Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Millainen psykologian pääsykokeen tulisi olla?

Heippa! Tein tänään psykometriikan kotitehtäviä ja yhdessä tehtävässä kysyttiin, että millainen psykologian pääsykokeen tulisi olla ja mitä sen tulisi mitata. Tää oli sen verran jännittävä ja mielenkiintoinen kysymys, että haluisin kuulla myös teidän mielipiteitä siihen. :) Itse ajattelin, että psykan pääsykokeessa tulisi painottaa paineensietokykyä sekä usean asian hallitsemista samanaikaisesti, tilastollista osaamista ja päättelyä, soveltamiskykyä ja psykologian perusteiden hallintaa. Eli aika samoja juttuja, mitä kokeessa nytkin on. :D Ainoa puute mun mielestä on se, että osa nykyisistä "artikkelikysymyksistä" voisi käsitellä psykologian yleisiä käsitteitä ja ilmiöitä, jotka ovat esim. lukiosta tuttuja. Näin voitaisiin varmistua siitä, että hakijoilla on samanlaiset pohjatiedot aiheesta ylipäätään. :) Artikkelikysymyksiä on mun mielestä tällä hetkellä liikaa. Lisäksi mun mielestä tilastojen korostaminen on hyvä asia, koska psyka on oikeesti tiedettä eikä mitään "miltä musta tuntuu" mututuntumalla pohdiskelua.

Toinen asia, mitä pohdin omassa vastauksessani, oli soveltuvuuskokeet. Mä oon ite sitä mieltä, että soveltuvuuskokeita ei tarvita ja niiden puuttuminen onkin meillä perusteltu hyvin. Ensinnäkin pääsykokeet ovat ylipäätään niin iso ja vaativa projekti, että voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että sisään päässeillä on motivaatiota alaa kohtaan, koska on jaksanut tsempata pääsykokeisiin jopa useita kuukausia. Toinen perustelu on se, että psykaan halutaan ominaisuuksiltaan erilaisia ihmisiä, koska asiakkaiden kirjo on yhtä laaja. Olisi siis väärin hakea soveltuvuuskokeissa tietynlaista "psykologin prototyyppiä", koska psykologin tulisi vastata asiakkaan tarpeita myös persoonallisuuden piirteiltään eikä toisinpäin.

Jännittäviä ajatuksia kaikenkaikkiaan, mutta kertokaahan te nyt oman näkemyksenne aiheesta!

Vastauksia innolla odottaen,
Embe

25 kommenttia:

  1. Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä mitä kokeissa tulisi mitata! Mielestäni tämän vuoden uudistus pääsykokeen rakenteeseen oli huono, sillä omasta mielestäni ainakin aiempien vuosien kokeet ovat mitanneet paremmin varsinaista tilastollista osaamista, ja todennäköisyystehtävätkin ovat liittyneet psykologiaan mikä oli hyvä asia. Mielestäni avoin tilastotehtävä mittää paremmin tilastollista osaamista kuin monivalintatehtävät. Soveltuvuuskokeitakaan en kannata. Kävin viime kesänä Turun kokeissa ja totesin heidän etsivän jotain tiettyä ihmistyyppiä, mikä ei ole hyvä asia tällä alalla. Myös ihmettelin sitä millä perustein he valitsivat sinne opiskelijoita, ei tuntunut oikein reilulta ja loogiselta se valinta. Itse pääsykokeisiin opiskelu mittaa tarpeeksi motivaatiota alalle. Kun valinta tehdään vain kirjallisen kokeen pohjalta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi oman ahkeruuden ja osaamisen avulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä samaa mieltä noista todaritehtävistä! Laitoin myös omaan vastaukseen, että olisi mielekästä, jos tilaston tehtävät liittyisivät psykaan, jolloin hakijoilla olisi jokin käsitys siitä, mihin todareita ja tilastoja psykassa tarvitaan. Laskemalla pelitodareita tilastot jää mun mielestä vähän irralliseksi kokonaisuudeksi ja vasta sisään päästyään huomaa, että mitä niillä tilastoilla oikeesti tehdään. Mä tykkäsin vuoden 2012(?) todaritehtävästä, jossa laskettiin jotain narsismin esiintymisen todennäköisyyksiä. Edes tällainen pieni psykaan liittyvä juttu tehtävän yhteydessä tekee siitä heti kivemman. :)

