Johdanto
Helsingissä suunnitellaan siis psykologian ja logopedia siirtämistä lääketieteelliseen tiedekuntaan (molemmat nyt siis käyttäytymistieteellisessä). Esitys on saanut vihreää valoa yliopiston rehtorilta ja molempien tiedekuntien dekaaneilta. Myös psykan henkilökunta ja mun mutuilun mukaan myös opiskelijat kannattavat tätä. Käyttiksen tiedekuntaneuvosto kannattaa ja ainoa kysymysmerkki on enää lääkiksen tiedekuntaneuvosto, mutta sen uskotaan myös olevan asian kannalla. Siirtyminen on suunniteltu tapahtuvan niin, että kun hallintokausi vaihtuu (2018), niin psyka ja logopedia olisi lääkiksessä. Eli syksyllä 2017 fuksit menisivätkin Meilahden kampukselle Siltavuorenpenkereen sijaan!
Miksi?
Monelle herää varmasti ensimmäisenä kysymys, että miksi ihmeessä psykan pitäisi siirtyä lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun me ei lääketiedettä opiskella. Tätä on perusteltu esim. sillä, että haluttaisiin kaikki terveydenhuollon (laillistetut) ammattitutkinnot samaan tiedekuntaan. Mä en oo ihan varma, miksi näin halutaan. Ilmeisesti (ja mututuntumalla) olisi järkevää, että jonkilaista yhteistyötä tehtäisiin jo opiskeluaikana. Olisihan se hyvä tutustua tuleviin lääkäreihin jo ennen valmistumista, kun heidän kanssa kuitenkin moni tulevaisuudessa työskentelee.
Psykalla tekee nyt jo enemmän yhteistyötä lääkiksen kuin käyttiksen kanssa. Esimerkiksi psykan artikkeleita on paljon lääketieteen ja psykiatrian alan lehdissä ja tutkimusta ylipäätään tehdään paljon lääketieteen kanssa. Lääkiksessä on myös (ymmärtääkseni) paljon pienryhmä- ja problem-based-opetusta, jota tietysti me haluttaisiin kovasti. Lisäksi lääkis tekee tiivistä yhteistyötä HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin) kanssa. Meillä ei opiskeluaikana ole oikein mitään kontakteja sinne suuntaan, vaikka moni meneekin HUS:lle harjoitteluun. Yhteistyöhön mukaan pääseminen olisi tosi tärkeää meille. Voisin myös kuvitella, että ehkä sitä kliinistä puolta pääsisi jo seurailemaan kandivaiheessa ja ylipäätään harjoittelemaan joitakin juttuja käytännössä ennen varsinaista harjoittelua.
Ja jottei tää kuulosta siltä, että me vain halutaan hyötyä lääkiksestä, niin psykalla on myös annettavaa lääketieteelle esimerkiksi psykologisen näkökulma ymmärtämisessä asiakkaan kohtaamisessa ja tilastotieteen ymmärryksestä, jota ei lääkiksessä juurikaan opeteta. Vaikka toki me saataisiin pieni "facelifting" siirryttäessä lääkikseen, koska tosi moni ajattelee vieläkin psykan olevan pilipalitiedettä.
Myös yksi (enemmän epävirallinen?) syy on myös se, että kun nyt kauheesti haluttaisiin puuhata tällaisia yhteisiä kandiohjelmia tiedekuntiin, niin me voitaisiin vähän päästä "pakoon" tätä suunnittelua. Ajatuksena siis on, että haettaisiin vain yhteiseen kandivaiheeseen (esim. jokin tällainen yleinen käyttytymistiedekandiohjelma), jonka jälkeen vasta valittaisiin pääaine. No, tämähän ei todellakaan toimi psykan kohdalla, koska kandivaiheessa rakennetaan sitä teoreettista ja menetelmällistä pohjaa, jota päästään sitten maisterivaiheessa soveltamaan.
