Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Häiriötekijä

Mulla on viime aikoina ollut ongelmia laskemisen kanssa. Mulla on sellainen tietty häiriötekijä, joka päättää kesken laskujen, että nyt riittää (ei, se ei ole Facebook). Meidän kissa on tullut siihen tulokseen, että mun laskujen päällä on kaikista makoisimmat päikkärit. Eikä mulla oo sydäntä häätää sitä, kun se kehrää tossa lisämatskun päällä. Koitan aina hivuttaa jotain paperia sen alta, mutta sitten se aina siirtyy niin, etten voi edes kirjoittaa. Ehkä mä koitan vaivihkaa siirtää sen mun sänkyyn tai jotain... Onko muilla vastaavia ongelmia? On muuten kummia noi lisämatskun alkulaskut, ei liity millää tasolla psykaan (posteljooneja, hmm kiintoisaa). Mua ahdistaa erityisesti noi piirtämistehtävät, toivottavasti sellaisia ei tuu tänä vuonna. Oon laskenu vasta muutaman tehtävän ja oon jo monesta kohtaa ottanu opikseni! Ne on tosi hyödyllisiä, ite aion laskea kaikki. :)



Päättäväisyydellä,
Embe

tiistai 29. tammikuuta 2013

Selviytymistarina

Voittajafiilis! Sain tänään laskettua loppuun viime vuoden pääsykokeen, jota olin vältellyt koko syksyn. Aina, kun avaan tehtäväkansioni, kummittelee tuo viime vuoden epäonnistuminen siinä. Mutta nyt on sekin päihitetty! Osasin laskea jopa se jäännöstermi-tehtävän, joka meni viime vuonna ihan penkin alle, sain siitä ehkän yhden säälipisteen. Tässä sitä näkee, että kyllä taidot oikeesti kehittyy, vaikka sitä ei aina huomaisi. :) Vaikka omien virheiden huomaaminen on aluksi kaameaa, niin kyllä jälkeenpäin tulee hyvä mieli siitä, että on huomannut, missä on mennyt vikaan ja osaa laskea sen nyt oikein. Jälkeenpäin katseltuna pääsykoe olikin melko helppo ja selkeä (siinä syy ehkä viime vuoden korkeisiin pisterajoihin). Huomenna taidan aloittaa lisämateriaalin laskemista, HoloPulkki on siis kulutettu puhki. Round 2 on tiedossa keväämmällä, jolloin syynään ja vaadin vastauksia niihin muutamaan tehtävään, jotka on jääneet kaivertamaan. Huomenna olis tarkoitus opettaa myös lyhyen matikan tilastoja ja todareita pikkusiskolle, unohtamatta tietenkään matikan luentoa. Tekemistä riittää, mutta nyt meen nukkumaan väsyneenä, mutta onnellisena!



Päättäväisyydellä,
Embe

maanantai 28. tammikuuta 2013

Entä jos pääsenkin?

Viime kerralla kirjoittelin siitä, että mitä jos en pääsekään. Ajattelin tänään, että oon pohtinut sitä vaihtoehtoa liikaa! Nyt onkin siis korkea aika kääntää ajatukset onnistumista kohti.

Jos postiin kolahtaa heinäkuussa paksu kirje, joka sisältää onnen toivotuksia opiskelupaikan saamisesta Helsinkiin, mulla on suunnitelmissa tietenkin muutto vieraalle paikkakunnalle, kunhan pääsen mun riemusta yli (huom! tämä vaihe vie aikaa). Kuten joskus aikaisemmin sanoin, oon välillä pienessä mielessäni pyöritellyt ajatusta sisäänpääsystä ja se tuntuisi jotenkin ihmeelliseltä. En ees osaa selittää miltä. Eräs lukija kertoi suurinpiirtein halailevansa ja pussailevansa vastaantulijoita saatuaan opiskelupaikan. Voi olla, että mun fiilikset olis just sellaiset. Töissä olisin kaikkein ilkeimmällekin asiakkaalle pelkkää hymyä ja meillä ei tarvittais enää lamppuja, kun mun onni loistais niin kirkkaasti (olipas kliseistä). Jotenkin on vaikea kuvitella koko tapahtumaa, kun on suunnannut kaiken energian vain pyrkimiseen ja yrittämiseen. Puhuttiin kurssikaverin kanssa viime viikolla, että pääsykokeiden jälkeen on varmaan tosi tyhjä olo. Mitä mulla sitten on? Tietenkin pitää vielä käydä yksi avoimen kurssi, mutta tuntuu ajatuksena oudolta, ettei tarvisi enää laskea.