      Poista
  2. Tohon soveltuvuuskokeisiin voisin lisätä vielä sen, että sellaisessa tilanteessa arvioitsijan mieltymykset vaikuttavat siihen, ketkä pärjäävät hyvin soveltuvuuskokeissa. Ainakin jos arvioitsijoita on yksi (tai kaksi), en voi pitää soveltuvuuskokeita kovin objektiivisina. Muutenkin mun mielestä objektiivisuus on tietyissä tilanteissa illuusio. Mutta riippuu tietty, millaiset soveltuvuuskokeet ovat! En tiedä, missä määrin niissä otetaan huomioon ihmisen temperamentti ja tilannetekijät, jotka tietty voi vaikuttaa ihan kirjallisessa kokeessakin, mutta mun mielestä se koe on objektiivisempi. Toivottavasti ymmärrät mun pointin :) Ja kuten sanoit, tälle alalle ei haeta vain yhdenlaisia ihmisiä! Kaikki ihmiset on erilaisia ja esim. asiakkaan olisi tosi vaikeaa löytää psykologi, jonka kanssa kemiat kohtaisivat, jos kaikki psykologit olisivat tosi samankaltaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä ihan oikeessa tossa, että objektiivisuus on illuusio toisinaan. :) Mun mielestä objektiivisuuteen tulisi pyrkiä niin paljon kuin se on mahdollista ja just sen takia en oo mikään soveltuvuuskokeiden fani. Plus oon satavarma, etten koskaan pääsisi soveltuvuuskokeella sisään. :D

      Poista
  3. Oon kyllä vähän eri mieltä tuosta että artikkelikysymyksiä pitäisi painottaa enemmän - tämä saattaisi karsia niitä hakijoita, jotka _eivät_ halua olla työelämässä tekemisissä tilastojen ja tutkimusten kanssa (meinaan siis tutkijan uraa) tai sitten niitä, jotka pystyisivät elämään tilastojen kanssa mutta eivät halua painottaa sitä liikaa, vaan haluavat esim. kliiniseen työhön. Samoin ne, jotka eivät pysty/jaksa/halua opiskella tilastoja kolmea vuotta täysipäiväisesti, että pääsevät sisälle. Itse kuulun näihin ihmisiin, joilla ei olisi ollut varaa opiskella avoimessa tilastoja enkä usko, että olisin yksin voinut oppia pääsykokeessa vaaditut asiat ja päästä sisälle, jos niitä painotettaisiin vielä. Nyt myös niillä on mahdollisuus päästä sisälle, jotka haluavat sitä psykologin hommaa ja painottaa laajaa tietopohjaa ilman tilastotieteen perus- ja aineopintoja.

    Totta, psykologia on kova tiede, mutta musta kaikkien ei tarvi olla kovia tieteilijöitä - ne voitais jättää niille, ketkä osaa ja keitä kiinnostaa. ;) En siis usko, että psykologiasta tulisi yhtään enempää kovaa tiedettä ulkopuolisille sillä, että pääsykokeita muutettaisiin matikkapainotteisiksi - eikä me tarvita kovan tieteen leimaa muilta tieteiltä. Musta tuntuu, että psykan kokeesta tulis matikan tai jopa lääkiksen pääsykoe, jos kovuutta lisättäisiin, ja me ei olla kuitenkaan matiakn eikä lääkiksen opiskelijoita. (tilaston painotus tuntuu myös todella pöljältä, ottaen huomioon että pakollisia tilastoja eikä matikkaa ole kuin mitä, SPSS 2-3op ja tilaston perusteet 5op? ei menisi tasan sen kanssa, että pääsykokeissa +50% olisi tilastoja...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ehkä ilmaissut itseäni kovin selkeästi. :) Tarkoitin siis, että nykyinen 50%+50% suhde on hyvä, mutta artikkeliosuuden voisi rakentaa eri tavalla. Tilastojen painotuksella tarkoitin vain sitä, että pääsykokeesta tosiaan puolet on hyvä olla tilastoja, mutta en itsekään lähtisi tilastotehtävien osuutta nostamaan! Fakta on kuitenkin se, että työelämässä niitä tilastoja ei pääse pakoon missään, vaan ne ovat esimerkiksi pohjana psykologisten testien käyttämiselle ja tulkitsemiselle. :) Ja itseasiassa psykalla tilastoja on muistaakseni 40op (tilastollisten tietojenkäsittelyn peruskurssi, tilaston jatkokurssit 1 ja 2, varianssianalyysi, psykometriikka ja monimuuttujamenetelmät) eli opintoja ajatellen tilastoja on nykyisessä pääsykokeessa hyvä määrä - mun mielestä. :)

