Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Pääsykoeahdistus

Heipsan! Selailin tänään kalenteria ja toukokuun 14. on jo uhkaavan lähellä. Tulee mieleen viime kevään paniikki. Mua rehellisesti sanottuna pelottaa, että homma menee samalle tasolle kuin viime keväänä. Mä en haluis lukea itku kurkussa pakosta vaan siks, että asia oikeesti kiinnostaa mua ja mä haluan oppia lisää. Jotenkin pääsykokeet alkaa kuitenkin ahdistaa tasaiseen tahtiin yhä enemmän.

kuva täältä


Mulla on kaks ongelmakohtaa päällimäisenä mielesssä. Ensimmäinen on se, että miten mä pystyn näyttämään siinä viidessä tunnissa, yhden ainoan kokeen avulla, kuinka helvetisti mä oon nähnyt vaivaa ja millä tasolla mun motivaatio oikeesti on. Kuinka juuri MINÄ ansaitsisin sen paikan. Mulle Helsingin pääsykokeet on just sekä siunaus että kirous niiden "kasvottomuuden" takia. Pelkään, että möhlisin soveltavuusosuuden samalla tasolla kuin yläasteella, joten siksi on hyvä hakea vain kasvottomana harmaana massan osasena. Toisaalta, mä oon toivottavasti kasvanut jonkin verran yläasteelta ja mulla olis haastattelussa oikeesti mahdollisuus näyttää se, miksi just mä olisin oikea ihminen opiskelemaan psykaa. No, tilanne on kuitenkin Helsingin ja Tampereen suhteen plus-miinus-nolla, joten turha sitä on märehtiä ja murehtia. Pääsykoe on loppujen lopuksi silkkaa faktojen hallintaa ja nidien soveltamista, sun persoonalla ja luonteella ei oo siinä tilanteessa mitään merkitystä. Ne arvioitsijat ei yhtään tiedä, millainen ihminen sä oikeesti oot, ne pystyy vaan tuijottamaan numeroita ja ympyröitä monivalintoja.

kuva täältä


Toinen mua ahdistava asia on se, että oonko mä oikeesti kehittynyt viime keväästä. Oonko mä oppinut loppujen lopuks mitään uutta? Tai oonko mä saanut tilastot yhtään sen parempaan hallintaan kuin viime keväänä? Entä onko mulla nyt paremmat mahdollisuudet omaksua artikkelien tietoa paremmin? Osaanko mä jotenkin tulkita ja lukea niitä eri tavalla, paremmalla tavalla? Tuntuis jotenkin turhauttavalta ajatella, että mitään kehitystä ei olis viime keväästä tapahtunut, pakko on olla tapahtunut. Mutta oonko mä sit kehittynyt tarpeeksi? Sen verran, että voisin päästä tänä vuonna sisään. Mä en kuitenkaan lähe tavoittelemaan pääsykokeen parhaita pisteitä. Mä teen siellä sen mitä mä osaan, mieluiten tietty sillä tasolla, että pääsen sisään.

kuva täältä


Mä tiedän, etten oo ainoa joka miettii näitä asioita, mutta mä ajattelin sanoa nää ääneen. Varmasti moni pääsykokeilija ja erityisesti psykaan pyrkivä miettii omaa osaamistaan ja pärjäämistään. Pitäiskö mun yrittää siis psyykata itteäni paremmin kokeisiin? Käydä vaikkapa enemmän läpi kaikkia mahdollisia fiiliksiä mitä siellä tulee vastaan ja harjoitella etukäteen rauhoittumista, jos ajatukset tuntuvat menevän solmuun. Mun on tosi vaikea suhteuttaa omaa osaamista ja panostamistani muihin ja ehkä mun ei kannatakaan. Jos mä jotain tiedän niin sen, että mä oon tehny hitosti töitä tän eteen ja tää on se juttu, mitä mä haluan. Mä en halua päästää tästä irti sen takia, että pääsykokeet tuntuvat ankeuttajilta, jotka imevät kaiken ilon ja elämänhalun. Pitää vaan koittaa jaksaa muistuttaa itseään siitä, että miksi on alunperin lähtenyt tähän pyöritykseen mukaan. Koska mä uskon, että musta on tähän ja mikään ei ole mahdotonta, kun vaan näkee vaivaa sen eteen.


Mikä teitä ahdistaa eniten pääsykokeissa ja miten te käsittelette sitä ahdistusta?

kuva täältä


Päättäväisyydellä,
Embe

10 kommenttia:

  1. Ihana tuo viimeinen kuva!

    Haen eri paikkaan kuin sinä, mutta vastaan kuitenkin :)

    Mua pelottaa, etten opikkaan aineistoa. Pelkään, että kaikki mitä teen (luen, muistiinpanot, "lunttilaput" jne.) on turhaa enkä muistakaan mitään. Kokeessa istunkin pää tyhjänä ja arvon vastauksia.