Muuton kyljessä tulee tarve etsiä itselleen uusi työpaikka, jotta voisin kahmia kaikkea kivaa kirjallisuutta ja muuta mukavaa opiskeluaikana. Mulla on tästä hyvä fiilis, mun pomo antaa mulle suositukset ja auttaa mut eteenpäin samaan paikkaan toisella paikkakunnalla. Hieman stressaavaa on se, että kaikki nää suuret muutokset tulee samaan aikaan. Onneks oon kuitenkin saanut joitakin uusia tuttavuuksia pääkaupunkiseudulta, etten maalaisjunttina ole ihan hukassa siellä.




Oon maininnut myös aikaisemmin siitä, että aion hankkia toisen tatuoinnin, saatuani opiskelupaikan. Tämän olisi tarkoitus olla muistutus siitä käsittämättömästä uurastuksesta paikkani eteen, jota en aikaisemmin voinut kuvitellekaan tekeväni. Jännästi sitä mieli muuttuu.

Tänään yksi työkaveri kysyi töissä, että uskonko pääseväni tällä kertaa sisään. Jouduin miettimään vastausta hetken, vaikka jostain mielen syövereistä kimposi salamana ajatus, että totta kai! Selitin kuitenkin, että uskon, että mulla on nyt paremmat mahikset, HoloPulkkikin on kulutettu loppuun. Sen verran haluaisin siitä regressiokappaleesta kysyä, että onko hyödyllistä alkaa etsimään ja laskemaan toisen asteen malleja jollain tietokoneohjelmalla? Mun mielestä siinä kappaleessa oli tosi monta sellaista tehtävää, mitkä eivät käsitelleet ns. perusregressiota, jota mun käsittääkseni pääsykokeessa vaaditaan (PSST, Teppo! Tehtävä 7 tuottaa väärän tuloksen, mikä avuksi?)

Uskaltauduin viikonloppuna tutkimaan viime vuoden pääsykoetta ja aloin laskemaan sitä uudelleen. Syynäsin psykatoverin kanssa mun viime vuoden virheitä, enkä oo varma pitäiskö itkeä vai nauraa. Ajattelin ensin, että en edes kehtaa mainita niitä täällä, kun ne on suht noloja. Päädyin kuitenkin nolouteni jakamiseen, koska blogini perustuu rehellisyyteen. Mulla oli siellä aivan naurettavia kaavavirheitä ja tämä on häpeän huippu: tehtävänannossa pyydettiin laskemaan Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin ja tää älykkö ei ymmärtänyt, että muuttujien saamat arvot pitää laittaa JÄRJESTYKSEEN. Olin ihan tyytyväisenä vain kopioinut arvoja. Kas kummaa, kun en päässyt sisään. Voinkin varmaan viettää viikon-pari jossain kaivossa häpeämässä itseäni? Onneksi virheistä oppii. Nyt ainakin muistan aina laittaa ne järjestysnumerot!



Sain tänään lainaksi kirjan nimeltä Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi. Voin suositella lämpimästi, ellen suorastaan kuumasti. Aivan tajuttoman hyvin kirjoitettu neurologisista häiriöistä sillä tavalla, että kuka tahansa pystyy ymmärtämään käsiteltävän asian. Kirjoittaja on kuuluisa neurologi, joka kertoo potilaidensa tarinoita, käsittelee heitä yksilöinä ja kuvailee heidän käytöstään. Anteeksi hehkutus, mutta kirja on mieletön. Tää mun postaus lähentelee jo romaania...


Nyt pitäisi vielä laskea laskuharjoitukset (hyi kun kello on paljon) ja mahdollisesti ahmia vielä kirjaa. Mulla on tällä hetkellä vahva tunne sisäänpääsystä, en kyl osaa sanoa, mistä se kumpuaa. Se on jotain, mitä oon halunnut niin palavasti ja niin kauan, että pakko sen on toteutua - toivottavasti tänä vuonna.




