Same old situation

Kukkuluuruu ja huh huh. Tänään oli eka psykan luneto ja oli kyllä virkistävää vaihtelua matikkaan! Meillä on opettajana Elina Vierikko, jolta taisi olla pari artikkelia viime vuoden artikkelikokoelmassa. Tosi mukava nainen! Ja innostava. Aloitellaan siis kehityspsykalla. Mielenkiintoisia juttuja, vaikka suurin osa onkin jo alustavasti tuttuja lukiosta tai pääsykokeista. Ikävästi kyllä särähti aina tietyt nimet ja käsitteet korvaan, jotka toivat mieleen karvaan tappion taistelussa pisterajoja vastaan. Mutta virheistä opitaan, toivottavasti ainakin.

Päätin nyt tilata sen englanninkielisen tiiliskiven adlibriksestä, kun meni hermo kirjastoihin. Maksaa rapiat viiskymmpiä. Tiedän, ettei se ole paljon, mutta olis kiva saada pitkästä aikaa rahaa säästöönkin. Täytyy olla nyt tarkempi seuraavien tenttikirjojen kanssa, ettei pääse käymään näin. Ens viikolla olis luentoja neljänä päivänä! Ongelmana mulla on noissa luennoissa se, että osa matikasta ja psykasta menee päällekäin. Mitä mun kannattais tehdä sen suhteen? Psykan näkis netistäkin, mutta onko se loppujen lopuksi yhtä hyödyllistä kuin luennolla istuminen?

Matikassa oon edenny omasta mielestäni aika huimaa vauhtia. Aloitin tällä viikolla HoloPulkista todennäköisyyttä. On kyllä ollut taas sellaista panimista permutaatioiden ja kombinaatioiden kanssa, että tulee melkein hiki, kun laskee! Todennäköisyyslaskenta ei oo mun vahvimpia puolia, vaikka olinkin siinä hyvä lukiossa. Jostain syystä se nyt taas tökkii, mikä on aika inha juttu, kun pääsykokeessa on sitä kuitenkin varmasti. Pitää vaan puskea päälle, niin eiköhän ne kombinaatiotkin anna periks mun tahdolle. :) Reeniä, reeniä! Oon ollu muutenkin nyt taas aika ahkera. Oon laskenu joka päivä jotakin, jopa ennen töitä ja vielä samana päivänä töiden jälkeen! Kivaa, kun on vaihteeksi putki päällä. :) Mikään kiirehän mulla ei oo, mutta olis kiva saada laskettua runsaasti myös vanhoja pääsykokeita sit kevään puolella ja muita ekstratehtäviä. Siks etenenkin kappale kappaleelta tehden kaikki tehtävät, jotta saisin mahdollisimman hyvän pohjan vanhoja valintakoetehtäviä varten.

Aika tasasen paksua on taas ollu. Ei mitään ihmeempiä huippuhetkiä, mutta ei suurempia angstejakaan. Välillä kyl tulee mieleen, että miks pääsisin ens vuonna, kun en päässyt nytkään? Mä en tavallaan huomaa osaamisessani vielä mitään eroa kevääseen. Ehkä sen eron huomaakin vasta myöhemmin, mutta kuitenkin. Jotenkin tulee ajattelleeks, että pystynkö mä parempaan, kuin siihen 54 pisteeseen? Inhottaa tuollaiset mörköajatukset, kun nään kuitenkin tosi paljon vaivaa, ja valmistaudun ajoissa, niin onhan se nyt kumma, jos ei tuota tulosta. Ainahan sinne psykaan joku pääsee sisälle, mutta voisinko mä olla ens vuonna yks niistä? Välillä tuntuu, että ne jotka on päässy sinne on jotain yli-ihmisiä, joilla on jotain supervoimia, kuten sellainen, että kaikki mitä lukee, syöpyy verkkokalvoille täydellisinä muistikuvina, ja niitä voi selata kuin jotain valokuvia koneelta. Melkein palvon niitä, jotka on sinne päässy. :D Mäkin haluan olla uskomaton. Täytyypi taas käännellä epäilyjä voimavaroiks..

Nyt on kuitenkin uniaika, että jaksaa huomenna ennen töitä tapella todennäköisyyden parissa ja reissata illalla kohti Espoota, junalukemisena mikäs muukaan kuin armas matematiikka. Rattoisia lukuhetkiä teillekin!


Päättäväisyydellä,
Embe