Uhkakuvat
Itselle ensimmäisenä uhkakuvana nousee mieleen suhtautuminen lääkefirmoihin. Tapana ilmeisesti on, että lääkefirmat (näin kärjistäen) kosiskelee heti opintojen alussa lääkisopiskelijoita sponssaamalla kaikenlaista. (Joku lääkisläinen voisi tarkentaa jos sattuu tämän lukaisemaan, etten valehtele täällä silmittömästi). Psykan opiskelijat psykologit suhtautuvat vähän nihkeämmin tähän lääkemeininkiin, koska ne eivät ole sitä apua, mitä me halutaan ihmisille tarjota. Toinen juttu, mikä mua ainakin pelottaa, on opintojen/tutkintovaatimusten muuttumminen, vaikka tästä ei ole vielä puhuttu mitään. Helsingissä painotetaan nyt jo aika paljon neuroa ja mä en ite henk.koht. (vaikka tää muutos tuskin koskee mua enää, ku oon varmaan jo valmistunut) haluaisi lisää biologista näkökulmaa opintoihin sellai, että se olisi pois muista osa-alueista. Toki lisää kaikkia kursseja saa tulla, kunhan se ei tosiaan vähennä vaikkapa kliinisten kurssien määrää!
Ilmeisesti myös sellaista toivotaan, että yliopistojen eri psykat "profiloituis/erikoistuis" jo perustutkinto opiskelun aikana. Esimerkiksi Helsingissä "erikoistuttaisiin" neuroon ja Joensuussa työ- ja organisaatiopsykaan. Tää ei musta oikeen kuulosta hyvältä idealta, koska psykologia on ylipäätään vaativa ja laaja ala, ja tällainen "erikoistuminen" jo perustutkinto-opintojen aikana antaisi turhan kapean käsityksen alasta. Tullaan kaikki eka tasavertaisiksi psykologeiksi ja erikoistutaan vasta sitten! Onneksi Psykologiliitto on kuulemma tällaista profiloitumisjuttua vastaan. Toki tällaisia painotuseroja on jo nyt, mutta ne eivät ole virallisia ja ainakaan oman kokemuksen mukaan haittaa "erikoistumista" johonkin muuhun osa-alueeseen kuin siihen yliopiston omaan (esim. neuroon).
Lisäksi vähän jänskättää, että miten Kompleksi sopii yhteen lääkiksen ainejärjestöjen kanssa. Meillä ei ole koskaan kai ollut mitään varsinaisia yhteisiä tapahtumia, niin ei me tunneta tulevia kollegoja ollenkaan! Lisää huolta herättää se, ettei lääkisopiskelijoita ole oikein infottu tästä koko jutusta (edelleen jos joku lääkisläinen eksyy tänne, pliis kommentoi jotain ajatuksia). Nyt vähän kyllä puhuttiin, että yhteiset tutustumisbileet voisi järjestää tai jotain. Me ei myöskään tunneta logopedian opiskelijoita oikeastaan ollenkaan, joten heihinkin tutustuminen olisi ihan paikallaan!
Sitten huolenaiheita muihin kuin psykalaisiin liittyen: mitä käy kognitiotieteelle ja fonetiikalle? Jos (kun) kaksi isoa oppiainetta, psyka ja logopedia, lähtee, niin käyttiksestä tulee nk. laitokseton tiedekunta (nyt on ollut jako käyttäytymistieteiden laitokseen ja opettajankoulutuslaitokseen). Tällöin kognitiotieteen ja fonetiikan tulisi varmaan etsiä koti jostain muusta tiedekunnasta. Vähän on puhuttu, että konnarit menisivät ehkä tietojenkäsittelypuolle matemaattis-luonnontieteelliseen ja fonetiikka ehkä humanistiseen, mistä se vissiin on kotoisin.
Pohdinta
Anyway, kokonaisuutta katsoen mä ite oon tän muutoksen kannalla, kunhan noi uhkakuvat otetaan tosissaan ja mietitään niitä. Lähdin itse mukaan tällaiseen työryhmään, jossa sitten selvitellään ja mietitään näitä asioita. Toi yhteistyö painaa kyllä tosi paljon ja mua ainakin kiinnostaisi tutustua lääkisläisiin jo ennen työelämää. Yhteiset kurssitkaan ei olisi pahitteeksi, niin ehkä työelämässä ymmärrettäisiin toisiamme paremmin! Mua kiinnostaa myös, että miten käy jatkokoulutuksen (tohtorikoulutus) jos tämä siirtyminen toteutuu. Itellä kuitenkin suunnitelmissa tohtorin tutkinto, niin päädynkö mäkin sitten lääkikseen. Ja kaikista suurimpana huolenaiheena: mitä mä teen mun "Liian fiksu lääkikseen" -haalarimerkille?!
