Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mitä psykan opiskelu oikeasti on?

Heips! Joku olikin joskus pyytänyt postausta siitä, mitä psykalla oikeasti opiskellaan. Olin ehtinyt painaa postaustoiveen esitietoiseen asti, mutta maanantaina ruotsin tentissä asia nousi taas pintaan. Kirjoitin (surkeaa) referaattia psykologin työstä ja siitä tuli mieleen, että voisin nyt seuraavaksi kirjoittaa psykan opiskelusta ja opintojen sisällöstä tänne. Tuomiota tentistä ei ole vielä tullut ja nyt aloittelin Ammattikäytöntö I -kurssin alkutentin kirjaa. Mutta siis, mitä psykalla oikeasti opiskellaan (Helsingissä)?

Perusopinnot

Perusopinnot koostuvat viidestä kurssista: Kehityspsykologia I, Neuro- ja Kognitiivinen psykologia I, Persoonallisuuspsykologia I, Kliininen psykologia I ja Psykologisen tutkimuksen perusteet. Nämä perusopinnot ovat kaikille yliopistoille yhteiset. Asia on osittain samaa kuin lukiossa, mutta näkökulma tieteellisempi. Näitä opintoja suoritetaan siis fuksivuonna. 

Aineopinnot

Aineopinnot ovat ikäänkuin jatkoa perusopinnoille. Kehityspsykologiasta, neuropsykologiasta, kognitiivisesta psykologiasta, kliinisestä psykologiasta ja persoonallisuuspsykologiasta on kaikista yksi pakollinen jatkokurssi (neurosta itseasiassa kaksi). Aineopinnoissa syvennytään enemmän aiheeseen, kun perusopinnot ovat usein enemmän pintaraapaisu aihealueen teemoihin. Lisäksi Helsingissä suoritetaan Havaintopsykologia I -kurssi, joka käsittelee aika paljon samoja asioita, kun neuron ykköskurssi. Aineopintoihin kuuluu myös Ammattikäytäntö Ia kurssi, jota aloittelen nyt syksyllä. 

Metodiopinnot

Eli siis pahamaineiset tilaston kurssit. Heti ekana vuonna pääsee treenailemaan SPSS:n käyttöä Tilastollisen tietojenkäsittelyn peruskurssin siivittämänä ja heti sen jälkeen keväällä treenailemaan unohtuneita(?) pääsykoeasioita kahdelle valtsikan tilastotieteen jatkokurssille. Tämä lisäksi ekana vuonna tehdään myös pieni harjoitustyö, joka aiheuttaa huomattavaa psyykkistä kuormitusta ja Matlabin kiroamista alimpaan helvettiin. Toisena ja kolmantena vuonna päästään jo enemmän tosi toimiin Varianssianalyysin ja Psykometriikan kanssa. Lisäksi kakkos- tai kolmosvuonna tehdään isompi ja vaativampi harjoitustyö, joka kestää koko vuoden. Harjoitustöiden aiheen pörräävät havainto- ja kognitiivisen psykologian ympärillä. Maisterivaiheessa pakkaa sekoitetaan vielä lisää Monimuuttujamenetelmillä. Fuksivuoden jälkeen metodiopinnoissa käytetään SPSS:n lisäksi myös R:ää ja Survoa. 

Kieliopinnot

Yliopisto-opintoihin kuuluu pakollisena virkamiestasoinen ruotsi ja englanti, kumpainenkin kolmen opintopisteen arvoinen. Näiden lisäksi tulee suorittaa myös puheviestinnän kurssi ja ennen kandia pitää käydä Tieteellisen kirjoittamisen kurssi. Näiden lisäksi voi toki halutessaan opiskella muita kieliä, mutta yllämainitut kurssit ovat siis niitä pakollisia. Tähän väliin voisin vielä mainita TVT (eli tieto- ja viestintätekniikan?) ajokortin, joka tulee myös suorittaa ennen kandia. Siinä tehdään koe, jolla katsotaan, että tietokoneen käyttö on tarpeeksi hallinnassa. Myös HOPSia eli henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tulee tehdä.

