Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vapun viettoa ja fuksivuoden päättymistä

Heipä hei kaikille! Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella kiireisiä ja stressaavia. Kaikki kevään tentit ja deadlinet tuntuivat kasautuvan samoille viikoille. Mulla ei kolmannessa periodissa ollut paljoakaan tenttejä tai muita palautuksia, koska suurin osa kursseista jatkui neljänteen periodiin ja kaikki rysähti sitten kerralla. :D Voin kuitenkin ilokseni todeta, että tentit on ohi ja raportit sun muut palautettu ajallaan! Mun fuksivuoden opinnot on nyt pulkassa lukuunottamatta kognitiivisen psykologian kakkoskurssin tenttiä, jonka jätin suosiolla kesäkuulle ja kesällä suoritettavia kieliopintoja. Oon kaiken kaikkiaan tyytyväinen mun tän vuoden opintojen etenemiseen, vaikka syksy oli vähän hapuilua ja mokailua esimerkiksi varianssianalyysin suhteen. Nyt mä voin pitkästä aikaa hyvällä omalla tunnolla vaan löhötä kotona, siivota ja leipoa sämpylöitä...Survo-risteilyn esitelmää lukuunottamatta.

Mulla on tosiaan se risteily viikon päästä ja mua alkaa jännittää kauheesti. En oo valmistellut esitelmää vielä ollenkaan, mutta otsikon (Mistä kipinä Survoon?) oon jo laittanut esitelmälistalle. Mun olisi tarkoitus puhua 20 minuuttia aloittelijan näkökulmasta opetuksen ja materiaalien kehittämisestä. Mä en oo aikaisemmin pitänyt tuollaisia esitelmiä ja 20 minuuttia tuntuu tosi pitkältä ajalta, vaikka se ei varmasti ole sitä, kun oon päässyt vauhtiin. Anyway, mua jänskättää kauheesti, koska en oo mitenkään hyvä esiintyjä vaan änkytän usein aika kiusallisesti. :D Hetki alkuun mun kannattaakin varmaan sanoa, että mua jännittää ihan hirveesti, niin ehkä se keventää tunnelmaa. En vielä sen tarkemmin kerro esitelmän sisällöstä, jota oon vähän pyöritelly mielessäni, etten spoilaa sitä keneltäkään risteilylle osallistuvalta.



Vähän on haikeat fiilikset, kun fuksivuosi hurahti vauhdilla loppuun ja kohta uudet pikkuiset eksyykin kahvihuoneelle. Haikeutta lisää se, etten pääs elämään fuksivuotta uudelleen tuutorina, mutta yritän parhaani mukaan varjotuutoroida aina, kun mut huolitaan menoon mukaan. :D Ens vuodesta on kyllä tulossa mielenkiintoinen koko vuoden kestävän harkkakurssin, mahdollisten oikeuspsykan opintojen (odottelen vieläkin Joensuusta vastausta) ja toivottavasti keväällä aloitettavan kandin suhteen. Myös jotain omaa pientä kivaa oon pohdiskellut blogin jatkoksi, mutta en viitti sen tarkemmin hölöttää tai lupailla mitään, katsotaan kuinka syksy lähtee käyntiin! Hirveesti mulla ei oo mitään "pakollisia" opintoja ens vuodelle; aineopinnoista uupuu ainoastaan kehityspsyka II ja neuro III, metodeista varianssianalyysi ja psykometriikka ja niiden lisäksi tieteellinen kirjoittaminen, äsken mainittu harkkatyö ja ammattikäytäntö ykkönen. Sivuaine oliskin mukava suorittaa ensi vuonna. 

Vappua juhlistin tietenkin rakkaiden psykojen kanssa. Aamupäivällä oltiin keräämässä rahaa Unicefin JANO-keräystä varten ja sen jälkeen suunnattiin Tervasaareen psykopiknikille, jossa tietenkin leikittiin kaikenlaista ennen keksustaan vaeltamista. Missattiin Mantan lakitus ja istuskeltiin hetki Tuomiokirkolla, jonka jälkeen lähdettiin kaverin luokse etkoille, jotka muuttuivatkin jatkoiksi. :D Oli kyllä tosi kiva eka opiskelijavappu huonosta säästä huolimatta. 