    Mä yritän järkeilyn kautta kumota pelkojani ja myös testaan itseäni: "orbitofrontaalinen piiri tarkoittaa..." ja sitten muistankin mitä pitää. Mutta silti aina pelko hiipii mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta toi leijonakuningaskuva oli tosi symppis, en halunnu lopettaa postausta masisteluun. :) Mä oon kanssa ite koittanut ihan järjellä ajatella koko hommaa, jos oiekasti luen hyvin, niin kyllä siitä on pakko jäädä jotain päähän. Tsemppiä sulle kanssa artikkeleihin, VAKAVA on myös ainakin kuulemani mukaan tosi haastava koe. :)

      Poista
  2. Koe itsessään aiheuttaa ahdistusta. En ole valmistautunut tarpeeksi ja tuskin edes ehdin: kirjoituksiin lukeminen vei hyvin paljon arvokasta aikaa ja nyt on jo aika kiire omaksua kaikki tiedot... Paljon tosin hermostuttaa pelkkä pääsykoetilanne, koska en koskaan ole sellaisessa ollut. Mietinkin, että voisitkohan valottaa jotain peruskäytäntöjä sieltä, ettei tarvitsisi murehtia?

    Esimerkiksi miten koetilanteeseen meno toimii, saako mukana olla omat kynät ja kumit sun muut, minne omat tavarat (esim. laukku) laitetaan vai voivatko ne olla ihan vieressä vain, miten vessassa käyminen hoituu, entä eväiden tuominen (niihenhän voisi piilotella vaikka mitä lunttilappuja?), miten kokeesta poistutaan... Olisi kiva tietää edes jotain, ettei menisi energiaa näistä hermoiluun :(

    Tsemppiä sulle vielä lukemisiin, vaikka olenkin aika varma, että sulle paikka tänä vuonna napsahtaa. Ansaitsisit sen todella, sen verran kovasti olet puurtanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai voin valottaa! :) Se on ihan totta, että kirjoituksiin menee lähes koko kevään energia, varsinkin kun psykan pääsykokeet on tajuttoman aikaisin verrattuna muihin. Älä kuitenkaan ajattele, että kirjoituksiin käytetty aika olisi mennyt hukkaan, oot sentään saanut ne pois alta ja niistä saa kuitenkin lähtöpisteitä ja rutiinia lukemiseen. :) Pääsykokeen voi käydä tekemässä vaikka joka vuosi, mutta kirjoitukset kannattaa hoitaa kerralla ja kunnialla!

      Omat kirjoituskamppeet saa olla mukana samaan tapaan kuin kirjoituksissa eli esim. läpi näkyvässä muovipussissa. Samanlaista eväsrasioiden ja vaatteiden syynäystä pääsykokeissa ei kuitenkaan (onneksi) ole. Eväitä saa ja mun mielestä kannattaakin ottaa. Ite oon sitä mieltä, että hyvät sapuskat parantaa suoritusta. Varaa siis mukaan herkkueväitä, mua ne ainakin auttaa, kun tulee eteen tehtävä, mistä ei tajua yhtään mitään, niin syön vähän kuivattuja hedelmiä (nam), niin johan alkaa ajatukset kirkastua ja ahdistus hälventyä. Laukku laitettiin muistaakseni penkkirivistöjen reunalle. Jos tarvii päästä vessaan tai on jotain kysyttävää, niin käpälää vain ylös ja joku tulee sun luokse. Kun oot valmis kokeen kanssa, niin otan kamat mukaan (kokeessa muistaakseni lukee papereiden järjestys palauttaessa) ja kiikutat ne valvojalle. Henkkarit piti kai olla mukana ellen mee nyt ihan sekaisin yliopiston tenttien kanssa.

      Musta se tilanne ennen pääsykoetta on miljoona kertaa ahdistavampi kuin tilanne itse kokeessa. Ennen koetta joudut vain odottamaan, etkä tiedä yhtään mitä siellä on edessä ja yrität olla vilkuilematta muita kokelaita, jotka selailee muistiinpanoja (siitä ei todellakaan ole hyötyä!) tai näyttää kiukkusilta. Ainakin musta tuntui tolta viime vuonna. Kuitenkin sitten kun päästään saliin, niin sun ajatukset keskittyy pakostakin vaan siihen kokeeseen. Kun pääsee alkuun kokeen kanssa, niin ei enää keskity siihen, mitä muut puuhailee vaan omaan suoritukseensa. :) Aivotkin tajuaa sen, että se koe on tärkeä ja sen takia tarkkaavaisuus kiinnittyy siihen, ellet välttämättä halua keskittyä siihen, minkä värisiä kyniä muilla on.

