Fiiliksiä hylätyksi tulemisesta ja itsevarmuuden rakentamista

Tänään oli tosi hyvät fiilikset matikan suhteen ja muutenkin. Sain tänään enemmän aikaiseks yhessä päivässä kuin pitkään aikaan! Heti aamulla luin keskiviikon luennon matskun läpi, siivosin huoneen, pesin pyykkiä, lenkitin koiria, laskin matikkaa, keräsin aineistoa harjoitustyöhän, kokkasin ja kävin vielä laskuharjoituksissa yliopistolla. Ihmetyttää itteäkin, kuinka mulla on tällainen spurtti taas päällä. Tänään oli muutenkin hyvät fiilikset sisäänpääsyn suhteen (hieman aikaista intoilla?), mutta väkisin hiipii välillä mieleen se viime kevään turpaan tuleminen.

Kuten oon jo jossain aikaisemmissakin postauksissa ohimennen sanonut, oon aina ollut suht hyvä koulussa. Mun keskiarvo itseasissa nousi lukiossa yläasteelta ja pärjäsin lukiossa paaaaaljon odotuksia paremmin; mä tykkäsin opiskella. Olin siis tottunu saamaan hyviä numeroita aineista, jotka kiinnosti ja tarpeeksi hyviä niistäkin, jotka kiinnostivat vähemmän tai ei oikeastaan ollenkaan. Olin yläasteella matikassa seiskan tasoa, ja siks valitsin lukioon lyhyen, ku ajattelin, että oon ihan vatipää, enkä osaa laskee ku plussaa ja miinusta. Kymppi tuli kuitenkin lukion päättötodistukseen ja kirjoituksista repäsin kolmea pistettä vajaan ällän. Vähän jäi hampaan koloon se, ettei ollutkaan pitkää. Anyway, tuli otettua suht raskaasti se, ettei opiskelupaikkaa tullutkaan, kun olin tottunut siihen, että kaikki ovet on ollu avoimena. Olihan se tietysti ihan realistista ajatella, ettei kirjoitusten jälkeen pääse helpolla yliopistoon, varsinkaan psykaan ja se oli kyllä mulla tiedossa. Mutta jännästi sitä pienessä mielessään sitten ajattelee, että jos kuitenkin...

Välillä tuntuu, että se sana HYLÄTTY huutaa jossain takaraivolohkossa tai killuu jossain verkkokalvolla. Hylätty. Voiko kamalampaa sanaa olla? Mä en oo ikinä saanu kokeesta hylättyä, ikinä. Se jäi ikävästi kummittelemaan. Mitä kaikkea toi yks sana voikaan sisältää. Olet huono. Epäonnistuit. Et osaa. Tyhmä. Kun on tottunut siihen, että kokeista tulee hyviä numeroita ja on muutenkin hiukan keskivertoa parempi, niin sitten kyllä lätty lätisi, kun tuo kaamea sana kirkui minun internetissäni. Yhtäkkiä mä en enää ollutkaan hyvä. Olin huono. Tai en huono, pärjäsin omalla mittapuulla kohtuullisesti, mutta tiedän, että pystyn parempaan. Mä en ollu tarpeeks hyvä ja se vituttaa. Mä HALUAN olla hyvä, sen verran hyvä, että pääsee kipuamaan ylös, ylös, ylös pisteissä ja niin, että voin kertoo ylpeenä, että mä tein sen. Mä pääsin psykaan, jonne mun tutut ei uskalla ees hakea. Eikä mikään ihme sen maineen takia. Paraskin kaveri sanoo, että se on hulluin paikka hakea, eihän sinne pääse. Ens kesällä heinäkuussa haluan nauraa kaverille, että in your face - mä tein sen. Ja mä tuun olee ihan hiton ylpee siitä. Ja mä hankin sitten seuraavan tatuoinnin, kun pääsen sisään.

Mä haluan vaihtaa sen HYLÄTYN HYVÄKSYTYKSI. Kuulostaa paljon paremmalta ja kivemmalta sanalta, eikö totta? Hylätty on sellainen kylmä ja kolkko Klonkku, joka nauraa sulle. Hyväksytty on sellainen lämmin ja vastaanottava äitihahmo, joka odottaa sua kädet levällään leveä hymy naamalla. Mut se on aika jännä, että miten yks noin pieni sana voi aiheuttaa valtavan tunnevyöryn, itsensä epäilemisen, omien kykyjen mitätöimisen ja itsensä lahjattomaksi toteamisen. Mä haluan eroon siitä hylätyn leimasta, jonka oon luonu itelleni. Mun on hirveen vaikee sietää epäonnistumisia, ja tää oli oikeen kirsikka kakun päällä. Viimeks tuntu, että maha putos, kun luki sen tuomion sanan. Ens kerralla mä haluan, että mun maha putoo ilosta ja ettei mun vuoden mittainen raataminen ja avoimeen uponneet killingit oo menny hukkaan. Ens kerralla mä meen sisään, niin että koko kämppä tutisee.

Ps. Teidän lukijoiden tsemppaavat kommentit on ihan parhaita. Tulee heti itekkin paremmalle tuulelle, ja pystyy sysäämään sitä aivoja nakertavaa hylätty-örkkiä taas vähän kauemmaksi. Kiitoksia teille!

Pps. Tää on varmaan melkoinen sillisalaattipostaus, mutta kirjoitin sitä mukaan, kun hylätty-örkki oksentaa peikkoajatuksia mun päähän.

Päättäväisyydellä,
Embe