Tällaisia juttuja tällä kertaa. Kommentoikaa ihmeessä omia ajatuksianne, jotta saadaan tähän mahdollisimman paljon näkökulmia ja voin sitten välittää niitä meidän työryhmälle. Olis mukava jos kommentissa mainitsisitte, mitä alaa opiskelette jos opiskelette ja oma elämäntilanne (valmistunut/pääsykokeisiin lukija jne), jotta saisin mahdollisimman hyvin mielipiteitä eri elämäntilanteessa/koulutuksessa olevilta ihmisiltä. :) Jänniä aikoja eletään joka tapauksessa!
Terkuin,
Embe
Medisiinari Helsingistä täällä hei!
VastaaPoistaOpiskelen siis lääketiedettä HY:llä, enkä ole kuullut sanaakaan tästä. Voi olla, että olen itse vain pihalla... Onko mitään tarkempaa tietoa lääketieteellisen suhtautumisesta asiaan? Käytännössä ihmettelen miten muka mahduttaisiin kaikki Meilahteen, jo nyt tekee välillä tiukkaa.. Nojoo, jäänee nähtäväksi.
Henkilökohtaisesti näen tässä paljon mahdollisuuksia, ja suhtaudun tähän varovaisen positiivisesti. Olen aikaisemmin opiskellut sosiaalipsykologiaa ja psykologiaa, niin se varmaan vaikuttanee omaan suhtautumiseen.
Pakko myös huomauttaa, ettei lääkisopiskelijoita mitenkään suunnattomasti hemmotella lääkefirmojen suunnasta. Aikaisemmin näin saattoikin olla, en osaa sanoa, mutta nykyään on paljon tiukemmat säännöt siitä, minkä tarjoaminen katsotaan asialliseksi. Saatiin me rehellisyyden nimissä stetoskoopit, ja joku vapaaehtoinen iltama tais olla missä tarjottiin vähän ruokaa. Myös lääkäreitä koskee nykyään paljon tiukemmat säännöt siitä, mitä voi vastaanottaa joltain firmalta tai vastaavalta. Teekkareita ilmeisesti edelleen saa "lahjoa".
Mutmut, näen tässä tosiaan paljon mahdollisuuksia. Psyka ja lääketiede on omassa päässäni lähellä toisiaan, ja saman asian kaksi kääntöpuolta, jos vähän oiotaan mutkia. Sama tavoite, ihmisen kokonaisvaltainen terveys. Keinot vain on osittain erit. Mut mulla onkin melko holistinen suhtautuminen. Monella muullakin on. Muistan itse aikoinani, kuinka ärsyynnyin biologia-vastaisuudesta psykan ja sosiaalipsykan alalla, ihan niinkuin se olisi joku kirosana. Arrgh. Äh. Ihminen on kokonaisuus! On sillä biologiallakin merkitystä. Ja salaa pelkäsin, otetaanko ihmisen psyyke huomioon opinnoissa. Tottakai, muut asiat on ehkä enemmän keskiössä, kun kerta lääketiedettä opiskellaan, mut jo ihan ensimmäisellä kurssilla puhuttiin trauman vaikutuksesta ihmismieleen ja merkityksestä traumasta selviytymiseen ja selviytymiskeinoista. Tämä näkökulma ilahdutti itseäni suuresti. Mielestäni nykyään ollaan aika pitkällä siinä, että terveydenhuollossa tehdään yhteistyötä ihmisen fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin eteen. Enemmän tätä! No, lääketiede ei ehkä sinänsä keskity ihmisen käyttäytymisen selittämiseen, vaan terveyden edistämiseen, ja usein sairauksilla on biologinen tausta. Mutta, aina näin ei ole, vai onko? En tiedä, tarvitaan lisää tutkimusta! :) Itseäni kiinnostaa kovasti neuropsykiatria...
