Miksi psykologia?

Multa toivottiin sellaista postausta, missä kertoisin, miksi haluan niin kovasti psykaan ja miks se herättää mussa tällaista intohimoa. Mietiskelinkin sitten tänään töissä, että miten pukisin sanoiksi jotakin epämääräisiä ajatuksia. Kommentin jälkeen mietin itsekin, että tosiaan, miksi haluan juuri psykaan? En oo oikeestaan koskaan miettinyt asiaa siltä kannalta, että mikä on se syy. Toivottavasti tämä sepustus vastaa toiveeseen edes osittain!

En ole siis aina tiennyt, että haluaisin lukea psykaa. Pienenä halusin tulla isona näyttelijä-laulaja-malliksi, siivoojaksi tai röntgenhoitajaksi. Haaveilin tosin tosta näyttelijähommasta vielä yläasteella, koska olen aina  tykännyt olla esillä ja heittäytyä erilaisiin asioihin. Uravalinta kehittyi pikkuhiljaa jotenkin näin:

Luulen, että kaikki alkoi siitä, kun kävin yläasteella kuraattorilla. Käytyäni siellä kasiluokan kevään, ajattelin, että haluaisin itsekin tehdä samaa työtä myöhemmin; auttaa muita. Tämä oli vielä tällainen ympäripyöreä ajatus, kuraattorin homma kuitenkin kiinnosti enemmän kuin joku perus hoitsun työ, halusin antaa erilaista apua. Toivoin voivani auttaa muita samalla tavalla kuin minua autettiin. En kuitenkaan puhunut tästä uravaihtoehdosta kenellekään.

Kiinnostus ihmisen käyttäytymistä ja ajattelutapaa kohtaan kasvoi yläasteen myötä osittain omien kokemusten kautta. Ysiluokan alussa kuraattorin ammatti vaihtuikin psykiatriseen sairaanhoitajaan. Luin tuohon aikaan Torey Haydenin kirjoja ja ne inspiroivat (suosittelen tämän kirjailijan kaikkia teoksia!). Hänen kirjansa kertovat siis hänen työstään erityisopettajana, jotkut kirjat ovat kyllä aika järkyttävää luettavaa, kun lasten taustoja selvitellään. En kuitenkaan ole koskaan harkinnut psykaa opettamismielessä. Mielen maailma tuntui uudelta ja kiehtovalta, kun sitähän ei yläasteella käydä läpi oikeastaan mitenkään. Mun piti valita ysillä lyhyeks valinnaiseks psyka, mutta päädyinkin sitten tanssilliseen liikuntaan.

Toisen asteen yhteishaussa hain lähihoitajaksi. Tarkoitukseni oli suuntautua mielenterveyden puolelle ja sitten lukea AMK:ssa psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Sain kuitenkin pääsykokeista arvosanan 1. :D Homma kaatui siis siihen. Onneksi mulla oli viimeisenä vaihtoehtona lukio, ja en oo kyl näin jälkeenpäin katottuna katunu hetkeäkään, että lähdin sinne! Yläasteen aikana mua kiinnosti erityisesti ihmisten erilaisuus ja persoonallisuus. Pukeuduin itse huomiota herättävästi ja se on kyllä jäänyt vähän päälle. Mietin tuohon aikaan paljon sitä, että miksi jotkut pukeutuvat massan mukana, mutta jotkut taas valitsevat oman tyylin. Ajattelin myös paljon sellaisia vastakohtia kuin rohkeus ja ujous sekä räväkkyys ja vetäytyneisyys. Kiinnostus psykaan tuli osittain ihmisten erilaisuuden ja erityisesti pukeutumisen kautta, koska koin itseni yläasteella oudoksi ja kummalliseksi tässä tuppukylässä. :D

Lukion alussa sitten hautasin koko hoitsuhässäkän; olin niin vihainen ja katkera surkeasta pääsykoemenestyksestä. Pohdiskelin silloin jotakin toimittajan uraa, koska tykkään myös kirjoittaa. Jostain syystä kuitenkin ahmin itselleni kaikki psykan kurssit ja asia alkoi kiinnostaa entistä enemmän, mitä syvemmälle pääsin asiaa tutkimaan. Heivasin varmaankin kakkosen keväällä koko toimittajahomman roskikseen ja päätin lähteä yliopistoon lukemaan psykaa. Imin itseeni kaiken tiedon, mitä vain sain kursseilta irti ja janoan lisää! Haluan tietää lisää, enemmän. yksityiskohtaisemmin, syvemmältä...

Jos pitäisi jotenkin lyhyesti sanoa, mikä on se juttu, mikä mua psykassa kiehtoo, niin se on se persoonallisuus ja mielenterveys. Musta on äärimmäisen kiehtovaa, miten erilaiset mielenhäiriöt syntyy ja miten ne ilmenee. On jotekin uskomatonta, miten aivot toimivat niin samalla tavalla ihmisillä, mutta kuitenkin jokin piene asia voi keikauttaa koko mielen toiseen suuntaan. Myöskin temperamentti persoonallisuuden lisäksi kiinnostaa. Mä ja mun pikkusiskokin ollaan niin erilaisia temperamentiltamme, tyyliltä ja muutenkin, että on kiinnostavaa, miten se ihmisen persoonallisuus muotoutuu, ja millaisiin valintoihin esim. pukeutumisessa se johtaa. Mua kiinnostaa ainakin tällä hetkellä enemmän jonkilainen tutkijan työ peruspsykologin sijaan. Katsotaan, mihin tämäkin ajatus johtaa. :)

Voi ei, tuli taas kilometripostaus, vaikka luulin, etten saa sanotuksi mitään! :D Loppuun voisin sanoa tällai ihan by the way, että päätin tänään hankkia seuraavan tatuointini sitten, KUN pääsen opiskelemaan. Kuva on muhinut mielessä jo melko kauan, mutta nyt keksin siihen viimeisen silauksen. Se olkoon myös palkintoni uurastuksesta. :)

Mikä teitä kiehtoo psykassa?

Päättäväisyydellä,

Embe