Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ammattikäytäntöä

Heippa! Tällä viikolla olin rohkea ja päätin suorittaa psykologiroolini pois alta ammattikäytäntökurssilla. Kurssilla on siis tarkoitus harjoitella asiakaskohtaamisia niin, että jokainen opiskelija on kerran psykologi ja kerran asiakas. Haastattelut kestävät (onneksi) vain 20 minuuttia, mutta jännitin omaa psykologivuoroani älyttömästi. :D Haastattelutilanne videoidaan ja haastattelijan tulee katsoa se vielä loppukommentteineen ja palautteineen läpi kotona. Katsoin juuri omani ja päätin siksi tulla avautumaan tänne.

Ensinnäkin se tilanne on jotenkin tosi outo ja jännittävä. Vaikka mun "asiakkaana" oli tuttu ja turvallinen kurssikaveri, niin silti jänskätin koko haastattelua. Helpompaa suorituksesta ei tietenkään tehnyt se, että koko muu luokka eli noin kymmenen ihmistä tuijottaa haastattelua ja arvioi sitä! Mulla oli kuitenkin suhteellisen helppo tapaus (jos niin voi sanoa): lukiolainen, jolla oli koulu-uupumus. Siitä sitten piti lähteä liikkeelle ja nämä pohjatiedot kuulin siis paria minuuttia ennen itse koitosta. Otin asiakkaan sitten vastaan, esittelin itseni ja koitin saada homman pyörimään. Itse tilanteessa musta tuntui siltä, etten saanut mistään ajatuksesta kiinni, asiat vain pyöri käsittämättömänä kaaoksena päässä ja en tainnut kuunnella asiakasta ollenkaan. Tunnuin myös juoksevan kysymyksiä eteenpäin enkä antanut itseni enkä asiakaskaverini hengähtää ollenkaan. Haastatteluun mahtui myös yksi jäätyminen ja äärimmäisen nolo tulkinta: "...Olisitko sä rentoutuneempi jos et olisi noin stressaantunut?" Hyvä minä, tuleva psykologi.

Sain kuitenkin jälkeenpäin hyvää palautetta rauhallisuudestani(?!) ja vuorovaikutuksen toimivuudesta. Kysymykset oli myös pääosin hyviä, mutta osa liian yksityiskohtaisia. Tähän väliin voisin huomioida, etten viitsi paljastaa erilaisia kysymyksenasetteluja ja muita "tekniikoita", koska en tiedä onko se ihan ok. Pysytään siis tällaisella yleisellä tasolla. :) Asiakas ei kuitenkaan mennyt rikki ja mä en itse mokannut koko tilannetta.

Katsottuani videon, huomasin, ettei se näyttänyt ulkopuolisen silmin läheskään niin kaoottiselta kuin musta tuntui! Asia eteni jotenkin loogisesta, vaikka osa kysymyksistä oli vähän huonoja ja ei keskittynyt ihan pääasiaan. Näytin videolla myös ihan haudan vakavalta ja se ihmetytti mua aika paljon. Johtui varmaan jännityksestä, mutta olisi kiva olla jatkossa luonnollisemman ja enemmän oman itsensä näköinen. Kaiken kaikkiaan opin haastattelusta ihan hirveästi ja muutenkin kurssilla on oppinut paljoa kaikkea sellaista, mitä ei voi kirjasta lukea! Tuntuu oudolta harjoitella psykologin ammattia ihan käytännössä, kun on tullut tähän asti luettua vain kirjoja. En kyllä olisi varmaan koskaan mennyt tällaiseen tilanteeseen vapaaehtoisesti, joten on hyvä, että meillä on ammattikäytäntöä paljon. Ehkä mä uskaltaudunkin myös maisterivaiheen kursseille, vaikka ensin ajattelin, että täytyy kerätä rohkeutta muutama vuosi. :D Joskus nekin tilanteet on pakko kohdata. Anyway, mulla on jäänyt ihan hyvä mieli tosta kurssista, kun siellä on tosi hyvä ja kannustava ryhmähenki. :) Muutama kerta on vielä jäljellä ja toivottavasti opin niistäkin paljon lisää.

Pieni toivon kipinä saattoi herätä siitä, että ehkä en ookaan mikään toivoton tapaus, vaan mustakin voi joskus tulla laillistettu psykologi. Hommaa pitää kyllä harjoitella ja uskoa enemmän itseensä. Yritän myös muistaa, että psykologitkin ovat vain ihmisiä, joten se on ihan okei mokata välillä ja sen voi korjata. Ei asiakas siitä rikki mene jos latelenkin vahingossa tuollaisia "ei varmaan stressaa jos on rentona" aivopieruja.


