Mikä meni viime kerralla pieleen?

Ajattelin tehdä tämän postauksen otsikon mukaisesti siitä, mikä meni viime (vai pitäisikö sanoa tänä?) keväänä vikaan eli siitä, mitkä oli mun ongelmia ja virheitä. Eipä sitä tietysti kokonaan aina voi olosuhteita syyttää, mutta mun kohdalla niillä oli aikas paljon merkitystä.

Kirjoitukset

Ehdottomasti kaikkein merkittävin syy oli mun kirjoitukset. Ne vei aikaslailla kaikki mehut lukemisesta, koska halusin panostaa myös niihin täysillä. Esim. kirjoitin psykan viime syksynä ja aloitin lukemisen silloin kesän ekalla lomaviikolla. Heti viimeisten kevään kirjoitusten jälkeen mulla alkoi valmennuskurssi, johon olin rahan puutteen takia saanut stipendipaikan. Kurssia oli noin neljä kertaa viikossa 4-6 tuntia kerrallaan. Se oli aika raskasta rampata Tampereella monta kertaa viikossa ja koittaa keskittyä ja skarpata täysillä siellä kurssilla. Alko oikeesti vaan loppua energia.

Kokemattomuus

Mulla ei ollut hajuakaan käytännössä pääsykoetilanteesta ja sitä stressistä, mitä lukeminen ja siellä salissa istuminen teettää. Kuten kerroin ekassa postauksessa, en ollut käynyt pääsykokeissa aikaisemmin. Paitsi yläasteen jälkeen, kun hain hoitsuksi, mutta sössin ne totaalisesti. :D Vaikka olin lukenut kaiken, mitä kokeessa vaadittiin ja kahlannut vanhoja kokeita läpi, niin se tilanne on kuitenkin aivan erilainen kuin kirjoituksissa. Muutenkaan ei ollut kokemusta tieteellisten artikkeleiden lukemisesta.

Matikka

Oi, ihana matematiikka. Tähän kuuluu itse asiassa kaksi eri juttua. Toinen on mun lähtöpisteet. Valitsin lukioon lyhyen matikan, koska olin aika huono siinä yläasteella, eikä käynyt mielessäkään, että saattaisin tarvita sitä. Lukiossa sain kuitenkin kymppejä siitä lyhyestä ja tajusin, että hitto, olisin varmaan pärjännyt pitkässäkin. No, mitäpä väliä sillä on, kun en kuitenkaan aikonut hakea lääkikseen tai mihinkään, jossa kuvittelin, että pitkällä matikalla olisi merkitystä. Mulle tuli siis täytenä yllätyksenä se, että psykassa kysyttiin sitä kirottua matikkaa! Saan ainakin 5 pistettä vähemmän lyhyen matikan E:stä, mitä voisin saada esim. pitkän M:stä. Ja nyt toi matikka asia vainoaa mua lopun ikää!

Toinen matikkaprobleema oli sitten tietenkin pääsykokevaatimukset. Ajattelin, että näääh, ei se kovin vaikeaa voi olla, sain kuitenkin todennäköisyyskurssista kympin. Mutta voi elämä, kun aloin lukea sitä pääsykoekirjaa. Kolme-neljä ekaa lukua meni ihan hyvin, mutta sitten kun tuli ne hiton testit ja siitä vielä korrelaation kautta regressionn, niin tämä tyttö oli hukassa. Kyllä sitä tuli monta kertaa porattua kotona, että eihän tästä tuu yhtään mitään. Onneksi oli kuitenkin se valmennuskurssi, joka avasi sitä matikkaa, kuten olin toivonut. Tunsin itseni ihan luuseriksi siellä kurssilla, kun suurin osa oli hakenut aiemmin. Huomasin kuitenkin oppivani jopa hirvittävien korrelaatiokertoimien, lineaarisen regressioanalyysin ja Poissonin-todennäköisyys laskemisen, en sitten ollutkaan ihan sysityhmä.

Ajan puute

Kuten jo kirjoituksista arvata saattaa, mulla oli vain se pari kuukautta aikaa valmistautua siihen jäätävään urakkaan, mikä mulla oli edessä. Se aika vain yksinkertaisesti on liian lyhyt sellaisen uuden tietomäärän vastaanottamiseksi. Kuitenkin yritin sisukkaasti parhaani, vaikka tiesin, että tuskin pääsen ekalla sisään. Rankinta oli käydä vaikeimpia matikkaosuuksia samaan aikaan niiden 15 artikkelin kanssa. Vuorokaudesta loppui vain tunnit kesken.

Artikkelit 

Luulin, että matikkaosuus tulisi menemään huonommin kuin artikkelit, olin kuitenkin aina ollut hyvä lukuaineissa. Harjoituspääsykokeessa huomasin kuitenkin, että ne artikkelit oli mulle huomattavasti haastavammat. Matikkaa pystyin käsittelemään odotuksia paremmin, mutta artikkeleiden rakenne ja sisältö oli täysin erilaista, mitä olin koskaan lukenut, joten se aiheutti ongelmia. Korjatakseni ensi kevääksi tätä ongelmaa, aion mennä lukemaan psykan perusopintoja avoimeen ja myös tilastomatikkaa. 

Laiskuus

En nyt tiedä, oliko tämä loppujen lopuksi ongelma, mutta aina sitä jälkeenpäin ajattelee, että olisi voinut tehdä enemmän, lukea enemmän, laskea enemmän... Kyllä mä olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta tona keväänä käytiin kyllä mun kestävyyden ja jaksamisen äärirajoilla, että olis ollu varmaan vaarallista alkaa väkipakolla itkun seassa lueskelemaan, mikä ei loppujen lopuksi hyödytä mitään.

Siinä nyt joitakin mieleen tulevia asioita, joihin aion kiinniittää huomiota, kun aloitan taas lukemisen. Täytyy jaksaa vaan painaa, vaikka väsyttäisikin. Se on vain yksi rutistus (toivottavasti). Minkä te ootte kokenu haastavaksi tässä psykassa tai muissa pääsykokeissa?

Päättäväisyydellä,
Embe