Ps. Oon melko hämmentynyt siitä, että tänä vuonna mä oon osannu auttaa muita joissakin tehtävissä! Aivan mieletöntä ja outoa. Viime vuonna mä olin se, joka tarvitsi apua, mutta harvemmin uskalsi kysyä sitä. Nyt oon oppinut, että pitää kysyä ja selvittää. Sillä pääsee paljon pidemmälle kuin märehtimällä yksin yöllä yhtälöitä.


Päättäväisyydellä,
Embe

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

What if...

Oon tänään pyöritellyt mielessä pimeitä ja kieroutuneita ajatuksia muista hakukohteista. Ei, en aio ottaa psykaa pois ensisijaisen ja himotuimman opiskelupaikan korokkeelta. Ajattelin vain sitä, että mun pää oikeesti varmaan halkee, jos en pääse tälläkään kertaa kouluun. Tiedän, ettei pitäisi ajatella pääsykokeita pidemmälle, mutta mun mielestä kannattaa olla back-up-plan ja tää on tällä hetkellä mua vähiten inhottavin (totuushan on, että en halua mitään muuta kuin psykaa):

1. Psykologia, Helsinki
2. Psykologia, Tampere
3. Kognitiotiede, Helsinki
4. Sosiaalipsykologia, Helsinki

Tällaisen listan aion iskeä maaliskuussa yliopistohakuun, ja aion nyt selittää mun suunnitelman teille, jotka istutte leuka tipahtaneena siitä, että mitä! hakeeko Embe muuallekin. Kuten alussa sanoin, mun pää ei kestä opiskelemattomuutta. Kognitiotieteeseenhän voi hakea samalla pääsykokeella kuin psykaan, niin miksei nyt täyttää yhtä haun kenttää sillä, olisi se kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin käytännössä mitääntekemättömyys. Kyselin tänään Helsingistä, miten se pääsykoe käytännössä järjestyy, kun se on samana päivänä samaan aikaan. Sieltä tuli vastaus, että valintakirjallisuus ja -vaatimukset ovat identtiset. Mahtaakohan artikkeliosuus olla? Viime vuonna taisi puolet olla samaa. Kuitenkin, tää tarkoittaa sitä, että tarvis tehdä alkuperäisen suunnitelman vastaisesti pääsykoe Helsingissä, mikä lisää stressiä. Toisaalta, siellä olis myös mun kavereita tekemässä koetta, mikä laskee (toivottavasti) stressiä. Eli tilanne on plus-miinus-nolla, joten why not. Täytyy tietenkin katsastaa sali yms. etukäteen, ettei tarvi lisähapen tarpeessa haukkoa henkeä h-hetkenä.



Sosiaalipsykologia. Liippaa tarpeeksi läheltä psykaa, että siellä voisi kuluttaa myös vuoden. Pääsykokeet kolme viikkoa psykan jälkeen eli niihin on teorian tasolla mahdollista lukea (riippuu tietenkin mun psyykkisistä voimavaroista sillä hetkellä). Siellä voisin sitten ahmia niin paljon psykan opintoja kuin mahdollista. Molempiin plan B paikkoihin liittyy muutakin kuin "välivuoden" viettäminen siellä. Jos ei kahtena keväänä nappaa, niin voisin ihan hyvin suorittaa kandin jommasta kummasta (olettaen, että olen päässyt johonkin sisään) ja hakea sen jälkeen erillisvalinnassa maisterivaiheeseen, koska siihen on vain matikkaa ja alhaisemmat pisterajat (olisin viime vuoden pisteillä päässyt heittämällä sisään). Eli tarkoitus on kuitenkin loppujen lopuksi luikerrella kunnolliseksi psykan opiskelijaksi. :) Jos mikään koulu ei huoli mua tänä vuonna, niin sitten aion hakea lukemaan psykan aineopintoja avoimeen. Mutta jos jätetään nämä mitä jos, mitä jos -jutut sikseen ja keskitytään olennaiseen: PSYKOLOGIAN pääsykokeeseen ja sisäänpääsemiseen.

Oon tänään laskenut käytännössä koko päivän. Aamulla korjasin vanhoja tehtäviä ja päivällä lähdin yliopistolle henkaroimaan hetkeksi ja sen jälkeen matikan luentoa kolmisen tuntia. Nyt pitäisi kotona vielä laskea ennen kuin tulee ihan yö. Regressio ottaa päähän kovasti, mutta silti lasketaan. Viime vuoden lisämateriaali on käytännössä sama kuin tänä vuonna, joten en jaksa tulostaa uutta. Mutta nyt, heittäydyn HoloPulkin syleilyyn!