      Poista
  4. Aika lailla samoja ajatuksia mullakin on pääsykokeen (Helsinki/Tampere/Turku) sisällöstä. Loogista päättelyä mittaavia tehtäviä pidän hieman kyseenalaisina, vaikkakin niistä saatavat pistemäärät ovat aina olleet varsin pieniä. Kannatan painottamista psykologiaan liittyvään tilasto-osaamiseen. Pelaamiseen yms. liittyviä tilastotehtäviä ehdottomasti maksimissaan yksi ja sekin mahdollisimman yleisellä tasolla, ettei tehtävän tekeminen kaatuisi tuntemattomiin termeihin. Tietysti tarpeeksi erottelevia tehtäviä tulee olla, joissa mitataan sitä, kuinka hyvin hakija pystyy suodattamaan epäoleellista tietoa ja keskittymään tehtävän kannalta olennaisimpiin asioihin, mutta ei koko tilasto-osuutta täyteen tällaisilla.

    Artikkeleiden tulisi olla monipuolisesti eri psykologian aloilta, koska opiskelu on ensimmäisinä vuosina juurikin eri psykologian alueisiin tutustumista, myös niiden, jotka eivät itseä kiinnosta. En näe, että koetta pitäisi mitenkään hirveän radikaalisti lähteä muuttamaan. Tilastojen/artikkeleiden osuus kokeessa on mielestäni ihan hyvässä suhteessa. Ehkä muutaman englanninkielisen artikkelin voisi lisätä artikkelikokoelmaan, koska esim. kurssikirjallisuus on suurimmaksi osaksi englanniksi. Pääsykoemateriaaleihin on nyt myös lisätty tuo Paavilaisen tutkimustyöopas, jonka sisällöstä en nimeä enempää tiedä, mutta kuulostaa ihan pätevältä tulevaisuuden opintoja ajatellen. Ilmeisesti HoloPulkkisen suhteen ollaan sitä mieltä, että se lähtee vaihtoon heti, kun vain parempi teos julkaistaan, mutta että milloin... who knows...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyviä pointteja! Rakenteeltaan nykyinen koe on periaatteessa ihan hyvä, mutta erityisesti tilaston sisältöä voisi muokata tehtävänantojen mielekkyyden kannalta psykamielisempään suuntaan. :D Mulle ei itelle tullu mieleen noin englanninkieliset artikkelit, mutta nyt kuin mainitsit, niin kyllä niitä tosiaan voisi ehdottomasti pari olla! Englanninkielinen materiaali tuntuu kuitenkin varsinkin aluksi (ja vieläkin...) melko raskaalta, niin olis kiva jos siihen olisi saanut jotain kosketuspintaa hakuvaiheessa. :) Tilanne HoloPulkin suhteen on ihan totta, ilmeisesti hyviä tilastokirjoja ei ole ja niitä on vaikea tehdä, mutta uutta tosiaan odotellessa... :D

      Poista
    2. Pakko kommentoida englanninkielisiin artikkeleihin liittyen.

      Mun mielestä englanninkielisten artikkeleiden mukaan tuomisen hakijat eivät olisi enää tasa-arvoisessa asemassa arttikkelikysymyksien suhteen, koska hakijoiden enkun taidot vaihtelevat niin paljon. Toki matikankin taso on eri - mutta mahdollisuus lukea matikkaa on "ääretön" kun taas artikkeleita se kaikille sama viitisen viikkoa. Koen, että suomenkielinen materiaali reilu myös oppimisvaikeuksista kärsivien ihmisten näkökulmasta, jotka saattavat olla jo suomenkielisen materiaalin suhteen erilaisessa asemassa "normaalien" oppijoiden kanssa.

      Toki oppimateriaali on sitten yliopistolla englanniksi, mutta mielestäni sen takia englanninkielistä materiaalia ei pitäisi tuoda pääsykokeisiin juuri eriarvoistumisen takia. Ja vaikka oppimateriaali on englanniksi, on sen ohella suomenkieliset diat ja luennot, eikä tentistä täydy saada niin suurta prosenttia oikein päästäkseen läpi kuin pääsykokeesta.