Mut mielenkiintoista, yritän kalastella tietoa tiedekunnalta. Tapetilla on viime aikoina ollut lähinnä suuri curriculum-uudistus...
Jeij, kiitos paljon kommentistasi! ^.^ Kuultiin tosiaan, ettei teitä lääkisopiskelijoita ole paljon asiasta infottu, joten siksi vähän jännittää, että miten suhtaudutte meihin. :) Kiitos myös tosta lääkefirmaselvityksestä, mä vähän ajattelinkin, ettei se voi olla ihan niin hurjaa meininkiä mitä on kuullut. Muutenkin tuntuu, että meillä (tai sit vaan mulla :D) on vähän vääränlainen ja ennakkoluuloinen kuva lääkisläisistä ja lääketieteen opisekelusta. Tän takia oliskin tosi tärkeetä tutustua toisimme ennen kuin vain ilmestymme teidän reviirille. Kiva kuulla myös, että oot kokenut opinnot tosi kokonaisvaltaisiksi, meilläkin onneksi opetetaan montaa eri näkökulmaa psykan eri osa-alueiden kautta ja haluisin siitä pitää ehdottomasta kiinni, vaikka lääketiede tuo takuulla myös uusia näkökulmia meidän opiskeluun ja työhön. Jännittävää, jos psykalla ja lääkiksellä tulee joskus olemaan yhteisiä kursseja!
PoistaOlipa mahtava kuulla medisiinarin kommentti, kiitos siitä! Tila-asiaan liittyen; meidän taholla pidettyjen inffotilaisuuksien perusteella psykologeille, logopedeille sekä samalla Viikistä Meilahteen siirtyvälle neurotieteen instituutille olisi jo alustavasti varattu n. 3000 neliömetrin tilat Haartman-instituutin tiloista? Mutta varmasti Meilahden kampuksen kapasiteetti venyy ja paukkuu, kun alueella pyörivien opiskelijoiden määrä kasvaisi yhdistymisen myötä noin kolmanneksella.
VastaaPoistaMoi! Ensinnäkin, iso käsi ja kiitos huippublogista! Toiseksi, mun kommentti ei mitenkään liity tän postauksen aiheeseen, mutta toivottavasti se ei haittaa:D Mietiskelin sitä, kuinka HY:llä suhtaudutaan vaihto-opiskeluun ulkomailla. Onko sulla mitään käsitystä siitä, lähteekö teiltä porukkaa esim. Erasmus-vaihtoihin, ja kuinka helppoa opinnot vaihdossa on sisällyttää tutkintoon? Ite mietin sitä, josko HY:n psykan laitoksen pakollisen sivuaineen suorittaisi kokonaan vaihdossa (eikös sivuaine ole 25 noppaa), ja kuinka järjetön tämä tulevaisuudensuunnitelma on. Osaisitko auttaa noin näppituntumalta:)?
VastaaPoistaMoikka ja pahoittelut viivästyneestä vastauksesta, oon ollut viime aikoina ihan datahuuruissa! Mä en ite ole hakemassa vaihtoon, mutta muiden juttujen perusteella psykalla jo koko yliopistossa ylipäätään kannustetaan lähtemään vaihtoon. :) Siihen suhtaudutaan kyllä tosi positiivisesti, jos sulla on minkäänlaista jollain tasolla järkevää suunnitelmaa siitä, mitä aiot siellä opiskella. Psykalta lähtee aika paljon porukkaa vaihtoon, seuraavana lukuvuonna moni munkin vuosikurssilta on lähdössä. :) Mun mielestä sun suunnitelma kuulostaa oikein hyvältä jos vain löytyy yliopisto, jolla on tarjottavana sulle sopivia opintoja. Tiedekunnalla on erikseen vaihtoasioista neuvovia ihmisiä, joten heidän (ja vaihdossa olleiden opiskelijoiden kanssa) kannattaa ehdottomasti jutella suunnitelmista ennen vaihtoon hakeutumista. Uskoisin kuitenkin kaikkien näyttävän vihreää valoa järkeville suunnitelmille. ^.^
PoistaJees, kiitos vastauksesta:) Hyvää loppukesää ja tsemppiä datahuuruihin!