Päättäväisyydellä,
Embe

tiistai 22. tammikuuta 2013

Vinkkivideo: helpoin tapa laskea korrelaatiokerroin

Eli vinkkejä Pearsonin korrelaationkertoimen laskemiseen ja pieni laskinkikkailu!



Päättäväisyydellä,
Embe

maanantai 21. tammikuuta 2013

Loneliness

Oli pakko tulla kirjoittamaan vaihteeksi tällainen avautumispostaus. Mua on nyt jo alkanu pääsykokeet hermostuttaa siinä määrin, että tuntuu kuin hermot menis entistä helpommin. Hirvittää ajatus siitä, jos tästäkin keväästä tulee samanlainen kuin edellisestä. Vaikuttaa siltä, että mulle on iskenyt taas stressi päälle ja se ei ota laantuakseen ennen kuin pääsykokeet on ohi. Ja toi stressi on tuonu mukanaan sen, etten jaksa mitään. En haluis mennä töihin, en haluis laskea, en haluis tehdä oikeastaan yhtään mitään. Haluisin vaan löllyä ja syödä ja pelata aivot nollilla xboxia. Kuitenkin mulla on vielä neljä avoimen kurssia edessä ennen pääsykokeita ja nytkin äiti varas mulle seuraavan tenttikirjan Helsingistä. Thank god, kurssissa on vain yksi kirja.



Mä en kauheesti viitti ulista mun kavereille näistä pääsykoejutuista, kun tuntuu ettei ne oikeen käsitä sitä. Kun kaikki kaverit opiskelee, niin tuntee ittensä ihan luuseriks, vaikka välillä tuntuu, että opiskelen enemmän kuin ne. En sitten tiedä johtuuko se siitä, että ne pääsi melkein heittämällä sisään ja mun täytyy oikeesti tapella kynsin hampain siitä sisäänpääsystä. Mua masentaa erityisesti se, että mulla ei oo ketään sellaista tarpeeks läheistä kaveria kenelle voisin mennä parkumaan tätä stressiä. Voisin kyllä puhua jo koulussa oleville, mutta sieltä tulee vain, että "Embe, olet psykoosissa. Pidä lomaa, ettei kohta taas burn out kolkuttele". Mut mä en voi pitää lomaa! Mä oon sallinu itelleni lomailun vasta sitten, kun pääsykokeet on ohi. Puhuttiin meinaan kavereiden kanssa, että lähettäis ulkomaille mun pääsykokeiden jälkeen. Vähän on vielä ristiriitaista minne mentäis, kun mä haluaisin sellaisen rannalla-makaamisloman ja muut haluaa kaikkea muuta kulttuurista lasketteluun ja shoppailuun. Onneks mua odottaa huhtikuussa kuukauden poissaolo töistä. Pitäis vaan koittaa jaksaa painaa sinne asti, vaikka mulla on nyt vähemmän vuoroja kuin ennen joulua.



Mua pelottaa ihan käsittämättömästi se, että jos en pääsekään sisään. Sit varmaan masennun ja makaan kolme kuukautta sängyssä. Vaikka mulla syksystä oli tosi itsevarma fiilis, niin jotenkin se on alkanut hiipua ja oon alkanu ajattelee, että mitä jos... Voin jo kuvitella sen tunteen, kun yliopistohaussa taas hyppii sana HYLÄTTY silmille ja postissa tulee se inhottava ohut kirjekuori. Ja nää angstifiilikset vie mun voimat lukemisesta. Nytkin pitäis tehdä matikan läksyt huomiseksi ja laskea regressio loppuun, mutta silti poraan täällä. Mä en tajua, miten joku kouluun hakeminen voi olla psyykkisesti näin rankka prosessi. Tuntuu siltä, että olis ihan yksin tän homman kanssa, kun märehdin päivät yksin kotona ja sitten valun töihin, missä ei heru ymmärrystä vaan lähinnä kummastelua. Mun kaikki psykatoverit on vielä lähinnä virtuaalisia, enkä pääse käymään Helsingissä niin usein kuin haluaisin tai aikataulut on muuten vaikea sovittaa. Avoimessakaan en oikeastaan puhu hakuprosessista sen syvällisemmin, matikkaa lasketaan ja kirjoja luetaan. En mä haluais alkaa siellä avautuu tuntemattomille ihmisille, kuinka mä tunnen olevani yksin ja hukassa näiden tuntemusten kanssa (ja silti avaudun täällä kaikille). Ehkä mä nyt kuitenkin koitan kerätä itteni ja tarttua laskimeen suihkun jälkeen. Taidanpa napata kissankin tosta kainaloon.