      Poista
    3. siis ***mutta mielestäni vain sen takia englannikielistä...

      Meinaan, ettei pääsykoemateriaalien pitäisi olla osaltaan enkunks vaan sen vuoksi, että yliopiston kirjat ovat pääosin enkunks. Toiv tajuatte pointin! :-D

      Poista
    4. t. Veera siis, en oo kirjautunut bloggeeriin. Kamala kommenttitulva nyt multa :-D

      Poista
    5. Voi Veera, ajattelin aluksi ihan samaa noista englanninkielisistä artikkeleista! :) Sitten tulin ajatelleeksi niitä, joiden äidinkieli tai vahvin kieli ei ole suomi, ja heidän kannaltaan artikkelit enkuksi voisi olla tasavertaisempi vaihtoehto! Mulle kuitenkin henkilökohtaisesti enkunkieliset tekstit aiheuttaa enemmän stressiä kuin suomenkieliset, joten koko materiaali suomeksi meidän luku-urakan aikana oli henkinen helpotus! Joskus myös enkunkieliset tekstit tuntuvat olevan monitulkintaisempia kuin suomenkieliset. Kerran törmäsin johonkin enkun sanaan, joka tarkoitti suomeksi jotain ja myös sen vastakohtaa eikä asiayhteydestä selvinnyt, kummasta on kyse. Tieteellisistä teksteistä tosin pitäisi selvitä tällaiset asiat..

      Poista
  5. Jos osa artikkelikysymyksistä korvattaisiin yleisillä psykologian tiedoilla (eli juurikin näillä lukiossa opeteltavilla), niin sehän juurikin saattaisi aiheuttaa sen, ettei kaikilla hakijoilla ole samanlaiset pohjatiedot, kaikki kun eivät ole psykologiaa opiskelleet lukiossa yhtä paljon tai välttämättä edes käyneet lukiota ollenkaan. Sen sijaan kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet lukea artikkelit, joten siinä mielessä nykyinen malli on mielestäni ok.

    Tilaston osuudessa voisi mielestäni painottaa enemmän tilastojen tulkitsemista, ei niinkään niiden laskemista. Niiden käsin laskeminen antaa varsin väärän kuvan tilastotieteestä, koska sitä ei todellakaan opiskelujen aikana tehdä. Voi kuitenkin olla, että kokeesta on hankala tehdä tarpeeksi vaikeaa, jos pelkkä tilastojen tulkinta riittää, jolloin koe ei karsisi hakijoita tarpeeksi.

    On myös harhaluulo, että soveltuvuuskokeessa etsittäisiin jotain tietynlaista persoonallisuutta. Tämän voi helposti todeta siitä, että opiskelijoiden joukosta löytyy persoonallisuuksia laidasta laitaan, eikä voi todellakaan sanoa että kaikki olisivat ns. samasta muotista. Sen mitä arviointikriteereistä Turun osalta tiedän, niin soveltuvuuskoe mittaa ainakin vuorovaikutustaitoja, motivaatiota (pelkkä kirjallisessa kokeessa menestyminen ei kerro hirveästi motivaatiosta juuri kyseistä alaa kohtaan - se vain kertoo sen, että olet valmis näkemään vaivaa jonkin opiskelupaikan eteen), reflektointitaitoja ("itsensä tuntemista") sekä sitä, että hakijalla on realistinen kuva siitä minkälaista psykologian opiskelu oikeasti on.

    Soveltuvuuskokeen tarpeellisuutta arvioitaessa kannattaa myös huomioida, että Turku painottaa esim. Helsinkiä enemmän kliinistä puolta. Painotuseroista johtuen on mielestäni hyvä, ettei soveltuvuuskoetta kuitenkaan kaikkialla ole - näin jokainen voi hakea mieleiseensä yliopistoon sen mukaan mitä itse pitää tärkeänä.

