Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pääsykokeen psyykkinen puoli

Raato-Embe iltaa. Oli aikamoinen tuskapäivä töissä, ihmisiä ihan älyttömästi. Mutta se ei kuitenkaan ollu mun postauksen aihe, paitsi siltä osin, että oon ihan poikki.

Sain neuron luentotentistä kolmosen! Oon aika hämmästynyt, kun luulin, että pääsen hädin tuskin läpi. Kolmonen riittää mulle siitä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää korottaa sitä maanantaina kirjatentin yhteydessä. Kirjaa olisi jäljellä vielä 70 sivua, voi olla että jää taas muutama sivu lukematta, kun koko huominenkin menee töissä. Otin taas ahneuksissani liikaa töitä ja en ehdi lukea. Oon tyhmä. No, aina voi kuitenkin mennä vielä tammikuun uusintaan, jos tökkii maanantaina. Tän viikon maanantaina oli matikan tentti ja tuntu menneen tosi hyvin! :) Toivottavasti en nyt odota liikoja tulosten suhteen.. Ne tulee kyl varmaan aika pian, kun meitä ei ollut tentissä montaa. Jänskättää.

Oon miettiny nyt viime aikoina tosi paljon sitä, että mitä mun pitäis tehdä erilailla pääsykokeiden suhteen. Tai siis, että missä asioissa kannattaa tehdä muutoksia ja missä ei. Koitan jatkuvasti miettiä tehokkaampia keinoja, joilla voisin saavuttaa sisäänpääsyyn vaadittavan pisterajan. Oon kuitenkin nyt ite huomannut, että oon valmistautunut kokeseen psyykkisesti enemmän kuin viime keväänä. Itseasiassa oon valmistautunut koko luku-urakkaan psyykkisesti paremmin. Syksyn aikana on tullu käytyä läpi valtava tunneskaala pohjattomasta huonommuuden tunteesta mahtavaan voittajafiilikseen. Ite miellän sen hyödylliseksi. Oon myös miettinyt erilaisia mielikuvaharjoituksia pääsykoetilanteesta - mitä tunteita ja ajatuksia mulla voi tulla siellä eteen. Koitan käydä niitä läpi ja valmistautua niihin etukäteen sekä keksiä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Viime keväänä koitin tehdä koko tilanteesta mahdollisimman tutun ja turvallisen: autossa kuunneltiin mun kaikista vanhinta ja tutuinta levyä, eväinä mulla oli samoja herkkuja kuin kirjoituksissa, jopa juomapullon piti olla sama. Oli muuten karmeaa, kun se mun luottopullo oli kadonnu, niin piti käydä ostamassa kaupasta uusi lasten limupullo, että saan tutun vesipullon mukaan! Äiti oli myös ostanu mulle jotain luontaistuotehöpönpöppö antistressipillereitä. Ei mitään käsitystä oliko niillä vaikutusta, mutta eiköhän se riitä, että luulee niillä olevan.





Mitä mieltä te ootte? Kannattaisiko kokeesta luoda edes jollain tasolla tuttu ja turvallinen fiilis tuollaisilla yllämainituilla pikkujutuilla vai mennä sinne uusien kynien ja eväiden kanssa? Mua ehkä se tuttuus helpottaa ja voin turvautua mun vakiherkkueväsleipään, kun alkaa matikka ahdistamaan. Jotenkin oon myös viime päivinä huomannu sen, että pääsykoe on myös kovatasoinen psyykkinen testi - siellä katotaa, kenen pää on kestänyt lukemisen ja laskemisen ja vielä painostavan koetilanteen, jossa on annettava kaikkensa viidessä tunnissa. Eikä se palikkalaskin ja väärät kaavat ainakaan laske stressihormonien tasoa... Millaisia jippoja te ootte käyttäneet rentoutuaksenne sopivissa määrin pääsykokeissa? 




Mun piti tänään vielä lukea tenttikirjaa, mutta oon ihan kuoleman väsynyt ja huominen työpäivä ahdistaa jo valmiiksi. Huomisen ja maanantain käytän varmaankin kertailuun, luen kirjasta myös lukematta jääneiden parin kappaleen tiivistelmät ja kertailen luentomonisteita. Illalla voin huokaista helpotuksesta ja siirtyä joululomalle töiden ja pääsykoekirjan pariin, kuulostaapa rentouttavalta. Psyka jatkuu vasta helmikuussa, joten on ihanaa käyttää kunnolla aikaa pelkkään laskemiseen. :) Mä en oo muuten vieläkään ratkaissut mun valmennuskurssiongelmaa, otanko sen matikan KOTI-kurssin vai en, hmm... Tämän vuoden opintopistesaldon tulisi olla 20! Luotan siihen, että pääsen kirjatentistä läpi. :D

Eiköhän tästä vielä voittajana selvitä. :)


Päättäväisyydellä,
Embe

5 kommenttia:

  1. Tosi paljon tsemppiä sulle Embe lukemiseen! Oon seuraillu tätä sun blogia, kun löysin sen suomi 24:n sivuilta. Tykkään tän tyylisistä blogista, kun niistä voi tavallaan peilata omia tunteita ja valmistautumista. Oon ite kans hakemassa ens keväänä uudelleen psykaan. Oltiin samalla valmennuskurssilla sillon viime vuonna, oon se Oulun tyttö. :D Mää en myöskään päässyt sisään viime kerralla mut syytän kanssa kirjoituksia ja sitä, että aloitin lukemisen niin huteralta matikkapohjalta. :D Oon ihan varma että pääset sisään ens vuonna, ainakin sen perusteella, millaisen kuvan sun lukemisesta saa tästä blogista. Noihin sun kysymyksiin viitaten niin mulle ainakin luo turvallisuuden tunnetta se, että on tutut kirjoitusvälineet mukana. Ja sit se että käytiin kattomassa se koesali ennen tilannetta ja kävin istahtamassa luentosalin penkille ja tein mielikuvaharjottelua. Kuulostaa hassulta ehkä, mut oli jotenki helpompi mennä sinne sitte tekeen koe, kun olin jo käynyt salin koeajamassa... Ajattelin tällä kertaa panostaa siihen henkiseen valmentautumiseen kanssa enemmän kun viimeksi, nyt kun teitää sen mitä siellä on vastassa. Hurjasti onnea sulle koetta varten. :) Jos haluat muuten keskustella jostain kirjan kysymyksistä/vanhoista pääsykokeista tms. niin ois mukava koittaa käydä vaikka jotain niitä hankalimpia läpi yhessä. Mun lukeminen ei ole ihan yhtä tehokkaasti edistynyt kuin sulla, mutta tässä joulun tienoilla olisi tarkoitus aloittaa se kirjan "jyystäminen" ihan kunnolla, heh. En meinaa mennä tällä kertaa valmennuskurssille, en kokenut että siitä oli ihan hirveästi hyötyä mulle,ja sit kun se meni viimeksi se matikkakurssin alkupää niin pipariksi. Mut joo, pointti oli siis se, että mulla on ainakin rautainen luotto siihen, että ens vuonna ainakin sinä olet siellä sisäänpäässeiden listalla. :)tulipas romaani kirjoteltua.
    t. Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, tosi kiva kuulla susta! Tsemppejä sullekin sinne, luulen, että molempia onnistaa ens keväänä. ;) Ja olis kyllä ihan loistavaa jutella yhessä siitä pääsykokeesta, ettei mene yksin kotona murjottamiseksi, kun HoloPulkki heittäytyy hankalaksi. Toi salijuttu kuulostaa kyllä hyvältä, ajattelin ens vuonna tehdä kanssa pääsykokeen Tampereella, koska se olis just turvallisempaa kuin aiheuttaa lisästressiä tekemällä koe Helsingissä. Aiotko edelleen hakea ensisijaisesti Helsinkiin, jos oikein muistan?

      Poista
  2. Heh, no toivottavasti onnistaa. :) Nyt on kumminkin se etu, että ei tule kaikki asiat uutena ja se pk-kokemuskin on jo kertaalleen läpikäyty. Verrattuna viime vuoteen mahdollisuudet on kyllä molemmilla reippaasti paremmat, nyt vaan jumalaton uurastus päälle ja kyllä se vielä palkitaan! :) Jep, kyllä varmaan Hesaan ensisijaisesti haen, vaikka mietin kyllä, et vaihtaisin sen Tre:seen, kun siellä asuminen tulisi kumminkin halvemmaksi.... mut meen kyllä ihan sinne mihi pisteet vaan riittää.. :D Teen varmaan kokeen taas Tampereella, kun se on yliopiston puolesta tutumpi paikka. - Reetta

    VastaaPoista
  3. Hmm, mulla varmaan ainakin auttaa ihan vaan yleinen asenne kaikkea "ylitsepääsemätöntä" kohtaan. Kirjoituksiinkin aikoinaan menin hymyssä suin. Musta oli ihan mahtavaa päästä tekemään niitä! En peitellyt sitä fiilistä keltään enkä miltään, ja se antoikin luonnollisesti paljon lisää voimia. Näen erilaiset pääsykoetilanteet sellaisina "ovenkolkuttamis"-hetkinä. Jos se ovi ei aukea, jossain on kuitenkin taas jo joku ovi auki. Viime vuonna TeaKin pääsykoe kuitenkin karaisi sillä tavalla, että järkyttävä pettymys moniin eri elämän osa-alueisiin hetkellisesti pääsykokeen yhteydessä ei ole vierasta, noista mielikuvista huolimatta. Mutta mielikuvien avulla asiasta pääsee ehkä nopeammin yli, ja oppiikin tilanteista jotakin.

    Juuri ennen koetta/haastattelua/esiintymistä jne. mulla on tapana myös tsempata itseäni. Menen siis peilin eteen, hengitän syvään, hymyilen, nauran, kehun itseäni ÄÄNEEN, sanon asiat vasta, kun oikeasti tarkoitan niitä. Ja mikä fiilis, kun tiedät olevasi hyvä juuri sellaisena, oli tulos mikä tahansa. Pettymykseltä ei tietenkään, niin kuin ed. jo mainitsin, voi välttyä, mutta palautuminen, ja jaloilleen nousu helpottuu. Ja kirjallisissa kokeissa on tietysti pakko olla aina pirun hyvät eväät ja parhaat kynät! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oonkin nyt koittanut harjoitella tota ittensä kehumista jollain tasolla tän blogin kautta. Nään täältä myös hyvin erilaiset fiilikset ja niiden muuttumisen, se on ollu mulle tärkeetä. Voisin kyllä ehdottomasti kokeilla tuota ääneen ittensä tsemppaamista ja kehumista vaikka kavereille (paitsi ne alkaa kuitenkan nauraa..) tai sitten luotettavalle peilikuvalle.

      Ja täytyy siis ehdottomasti ottaa herkkueväät ja kivoimmat kirjoituskamat mukaan. :)

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)