Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Opintosuunnitelmia ja järkytyksen aiheita

Heippatirallaa kaikille! ^.^ Olen taas kotiutunut Joensuusta. Mulla oli tosiaan Uhrin asema ja oikeudet rikosprosessissa niminen kurssi Joensuussa liittyen tähän mun oikeuspsykan sivuaineeseen. Siellä oli läsnäolopakolliset luennot, joten tuli nyt parina viikkona käytyä katsomassa, että mikä meiniki siellä idässä on. Tykkäsin kyllä Joensuusta kaupunkina tosi paljon! Semmoinen haltuun otettavan kokoinen ja tosi symppis. Jos se olis täällä etelässä, niin muuttaisin varmaan sinne. :D

Mutta asiaan, mä tein eilen junamatkan aikana mun maisterivaiheen opintosuunnitelmaa. Voitteko kuvitella, mulla alkaa maisteriopinnot syksyllä?! Mihin tää aika on oikeesti menny, vastahan mä itkin kaverin lattialla, kun yhteishaku vilkutti hyväksyttyä? :D Kuitenkin juttelin yhden toisen samassa vaiheessa olevan opiskelijan kanssa ja hän onneksi vähän herätteli mua todellisuuteen näiden opintojen kanssa. Mulla alkaa siis ens syksynä "AK-putki" eli ammattikäytöntäkurssien jatkumo, joka sisältää yhteensä viisi ammattikäytöntöön liittyvää kurssia tän vuoden kurssien lisäksi. Näiden lisäksi mulla on viimeinen tilastokurssi ens keväänä ja sitten syventävien opintojen 10 opintopisteen jokin kliinisen puolen kirjatentti tai kirjallisuuskatsaus vuoden päästä kesällä, en ole sitä miettinyt vielä sen tarkemmin. Syventäviin opintoihin kuuluu myös vapaavalintainen tutkimusharjoittelu (3-12op), jonka aion suorittaa kesällä hyvinkin todennäköisesti ja aion tehdä sitä 12 opintopisteen edestä. Tämän voisi vähentää halutessaan varsinaisesta psykologiharjoittelusta, mutta en kyllä ajatellut tehdä sitä, koska se on meidän ainoa varsinainen harjoittelu ja haluan ottaa siitä kaiken irti. Gradun teko alkaa näillä näkymin syksyllä, aiheesta en tosin ole vielä varma, mutta mulla on kuitenkin jo ainakin yksi ohjaaja. :D

Sitten suurimpaan ongelmaan, nämä suunnitelmat tarkoittavat siis sitä, että mun pitäis mennä harjoitteluun SYKSYLLÄ 2016?! Niinku puolentoista vuoden päästä. Oonko mä muka sillon jo pätevä tekemään psykologin töitä? Mä oon koko ajan ajatellut, ettei se harjoittelu oo mulle ajankohtainen, joten en mennyt sinne infoonkaan. Nyt kuitenkin junamatkalla tajusin, että munhan pitää alkaa väkertää niitä hakemuksia eri paikkoihin. Oon nyt ihan päästäni pyörällä ja pitää varmaan laittaa harjoitteluvastaavalle ja/tai amanuenssille jotain paniikkiviestiä, että oonko ihan myöhässä. Mulla ei meinaan sillon olis enää mitään opintoja, joten jos en pääse harjoitteluun, niin yritän sit varmaan päästä lukemaan psykiatriaa 15op. :D Apua, kun ei tiedä taas elämästä yhtään mitään.

Jottei tämä olisi vielä tarpeeksi mieltä järkyttävää, niin nämä nykyiset suunnitelmat tarkoittavat sitä, että mä valmistuisin psykologiksi joko jouluna 2016 tai viimeistään keväällä 2017. Silloin mä olisin 23-vuotias LAILLISTETTU PSYKOLOGI. Mitä. Ihmettä. Voiko kukaan ottaa 23-vuotiasta vakavissaan? Pitää varmaan hankkia jotkut imagolasit, että näyttäisin edes jotenkin ammattilaiselta. Tää on nyt selvästi joku elämänkriisin paikka, koska mä en kyllä nyt nää itseäni alle kahden vuoden päästä valmistuneena. Kuuluuko opiskeluajan vaan hujahtaa ohi silmien? Täytyy nyt koittaa kesän aikana sulatella ajatusta siitä, että (äitin sanoin) musta pitäis tulla aikuinen.