Ammatti-ihmetyksin,
Embe

9 kommenttia:

  1. Tätä oli mielenkiintoista lukea! En jotenkin ole edes ajatellut, että psykassa harjoitellaan asiakastilanteita, vaikka onhan se nyt näin jälkeenpäin ajateltuna aika ilmiselvää :D Jotenkin absurdia, varsinkin kun itsellänkin on vielä sisäänpääsy (toivottavasti joskus) edessä! Mutta varmasti noissa kehittyy mitä enemmän harjoittelee, tottakai aluksi on aina outoa ja jännittävää. Et varmasti ole toivoton tapaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ajattelinkin, että on hyvä kirjoittaa nyt opiskelujen tästä puolesta, kun siihen on päässyt itsekin tutustumaan. Varmaan teistäkin kiva kuulla muitakin kuin tilastojuttuja ja tentti-ihmetyksiä!

      Poista
  2. Jännää! Tilanteesta tekee varmaan oudomman se, että se on tekaistu eikä aito asiakastilanne. Mutta mäkin oon varma siitä, että sä et tosiaan ole toivoton tapaus! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! Tästä se varmaan sitten lähtee liikkeelle... ;)

      Poista
  3. Vau kuulostaa tosi mukavalta kuitenkin, että tuotakin harjoitellaan, ja virheiden tekeminen tuollaisessa tilanteessahan on vain hyvä ja kehittävä asia, ja muidenkin tilanteista saa varmasti paljon irti. Ihanaa vastapainoa tämä kun enimmäkseen olen viimeaikoina seurannut instagramiasi ja sieltä jäänyt jokseenkin päälimmäisenä ne tilastot mieleen ja niiden paljous. Onko psykologian opinnoissa oikeasti nuin hurjasti tilasto-opintoja vai oletko valinnut niitä jokseenkin erityisen paljon?

    Blogin puolta en ole hetkeen uskaltanut lukea, ettei pääsykoe ahdistukset iske kun itsellä ei vielä ole ollut aikaa aloittaa lukemista, mutta pian pääsen onneksi nuiden sun tsemppi/neuvopostausten pariin kun työt loppuu ja voin uppoutua Holo-Pulkin ihmeelliseen maailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moips! Tilastot saattavat nyt painottua Instassa, koska oon töissä siellä yhdellä tilaston kurssilla ja mulla on menossa yksi psykan tilaston kurssi, joka vaatii paljon aikaa. :) Helsingissä tilaston opintoja on kyllä reippaasti, mutta niitä ei kannata kuitenkaan pelätä, niihin saa hyvää opetusta. Sitä paitsi, pääsykokeen selättämisen jälkeen mikään ei tunnu mahdottomalta! Mä oon ite käynyt muutaman ylimääräisen tilaston kurssin, mutta tosiaan viime viikkojen päivitykset on ihan psykan kursseja, joita on nyt ollut syksyllä kummassakin periodissa yksi. Tsemppiä HoloPulkin aloittamiseen! :)

      Poista
  4. Hei! Opiskelen ensimmäistä vuotta psykaa, ja nyt kiinnostaisi jo tulevaisuuden suunnittelu. Ainoa ongelma on, että en ole googlettamalla löytänyt kauheasti tietoa. Olen erityisen kiinnostunut kognitiivisesta psykologiasta, erityisesti kielten oppimisesta, kaksikielisyydestä jne. Osaatko kokeneempana psykologian opiskelijana sanoa, 1) Mihin ammatteihin kyseisistä opinoista voisi suuntautua 2) mistä yleensäkin voisi löytää tietoa mahdollisista ammateista psykologian eri aloilla ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mä en ihan hirveästi kognitiivisen psykologian suuntauksista tiedä, mutta sen verran voin sanoa, että monet sitä puolta lukeneista päätyy tutkijoiksi. Toisaalta taas nuo aiheet, jotka sua kiinnostaa, niin niitä voisi soveltaa varmasti myös kuntoutuspuoleen, esimerkiksi lapsille, joilla on vaikeuksia kielen oppimisessa. Nää olis ehkä ne kaks isointa suuntausta, jotka tulee ekana mieleen. Mä en oo hirveästi löytänyt ainakaan netistä tietoa sovellusaloista ja eri ammateista. Kannattaa osallistua aktiivisesti ainejärjestön järjestämiin tapahtumiin, esimerkiksi ekskuille ja muihin työelämästä kertoviin tapahtumiin. :) Mun kokemuksen mukaan niistä saa parhaiten tietoa irti! Toki infoa eri ammateista tulee opintojen edetessä, kun luennoilla on vierailevia luennoitsijoita ja erityisesti ammattikäytäntökursseilla maisterivaiheessa tulee tutustuttua eri ammattisovelluksiin. :) Toivottavasti osasin vastata edes osittain sun kysymykseen! Tsemppiä opintoihin!

      Poista
    2. Psykologin mahdollisista ammateista on myös hyvin kirjassa "psykologin ammattikäytännöt", kannattaa vilkuilla! :-)

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)