Sivuaineet

Psykalla on kaksi sivuainetta. Ensimmäisen tulee olla vähintään 25 opintopistettä jostain muusta kuin psykasta. Sosiaalipsykologia, sosiaalitiede, antropologia, sukupuolen tutkimus ja timanttinen tilastotiede ovat esimerkkejä mahdollisista sivuainekokonaisuuksista. Periaattessa voi käydä minkä tahansa sivuainekokonaisuuden, mutta olis tietysti mielekästä, jos se sopis jollain tasolla yhteen psykan kanssa. Toinen sivuaine voi olla 25 opintopistettä psykan valinnaisia opintoja tai sitten saman verran taas jotain muita opintoja. Monet ainakin Helsingissä kyllä käy psykan valinnaisia toiseksi sivuaineeksi. JOO-hakemuksella voi hakea sivuainekokonaisuutta muistakin yliopistoista.

Valinnaiset ja syventävät opinnot

Kun pakollisek kurssit on käyty pois alta, voi siirtyä herkullisiin syventäviin opintoihin. Valinnanvaraa on runsaasti: jokaisesta perusopintojen ja aineopintojen aihepiiristä löytyy useampi syventävä kurssi. Näiden lisäksi voisin mainita myös liikennepsykologian, yhden kriminaalipsykologian kurssin, työ- ja organisaatiopsykologia ja tilastoseminaarit. Syventäviin opintoihin kuuluu myös muut Ammattikäytäntö kurssit, joilla harjoitellaan psykologin työtä. Koko opiskelun kruunaa puolen vuoden harjoittelu, jonka takia koko suunniteltu opiskeluaika venyy viiteen ja puoleen vuoteen normaalin viiden vuoden sijaan.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa samaa, mitä siinä ruotsin referaatin kohteena olevassa tekstissä sanottiin. Psyka on oikeasti TIEDETTÄ siinä missä luonnontieteetkin. Luokiossa kuva psykasta on ehkä enemmän sellainen, että siihen liittyy lähinnä tunteiden käsittelyä ja niistä puhumista. Tilaston opinnot tulee monille isona yllätyksenä, mutta niitä kursseja suorittaessa huomaa oikeasti metodiosaamisen tärkeyden tutkimusta tehdessä. Tekstissä myös eräs psykologi kertoi luulleensa, että psykan opiskelu on jotenkin "boheemia" ja kivaan mutu-tuntumaan perustuvaa, mutta yllättyi huomatessaan sen tieteellisen otteen, mikä opiskelussa on koko ajan mukana. Me psykalaiset ollaankin ylpeitä siitä, että ollaan vahvoilla tilastojen kanssa ja ymmärretään psykaa "pintaa syvemmältä" eikä sorruta niihin "sä varmaan analysoit mua koko ajan ja tiät mitä mä ajattelen" puuduttaviin vitseihin, mitä kuulee aina, kun kertoo opiskelevansa psykaa. :D Psykologi ei ole meedio vaan psykologian maisteri, jolla on vankka teoriapohja tilasto-osaamisen ja käytännön kokemuksen lisäksi.


Psykan opiskelua hypettäen,
Embe

22 kommenttia:

  1. Kiva postaus! :)
    Ihan mielenkiinnosta kysyn että mikä on tähän mennessä ollut lempikurssisi / mielenkiintoisin kurssi? Vai onko kaikki ollut yhtä kivaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kuinka vaikea kysymys! Ekana mieleen nousi Kliininen psyka II ekasta periodista. Sen lisäks tykkäsin paljon neuro kakkosesta ja käyttäytymisgenetiikasta. Tilaston kurssit on kans ollu kivoja ja ootan innolla ens vuoden Varianssianalyysia ja Psykometriikkaa. :)

      Poista
  2. Jos avoimessa suorittaa perusopinnot niin pääseekö sitten siis suoraan hyppäämään aineopintoihin?

    VastaaPoista
  3. Niin ja vielä se piti lisätä että voiko avoimessa suorittaa vaan osan noista perusopinnoista eikä kaikkia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos avoimessa on suorittanut kaikki perusopinnot, niin pääsee suoraa aineopintoihin, koska ne perusopinnot saa hyväksiluettua. :) Avoimessa on mun käsittääkseni mahdollista suorittaa vaan osa niistä opinnoista, kannattaa maksuasioita tiedustella niiltä tarkemmin. Oletus siellä taitaa meinaan olla, että porukka suorittaa sen kokonaisuuden.