Taidankin siis kohta hakea toisen lasin viiniä ja siirtyä naputtelemaan kandia.

Valmistumiskriisissä,
Embe

12 kommenttia:

  1. Täytyypä kysyä että oletko suorittanut opintoja jotenkin poikkeuksellisen nopeasti? Olen luullut, että PsM:ksi valmistuminen veisi 5-6 vuotta! Terveisin toivottavasti ensi vuonna sisään pääsevä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ensi keväänä...:)

      Poista
    2. Moiks! Mulla oli siis välivuotena suoritettu osa psykan perusopinnoista (15op) ja sen lisäksi tilaston perusopinnot, jotka liitin suoraan sivuaineeksi. Tässä on varmaan syy siihen, miksi olen melkein vuoden edellä omaa vuosikurssia. :) Toinen syy on varmaan se, että sain graduohjaajan suoraan kandin kautta ja hän haluaa aloittaa gradua jo syksyllä. :D

      Poista
  2. Oon pitkään seurannut sun blogia, ja vähän ihmettellytkin, miksi teet niin kiireellä opintoja jos valmistuminen tuntuu liian aikaiselta? Eikö niitä voisi tehdä rauhallisemmin, varsinkin jos tuntuu että meinaa olla liikaa tekemistä aina yhtäaikaa. :)
    Oletko miettinyt vaikka vaihtoon lähtemistä välillä? Tai muuten vaan reissaamista opintojen välissä. Se toisi taukoa opiskeluihin, näkisin vähän muutakin ja se toisi perspektiiviä siihen opiskeluun ja muutenkin elämään. Siinä muutenkin oppisi paljon ja saisi elämän kokemusta ja näkemystä asioihin.

    En kyllä tietenkään tiedä oletko jo matkustellut vaikka kuinka paljon!:) Ja muutenkin, ihmisethän on niin erilaisia, sinulle varmasti sitten sopii ja tuntuu hyvältä noin opiskelu- ja ura-painoitteiselta vaikuttava elämä! Itsestä vain tuntuu, että olisi hyvä vähän ottaa iisimmin joltain kohdilta ja rentoutua. Esimerkiksi, jos et pääsisi harjoitteluun heti, haittaisiko jos se siirtyisi puolella vuodella?
    Ei mitään paniikkia, kyllä elämä kantaa ja asiat järjestyy.!

    Semmosia ajatuksia tuli nyt mieleen ja teki vaan mieli kommentoida! Kiitos blogista, se oli hyvä kun aikanaan itsekin psykalle hain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että se valmistuminen tuntuis aikaiselta ja pelottavalta joka tapauksessa, vaikka valmistuis myöhemmin. :) Se on kuitenkin niin iso elämänmuutos. Mä oon kyllä pohtinut vaihtoa, mutta ainakin tällä hetkellä mulle olis mielekkäämpi käydä joku jatkokoulutus ulkomailla valmistumisen jälkeen, jolloin vois muuttaa vaikka puoleks vuodeks yhdessä puoliskon kanssa ulkomaille. Saisin siitä enemmän irti, kun normivaihdosta, tai ainakin luulen niin. :D

      Mun on vaan jotenkin vaikea kuvitella, että mitä muuta tekisin jos en opiskelisi. Matkustellakin ehtii onneksi vähintään kerran vuodessa opiskelujen lomassa. :) Opinnot on niin mielenkiintoisia, ettei malta jättää joitakin kursseja seuraavaan vuoteen! Toki harjoittelun venyminen kevääseen 2017 ei haittaisi ollenkaan, se oli kuitenkin mun alkuperäinen suunnitelma - kunhan löytyy sitten syksyksy jotain mielekästä tekemistä.

      Poista
  3. Relaa ja nauti siitä opiskeluajasta! :D Pidä vähän taukoa tai etene vähän löysemmällä aikataululla fiiliksen mukaan. Mä ainakin nautin suunnattomasti siitä, ettei tarvitse käydä töissä säännöllisesti 8-16, vaan elämän voi muotoilla semmoseksi kuin itse haluaa tietäen kuitenkin sen, että jossain vaiheessa on "aikuistuttava". Mutta mitä ikinä päätätkin tehdä, niin kyllä sä pärjäät ja elämä vie eteenpäin. :)

    VastaaPoista
  4. Puollan relaamista. AK-kurssit ja gradu on itsessään melkoisia könttiä, että siihen päälle tuutorointisyksy ja kertomasi ainejärjestö/SPOL nakit kuullostaa jo melkoiselta paukulta.