Tää ei siis ollut mikään luovutuksen alkusoitto, ei todellakaan! Mulla on nyt vaan tällainen päivä tänään, näin yöllä tyhmiä uniakin. Toivottavasti huomenna on jo parempi ja olo lähentelis voittajafiilistä.







Päättäväisyydellä,
Embe

 Ps. Help needed: 8/18 ja 9/4

torstai 17. tammikuuta 2013

It's done!

Välietappi saavutettu! Koko HoloPulkki kahlattu läpi teorian osalta. Jäljellä on enää regressiokappaleen tehtävät ja voin kertoa, että ko. kappale on kauhein kaikista kauheuksista. Viimeistään siinä kohtaa alkaa ajatukset huitelemaan muilla teillä, kun on päästy regressiokertoimien ohi mallin hyvyyttä selittävien sivujen maailmaan. Ihan mieletön määrä kaikkea pientä juttua ahdettuna liian pieneen määrään sivuja. Viime kerrasta viisastuneena tuun kuitenkin palaamaan noihin sivuihin vielä monen monta kertaa, erityisesti jäännöstermiin, jota en osannut viime keväänä.



On kuitenkin mahtava fiilis, että kirja on kahlattu läpi (pitää vaan muistaa ne muutama tehtävä ennen kuin innostun liikaa..), vaikka tästä aherrus vasta alkaakin. Vanhat pääsykoetehtävät jo huutelevat seuraansa ja täytyy nyt orjallisesti laskea ja pyöritellä kaavoja. Toivottavasti osaisin edes jotain tehtäviä, ettei tule pahaa mieltä ja lukutaukoa mökötyksen takia. Niistä kyllä huomaa sitten hyvin, mitkä asiat ovat vielä hakusessa ja sitten palataan häntä koipien välissä HoloPulkin helmoihin. Aion siis kyllä lukea vielä ainakin toiseen kertaan kirjan läpi, varmaan kuitenkin vasta keväämmällä ennen artikkeleita. Oon aika ylpeä itsestäni, että sain laskettua ja luettua, vaikka oon ollu kipeenä. Kun artikkelit julkaistaan heitän laskimen ja taulukot syrjään ja suuntaan kaiken energian niiden pänttäämiseen. Välissä aion laskea pieniä välipalalaskuja päivien piristykseksi. 

Miten teidän mun mielestä pitäisi regressiolaskujen jälkeen edetä? Pitäisikö kehittää jotain aikataulutusta, vaikka se on tässä elämäntilanteessa haastavaa? Vanhojen pk-tehtävien lisäksi aion laskea muutakin lisämateriaalia, mitä löytyy melkoinen pino viime kevään valmennuskurssilta. Kannattaako laskea sekä vaikeampia että helpompia laskuja, jotta laskurutiini ja perusteet pysyy yllä? Ihan käsittämätöntä, että nyt on vasta tammikuu ja olen hoitanut hommat hyvin! Vain kuukauden jäljessä alkuperäisestä heiveröstä suunnitelmasta. Voin varmaankin taputtaa itseäni selkään? :) 



Kuis te jakselette? Turhauttaako jatkuva pääsykokeiden ajattelu? Mua samaan aikaan innostaa ja hirvittää pääsykokeet, pelkään, että mulle on tullut liian suuret luulot ittestäni. Uskon silti vahvasti, että vanhat pk-tehtävät osoittavat kuinka hyvin oikeasti osaan. Jännittää! Voin kyllä rehellisesti kertoa, että oon ihan palasina jos en pääse tällä kertaa sisään.. Mä oon nähny niin järjettömästi vaivaa matikan eteen, mitä en olis koskaan kuvitellut tekeväni. Omasta mielestäni ansaitsisin paikan motivaatiolla ja ahkeruudella (ei oo tarkoitus kuulostaa itserakkaalta).


