistä, joita siihen kuului, ihan oman ja muiden yksityisyyden vuoksi, ymmärtänette varmaan. :) Sanotaan vaikka näin ympäripyöreästi, että mun teiniangsti ei ehkä pysynyt ihan normin rajoissa.



Anyway, siihen aikaan mun itsearvostus ei ollut missään huipussaan ja ei ollut kauheesti kavereita (huom tästä kaikesta on päästä suotuisasti yli, en ala täällä nyyhkyttämään menneisyyttäni :D). Mulla oli ala-asteen jälkeen kauhea tarve olla jotenkin erilainen ja poiketa muista mieluusti huomiota herättävästi, ja se johti mun pukeutumiseen, mistä mua sitten jossain määrin pilkattiin yläasteella. Mulle ei sinänsä ollu väliä, naureskeliko muut mun vaatteille ja aatteille vai ei, mutta mä en oikein kokenu itteäni missään hyväks. Sen takia, mä jotenkin erittelen itsetunnon ja itsearvostuksen toisistaan, vaikka jotkut mieltääkin ne ehkä samaks asiaks. No, sitten tulee ilmi tämä täällä mystiseksi jäävä musta-aukko, joka johti siihen, että kävin koulukuraattorilla yhden kevään. Tämä oli siis se käännekohta, jolloin ihmismieli ja erityisesti sen oikut alkoivat hiljalleen herättämään kiinnostusta. Mussa heräs sellaisia ajatuksia sillon, että haluisin auttaa niitä, jotka on samassa jamassa mitä ite olin. Pidän tätä sen takia voimavarana, että tiedän miltä noi asiat tuntuu, kun oon ite käyny ne läpi. Uskon myös siihen, että vaikeista asioista on mahdollista päästä yli, jos saa oikeenlaista apua ja on ite motivoitunu muuttaa elämäänsä ko. ongelman suhteen.

Kysymys siitä, miten ajattelen yllämainitut ympäripyöreät vastoinkäymiset kokevani voimavarana, kun valmistun psykologiksi, mietitytti. Ensinnäkin, en ainakaan tällä hetkellä näen itseäni peruspsykologin ammatissa, ennemminkin ehkä tutkijan tai rikospsykologin, mutta aika näyttää. Kokemukseni on kuitenkin saanut mut todennäköisimmin suuntautumaan mielenterveyspuoleen, se kiinnostaisi kaikista eniten, erityisesti mielenterveyden häiriöt ja muut onegelmat. Uskoisin, että pystyn tulevaisuudessa eläytymään muiden vastaaviin kokemuksiin, kohtuuden rajoissa tietenkin, koska työssähän vaaditaan tietyssä määrin objektiivisuutta. Pidän myös tärkeänä sitä, että jokainen ihminen käsitellään yksilönä, enkä halua luottaa keskiarvoihin tai suuntaviivoihin. Aiheesta tekee mielenkiintoisen nimenomaan jokaisen ihmisen yksilöllinen elämänkulku ja se, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että jokin ei menekään ns. normien mukaan. Voi ei, tää menee kohta kamalaksi monologiksi!



Äh, kauhean vaikea koittaa saada rakenteeltaan järkevää tästä... Miten itse kuvailisin itseäni nykyään? Tiedostan sen, että mä saatan olla tosi helposti tulistuva, mut sitten myös rauhoitun nopeasti. Toi piirre on kuitenkin johtanut myös siihen, että jos innostun jostain asiasta, niin se on kaikki tai ei mitään. Joskus innostus laskee nopeasti, mutta joskus se jää päälle niin kauaksi aikaa, kunnes tavoite on saavutettu (psyka köh köh). Yläasteen jälkeen mä oon myös oppinu arvostamaan itseäni ja pidän itteeni hyvänä ja ajattelen, että mikä vaan on mahdollista mulle, jos oikeesti haluun nähdä vaivaa sen eteen. Oon omasta mielestäni myös jollain tasolla rohkea, pidän kiinni omasta mielipiteestäni (usein liiankin kovasti, vaikka olisin väärässä) ja inhoan epäonnistumista. Toi pukeutuminen, josta mainitsin, on jäänyt myös vähän päälle. Se on aikaisemmin myös haitannut töiden hakemista, koska mun on kauhean vaikea hyväksyä sitä, että ihmisiä arvioidaan ulkonäön perusteella, vaikka muuten näytän omasta mielestäni ihan normaalilta nuorelta naiselta. Nykyisessä työpaikassa on onneksi työvaatteet, joten ei haittaa vaikka pukeutuisi säkkiin vapaa-ajalla. :) Omasta mielestäni mulla on rohkeutta heittäytyä eri asioihin ja tarttua mukavuusalueen ulkopuolella oleviin haasteisiin. Tuosta esimerkkinä muutto vieraalle paikkakunnalle, vaikka kaikki kaverit jäävät tänne, haastavan uran valitseminen, vaikka siihen pääsy tuntuu joskus jopa mahdottomalta, oman tyylin ylläpitäminen jatkuvasti muuttuvien trendien viidakossa... Mä en siis tavallaan halua mennä siitä, mistä aita on matalin ja sopeutua johonkin asiaan vain siksi, että se on helpompi valinta. Haluan ite nähdä, mitä kaikkea musta voikaan joskus tulla, kunhan jaksan vain panostaa asioihin, jotka koen itse mielenkiintoisiksi, vaikka ne eivät olisikaan helppoja.


