I'm not scared anymore

Oon viime aikoina kirjoittanut tänne paljon siitä, että pääsykokeet pelottaa. Tai ei välttämättä varsinaisesti se koe vaan tilanne ja jäätyminen. Oon tässä muutaman päivän nyt koittanut pohtia järjen kanssa koetilannetta. Mulla ei oikeestaan oo mitään syytä pelätä. Mä oon ollut siinä tilanteessa jo. Viime vuoden koekerta tulisi tulkita sittenkin eduksi; tilanne ja siihen liittyvät tunteet on käyty jo kertaalleen läpi. Miksi siis lähteä vatvomaan samoja fiiliksiä uudelleen? Koetilannehan olis mulle sitten toukokuussa ainakin jollain tasolla tuttu. Tiedän alkujärjestelyt, miten koe lähtee liikkee ja miten itse todennäköisesti etenen. Nyt kun osaan jo valmiiksi varautua mahdollisiin ahdistustiloihin, niin ne on sitten helpompi heivata syrjään. Tietysti tähtään siihen, ettei minkään tasoista jäätymistä tule eteen. Kun oikeen pohtii, niin mun ei tarvitsisi pelätä siellä kokeessa ollenkaan. Tiedän lukeneeni kaikki asiat ja tiedän hallitsevani kokeessa vaaditut asiat. Pitää vain oppia kaivamaan ne tarvittavat tiedot jostain mielen uumenista.

kuva täältä

Välillä on oikeesti hyvä ajatella pääsykokeita puhtaan rationaalisesti. Koittakaa tekin - heittäkää hetkeksi kaikki kokeeseen liittyvät tunteet syrjään ja miettikää koetta JÄRJELLÄ. Siellä on oikeesti kaikki samassa tilanteessa ja kaikkia jännittää ihan varmasti. Kannattaa keskittyä mielummin siihen, että on kokeessa samalla viivalla muiden kanssa kuin alkaa vatvomaan sitä, että noi on lukenu varmasti enemmän kuin mä. Sellaisesta katastrofiajattelusta ei oo mitään hyötyä ja ne ajatukset vain ruokkii itseään. Ehkä vähän tekopyhää multa sanoa näin, mutta käänsin nyt aivot järkevyysvaihteelle. Todennäköisesti mua ahdistaa kokeet taas huomenna, mutta niistä ajatuksista tulisi oppia pois. Lukiossakin kerrottiin, että sellainen hyvä stressi, eustressi, parantaa suoritusta. Kannattaisi pyrkiä sellaiseen pieneen sopivan stressiin, joka auttaa jaksamaan ja panostamaan sen sijaan, että repisi hiuksiaan, kun HoloPulkki heittäytyy hankalaksi eikä tahdo tehdä yhteistyötä.

kuva täältä

Kuulumisista voisin sanoa sen verran, että tilaston kolmoskurssin tentti on nyt takana, jännityksellä odotan siitä tuloksia. Persoonallisuuspsykan luentotentti on keskiviikkona ja vaikka nyt majailen viikon kaverin luona, niin koitan saada kertailtua materiaaleja ja luettua jonkin verran tenttikirjaa kirjatenttiä varten. Sitten ehkä iloisimpaan asiaan: lisämateriaali on nyt laskettu puhki, mikä tarkoittaa sitä, että perjantaina tili tulee ja menee saman tien. Käyn lunastamassa palkintokenkäni itselleni Helsingistä. Ja mä olen ne totta vie ansainnut! Työt alkaa ensi viikolla helpottamaan, joten voin keskittyä rykäisemään tenttikirjan läpi ja sen jälkeen vanha herra Nummenmaa kutsuu seuraansa. Koittakaa tekin jaksaa nyt painaa, kevätkin on tulossa. :) Musta on superkivaa ajaa autolla toisinaan kuivalla asvaltilla aurinkolasit päässä. Muistakaa tekin nauttia sellaisista pikkujutuista, älkääkä uhratko kaikkea aikaa ja elämää pääsykokeille, pitää sitä jotain hauskaakin välillä tehdä, että jaksaa taas pakertaa. Tsemppiä kaikille tasapuolisesti! Mä ainakin aion selvitä varmana voittajana. :)

Päättäväisyydellä,

Embe