      Poista
    2. Pari vuotta sitten oli ainakin 50 e/kurssi (5 op), jos suoritti vain yksittäisiä kursseja. Perusopintokokonaisuus taisi maksaa 200 e (sisältää 5 kurssia).

      Poista
  4. Miten muistiinpanot tehdään luennoilla? Onko järkevintä roudata läppäriö mukana ja käyttää sitä vai toimiako perinteinen luentolehtiö ja kynä? Vai molemmat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kumpaa menetelmää tahansa voi käyttää. :) Suosin ite perinteisiä muistiinpanoja, koska en jaksa raahata läppäriä mukana, mutta monet kyllä naputtelee tekstin koneellakin. Kannattaa varmaan kokeilla molempia ja valita se kumpi on itelle parempi! Osa ei tee muistiinpanoja ollenkaan.

      Poista
  5. Heips! Oon koittanu tutkia eri yliopistojen sivuilta mitä psykan koulutusohjelmissa painotetaan, mutta en oo löytänyt oikein mitään! Joten mietin että eroaako Helsingin, Tampereen ja Turun psykan opiskelu merkittävästi toisistaan??? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Infoa tuosta asiasta ei taida kauheesti mistään löytyä. Villejä huhuja toki liikkuu siitä, että Helsingissä opiskellaan pelkkiä tilastoja ja Turussa kliinistä. Helsingissä on tosiaan enemmän tilaston kursseja kuin Tampereella tai Turussa. Tampereella puolestaan opiskellaan 20op pakollisena yhteiskuntatieteiden opintoja "ykyjä", koska psyka kuuluu siellä yhteiskuntatieteelliseen. Turun painotuksista en oikeastaan tiedä mitään.

      Pääosin peruskurssien tarjonnassa ei ole eroja. Helsingissä taitaa tosin olla laajin valikoima syventäviä kursseja (kai). Jos tutkijaksi haluat, niin silloin suosittelisin tosiaan Helsinkiä, mutta muuten uskoisin kaikista kolmesta yliopistosta löytyvän mielin määrin kursseja kaikista aihealueista. :) Jokaisesta yliopistosta valmistuu kuitenkin yhtä hyviä psykologeja, joten näiden "painotusten" mukaan, jotka siis ovat tosiasiassa enemmän mutu-tuntuman pohjalta kehiteltyjä, ei kannata opiskelupaikkaa valita. Voisin siis sanoa, että yliopistojen painotuksissa oleellisen kurssien ja psykologiksi valmistumisen kannalta ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa. ;)

      Poista
  6. Heippa!

    Ensiksikin kiitti tosi hyvästä blogista! :) Ja toiseksi, tässä sulle vähän kysymyksiä:

    Oon tämän kevään abi ja oon suunnitellu hakevani ens keväänä lukemaan psykaa yliopistoon. Mutta ongelma onkin, että mihin yliopistoon...

    Tällä hetkellä mua kiinnostais kolme tosi erilaista psykologian "erikoisalaa" (vai miksi niitä ikinä sanotaankaan): koulupsykologin työ, neuropsykologia ja oikeuspsykologia. Olin jo ajatellu hakevani Itä-Suomen yliopistoon ja siellähän pystyis vissiin aika hyvin erikoistumaan koulupsykologin ja varsinki oikeuspsykologian suuntaan (oon ymmärtäny että se on ainoa yliopisto Suomessa jossa voi lukea oikeuspsykaa sivuaineena?). Mutta nyt oon pohtinu että mitä jos haluaisinki erikoistua neuropsykaan, olisko se ihan mahdotonta siellä? Kuinka helppoa on saada esim. JOO-oikeudet tms.? Käsittääkseni ainaki Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa painotetaan neuropsykaa, mutta onko ne painotukset niiin isot yliopistojen kesken, eli voiko muissaki yliopistoissa painottua neuropsykaan?

    Muutenki haluaisin kuulla koulupsykologin, oikeuspsykologin ja neuropsykologin töistä, jos vaan osaat kertoa. Millainen työllisyystilanne on, minkälaista työ on ja mitä vaan. Tietenkään sulla itellä ei oikein oo kokemusta nuista töistä mutta ootko kuullu jostain? :) Oon käsittäny, että psykologian maisteri ei voi toimia neuropsykologina vaan siihen tarvii erityisen koulutuksen, miten se käytännössä toimii? Maksaako se ja onko sinne vaikea päästä? Ja oon ymmärtäny, että siihen koulutukseen päästäkseen pitää olla neuropsykasta työkokemusta, mutta miten se on mahdollista jos niitä töitä ei voi tehdä ilman sitä koulutusta?