Päättäväisyydellä,
Embe

tiistai 15. tammikuuta 2013

Lukupiiri, laskupiiri?

Millaisia kokemuksia teillä on lukupiireistä? Olisiko sellainen hyödyllinen? Mulla ei täällä Tampereen nurkilla ole oikeastaan ketään kenen kanssa pähkäillä HoloPulkin aiheuttamia hankaluuksia. Helsingin suunnalla tulee taas käytyä liian harvoin, että jaksaisi odottaa seuraavaa laskukertaa. Kävin jo utelemassa Abitreeneissä kiinnostaisiko ketään säännöllisen epäsäännöllinen viisaiden päiden yhteen lyöminen. Utelen samaa siis täälläkin, olisko kenelläkään halua ryhtyä sellaiseen?

Kuulumisista sen verran, että sain hankittua itselleni flunssan eikä korrelaatiokertoimen merkitsevyys oikein maita junassa, kun on koko naama tukossa. Saa nähdä pitääkö loppuviikosta hakea saikkua kun on töitä.. Tarkoitus olisi kuitenkin laskea kipeilystä huolimatta.

Mua vähän hirvittää vanhat pääsykoetehtävät. Pelkään, etten osaa mitään, kun pääsen pläräämään lisämateriaalia. Ei olis kiva jos iskee ahdistus, kun muuten on mennyt suht hyvin. Myös artikkelit mietityttää, voiko niitä mitenkään etukäteen lukemalla esim. vanhoja artikkeleita? Toivottavasti siitä valmennuakurssista on apua...
Päättäväisyydellä,
Embe

lauantai 12. tammikuuta 2013

Neuropsyka, vihollisista pahin

...On kuitenkin selätetty voitonriemuisesti! Kirjallisuudesta napsahti nelonen ja taidan tanssia loppupäivän. :) Tuleeko mulle nyt mikä loppuarvosana kurssista, kun luennoista on kolmonen ja kirjallisuudesta nelonen? Tänään tuli laskettua yhden lukijan luona matikkaa ja laskin eilenkin. Oon ollu aika ahkera vaikka on ollu viikonloppu! Korrelaatiosta on yllättävän vähän tehtäviä eli kohta päästään regressioon. Sitten lemppaan HoloPulkin hetkeksi ja siirryn lisämateriaalin laskemiseen. Laskuintoa muillekin! Kyllä tästä voittajana selvitään. :)




Päättäväisyydellä, 
Embe

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

HoloPulkki on tyhmä, mutta edistymistä ilmassa

En tykkää herroista tänään. Laskeskelin antaumuksella suhteellisen osuuden testejä, kunnes huomasin, että eteen pamahti jotakin käsittämätöntä. Tämä käsittämättömyys sisälsi epäparametriset testit nimeltään Mann-Whitney ja Wilcoxon. Kävin jo ulisemassa epätoivosta ja kiukusta abitreeneihin, mutta marisen vielä täälläkin. Skippasin siis viisi tehtävää, jotka sisälsivät näitä typeriä menetelmiä, joita en halua hyväksyä. Laskin kappaleen tehtävät loppuun ja palasin typeryyksien pariin. HoloPulkki tykkää Excelistä, joten ajattelin laskea Mann-Whitneyt Excelillä, mutta en löytynyt siitä enkä SPSS:stä koko testiä. Suututti. Nyt mietin, että mitä ko. testeistä pitäisi osata, koska käsin niitä ei voi laskea, kun HoloPulkki pihtaa kaavoja multa (mulla on kyllä se kaava muusta lähteestä, mutta en jaksa vääntää käsin niin pitkää laskua..). Viime keväänä oli jossain taulukossa arvoja tän testin mukaan, pelästyin niitä ja möhlin tehtävän. Ajattelin vähän uppoutua enemmän myös näihin ei-niin-tärkeisiin juttuihin, mutta ongelma on se, että mitä pitää siitä osata?