    VastaaPoista
  5. Siis aiot vetää psykologien normaalia laajemmat maisteriopinnot puolessatoista vuodessa, kun tavoiteaika on 2,5 v? Olet toki yksi ahkerimmista opiskelijoista, joita tiedän, ja esim. graduun suurimmalla osalla ei mene sitä laskenallista reilua tuhatta tuntia, mutta silti. Ei gradun kirjoittaminen silti niin helppoa ole, ettäkö se onnistuisi tuosta vaan täysipäiväisten opiskelujen ohella, joten syksyllä aloitettu gradu ei yleensä valmistu jouluksi eikä välttämättä edes seuraavaksi kevääksi. Ei, vaikka tekisi päätoimisesti gradua.

    Ei siinä mitään. Minä puolestani kannustan nopeaan valmistumiseen. Alalla on työvoimapula, joten nuorellekin työntekijälle pitäisi löytyä paikka, ainakin jos on valmis muuttamaan pois Helsingistä. Tai sitten teet ensimmäisen työpätkän jonnekin soveltuvuuskoefirmaan ja sen jälkeen voit perustaa perheen tai ryhtyä jatko-opiskelijaksi tai ihan mitä vaan tulevaisuudelta tahdotkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei gradun tekeminen tietenkään ole simppeliä, eikä mulla oo tavoitteena tehdä sitä puolessa vuodessa valmiiksi. Oon suunnitellut tekeväni sitä vuoden, koska ensi keväänä oleva monimuuttujamenetelmät kurssi tukee gradun tekemistä. Tavoitteena olisi saada gradu harjoitteluun mennessä valmiiksi ja voi olla, että joudun tekemään sitä myös kesän ja vähän harjoittelun aikana. Uskon kuitenkin, että gradun saaminen kasaan onnistuu 1,5 vuodessa.

      Poista
  6. Moi!

    Hei minun pitäisi pikkuhiljaa tehdä se yhteishaku ja tällaista mietin: jos laitan Turun 1.vaihtoehdoksi,ja pääsen soveltuvuuskokeeseen,mutta jos kuitenkin se menee kuitenkin penkin alle.Onko minulla mahdollisuus tällöin päästä 2.vaihtoehtoon (Helsinkiin),jos minulla on tarpeeksi pisteitä?

    En osaa selittää tätä paremmin,mutta toivottavasti ymmärsit:DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kyllä on, vastasin juuri samanlaiseen kysymykseen uusimmassa postauksessa.

      Poista
  7. Mä valmistuin 23-vuotiaana psykologiksi ja hyppäsin siitä suoraan työelämään. Ei kukaan kysellyt ikää ja ihan vakavasti tuntuivat asiakkaat ottavan (tai sitten vain teeskentelivät kohteliaisuudesta). Nuorten kanssa omasta nuoresta iästä tuntui olevan jopa apua luottamuksellisen suhteen luomisessa. Mutta kyllä mä aina välillä sain kommentteja, kun piti viedä johonkin palkkatoimistoon tms. todistusta, ja siellä luki syntymäaika. Ite en koskaan maininnut ikääni, en välttämättä edes jos joku työkaveri kysyi.

    Pääsin suoraan lukiosta opiskelemaan ja tykkäsin käydä kursseja. Tavote ei ollut valmistua niin aikaisin, mutta kurssit loppui kesken. Kävin sitten huvikseni vielä 60 op ylimääräisiä opintoja humanistisesta ennen harjoittelua tappaakseni aikaa. Sitten totesin, että vois olla kiva saada rahaa ja että kait sitä sitten töissä oppii eroon epävarmuudestaan. Oli aika rankkaa alkuun, mutta eiköhän se tästä. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa... Suosittelen hankkimaan kavereita jo valmistuneista/samaan aikaan valmistuvista, niin voi sitten debriefata töiden jälkeen. :)

    Ps. En siis valmistunut Helsingistä, eikä me tunneta. Teki vaan mieli kirjoittaa, koska meitä tosi nuorena valmistuvia on vähän.

    VastaaPoista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)