    Tää oli nyt vähän sekava viesti mutta oisin kiitollinen jos vastaisit siitä huolimatta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin siis että tämän kevään _ylioppilas_, eli pääsin keväällä ylioppilaaks ja nyt pidän nyt välivuoden. Ei ollu mikään olennainen asia mutta piti korjata. :D

      Poista
    2. Moikka! Mä yritän vastailla sun kysymyksiin parhaani mukaan. :D Mulla ei tosiaan itellä oo työelämästä mitään kokemusta ja tietoakin tosi heikosti. Mutta toivottavasti saisit näistä vastauksista jotain irti. :)

      Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että Joensuu on tosiaan ainoa yliopisto, joka tarjoaa sivuaineena oikeuspsykan sivuaineopintoja. JOO-opinnon hakeminen ei kuitenkaan oo kovin vaikeaa. Kriteerinä haulle on ensimmäinen JOO-opinto-oikeuden hakukerta ja haettavan opintokokonaisuuden sisällyttäminen sivuaineeksi. Eli jos sulla on nää asiat kunnossa, niin mä en näe mitään estettä sille, mikset saisi opinto-oikeutta. :) Mä laitoin ite vielä perusteluihin, että haluan mahdollisesti tulevaisuudessa työskennellä sillä alalla. Ilmeisesti noiden opintojen kanssa pitää suorittaa joku oikeustieteen peruskurssi. Mä en oo löytänyt asiasta tarkeempaa infoa, mutta aiemmin noita opintoja suorittaneet ovat näin kertoneet. Oikeuspsyka on vasta nouseva ala Suomessa, mutta ulkomailla se on vähän isompi juttu. Suomessa tehdään kuitenkin nyt aika paljon tutkimusta alaan liittyen, koska sitä ei oo aikaisemmin kai tutkittu hirveesti. Mä näkisin oikeus- ja kriminaalipsykan (ihan siis mutu-tuntumalla) sellaisena tulevaisuuden alana, mikä ei nyt ole mikään iso ja suosittu juttu, mutta varmasti nousee lähivuosina.

      Neuropsykaa on tarjolla mun mielestä ainakin Helsingissä ja Tampereella (todennäköisesti myös Jyväskylässä) runsaasti. Noita kursseja voit tutkailla yliopistojen Weboodeista löytyvistä opinto-oppaista ilman, että palveluun tarvitsee kirjautua. Weboodit löytyvät ihan googlaamalla yliopiston nimen ja Weboodin. :) Helsingissä neuron kursseja on tyrkyllä ainakin viisi. Lisäksi löytyy kognitiivisen psykan kursseja, jotka ainakin osittain liittyvät myös neuroon. Joensuusta ei välttämättä löydy niin paljon neuroa (en siis oo varma), siellä kai painotetaan pikkuisen enemmän työ- ja organisaatiopsykologiaa. Neuro on yksi suosittuimista psykan "suuntauksista" ja sillä alalla riittää kanssa varmasti töitä ja tutkittavaa.

      Psykalla ei oo varsinaisia "koulupsykologia" kursseja. Jos koulupsykologin ammatti kiinnostaa, niin kannattaa varmaan lukea kliinistä ja kehityspsykaa hieman ekstraa. Koulupsykologeista on suorastaan pulaa, joten sillä alalla työllisyystilanne on tosi hyvä. Nyt tuli ilmeisesti joku lakimuutos, että kuntiin pitää palkata enemmän koulupsykologeja, joten töitä on varmasti tarjolla! Yleisesti ottaen psykologien työllisyystilanne on tosi hyvä ja työttömiä psykologeja on käytännössä ehkä kourallinen.