Marinan jälkeen jotain positiivistakin: tajusin just, että mulla on enää kaks kappaletta pääsykoekirjaa jäljellä! Voi juku, en ehkä ookaan niin hidas kuin luulen olevani, vaikka käyn töissä samaan aikaan. Mutta ei homma tietenkään siihen lopu. Keskiviikkona julkaistaan lisämateriaali ja ajattelin alkaa laskemaan sitä HoloPulkin hylättyäni hetkeksi. Kiva nähdä eteneminen niinkin konkreettisesti kuin kappaleiden vähenemisenä ja musta alkaa tuntua, että hei osaan sittenkin jotain! Kiva fiilis. :) Kaikkeen kivaan olisi energiaa, mutta ikävästi tiistain kymmenen tunnin työpäivä vähän latistaa laskuintoa. Mutta ensi viikolla on kuitenkin muuten hyvin aikaa naputella laskinta. Ja tosiaan, mulla ei jäänyt niistä normaaleista testeistä montaakaan laskematta (palaan niihin vielä, koska neuroottisuuteni ei salli tekemättömiä tehtäviä).



Oon saanu myös teiltä psykooteilta paljon enemmän tukea, tsemppiä ja kannustusta kuin osasin odottaa. Embe kiittää ja niiaa. Vertaistuki on tällaisessa rupeamassa äärettömän tärkeää ja hyödyntäkää sitä ihmeessä! Ei kaikki ihmiset kuitenkaan oo kieroja ja omahyväisiä, en mäkään julkista teille väärää tietoa ja käkätä sitten yksin kotona, että hehe huijasin taas. Reilu peli ja hyvä mieli, niillä pääsee pitkälle - jopa sisälle asti. 




Muistakaa siis keskiviikkona klo 9.00 yliopistojen sivuilla lisämateriaali!

P.s. Olis kiva saada helppiä näissä 7 kappaleen tehtävissä: 11,14, 27 ja 42. Anyone?

Päättäväisyydellä,
Embe

lauantai 5. tammikuuta 2013

Videopostaus: Näin teet tilastollisen testin

Tässä siis luvattu postaus siitä, miten itse lasken testiä vaativan laskun. Muilla on varmasti parempia ja toimivampia tapoja kuin mulla, ja jakakaa ihmeessä niitä, jos huomasitte, että jotain oleellista jäi puuttumaan! Toivottavasti joku edes sai jotain irti tästä, vähän jänskätti tehdä tätä. :D Saatiin kuitenkin koko homma kerralla purkkiin ja halusin, että video on luonnollinen eikä ulkoa opeteltu robottimössö.




Laitan tähän vielä kirjallisesti, missä järjestyksessä lasken testin, jos(kun) joku ei saa mun höpötyksestä tolkkua:

1. Satunnaismuuttujan määrittely

- Mikä X on? Mitä kysytään?

(2. Satunnaismuuttujan jakauma)

- Mitä jakaumaa X noudattaa?
  - mitta-asteikko?
  - otoskoko?
- PERUSTELE!
  - esim. miksi normaalijakaumaoletus voimassa?

3. Parametrit ja estimaatit

- Mitä tiedetään jo perusjoukosta/otoksesta?
- Mitä halutaan tietää?

4. Hypoteesit

- Asetetaan nolla- ja vaihtoehtoinen hypoteesi

5. Testin valinta

- Tee valinta em. tietojen perusteella (otoskoko, mitta-asteikko...)
- PERUSTELE (miksi juuri tämä testi?)
- yksi- vai kaksisuuntainen?

6. Kaava

- Kirjoita kaava aina ensin!
  - löytyykö tehtävänannosta jokaisen kirjaimen/symbolin kohdalle numero?

7. Laskeminen

- Kaikki välivaiheet näkyviin
- Tarkat arvot mukana laskun läpi, lopuksi pyöristys
- ÄLÄ KÄYTÄ OMAN LASKIMEN HIENOUKSIA!! Laske palikanomaisesti

8. Johtopäätökset

- Kirjallisesti
- Mainitse myös merkitsevyystaso (väh. 5%)



Tässä oli nyt joitakin asioita, joita kannattaisi pohdiskella laskua tehdessä. Kuinka teillä hommat etenee? :) Mulla on tarkoitus ens keskiviikkoon mennessä saada HoloPulkin testit laskettua ja sitten katsella Nummenmaan vastaavia. Matikkakin alkaa taas silloin. On muuten ihan kivaakin laskea iltaisin ja mässäillä suklaan kanssa, suosittelen!


Päättäväisyydellä,
Embe