Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Materiaali julkaistu - mitkä on tunnelmat?

Tättärää! Tänään aamulla julkaistiin materiaali yliopistojen sivuilla. Käykääpä tsekkaamassa jos jostain syystä, ette ole sitä vielä tutkinut. Onneksi matsku ei kuitenkaan ollu niin pelottava, mitä arvailtiin. :) Mun mielestä tutkimuspsykan kirja on tosi mielenkiintoinen ja järkevä valinta! Melkein tekisi mieli lainata kyseinen opus, mutta en taida lainailla kirjaa, jota joku tarvitsee mua enemmän. :D Varsinaisista artikkeleista mä en ihan hirveesti lämmennyt; kehityspsyka ja työ- ja organisaatiopsyka ei oo ihan mun kiinnostuksen kohteena. Mukavaa kuitenkin, että joukosta löytyi artikkeleita psyykkisen oireiluun ja aivojen kehitykseen liittyen, vaikkakin kehityspsykan aspektista. Työ- ja organisaatiopsyka oli jännä veto, mutta se on viime aikoina ollut enemmän nouseva ja suosiota saava haara. Kiitän kyllä onneani, että pääsin viime vuonna sisään, tykkäsin niistä artikkeleista kuitenkin huomattavasti enemmän! Lähdenkin nyt selailemaan noita matskuja läpi, mutta pienen aloitusvinkin voin antaa (lisää toki luvassa myöhemmin): kannattaa alottaa tuosta kirjasta ja jo kolmatta kertaa peräkkäin olevasta Hyönän tutkimusartikkelista. Muiden artikkelien lukeminen ja tulosten tulkitseminen on helpompaa, kun on jotain pohjatietoa tutkimustyöstä psykologiassa. :) Mitäs mieltä muut olivat tästä materiaalipläjäyksestä?


Tsemppiterkuin,
Embe

33 kommenttia:

  1. Pikkasen oli kyllä epäuskonen olo noiden artikkelien aiheita vilkuillessa, ei nimittäin ole varsinkaan toi työpsyka kovin lähellä munkaan sydäntä. Nyt oon lueskellu 4-5 ekaa artikkelia ja oon aika helpottunu siitä, ettei toi kieli ole niin vaikeaa ja tieteellistä kuin pelkäsin. Lisäksi huomaan, että lukiopsykasta on hurjasti apua, noissa artikkeleissa on nimittäin paljon tuttua juttua erityisesti liittyen tohon lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhteeseen eikä mee useimpien termien kanssa sormi suuhun, vaikkei niitä olisikaan selitetty. Tarkotus ois nyt lukea noi kaikki läpi viimeistään huomiseksi ja alkaa sitten käydä nuita tarkemmin läpi Holopulkin ohella (viimeinen luku vielä täysin koskematon ja vanhoihin pääsykoetehtäviin en ole edes ehtinyt perehtyä terveisin tämän kevään ylioppilas). Jään odottelemaan sun vinkkejä artikkelien suhteen innolla, tänäänkin nimittäin vilkuilin sun vanhoja postauksia ennen kuin kävin paperinivaskan kimppuun. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukion psykasta on yllättävän paljon hyötyä kehityspsykan suhteen. :) Mukava kuulla, että homma on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin ja asiat tuntuvat edes jollakin tasolla omaksuttavilta. Kannattaa tosiaan eka vilkuilla/lukea ne huolettomasti läpi ja sen jälkeen vasta tarttua niihin yksi kerrallaan (aihepiirin mukaan jaoteltuna). Tsemppiä myös viimeiseen taisteluun HoloPulkin kanssa! Regressiokappale saattaa eka näyttää vähän hurjalta, mutta kyllä siitä selviää, kunhan ei lähde hosumaan. :) Näytät vaan HoloPulkille, kuka määrää ja ketä!

      Poista
    2. Me käytiin aika paljon lukiopsykassa myös tutkimuksia (eka kurssi ja koulukohtainen stressin hallinnan kurssi), joten niidenkin osalta on aika paljon eväitä jo valmiina. Kiitos kannustuksesta, noi sun tsempitykset oikeesti auttaa ja lisää taas uskoa itteen, kun alkaa tää työmäärä välillä tuntumaan ihan ylitsepääsemättömältä. :D Muistanko muuten väärin vai oliko sulla jotain postausta, missä pohdiskelit eri yliopistojen suuntautumisen eroja/tiedätkö jotain sivua, jossa ne ois ilmaistu suht selkeästi ilman että tarttis lähteä opintopisteitä ja pakollisia kursseja vertailemaan? Haen itse nyt järjestyssä Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin eli olisi halua vaihtaa vähän maisemaa ja muuttaa pois Helsingistä. Noiden alempana olevien kommenttien johdosta aloin miettiä pitäiskö ensi keväänä (oletuksena ois etten pääse ekalla sisään) miettiä vähän muitakin yliopistoja. Mua kiinnostaa erityisesti mielenterveys- ja persoonallisuuspsyka, joten oonko nyt sit ihan väärällä tiellä mennessäni vaan näiden kolmen pääsykokeeseen?