PoistaMoi, tää kommenti ohittaa nyt osittain postauksen aiheen mutta ohittakoon :) Kirjoitin keväällä ylioppilaaks ja luin sen jälkeen sen 1,5kk psykalle, mut se ei valitettavasti riittänyt helsinkiin, joka oli ykkösenä, vaan pääsin Turkuun. Mä haluaisin näillä näkymin ehdottomasti erikoistua neuroon, niin mietin sitä, että kun alotan opiskelut Turussa, niin missaanko hirveesti jos siellä ei sitä painoteta kuten Helsingissä? Eli siis miten toi painotus käytännössä näkyy vai näkyykö paljon vielä esim perusopinnoissa? (esim onko enemmän neuron kursseja jne.?) Suunitelmissa olisi kuitenkin ehkä hakea ens vuonna tai kandin jälkeen taas Helsinkiin.
VastaaPoistaKäsittääkseni perusopinnot on samat kaikissa yliopistoissa, eli neuroa on yksi kurssi kuten myös kaikista muistakin psykan osa-alueista on jokaisesta yksi kurssi. Aineopintojen sisällöstä osaan vain sanoa, että Helsingissä neuroa on kaksi kurssia. Eli eipä toi neuro mitenkään hirveen yliedustettuna ole Helsingissä.
PoistaKuten edellinen anonyymi kirjoittikin, perusopinnot ovat tosiaan samat joka yliopistossa. Itse opiskelen psykaa Turussa, ja täällä aineopinnoissa on yksi kurssi neuroa (kognitiivinen neurotiede), syventävissä opinnoissa myös yksi pakollinen (kliininen neurotiede) sekä muutamia neuroa sivuavia valinnaiskursseja, kuten Consciousness and Brain- ja Sleep and Dreaming -kurssit. Lisäksi sivuaineena voi opiskella Turku Brain and Mind Centerin järjestämän neurotieteen opintokokonaisuuden. Eli kyllä täältä Turustakin löytyy ihan mukavasti tarjontaa neurosta. :)
PoistaJeps, eli perus- ja aineopinnoissa ei mun käsittääkseni oo käytännössä mitään eroa yliopistojen välillä. :) Helsingistä löytyy toki useita neuron syventäviä/valinnaisia kursseja, mutta uskon niitä löytyvän mukavasti myös muista yliopistoista, joten ei kannata haudata erikoistumishaaveita siihen! Neurotieteen sivuaine varmasti syventäisi sun osaamista ja meilläkin monet neurosta kiinnostuneet käy neurobiologiaa sivuaineena. Kaikista yliopistoista saa kuitenkin hyvät (perus)eväät juuri siihen sovellusalaan, mikä itseä kiinnostaa. :) Varsinainen erikoistuminenhan tapahtuu vasta perustutkinnon jälkeen.
PoistaOho, aika pommi!
VastaaPoistaTosin kai tässä suurin syy on raha, yliopisto joutuu säästämään leikkausten vuoksi niin järjettömästi, ettei edes kokonaisen tiedekunnan lakkauttaminen riittäisi niiden säästöjen kuittaamiseen. Jotain tämmöistä näköjään nyt kuitenkin yritetään, jostainhan ne säästöt on pakko repiä.
Johan psykologiaa on vaikeampi päästä lukemaan kuin lääketiedettä, että hyvässä seurassa. :D Eihän sen saman tiedekunnan tarvitse mitään meinata. Eihän teillä nytkään ole opettajaopiskelijoiden kanssa juurikaan muuta yhteistä kuin ruokala.
Jos nyt niin kävisi, että teet jatkotutkinnon lääkikselle, sitten vaan ratkot sen merkin irti. Toisaalta eihän sinusta kuitenkaan lääketieteen tohtoria valmistuisi, joten pidä merkki paikallaan vaan! :D
Moi, ajattelin tulla kertomaan tamperelaisen psykologian opiskelijan mietteitä aiheeseen! :)
VastaaPoistaOmasta mielestäni tämä uudistus kuulostaa erittäin hyvältä! Tosiaan, kuten joku aiemmassa kommentissa totesi, ihminen on kokonaisuus. Psykologia ja lääketiede kulkevat käsi kädessä monessakin asiassa, ja on nykyään ainakin omasta mielestäni melko keinotekoista erottaa ne kauas toisistaan vailla yhteistyötä opintojen aikana. Se on myös surullista, koska voisimme luultavasti oppia paljon toisiltamme.