    Kokonaisuutena nykyinen pääsykoe on mielestäni varsin hyvällä mallilla, enkä näe syytä siihen mitään radikaaleja muutoksia tehdä, mutta parantamisen varaa toki aina löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä psykan tilastokursseilla lasketaan taas todella paljon käsin, enkä näe siinä mitään haittaa, että pääsykokeessakin tulee osata laskea käsin, sillä eivät ne laskut mitään rakettitiedettä ole. Aikaa vieviä kylläkin, mutta eipä siinä kokeessa tilasto-ohjelmienkaan hallitsemista voida mitata (mikä olisi varmasti paljon hyödyllisempää varsinaisia opintoja ajatellen), joten käsinlaskuilla mennään. Käsinlaskemisen etuna on kuitenkin se, että konkreettisesti näkee mitä lasketaan, mistä arvoista ja miten, sekä esim. miten eri analyysit liittyvät toisiinsa. Mielestäni on tärkeää, että tietää mistä ne tulokset tulevat, jotta ensinnäkin ymmärtää, mitä tutkitaan. Ja mikäs sen parempi keino oppia kuin tekemällä käsin.

      Tulkitsemista yhtään vähättelemättä... :)

      Poista
    2. ...Ja olen samaa mieltä tuosta lukiotiedon sotkemisesta artikkeliosuuteen. Tasa-arvoisempaa on, että kokeessa ei ole suoraan mitään lukiotietoa vaativaa, sillä kaikki eivät ole lukeneet psykaa lukiossa (mukaanlukien minä) ja osalla hakijoista on sen verran aikaa ylioppilaaksi valmistumisesta, ettei lukiotiedoista varmasti ole enää paljoakaan säilössä.

      Poista
    3. Täytyy myöntää ettei henk. koht. kokemusta vielä tilastojen kursseista ole, tyhmänä oletin ettei siellä tarvitsisi käsin laskea. Kyllähän tuo laskeminen myös pääsykokeessa toki kertoo kyvystä oikeasti soveltaa ja ymmärtää tilastoja, joten kai se on nykyisellään ihan hyvä näin. :)

      Poista
    4. Hyviä pointteja kyllä tuosta lukiojutusta! En ite tullut ajatelleeksi sitä, että kaikki eivät ole lukeneet psykaa lukiossa. :) Mut anyway se artikkeliosuus on tosi raskas nykyisessä muodossaan, joten vaikkapa pari englanninkielistä artikkelia vois tuoda siihen jotain uutta mielekkyyttä. :)

      Poista
    5. Hyvin sanottu soveltuvuuskokeista! Mun mielestä ne olisi EHDOTTOMASTI paikallaan tällaisella alalla. Ainakin jossakin muodossa vaikka esim. vähän pienemmässä mittakaavassa. Psykalta löytyy kyllä jonkin verran todella epäsosiaalisia ja "kylmiä" tyyppejä enkä näe, että tällainen olisi sopivaa edes tutkijan ammattia ajatellen, koska siinäkin tarvitaan entistä enemmän ryhmätyötaitoja.. puhumattakaan asiakastyöstä. Olisi mielestäni hyvä, että kaikki psykan opiskelijat olisivat läpäisseet jonkinlaisen soveltuvuustsekkauksen. Toki samanlaista tarvittais myös lääkiksen pääsykokeisiin.

      Poista
    6. Tällainen "kylmyys" ei varmuudella tule ilmi kuitenkaan soveltuvuuskokeissa. Mutta olen itsekin huomannut, että psykalaisten keskuudessa on tällaisia tyyppejä! Meillä saattaa kuitenkin olla erilaiset määritelmät tällaiselle "kylmyydelle".

      Poista
    7. Olis kiva tietää määritelmä tällaiselle epäsosiaaliselle ja kylmälle ihmiselle :P

      Poista
  6. Heippa!

    Oon nyt Avoimen yliopiston psykan kursseilla ja ensi vuonna alkais se tilastokurssi ja sehän on jaettu kahteen osaan, niin onko siitä ensimmäisestä osasta hyötyä? Mitä siellä niin kuin tehdään? Luin Weboodista molempien osien kuvaukset, ja sain sellaisen kuvan, että tokassa osassa laskettais enemmän, vai...? Ilmottautuminen alkaa 18.11. nii pitäisi päättää! :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoa tähän!