      Tosiaan, jotta saa neuropsykologin "tiettelin" pitää käydä erikoiskoulutus, jolloin susta tulee psykologian lisensiaatti. Ennen tätä koulutusta pitää tosiaan olla töissä ja on mahdollista työskennellä neuron alla, mutta et voi toimia neuropsykologina eli ikään kuin sen homman "johtajana". Vaikea selittää, mutta siis neuropsykologi on tosiaan ton erikoiskoulutuksen käynyt henkilö ja ikään kuin muiden neurolla työskentelevien psykologien "pomo". Mä selitän nyt todella huonosti ja tää varmaan kuulostaa siltä, että muut neurolla työskentelevät psykologit ei olis mitään, mutta ei asia niin oon. :D Erikoiskoulutus kestää muistaakseni kolmisen vuotta. Muita erikoistumisaloja on terveyspsykologia, psykoterapia, kehitys- ja kasvatuspsyka (tää olis varmasti hyödyllinen koulupsykologille!) sekä työ-ja organisaatiopsykologia. Mun mielestä erikoistumiskoulutus ei maksa tai ei maksa ainakaan siinä määrin kuin psykoterapeutin koulutus, mutta en mee vannomaan tästä asiasta. Mä en suoraan sanottuna tiedä, onko koulutukseen vaikea päästä, mutta toisaalta jos on päässyt jo opiskelemaan psykan maisteriksi, niin eiköhän pääsy myös erikoistumiskoulutukseen onnistu! Mä ainakin koen koulutuksen hyödyllisenä ja aion ehkä itekin joskus suorittaa sen.

      Poista
    3. (Pitää jatkaa toiseen kommenttiin, kun Blogger herjasi mun liian pitkää vastausta. :D)
      ...
      Mitäs muuta voisin sanoa noista aloista? Oikeuspsykasta tosiaan vielä sen verran, että sillä alalla tehdään paljon tutkimusta, mutta sen lisäksi voi toimia esimerkiksi vankilassa psykologina tai sitten antaa asiantuntijalausuntoja (tai vastaavia näkökulmia) oikeudessa. Niin ja tietysti mielentilatutkimuksista voi antaa myös lausuntoja. Neuron puolella voi kans tehdä tutkimusta ja sitten ihan työskentelyö asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi psykologi voi tehdä testejä asiakkaalle ja suunnitella muun tiimin kanssa asiakkaan kuntouttamista.

      Toivottavasti sait näistä höptellyistä vastauksia edes osaan kysymyksistä! Laita ihmeessä lisää kommenttia jos sulle tulee muuta kysyttävää. Tsemppiä välivuoden viettoon ja tietysti ensisijaisesti pääsykoeurakkaan. :)

      Poista
    4. Paljon kiitoksia perusteellisesta ja pitkästä vastauksesta, tästä oli suuri apu! Jään seurailemaan tätä sun blogia jatkossaki ja kyselen lisää jos tulee kysyttävää, nyt ei ainakaan tuu mitään mieleen. Kiitti myös tsempeistä ja tsemppiä sulleki opintoihin ja kaikkeen muuhun! :))

      Poista
  7. Hei! Miulla on edessä taas uusi välivuosi, tänä keväänä sisäänpääsy ei ollut kaukana (kävin turun soveltuvuuskokeissa). Harkitsen nyt jos ottaisin psykan perusopinnot avoimessa. Omalla paikkakunnallani järjestetään avoimen opetusta jotka suoritetaan itä-suomen yliopistoon, mutta opiskelemaan haluaisin kuitenkin hki/tre/tku. Eli luetaanko ne opinnot kuitenkin hyväksi vaikkapa helsingissä vaikka ne on suoritettu muuhun yliioistoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Perusopinnot ovat kaikille yliopistoille yhteisiä ja jos avoimen psykan perusopinnot noudattavat sitä linjaa (kuten pitäisi), niin saat opinnot hyväksiluettua. :) Itsekin suoritin perusopintoja Tampereen avoimessa ja hyväksiluin ne Helsinkiin ilman mitään ongelmia. Joensuusta ja Jyväskylästä en oo ihan varma, mutta uskon, että siellä on ihan samanlaista opetusta tarjolla kuin Tre/Hki/Tku. Asia kannattaa kuitenkin vielä varmistaa soittamalla opintotoimistoon tai avoimen palveluun. :) Lyhyesti siis 100% varmuudella Tampereen, Helsingin ja Turun opinnot avoimessa saa hyväksiluettua näissä kolmessa yliopistossa.