(c) Martti Penttilä

Onnelliset pikkupsykot


Vielä pitäisi kevätjuhlan menua pohdiskella tarjoiluvastaavien kanssa, tehdä neljä päivää töitä ja sen jälkeen lähdenkin jo Ruotsiin päin tilastogurujen kanssa. Risteily on muutenkin jännä, koska en tunne sieltä kunnolla ketään ja oon pieni fuksi gurujen joukossa, enkä ees lue tilastoja pääaineena. Ehkä mä kuitenkin selviän koitoksesta hengissä ja saan toivottavasti varmuutta omaan osaamiseen ja esiintymiseen. :) Hurjana tsemppiä kaikille loppurutistukseen! Voisin kaavailla jonkinlaista alkupuintia ennen pääsykokeita jonnekin päin Helsinkiä jos porukka haluaa tulla puimaan pelkojaan, kysymään viime hetken neuvoja tai muuten vain hengailemaan psykomaisessa seurassa. Miltä kuulostaisi? :)


Hetken lomailusta nauttien,
Embe

18 kommenttia:

  1. Tuo psykomiitti kuulostaa hyvältä:) Itseä ainakin jännittää ihan sikana tuleva pääsykoe ja olisi kiva jutella muitten kanssa, jotka käyvät tätä rumbaa läpi.

    Esiintymisjännitykseen: kannattaa enne n esitystä hengittää syvään henkeen ja kyllä se esitys siitä sitten rullaa sujuvasti eteenpäin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos olisit tulossa, mikäli saan sellaisen järkättyä. :)

      Poista
  2. Miitti kuulostaa kivalta :)
    Mulla ois postaustoive! Kiinnostais tietää sun mietteistä nyt ekan opiskeluvuoden jälkeen: onko opiskelu vastannut odotuksia? Mikä on ollut kivaa, mikä tyhmää, mikä vaikeaa? Ootko päättänyt jonkun tietyn psykan osa-alueen johon keskittyisit? Millasia tulevaisuuden suunnitelmas on?
    Tulihan osaan noista vastaukset jo tässä postauksessa, mutta kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos postausideasta! Voisin toteuttaa sen seuraavaksi. :)

      Poista
  3. Se, että jännittää, kertoo vain omalla inhimisellä kielellään, että jokin asia on itselle tärkeä :) Oli se sitten esitelmä tai pääsykokeet. Selviydyt varmasti mainiosti!

    VastaaPoista
  4. Hei Embe, onko totta, että päästäkseen sisään, on osattava käytännössä kaikki tehtävät pääsykokeessa? Eikö vuosittain pisterajat määräydy jotenkin yhteisesti riippuen siitä, mitä paras on saanut? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosittaiset pisterajat tosiaan määräytyvät kokeessa parhaiten menestyneen mukaan, jolloin parhaiten suoriutuneen pistemäärä skaalataan 100 pisteeseen. Muiden pisteet suhteutetaan tähän 100 pisteeseen. Eli käytännössä kaikkia tehtäviä ei tarvitse osata (kokonaan!), kunhan osaa tarpeeksi. ;)

      Poista
  5. Täällä olisi vielä yksi kysymys liittyen lisämateriaaliin! Yhdessä tehtävässä oli tehty testi binomijakaumalla (kruunien osuus Kreikan kolikoissa), mutta pääsykokekirjassa ei puhuta mielestäni siitä, että binomijakaumallakin voi testata vastaavissa tehtävissä. Itse olisin käyttänyt suhteellisen osuuden testiä (vaikka pieni otoskoko, mutta populaatiohajontaa ei tunneta). Osaatko sanoa, että eikö se olisi ok pääsykoekirjan tietojen pohjalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm muistan tehtävän jotenkin hämärästi... Binomijakaumalla (tai normaalijakaumalla) voi ikäänkuin "testata" jotakin hypoteesia todennäköisyyksien kautta, mutta en oo ihan satavarma tästä asiasta. Kruuniahan pitäisi olla jokaisessa kolikossa yksi ja klaavoja kaksi eli 1/2, jolloin kruunien esiintymisen todennäköisyyden pitäis pyöriä 0,5 kieppeillä. Jos se eroaa siitä kauheesti, niin sit kolikoissa on jotain "vikaa" ja h0 hylättäisiin. En tosin tiedä, miten tämä käytännössä toimii. Onko kyseessä kovinkin vanha tehtävä? Suhteellisen osuuden testiä ei oikein voi käyttää, koska muuttuja ei ole suhdeasteikollinen (voi saada vain arvot kruuna/klaava). Myöskään testiä ei voi tehdä jos n<30 ja populaation hajontaa ei tiedetä.