Tampereella tosiaan psykalaiset kuuluvat yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikköön. Sanottakoon, etten koskaan ole kokenut meidän paikkamme olevan siellä. Yksikön yhteisiin opintoihin kuuluu esimerkiksi Suomen historiaa ja kvantitatiivisen tutkimuksen opiskelua. Vähättelemättä historian merkitystä, tuntuu että hyötyisimme enemmän toisenlaisista kursseista. Samaten kvantitatiivisen tutkimuksen kurssi ajaa tismalleen samaa asiaa kuin meille jo pakollinen tilastomatematiikka ja tutkimusmenetelmä-kurssit. Ehkäpä Tampereellakin voitaisiin tarkastella tulevaisuudessa edes jonkinlaisen yhteistyön tekemistä lääkiksen kanssa. Hyödyt ylittävät mielestäni mahdolliset uhkakuvat.
Kommentoin hieman, koska ajattelen tästä Tampere-kysymyksestä eri tavalla. Kuten on sanottukin, ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu biologian lisäksi myös sosiaalisuus ja yhteiskunta. Tampereen yhteiskuntatieteiden yksikössä sosiaalitiede on varsin hyvin edustettuna, ja yliopisto ihan kokonaisuudessaan on painottunut yhteiskunnallisuuteen niin, että siellä on valmiudet ymmärtää ihmisen hyvinvoinnin suhteutuminen yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Jos myös Tampereella keskitytään psykologiassa ensi sijaisesti biologiseen puoleen, muuttuu Suomen psykologian tutkimuksen kenttä suppeammaksi. Psykologian tutkinnon kurssivaatimuksia voi tietenkin kritisoida, mutta en haluaisi psykologian siirtyvän Kauppiin. Lisää yhteistyötä ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, mutta sitähän tässä Tampere3 hankkeessa ehkä myös ollaan miettimässä.
PoistaHelsingissä tämä uudistus on todennäköisesti hyödyllinen ja mielenkiintoinen, siellä Yliopisto muutenkin on jokseenkin pirstaloitunut ja yhteistyö eri yksiköiden välillä heikompaa kuin Tampereella. Yhteistyö lääketieteen kanssa tuo todennäköisesti mielenkiintoisia tutkimusprojekteja ja kursseja, kunhan muistetaan, ettei ihminen ole pelkästään biologinen kokonaisuus. Tampereella vapaa sivuaineoikeus toimii hienosti ja mahdollistaa opiskelijoille sivuaineopinnot melkeinpä mistä vain mitä he haluavat opiskella.
Jatkan vielä sen verran, että lääkikseen siirtyminen luo yhden uhkakuvan siitä, että psykologista muodostuisi ns. "alempi psykiatri". Tämä ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, vaan psykologin osaamisen olisi hyvä olla selkeästi erilainen kuin psykiatrin, jolloin psykologilla on työtä tehdessään jotakin annettavaa asiantuntijuudessaan. Tarvitsemme kuitenkin yhä sekä pitkän lääketieteellisen koulutuksen käyneitä psykiatreja että "humanistisemmalla" osaamisella varustettuja psykologeja.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMulle hakijana tämä on erittäin hyvä uutinen! Oon ite arponu juuri lääkiksen ja psykan välillä ja päädyin sitten lukemaan psykan valintakokeisiin, koska koin, että se on enemmän oma juttuni. Mut mun mielestä olisi aivan mahtavaa, jos lääkiksellä ja psykalla olisi yhteisiä kursseja ja yhteistyötä muutenkin. Oma taustani on hoitoalalla ja mielestäni molemminpuolista keskustelua tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää juuri se ihmisen kokonaisvaltaisuus. Joten terveisiä vaan sinne, että sait juuri yhden hakijan tällä uutisella innostumaan pääsykokeisiin lukemisesta entisestään :)
VastaaPoista