      Ei siis kannata olla kovin huolissaan siitä koetilanteesta, se soljuu yllättävän helposti läpi ja siellä kyllä ohjeistetaan. :) Paperit ja laskimet oli muistaakseni jaettu valmiiksi paikoille. Aika pitkälle pärjää kirjoitusten kokemuksella ja ihan maalaisjärjellä, ei siis hätiä mitiä. :)

      Tsemppiä sullekin! Muista, että tää ei oo ainoa mahdollisuus, millon voit hakea. :)

      Poista
  3. Arvostan kovasti tuollaista panostusta ja uskon että pääset sisään. Mä en tiedä ketään, joka olis lukenut pääsykokeisiin tuossa mittakaavassa kuin sinä. Olen siis itsekin psykan opiskelija Helsingistä:) Kuvittelin panostaneeni aikanaan kovastikin, ja mulla oli siis ehkä 2-3 vihkollista muistiinpanoja ja laskuja + 1 A4 kaavakokoelma :D Monet eteenkin näistä tuoreista fukseista on päässeet sisään parin kuukauden lukurutistuksella ylppäreiden jälkeen. Mä uskon että voit odottaa kokeita ihan rauhallisin mielin, koska oot hankkinut itsellesi sellaset tiedot ja taidot ettei ole ennen nähty! Tsemppiä artikkeleiden kanssa, niiden lukeminen on aika kivaa ja mielenkiintoista tilastoon nähden niin pääsykokeissa kun myöhemmissäkin opinnoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan ottaa tuon kohteliaisuutena! Mä tiedän muutamia, jotka on kanssa lukenut ihan hulluna, toivottavasti siitä on oikeesti hyötyä. Hei kerro nyt, miltä maistuu psykan opiskelu Helsingissä? :) Itsekin haluisin sinne niin palavasti. Mä en kyllä voi käsittää sitä, miten jotkut pääsee suoraa lukiosta, mulle se ainakin oli mahdoton homma. Toivon kuitenkin, että olisin tän vuoden aikana viisastunu sen 25 pisteen verran. :) Ainakaan ei tule nyt tehtyä naurettavia virheitä, kuten viime vuonna. Artikkelit julkaistaankin tänään, pelottaa ja kiinnostaa! Toivottavasti tulis jotain supermielenkiintoisia. Kiitos tsempeistä. :)

      Poista
  4. Varmasti olet ja pääset! Vähemmälläkin lukemisella voi päästä sisään, jos omaksuu oikeat asiat oikein nopeasti, mutta mitä suuremman työn tekee, sitä varmempaa sisäänpääsy on. Oma panostukseni silloin aikanaan melkein hävettää tähän sun urakkaan verrattuna, mutta mun sisäänpääsy ei ollutkaan silloin itsestäänselvää ja mukana oli myös tuuria. Sä voit astella pääsykokeeseen levollisin mielin, kuten jo sanoin. Ja sun tekemä työ ei ole hyödyllistä ainoastaan pääsykokeiden suhteen, vaan tilastojen syvällä ymmärtämisellä on kyllä käyttöä myöhemmissä opinnoissa, ja artikkeleiden asiatkin tulee vastaan.

    Psykan opiskelu Helsingissä on kivaa, mutta aika tavallista elämää. Jotkut kurssit on kivoja ja mielenkiintoisia, jotkut taas kuivempia, välillä luettavaa ja tehtävää on paljon ja välillä taas on enemmän aikaa notkua lounaalla ja käydä Kompleksin järjestämissä illanvietoissa ym. Opintojen eteneminen on aika paljon itsestä kiinni, mitään pakollista marssijärjestystä ei ole. Porukkaa on kaikenlaista ja elämä ihan iloista. Avoimen perusteella sulla onkin jo aika paljon kokemusta psykan opinnoista, ei ne Helsingissä miksikään kummemmaksi muutu ennen myöhemmän vaiheen ammattikäytäntjä, harjotteluja ym:)

    t. Edellinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että moni pääsee varmasti vähemmällä hommalla. Mä oon vain sen tyyppinen immeinen, että on pakko aloittaa ajoissa ja lukea mielettömästi, että tuloksia näkyy. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että oon töissä huhtikuuhun asti, joten aloitin ajoissa ettei iski superpaniikki keväällä. :) Suunnitelma toimi yllättävän hyvin. Toivottavasti tavataan yliopistolla syksyllä! :)

      Poista
  5. Jäi vähän ihmetyttää, et miks et hae Turkuun? Näiden postausten perusteella motivaatios riittäis lähteä lukemaan psykaa vaikka Enontekiöön, jos siellä sellaista opetettais. Ei soveltuvuuskokeita kannata pelätä. Jos ei uskalla koittaa, ei voi voittaa! Turussa on ihan mahtava meininki ja laadukas opetus.

    T: Psykologian opiskelija Turusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Multa on useampi turkulainen kysellyt samaa. Syynä on lähinnä se, että mulla on kihlattu pk-seudulla. Tampere on kuitenkin kakkosen sen takia, että mulla on perhe ja kaverit täällä. Helsinkiin kuitenkin haen ensisijaisesti ja niin kauan kunnes pääsen. Eihän tällaisia asioita saisi hirveästi ajatella tunteella, mutta kurjaa se olisi hyvä mies heittää menemään. Hakisin varmasti myös Turkuun, jos ei olisi mitään muuta syytä olla hakematta. :) Oon kuitenkin kuullut siitä hirveästi hyvää, vaikka ensin epäilin koko Turkua. Siellä vaikutta kyl olevan tosi mahtavaa ja mukavaa porukkaa. :)

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)