Failure

Tuomio tuli. Ei opiskelupaikkaa. B vaihtoehtona mulla oli puheviestintä, jonne olen 6. varasijalla. Vaikka pääsisin sinne, niin kyllä tuo psyka on se, mihin haen niin kauan, kunnes pääsen. Yhteispisteitä mulla oli Helsinkiin, jonne hain ensisijaisesti, 139,7 (alin hyväksytty 171,9) ja koepisteitä 54,7 (alin hyväksytty 77,4). Tamperee vastaavat 142,7 (159,3) ja 54,7 (76,1). Ei mennyt ihan niin hyvin kuin luulin... Molemmista osioista sain 26,2 pistettä. Luulin, että ainakin matikkaosuus olisi mennyt paremmin. No, tuo oli kuitenkin ensimmäinen pääsykokeeni, niin parempi menestys ensi kerralla.

Olen siis 19-vuotias tämän kevään ylioppilas ja hain yliopistoon lukemaan psykologiaa ekaa kertaa. Sehän on kuitenkin melkein sääntö, ettei sinne ekalla yrittämällä pääse. Kirjoitukset vei lähes kaikki mehut, ja kun ne oli ohi, luin tappotahtia psykaa ja matikkaa ja kävin noin neljänä iltana viikossa valmennuskurssilla. Olin ihan burn outin partaalla ja lukeminen oli sellaista itsensä pakottamista. Kuitenkin käytin mielestäni kaiken, minkä pystyin puristamaan viimeisistä mehupisaroista. En olisi vain jaksanut enempää.

Tietysti se harmittaa hirveän raatamisen jälkeen, ettei opiskelupaikkaa irronnut heti, mutta täytyy kerätä lisää sisua ensi kevättä varten. Mun olis tarkoitus mennä avoimeen lukemaan joko psykaa tai matikkaa ja sit käydä töissä. Lukemisen ensi kevään pääsykokeisiin aion alottaa elokuussa.

Ajattelin alkaa kirjoittamaan tätä blogia, koska toivon saavani vertaistukea. Kukaan mun kavereista ei hae samalle linjalle, joten olen aika yksin kaameiden artikkeleiden ja kaavojen kanssa. Tää auttaa varmaan mua itteäkin prosessoimaan sitä valtavaa tietomäärää paremmin, kun yritän käydä läpi ja tiivistää pääsykoemateriaalia ulkopuolisille. Musta olis myös kiva, jos täällä syntyis keskustelua psykasta tai ylipäätään pääsykokeista. Tilanne ja stressi on kuitenkin kaikille melko sama, haki minne tahansa.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Päättävääisyydellä,
Embe