      Poista
  8. Olen tässä viimeaikoina harkinnut psykan hylkäämistä kokonaan, koska pääsykokeet ovat kahden yrityskerran jälkeen tuntuneet ylitsepääsemättömän vaikeilta. Noi metodiopinnot kuulostaa sen verran helvetillisiltä harjoitustöiden suhteen, etten tiedä onko mun mitään järkeä enää edes yrittää ainakaan Helsinkiin. Jyväskylän suhteen sisälle pääseminen ei ole yhtään sen helpompaa, koska joudun hakemaan koepistekiintiössä, mutta saamassani kirjeessa mainittiin, että samoille pistesijoille jääneiden kesken karsinta silti suoritettiin huomioiden ylioppilaspisteet, joten mun olis pitäny saada täydet pisteet, jotta ylioppilaspisteiden kera olisin saavuttanut minimiyhteispistemäärän, jolla olisi päässyt sisään. Eikä sekään olisi taannut opiskelupaikkaa, koska soveltuvuuskokeissa jokin olisi voinut tyssätä. En tiedä mitään muuta tiedekuntaan jonne olisin halunnut yhtä kovasti, mutta matematiikka taitaa tulla esteeksi. Tuntuu jotenkin epäreilulta koska olen kuitenkin avoimessa saanut psykan perusopinnoista ja tilastotieteen kursseista 4-5 arvosanoiksi, mut psykan pääsykoe on liian kammottava. Ei pitäisi kai luovuttaa, mutta musta tuntuu vahvasti siltä, etten sovellu opiskelemaan psykaa.

    Mutta toki ymmärrän tilastojen tärkeyden psykassa ja kenties kykenemättömyyteni niihin on merkki siitä, etten ole oikealle alalle hakeutumassa. Hankala hyväksymisprosessi edessä sille, että hakukohdetta on pakko vaihtaa varsinkin kun en tiedä mihin sitä hakisi ensi vuonna. Sosiaalipsykologia vaikuttaa pelkältä "vitsiltä", jos sitä pääaineena opiskelisi. AMK:ssa ainoa ala johon väkisin saan kiinnostuksen väännettyä on sairaanhoito ja näyttää siltä, että nyt on pakko hakea syksyn yhteishaussa ainenkin sinne. Ehkä musta tulee samanlainen kammottava työtään vihaava hoitaja joihin olen itsekin törmännyt, jos siis pääsen sinnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin vastata tähän itsekkin jyväskylän kokeessä käyneenä. Muistaakseni alin pistemäärä jolla pääsi soveltuvuuskokeeseen oli tänä vuonna 49 tjsp(koepistekiintiö), ja koska monella hakeneella oli sama pistemäärä niin siksi valittiin yo-pisteiden perusteella. Mutta jos olisit saanut vaikka 50 pistettä olisit tullut valituksi yo-pisteitä huomioimatta. Ja jos tilastot tuntuvat ylitsepääsemättömiltä pääsykokeissa, voisit hakea Joensuuhun jossa ei ole lainkaan tilastoja kokeessa. Ne tulevat vasta myöhemmin opinnoissa, ja kyllä niistä varmasti selviää jos tarpeeksi yrittää siinä vaiheessa.

      Poista
    2. Komppaan alempaa anoa. Eli jos haet koepistekiintiössä (sulle automaattisesti katotaan sen sun kannalta edullisempi kiintiö), niin yo-pisteillä on väliä vain ja ainoastaan siinä kohdassa, jos saat jostain merkillisestä syystä tasan saman pistemäärän jonkun kanssa ja se on juuri sisäänpääsyn rajalla. Kuitenkin todennäköisyys tällaiselle tapahtumalle on aika häviävän pieni. En siis olis siitä mitenkään huolissani. :)