      Poista
    2. Kiitos! :) Muistaakseni kyseessä oli 2000-luvun alun tehtävä. Oudoksuin sitä, kun vastaavasta ei mainittu pääsykoekirjassa mitään :O

      Poista
  6. Minulla mietityttää vielä khii toiseen -testit. Olen ymmärtänyt, että khii toiseen -yhteensopivuustestiä käytetään, kun otoksia on yksi ja riippumattomuustestiä, kun otoksia on useampi (voivat olla joko riippumattomia tai riippuvia). Mutta tässä laskiessa huomaan sotkeutuvani otosten määrään. Esim. pääsykoekirjan sivulla 201 on käytetty yhteensopivuustestiä, vaikka terveysasemia on neljä. Ja pitääkö testauksessa ottaa jotain erityistä huomioon, kun kirjan taulukko on annettu vain yksisuuntaiseen testiin? Kiitos, jos jaksat vastailla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Testien valinta tuottaa kieltämättä välillä harmaita hiuksia. Kyseisessä tehtävässä tehdään tosiaan yhteensopivuustesti, koska testataan, eroaako tämä havaittu terveysasemien käyttöaste samanlainen kuin oletettu (että jokaista asemaa käytetään saman verran). Ryhmiä verrattaessa (miehet, naiset, kissat, koirat) käytetään riippumattomuustestiä ja tällöin nämä em. ryhmät on jaettu myös ikään kuin ryhmiin jonkin ominaisuuden mukaan (pienet, suuret, hyvät, huonot). Yksinkertaistaen: yhteensopivuustesti -> vaakariveja on vain YKSI, riippumattomuustesti -> vaakarivejä on ENEMMÄN kuin yksi. :) Mulla ainakin tämä muistisääntö toimi, kun meinasin mennä solmuun testien kanssa! Toivottavasti tämä selkeytti edes vähän testien eroa. :)

      Poista
    2. Kiitos! :) Ja iso kiitos vielä sun blogista! Tämä on niin mainio ja iso apu!

      Poista
  7. Moikka, voisinko kysästä kysymyksen artikkeliin liittyen? Huomasin nimittäin vasta nyt, että Kouvon, Korjan ja Ahlqvist-Björkrothin artikkelissa sivulla 391 puhutaan vanhempien kiintymyssuhteesta kun lapsella on joku riskitekijä. Ymmärsin ite että tässä tarkotetaan juurikin WMCI-luokituksen mukasta eli vanhemman suhtautumista omaan lapseen. Tekstissä kuitenkin sanotaan että "Vanhemmilla, joiden lapsilla on fyysisiä ongelmia, oli tavanomaista enemmän ratkaisemattomia representaatioita". Aikasemman perusteella "ratkaisematon" on kuitenki AAI-luokituksen mukanen eli koskee sitä miten aikuinen puhuu omasta lapsuudestaan. Oonkohan ymmärtäny jotain väärin kun pysähdyin miettimään miksi se vaikuttais vanhemman ajatuksiin omasta lapsuudestaan jos omalla lapsella on fyysisiä ongelmia. Mielestäni sen pitäis juuriki vaikuttaa representaatioihin omasta lapsesta. :D Kiitos vielä paljon sun blogista. On antanu hirveesti intoa ja tietämystä tätä valintakokeeseen lukemista varten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mä en ole tota kyseistä artikkelia lukenut, joten en osaa vastata sun kysymykseen. :/ Osaisiko joku muu hakija valaista asiaa? Voin yrittää lauantaina/sunnuntaina lukaista artikkelia mahdollisuuksien mukaan. Huomenna lähden Survo-risteilylle ja laukku ammottaa tyhjyttään ja tiskiallas puolestaan on täynnä. :D Palailen siis asiaan ellei joku muu ehdi ennen mua!

      Poista
    2. Heippa toinen anonyymi! Olet ymmärtänyt luokittelun ihan oikein. Olen pähkäillyt täysin samaa kohtaa itse ja muiden hakijoiden kanssa, koska loogisesti ajateltunahan oman lapsen fyysinen sairaus vaikuttaisi juurikin vanhemman kiintymyssuhderepresentaatioon omasta lapsesta. Musta tuntuu edelleenkin omituiselta, että oman lapsen fyysiset ongelmat vaikuttais vanhemman representaatioihin omista lapsuudenaikaisista suhteistaan :D ihan tarkkaa vastausta tähän en tiedä, mutta asiaa selitettiin sillä, että oman lapsen syntymä vaikuttaa kyllä mielikuviin omasta lapsuudesta jopa muuttaen niitä. Omiin vanhempiin ja heistä saatuihin kokemuksiin oppii asennoitumaan eri tavalla, kun saakin oman lapsen ja näkee käytännössä, mitä vanhemmuus on. Silti minustakin tuntuu vähän oudolta, että fyysisistä ongelmista kärsivien lasten vanhempien representaatiot olisivat juuri ratkaisemattomia, mutta näin se nyt vaan ilmeisesti on :D jos joku osaa selittää paremmin, antaa mennä vaan!

      Poista
  8. Hei kiitti vastauksesta! :) onhan tuo joo nyt kun aattelee ihan loogista että ajatukset omasta lapsuudesta on muokkautuvia ja koska vanhemmaksi tuleminen on niin iso elämänmuutos että se muokkaisi tällä tavoin omia ajatuksia lapsuudesta. Makes more sense now! :) Ja Embelle tosi huippua risteilyä! :)

    VastaaPoista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)