Kavereiden suusta:

"Äärimmäisen emotionaalinen, hieman äkkipikainen, kunnianhimoinen, äksy, hieman turhamainen ja epäsosiaalinen"

"Ystävällinen, innostava, ahkera eikä anna periks"

"Pitkäjänteinen, pikkutarkka, jos innostuu josttain oikeen kunnolla, aika impulsiivinen"


Mua kiehtoi siis yläasteella, ja kiehtoo vieläkin, yleisesti ottaen ihmisten erilaisuus, josta puhuin tässä postauksessa. Myös ihmisten valinnat suuntaan ja toiseen kiehtovat. Vaikka perinnöllisyyttä syystäkin korostetaan psykologiassa, itse ajattelen niin, että teot ja valinnat määrävät elämänkulun, ei se millaiseen perheeseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan olet syntynyt. Tämä pätee tietenkin lähinnä vain Länsimaissa, anteeksi yleistys.



Pahoitteluni erittäis hatarasti ja toodennäköisesti epäloogisesti rakennetusta postauksesta, mutta aihe oli vaikea. Saitteko tästä mitään irti ja vastasiko tämä niihin kysymyksiin, mihin haluttiin vastauksia? Vielä loppuun voisin vähän päivittää opiskeluun liittyviä juttuja. HoloPulkissa mennään testeissä, joista muistiinpanot kohta valmiit. Kaksi tenttiä olisi vielä edessä ja sen jälkeen pitäisi rohmuta pääsykoekirjaa ja mielellään paria vanhaa artikkelia. Oon myös miettinyt, että pitäisikö ottaa artikkelikurssin tueksi Valmennuskeskuksen KOTI-kurssi. Siinä siis voisi seurata netistä ja tallenteina Helsingin pitkän tilaston luentoja. Hintaa kurssilla olis mulle 150e, kun olen ilmottautunut jo muullekin kurssille. Ajattelin, että se voisi keväästä olla hyvä kertauspläjäys ja palaisi ajatuksen takaisin pääsykokeen kannalta olennaisiin seikkoihin, ettei avoin sekoita päätä liikaa. Toisaalta keväällä pitäisi suorittaa vielä kaksi matikkaa ja kaksi psykaa. Mitä mieltä te ootte?

Nyt palaan HoloPulkin hellään huomaan hetkeksi työpäivän jälkeen. Huomenna matikan kertausta tenttiä varten ja sitten 150 sivun spurtti neuropsykaa ensi maanantaiksi. Asiaa ei helpota se, että oon ens viikolla viis päivää töissä. Jipii. Onko teillä ollu kiireitä niin, että on vähän lukeminen jäänyt taka-alalle?


Päättäväisyydellä,
Embe

maanantai 3. joulukuuta 2012

Psykologian pääsykokeet 2013

Olin saanut tänään töissä viestin Valmennuskeskukselta, että valintakoevaatimukset on julkaistu (nämä koskevat siis Helsinki-Turku-Tampere akselia). Pienoinen helpotuksen huokaus pääsi, kun huomasin, ettei pääsykoekirja ollut muuttunut. Tässä siis kevään 2013 valintakoevaatimukset lyhykäisyydessään:
- Holopainen & Pulkkinen - Tilastolliset menetelmät, luvut 1-9 + liitteet
- Tilastomatikan lisämateriaali, julkaistaan yliopistojen sivuilla 9.1.2013 klo 9.00
- Artikkelikokoelma, julkaistaan yliopistojen sivuilla 10.4.2013 klo 9.00

Koe järjestetään 14.5.2013 klo 12-17.


Lähtöpisteitä mulla olis Tampereelle 88/110. Helsingin sivuilla ei jostain syystä vaatimuksia vielä lue...Tuntuu suhteellisen oudolta, että on kaikki vaatimukset, päivämäärät ja muut jutut selvillä. Alkaa jotenkin jännittää ja tuntuu, että apua, tästähän on tulossa taas totta. Vaikka oon koko ajan lukenut ja laskenut pääsykokeita ajatellen, niin on ihan erilaista, että nyt se on konkreettisesti edessä, päivämäärät lyöty lukkoon ja kaikkea. Nyt ei saisi vaan alkaa panikoimaan ja masistelemaan. Pitäis vaan jaksaa painaa entistä kovemmin, koska nyt on pääsykoepäivä selvillä, eikä vaan hillu epämääräisesti jossain hamassa tulevaisuudessa.