      Kuinka paljon oot aikaisempina vuosina lukenut pääsykokeisiin? Entä millaisia opiskelutekniikoita oot käyttänyt? Oletko ollut valmennuskurssilla tai lukenut jonkun muun hakijan kanssa yhdessä? Vaikka pääsykokeet tuntuvat aluksi pyhältä mahdottomuudelta, niin ne eivät oikeasti ole sitä. Ne asiat ovat ihan kenen tahansa opittavissa, jos pääsykoeurakkaan ja etenkin tilastomatikkaan osaa asennoitua sillä tavalla, että kyllä mun on mahdollista oppia nämä asiat ja AIONKIN oppia. Jos heti kalkkiviivoilla on sitä mieltä, ettei tule koskaan oppimaan niitä, silloin koko homma vesittyy jo siihen. Kaksi epäonnistunutta pääsykoekertaa ei kuitenkaan merkitse vielä mitään, vaan suurin osa pääsee toisella tai kolmannella hakukerralla opiskelemaan. Ei siis kannata vielä luovuttaa. Mä siis ainakin yrittäisin vielä kerran Helsinkiin, jos se on sulla ykkösenä. Mikäli jostain syystä tämäkin hakukerta menee mönkään, niin vaihtoehdoiksi jää vielä Jyväskylä ja Joensuu. Jyväskylän tilastotehtävät on erilaisia, kuin Helsingissä, ne eivät sisällä varsinaista laskemista. Joensuussa tilastoa ei puolestaan ole ollenkaan, vaan sinne on ollut kaksi kirjaa luettavana, joista toinen on filosofiaa. Ekana mä kuitenkin miettisin, että mikä on kahtena aiempana hakukerralla mennyt pieleen ja onko jotain, mitä voisi tehdä toisin.

      Jos kuitenkin jostain syystä psyka alkaa tympäsemään pahemman kerran, niin muitakin aloja, joissa voi auttaa ihmisiä on tietenkin olemassa. Mainitsit tuon sairaanhoitajakoulutuksen ja sillä alalla voi erikoistua esimerkiksi psyiatriseksi sairaanhoitajaksi, jolloin pääsisit auttamaan ihmisiä myös. Muita vaihtoehtoisia ammatteja sekä yliopistossa että AMK:ssa ovat sosiaalialan ammatit, esimerkiksi sosiaalityö ja sosionomi. Onko sulla siis päälimmäisenä unelma halu auttaa ihmisiä millä tahansa tavalla vai onko se nimenomaan halu toimia psykologina?

      Tilastoista ei kuitenkaan pääse eroon missään, kuten alempi ano jo mainitsi. Ne on tärkeitä myös kliinisen työn kannalta, koska jos tilastotaidot on hukassa, on esimerkiksi psykologisten testien tuloksia vaikea tulkita. Mun mielestä asennoituminen tilastoihin ja ylipäätään pääsykoeurakkaan on se avaintekijä pääsykoemenestyksen takaamisessa. Jotenkin tuntuu, että sulla on kamala kauna tilastoja kohtaan ja se on tosi kurjaa, koska mä oon vahvasti sitä mieltä, että ne on oikeasti opittavissa olevia asioita. :( Joiltakin (myös multa) se vie ehkä keskimääräistä enemmän aikaa, mutta kun oppii tunnistamaan omia opiskeluun liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia, niin asiat alkavat sujua paljon paremmin. Anna itsellesi aikaa oppia. Harvoin niitä asioita kuukaudessa tai kahdessa opitaan. Olis kiva tietää enemmän noista sun hakukerroista ja just siitä kuinka paljon/kauan luit ja miten luit. Muuten on vähän vaike alähteä neuvomaan, miten kannattaisi suuntautua ensi kevättä kohden.

      Poista
    3. Moi ja kiitos vastauksista. Kliinisestä psykasta en oo täysin varma ja itseäni kiinnostaa ehkä enemmän neuropsyka ja toisaalta siis kliinisen neuropsykologin työ. Muistaakseni se vaatii vielä lisensiaattiopinnot, ennen kuin saa toimia laillistettuna kliinisenä neuropsykologina. Mulla on Joensuuta kohtaan järkyttävä antipatia, joten olen sulkenut sen pois ihan siitä syystä ja kokeessa on muistaakseni esseetehtävät, joista en osaa sanoa, että kuinka hyvin menestyisin. Toki voisi sitä joskus harkita "pakon" edessä.

      Ensimmäisellä hakukerralla olin oikeastaan aika hukassa matikan kanssa, mutta tilastokurssien jälkeen olisin todennäköisesti menestynyt viime vuoden kokeessa paremmin. Harmi, etten tajunnut mennä kursseille aikaisemmin viime vuonna. Kummallakin kerralla olen ollut pettynyt yleisenkin osuuden suoritukseeni, siitä huolimatta, että luin paljon, tein artikkeleihin merkintöjä marginaaleihin ja monen sivun muistiinpanot + käsitteiden avaamisia vielä erikseen. Kärsin pitkistä migreenijaksoista pitkin kevättä, joten lukemiseni häiriintyi etenkin huhtikuussa merkittävästi kun sain migreenin kahden viikon aikana joka aamu ja se kesti lääkkeistä huolimatta 10-12 tuntia. En kerennyt kokeilemaan muita opiskelutekniikoita, mutta olisin hyötynyt muutamien kaavioiden piirtämisestä. Aivojen osia ei kokeessa kysytty, mutta ne opin piirtämällä aivot itse ja merkkaamalla kuvaan osien nimiä niin kauan kunnes kaikki meni oikein. Toisaalta tänä vuonna herpaannuin matikan osuudesta enkä kerennyt pureskelemaan yleistä osuutta kunnolla.