      Tuli vielä mieleen, kun katsoin ton sun videopostauksen vinkkeihin liittyen, että miten mun kannattais lukea kun oon nyt noilla kaikilla Avoimen psykan kursseilla ja pitäis vielä lukea pääsykokeisiin? Tällä hetkellä oon kans töissä, mutta se tosin päättyy joulukuussa niin vuoden vaihteessa opiskelu saa koko aikani (mitä nyt käyn myös salilla sen 3-5 krt/vko). Mulla oli jo yksi tentti neuropsykologiasta ja se ei vaikuttanut kauhean vaikealta, mutta hyvin se ei kuitenkaan mennyt, koska ei ollut aikaa lukea, siispä pyrin nyt lukemaan seuraavaan uusintatenttiin (10.12.) joka pv. Neuropsykan kurssi on siis jo päättynyt ja nyt on menossa kehityspsyka, jonka tentti on tosi lähellä tota neuron tenttiä (17.12.).

      Mitä sä tekisit tällasessa tilanteessa? Kannattaisko mun nyt keskittyä noihin tentteihin vai pääsykokeisiin (HoloPulkkiin näin aluksi) vai molempiin? Pelkään, että mulle tulee ylikunto tällasesta kauheesta työmäärästä näin lyhyellä aikavälillä :/ Olin tänä vuonna ekaa kertaa psykan pääsykokeis ja ne ei todellakaan menneet hyvin, varsinkaan tilastojen osalta, mutta psykan on mun intohimo ollut nyt jo pitkään ja mitään muuta en halua, kuin päästä Yliopistoon sitä opiskelemaan. Onko mulla mitään mahiksia päästä sinne? Mulla ei kyllä mikään kiirekkään oo, että jos en tokalla yritykselläkään pääse niin aina voi yrittää uudestaan. Ainakin on sit jo ehtinyt kerää sitä pohjaa sille opiskelulle kun on itse päntännyt asioita :)

      Poista
    2. Moips! Aloitan tosta tilaston kurssista. Eli siinä ekassa osassa käydään tilaston asioita enemmän teorian kannalta ja sillä kurssilla ei lasketa yhtään mitään. Eli jos oot lukenut HoloPulkin ja sulla on jo jotain ajatusta tilastoista ylipäätään, niin suosittelen pelkkää kakkososaa. Eka osa on enemmän johdatusta tilastoihin ylipäätään ja soveltuu enemmän ehkä niille, jotka ei oo aikaisemmin ollut kyseisen asian kanssa tekemisissä. :)

      Jos oot jo kerran tehnyt sen neuropsykan tentin, niin voit toki uusia sen ja keskittyä tällä kertaa niihin asioihin, jotka sulla jäi epäselväksi. Koko aluetta ei kannata missään nimessä kahlata uudelleen läpi, etenkin kun sulla on kehityspsykan tentti tuloillaan myös. Eli neurosta lukisin uudelleen vaikeat ja epäselväksi jääneet asiat+muistiinpanot+tiivistelmät. Enemmän paukkuja laittaisin kehityspsykan tenttiin, vaikka se on asialtaan helpompi hallita. En pidä siis tällä tavalla luettuna mahdottomuutena valmistautua molempiin samanaikaisesti, kunhan muistat, ettei joka sanaan tarvitse takertua. :) Vie aikaa oppia huomaamaan oleelliset asiat englanninkielisistä kirjoista.

      Sun työssäkäynti ei ole mikään ongelma pääsykokeisiin valmistautumisen kannalta. Salilla käyminen on enemmän kuin ok, koska ei ole mitään järkeä istua koko valveillaoloaikaa nenä kiinni kirjassa. :D Onko sulla avoimen puolella kuinka pitkään voimassa opinto-oikeus? Niitä tenttejä voi käydä yleensä tekemässä myös ns. yleisissä tenteissä, joita järjestetään pitkin vuotta. Kannattaa siis ekana ottaa selvää, että miten sun on mahdollista tenttiä niitä kursseja pääsykokeiden jälkeen, jos ne tuntuu häiritsevän tilastotaistoa. :) Ota vaikka tästä jutusta nyt ensin selvää ja mietitään sitten lisää, että miten sun kannattaa noi avoimen kurssit suorittaa. :) Tilaston kurssin käyminen on hyvä idea jokatapauksessa.

      Poista
    3. Helsingin avoimessa ei ole yleisiä tenttipäiviä, vaan tentit voi tenttiä vain tiettyinä päivinä, 3 kpl per kurssi. Eka kerta menee normaaliin kurssikokeeseen ja loput ovat sitten suunnilleen kuukauden välein.

