Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Spolympialaiset 2015

Moips kaikille! Viikonloppu hurhati kerrankin vähän rennommissa merkeissä, nimittäin psykan opiskelijoiden leikkimielisissä olympilaisissa! En ole aikaisemmin osallistunut tähän SPOL:n kesätapahtumaan, mutta nyt tuli tietenkin hallituspestin takia lähdettyä ja kivaa oli. :)

Lauantaina starttasin auton aikaisin ja suuntasin Tampereelle muutaman muun psykon kanssa. Ennen varsinaisia kisailuja meillä oli SPOL:n kokous ja oli mun mielestä ehkä paras kokous tähän mennessä! Kokous kesti vain kaksi tuntia (viime kerran kolmen ja puolen tunnin sijaan) ja juteltiin paljon erilaisista ja mielenkiintoisista jutuista, esimerkiksi tuosta Helsingin todennäköisestä tiedekuntavaihdosta, uusien opiskelijoiden vastaanottamisesta ja yhteistyöstä kouluttajaverkosto Verson kanssa. Sain itsekin vähän ajatuksia tammikuussa olevaa SPOL-seminaaria varten, joka järjestetään Helsingissä ja on siten mun ja mun varaedustajan vastuulla. Pitää senkin tapahtuman suunnittelut polkaista kunnolla käyntiin syksyllä! Oli myös ihan huippua nähdä hallituskamuja pitkästä aikaa. ^.^




Varsinaiset kisailut koostuivat ensin viidestä rastista, jotka suoritettiin sekajoukkueissa (eli ainejärjestöt sekoitettiin). Rasteina oli mm. kyykkää, sykkeen nostamista kaikin mahdollisin keinoin ja saappaan heittoa. Näistä valittiin voittajajoukkue ja yksi joukkue sai lisäksi erityismaininnan. Sekaosuuden jälkeen siirryttiin kisaamaan Spolympialaisten voitosta ainejärjestöittäin. Ainejärjestöosuus koostui kannustuslaulun, koregrafian ja ihmispyramidin tekemisestä ainejärjetöittäin sekä "fallosviestistä" ja teräspersekisasta. Olympiasoihtu ja voitto menivät tänä vuonna Oidipukselle eli ensi kesänä päästään kisaamaan hurmaavaan Joensuuhun, jeij!




Kisaosuuden jälkeen oli tietenkin jatkot psykoille tyypillisesti saunatiloissa, joista myöhemmin siirryttiin baariin jatkojen jatkoille. Itse kyllä tykkäilen saunailloista psykojen kanssa ja kukaan ei malttanut lähteä sieltä alkuperäisen suunnitelman mukaan klo 23 baariin. :D Porukka saunoi tunti kaupalla ja jutteli tosi avoimesti kaikkien kanssa. Jäi tosi hyvä fiilis, kun aina löytyy juteltavaa eri ihmisten kanssa! Parasta oli ehkä se, että kuulin sivusta jonkun porukan sanovan, että "Vitsi nää SPOL:n tapahtumat vaikuttaa kivoilta, pitää tulla uudestaankin!". Ollaan kyllä saatu koko alkuvuosi tosi hyvää palautetta kaikista tapahtumista ja tuntuu, että ihmiset tykkää käydä tapahtumissa pitkänkin matkan päässä. :) Tällainen motivoi kyllä jatkamaan hallitushommia innokkaasti myös syksyllä.

Iloisen illan päätteeksi sain tietenkin flunssan saunomisen ja parvekkeella vilvoittelun vuoksi, joten sunnuntai ja maanantai meni kotona toipuessa. Tuli siis pidettyä pakkolomaa muutaman päivän verran. :D Pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa painaa töiden ja gradun (tuskailun) parissa ja sitten lähden mun viiden päivän kesälomalle Lissaboniin! Sinne en ota mitään koulujuttuja mukaan, mutta kursseille pitää ilmoittautua kesken matkan. Löysin myös kaverin avustuksella hyvän rentoutumiskeinon ja kerron siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Ihanaa loppukesää kaikille epämääräisestä säästä huolimatta! Muistakaa kaikki uudet fuksit (ja tulevien vuosien fuksit) osallistua aktiivisesti SPOL:n tapahtumiin, niin pääsee tutustumaan myös muiden kaupunkien psykoihin. :)


Terkuin,
Embe

4 kommenttia:

  1. Hei! Psykologin ammatti on ollut unelmani jo 6. luokalta (olen lukion ensimmäisellä luokalla tällä hetkellä). Missä yliopistoissa on haastattelu/soveltuvuustesti? Onko Helsingin yliopistossa sellaista? Voiko takana päin olevat mielenterveysongelmat estää psykologiksi pääsyn? Kärsin itse yläaste aikana anoreksiasta, pakko-oireisesta häiriöstä, vakavasta masennuksesta ja kaiken lisäksi psykoottisita oireista. Kuulostaa pahalta tiedän. Kaikkiin noihin minulla on virallinen lääkärin tekemä diagnoosi. Oireeni häipyivät suurimmalta osin, kun huomattiin, että kärsin kilpirauhasen käänteisestä vajaatoiminnasta. Sain siihen lääkkeen ja oireet katosivat suurin piirtein. Silti minusta tuntui/tuntuu että elämäni on pilalla sen takia, koska olin jo ehtinyt viettää melkein puoli vuotta suljetulla osastolla saadakseni kaiken maailman diagnooseja ja lopulta saada selville, että suurin syy oli somaattinen. Kokemus oli muutenkin hirveä. Ei ollut muutenkaan kivaa syödä ensin psykoosilääkkeitä, kun lääkäri ei uskonut olevan somaattinen syy (kuulostan erittäin katkeralta :D Jos sanoisin että en ole, valehtelisin). Myönnän että olen herkkä ym. Minussa on myös neuroottisia piirteitä ja toedän, että masennus on riskitekijä, mutta en halua ajatella sitä niin. Haluan itse olla psykologi, koska henkinen tuska on paljon hirveämpää kuin fyysinen. Haluan auttaa ihmisiä, joita lääkäri ei voi auttaa, kuin määräämällä lääkkeen. Haluan myös oppia ymmärtämään ihmistä paremmin. Haluan toimia nuorten parissa, koska haluan vaikuttaa heidän tulevaisuuteen, jun he ovat vielä alaikäisiä. Haluan nähdä nuoren voivan paremmin ja jatkavan tasapainoista elämää. Haluan myös kirjoittaa aikuisena väitöskirjan aiheesta, miten lapsuuden traumat vaikuttavat mielenterveyteemme tai miten vanhemmat käytöksellään vaikuttavat nuoren mielenterveyteen. Olen ehkä tullut vain sanoissani viisaammaksi, kun sanon, että kokemuksestani on minulle hyötyä, koska olen itse kokenut ja NÄHNYT todella monia sairauksia. En tiedä uskonko tuta lausetta, mutta haluan uskoa. Tästä tuli romaani. :D Toivottavasti vastaat. Ps. Blogisi on awesome!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Helsingissä, Tampereella ja Joensuussa ei ole soveltuvuuskokeita, mutta Turussa ja Jyväskylässä on. Sinänsä aiemmat mielenterveysongelmat eivät haittaa psykologiksi valmistumista, koska todella moni on jossain elämänsä vaiheessa kärsinyt mielenterveysongelmista. Mä näkisin asian niin, että kunhan omat ongelmat ja kokemuksen on käsitellyt kokonaan ja päässyt niistä "yli", niin ne ovat pikemminkin voimavara työtä tehdessä. Opiskelu (työstä puhumattakaan) on kuitenkin vaativaa ja raskasta, joten se vaatii tietynlaista paineensietokykyä ja "tasapainoisuutta" (en tiedä, onko tämä oikea sana tähän, mutta asiakastyössä pitää pystyä käsittelemään heidän ongelmiaan objektiivisesti eikä ikään kuin mennä liikaa mukaan asiakkaan kokemukseen, se tekee työstä liian raskasta). Psykologin ammatti on kuitenkin niin monipuolinen, että vaikka ei pystyisi toimimaan asiakastyössä tai tietyn asiakasryhmän kanssa, on valittavana myös paljon toisenlaisia urapolkuja (esim. tutkija, henkilöarviointi). Kuitenkin sinä varmaan itse tiedät parhaiten, minkälainen tilanteesi on nyt ja toivottavasti aiemmat ongelmasi ovat nyt takanapäin ja saat käsiteltyä ne loppuun asti lukion aikana. :) Painotan siis vielä sitä, mitä sanoin heti alussa, että aiemmat mielenterveysongelmat eivät ole este, kunhan on itse sinut niiden kanssa ja ne on tosiaan itsellä käsitelty loppuun saakka. Paljon tsemppiä sulle lukio-opintoja varten! :)

      Poista
  2. Tosi motivoiva tämä sun blogi :) Mulla välivuosi nyt alkamassa ja alan opiskelemaan psykaa avoimessa. Ens keväänä sitten näillä näkymin pääsykokeisiin D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos paljon! :> Huikeesti tsemppiä sulle välivuoteen ja pääsykoetaistoon! Avoimesta on kyllä tosi paljon hyötyä ja iloa pääsykokeisiin valmistautuessa - motivaatioikin pysyy paremmin yllä, kun saa opiskella jo vähän omaa alaa. :)

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)