      Herpaantuminen tämän vuoden kokeessa siitä kaameasta pelitehtävästä sotki todennäköisesti keskittymiseni yleisen osuuden tehtävissä, sillä mietin koko sen ajan vain matikkaa. Suorastaan traumaattinen kokemus koko koe, vaikka suru on laantunut, mutta kauhun tuntemukset valtaavat mieleni kun muistelen sitä koevihkon avaamishetkeä. Ensi vuonna joudun varmaan käsittelemään tätä muodostunutta pelkoa, jotta en panikoi sitä koevihkon avaamista sitten.

      Matikassa ongelmani on tehtävien hidas ymmärtäminen ja nopeus olisi ollut valttia etenkin tänä vuonna. Toisaalta se kompastuskivi on ne todennäköisyystehtävät, koska varsinainen tilastotiede ja testaukset osaan hyvin. Kaavat olin opetellut ulkoa. Yhdessä tehtävässä olisi pitänyt osata päätellä mikä kuvio vastasi annettua keskihajontaa tai jotain sinnepäin, mutta vieläkään en tajua miten sen olisi voinut päätellä. No sen näkee sitten joulukuussa kun julkaisevat tämän vuoden kokeen. Todarit ovat kuitenkin ne haasteellisimmat, koska tehtävän vaikuttaessa olevan monimutkainen en osaa ajatella, että mikä on perusjoukko ja mitkä kaikki todennäköisyydet tulee laskea ja summata tai kertoa, jotta saa jonkun kokonaistodennäköisyyden tehtävässä kysytylle asialle.

      Psykiatriseksi sairaanhoitajaksi täytyy kuitenkin käydä ne hoitajan perusopinnot ja harjoittelut ennen kuin voi lähteä erikoistumaan, joten siksi en heti innostu tästä vaihtoehdosta, koska varsinainen sairaanhoitotyö ei kiinnosta. Siksi en aio sinne kuitenkaan hakea, jotta en vahingossa vie jonkun alalle oikeasti haluavan paikkaa. Nimenomaan yliopisto-opiskelu ja psykologia tieteenalana kiinnostaa, koska olen enemmän teorian kuin käytännön ihminen. AMK tuntuu olevan enemmän tai vähemmän käytäntöä lähempänä, vaikka toki se käytäntö tulee yliopistossakin vastaan. Mutta nimenomaan tieteelliset opinnot on se mikä kiinnostaa.

      Poista
  9. Tämä on jo vanha ketju, mutta yritän onneani kuitenkin ja kiitän jo etukäteen, jos joku törmää tähän ja vastaa kysymykseeni.
    Eli jos on matikassa oikeasti huono (kirjoitin lyhyestä B:n...) onko minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä psykologian opinnoissa? Osittain huono matikanosaamiseni johtunee asenteestani sitä kohtaan; olen jo monta vuotta kammonnut matikkaa epäonnistuttuani siinä erityisesti lukion ensimmäisenä vuotena, kun olin vielä pitkän kursseilla. Olen varmaan oppinut jo joitakin perusasioita väärin tai ne on jäänyt oppimatta kokonaan ja tuntuu etten vain ymmärrä sitä. Lisäksi menetän pienenkin motivaation, kun laskut menevät liian vaikeiksi. Minusta tuntuu, että saattaisin joten kuten pärjätä siinä, jos vain jaksaisin yrittää ja oppisin kaiken perin pohjin täydellisesti.
    Mutta pointti oli se, että onko psykologian opinnot aivan mahdottomuus minulle matemaattisen osaamisen puutteen vuoksi? Aine kiinnostaa minua aivan suunnattomasti ja sitä kautta ihmisten auttaminen on ollut jo pitkään haaveeni? Mitä tehdä?

    VastaaPoista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)