Tänään töissä yksi tuttu, jota en ollut nähnyt yläasteen jälkeen, kertoi lukevansa blogiani ja hakevansa itekin psykaan. Tuli jotenkin hassu olo, että mun blogia oikeesti luetaan ja vieläpä sellaiset lukee, keistä en olisi ikinä uskonut! Ei siinä mitään, se oli ehkäpä työpäivän kohokohta. :D Tuntuu kivalta, että tätä luetaan, vaikka periaatteessahan tää on mun oma pieni päiväkirja, josta voin seurata omia tunteita pääsykokeeseen liittyen ja lukea, kuinka olen kehtittynyt. Uskomatonta kyllä, näen sen paljon helpommin täältä blogista kuin itse vain miettimällä asiaa! Kun tänne on kirjoittanut asioita oikeesti rehellisesti sellai, kun ne on, niin voi myös jälkeenpäin olla varma siitä, mitä on silloin ajatellut. Kerron täällä siis oikeesti suoraan ja kaunistelematta mun fiiliksiä ja osaamista, en näe mitään järkeä valehdella teille ja etenkään itselleni. Tää blogi on mulle sellainen turvallinen asia, tiedän, että tätä lukevat ne, jotka ymmärtävät, mitä käyn läpi. Kiitos teille lukijat!



Multa toivottiin kommenteissa postausta mun omasta persoonallisuudesta ja siitä, mikä ei ollu niin ruusuista teininä. Jätän tän asian hautumaan, ja julkaisen kyllä aiheesta postauksen itsetutkiskelun ja postauksen rakenteen mietiskelyn jälkeen, ettei siitä tule kamalan epäselvää sekamelskaa. Kertokaa toki myös itsekin, mikä on saanut teidät hakemaan psykaan. Mitkä on teidän voimavaroja ja miks just teistä on tähän?

Ps. Vaihdoin tekstin fonttia palautteen vuoksi. Onko tämä fontti selkeämpi? En kuitenkaan haluaisi mitään umpitylsää Arialia...


Päättäväisyydellä,
Embe

lauantai 1. joulukuuta 2012

Psykologin persoonallisuus

Luin aika mielenkiintoista viestiketjua suomi24:ssa. Siellä pohdittiin, sitä pitääkö psykologilla olla tietynlainen persoonallisuus ja "täydellinen tausta". Osa kirjoittajista mietti, että onko nuoruuden kokemukset este psykologin ammatille, jos taustalta löytyy jotakin ns. normaalista poikkeavaa. Pisti vaan ite miettimään, että millaisia ihmisiä sinne psykaan halutaan: sellaisia, joilla on ollut kaikki aina hyvin vai myös sellaisia, jotka ovat oppineet rankempia juttuja kantapään kautta? Oi, kuinka kiintoisaa. Yksi ketjussa ilmaisi myös mielipiteensä siitä, että niillä, joilla nuoruus tai muu vaihe ei ole mennyt ehkä ihan normien mukaan, saattaisi olla parempi ymmärrys ihmismielestä. Mitä mieltä te ootte tästä asiasta? Omasta mielestäni siinäkin ammatissa tarvitaan kaikenlaisia (okei, ei ehkä IHAN kaikenlaisia) ihmisiä. Pisti vain miettimään, kun ei kuitenkaan itsellä ole ollut ruusuinen teini-ikä, mutta itse en koe sitä uravalintaa haittaavana tekijänä, pikemminkin voimavarana.

Embehän se siellä


Ei mulla oikeastaan muuta juttua ollut. Kertokaa ihmeessä ajatuksianne tästä, tosi mielenkiintoinen aihe ainakin mun mielestä! Vähän voisin ehkä kertoa loppuun myös lukemiskuulumisia: tenttikirjaa tahkottu puoleen väliin, maanantaina palautus Espooseen ja sama opus odottaa yliopistolla, että pääsen heti tiistaina jatkamaan lukemista. Huomenna aamulla olisi tarkoitus laskea viimeiset laskuharjoitukset ja ehkä lukea teoriaa seuraavasta matikan alueesta. Pääsykokeet on mielessä joka päivä ja mulla on kauheesti tunteita niitä kohtaan. Ja se tunneskaala on valtava. Mä haluisin näyttää olevani tarpeeksi hyvä.


Päättäväisyydellä,
Embe