      Poista
  7. Soveltuvuuskokeet puhuttaa nyt kovasti! :D

    Näen soveltuvuuskokeissa aika paljon haasteita, mutta mainitsemasi pointit niitä vastaan eivät musta oikein kestä tarkastelua.

    ”psykaan halutaan ominaisuuksiltaan erilaisia ihmisiä, koska asiakkaiden kirjo on yhtä laaja. Olisi siis väärin hakea soveltuvuuskokeissa tietynlaista "psykologin prototyyppiä” ”

    Eihän soveltuvuuskoe itsessään tarkoita, että siinä etsittäisiin jotain tiettyä persoonallisuuden profiilia. Jo ihan kun katsoo Turun/JKLn/Åbon psykalaisia, huomaa miten kirjava porukka monessa suhteessa siellä opiskelee. Se ei ole persoonallisuus/temperamenttikoe, ja ainakin Turussa tästä ollaan hyvin tietoisia. Tämän joku jo sanoikin, mutta ei voi liiaksi korostaa.

    ”Ensinnäkin pääsykokeet ovat ylipäätään niin iso ja vaativa projekti, että voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että sisään päässeillä on motivaatiota alaa kohtaan, koska on jaksanut tsempata pääsykokeisiin jopa useita kuukausia”

    Mietin, miksi motivaatio niin usein nostetaan sellaiseksi ulottuvuudeksi, jonka perusteella karsintaa on ok tehdä, mutta monia muita ei?

    Soveltuvuuskokeella ei myöskään mitata sitä, kenestä tulee hyvä psykologi vaan ketkä ovat tästä porukasta ne, joilla on tällä hetkellä arvion mukaan parhaat edellytykset _opiskella_ alaa. Kirjallisen kokeen perusteella (ainakin yritetään arvioida) osaamista (johon toki esim. motivaatio vaikuttaa), soveltuvuuskokeella voidaan sen lisäksi arvioida suoraan esim. motivaatiota, paineensietokykyä (ja kykyä toimia paineen alla ihmsten kanssa), usean asian hallitsemista samanaikaisesti, päättelyä, voimavaroja… pelkkä pääsykoemateriaalin osaaminen ja motivaatio ei yksin ole ratkaisevia opintojen sujumisen kannalta.

    Soveltuvuuskokeeseen kuitenkin pääsee se pieni kokeessa menestynein osa, josta joka tapauksessa vain puolelle olisi paikka. En pidä kovin epäoikeudenmukaisena, että sen muutaman koepisteen/desimaalin (miten paljon siellä todella on eroa osaamisessa, kun liikutaaan jo muutenkin varsin korkeissa pistemäärissä ja jo desimaalien erot ovat ratkaisevia?) sijaan erottelu tehdäänkin soveltuuvuslähtökohdista.

    Nähdäkseni soveltuvuuskoe ei ole sen epäreilumpi kuin kirjallinenkaan koe. Toki soveltuvuuskokeiden avoimuudesta ja objektiivisuudesta on syytä keskustella.
    Yleisesti ottaen tieteen objektiivisuuspyrkimyksestä olisi syytä keskustella psykologiassakin enemmän! Onko objektiivista tapaa mitata asioita edes olemassa? Voiko esimerkiksi kulttuurista irrottautua objektiiviselle tasolle? Feministisellä tieteenkritiikillä on asiaan muutamia hyviä kommentteja ja suosittelen lämpimästi perehtymään! :)

    Voidaan myös miettiä, että varsinkin kliinisessä psykologin työssä, onko paras opiskelija se joka osaa sisällön tarkimmin vai olisiko syytä miettiä myös muita ulottuvuuksia? Tämä kun on kuitenkin ammatti, jossa persoonaa käytetään asiakastyössä työkaluna. Kaikenlaiset persoonat ovat yhtä hyviä, tärkeämpää on kyky löytää omat vahvuudet ja voimavarat, ts. itsetuntemuksen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Tästä syystä esim. reflektiokyvyn ja itsetunnon arviointi soveltuvuuskokeessa on mielestäni varsin perusteltua.

    Yliopistoilla on varmasti perusteet opiskelijavalinnoilleen ja painotusalueilleen, onneksi tämä moninaisuuden rikkaus! :) Huh, toivottavasti en suoltanut mitään aivopieruja näin aamutuimaan. :D

    VastaaPoista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)