      Poista
    3. Hmm, mä en muista, että olisin ainakaan kovin suoraan kirjoittanut aiheesta. Painotuseroja toki löytyy ja kuten moni tietää, Helsinki on painottunut neuropsykaan ja tutkimukseen. Se ei kuitenkaan suornaisesti tarkoita sitä, että kaikista Helsingissä tulisi tutkijoita - päinvastoin suurin osa on kiinnostunut muusta kuin tutkijan hommista. Mä näkisin asian niin, että Helsinki antaa ehkä paremmat (=laajemmat) eväät tutkijan uraa pohdittaessa, mutta tilastojen painotus ei sulje pois muita kursseja. Ja kuten joku alemmassa kommentissa mainitsikin, niitä tilaston menetelmiä tarvitsee muutkin kuin pelkästään tutkijat.

      Jottei mene ihan paasaamiseksi, niin yritän kertoa pikkuisen muista painotuksista. Ihan hirveesti mä en niistä tiedä, muuta kuin, että Jyväskylässä ilmeisesti painotetaan kliinistä puolta enemmän. Toki muistakin yliopistoista löytyy varmasti mielenkiintoisia mielenterveyskursseja, jopa tutkijapainotteisesta Helsingistä. :) Tampereesta tiedän sen verran, ett' siellä on pakollisina opintoina 20op yhteiskuntatieteitä, koska psyka kuuluu siellä yhteikuntatieteisiin, niin voisin veikata, että nämä myös painottuvat siellä eri tavalla. Turusta en tiedä käytännössä mitään. :D

      Anyway, mä en olis hirveen huolissani noista painotuksista, ellet nimenomaan haluaisi tutkijapuolelle. Jokaisesta yliopistosta saa varmasti hyvät eväät koulutukseen ja jokaisesta voi valmistua psykologiksi - painotuksista huolimatta. Kyllä esimerkiksi Helsingistäkin valmistuu kliinikkoja ja Jyväskylästä tutkijoita. :) Noi painotukset ei oo mitään kiveen hakattuja totuuksia, että jos käyt paljon pakollista tilastoa, niin sitten et voi käydä paljon persoonallisuuspsykaa. Kaikista aihealueista löytyy syventäviä kursseja. :)

      Poista
    4. Jees, kiitoksia. (: Oon itekin järkeilly ettei noissa painotuksista huolimatta _voi_ olla suuntautumisen kannalta niin merkittäviä eroja, koska muuten tätä varmaan korostettais enemmän. Mutta tää oli tosi helpottavaa kuulla!

      Poista
  2. Tosta kirjasta on vaan vähän vakea aloittaa kun hyvällä tuurilla se on vasta ensi viikolla kotona :-( Mutta joka tapauksessa tykkään materiaalista :-) Ehdin jo eilen illalla panikoida että sieltä pesee lisää matikan kaavoja tai jotain aivan karseeta :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, jos sen aikoo ostaa omaksi. :D Onneksi ei tosiaan mitään maailmojan mullistavia juttuja matskun mukana tullut!

      Poista
    2. Ei oikein Helsingin kirjastosta ainakaan lainaus onnistunut koska kirjoja yht. 4 :D varasin n. klo 9:05/9:10 mutta tulos: kaikki kirjat lainassa ja olen kuudentena varauslistalla :-D

      Poista
    3. Voi apua. :D:D Ovatpa hyvän opuksen valinneet, kun sitä ei ole saatavilla missään. :'D

      Poista
  3. Moikka! Täällä myös yksi pääsykokeisiin valmistautuva :) Musta noi artikkelit vaikutti ihan kivoilta mitä nyt oon otsikoita ehtinyt lueskelemaan.

    Mulla olisi kysymys noista kaikista kaavoista mitä kirja on pullollaan. Erityisesti nuo viimeisten kappaleiden piiiiiitkät kaavat aiheuttaa mulle harmaita hiuksia... Vaikka yritän ymmärtää mitä se kaava tarkoittaa niin kun siinä on puoli sivua kirjainta toisensa perään niin ei vaan jää mieleen. Pitääkö ne kaikki OIKEASTI osata ulkoa?! Turhauttaa tosi paljon kun eikö ne sitten jatkossa hoideta tyyliin Excelillä.. Kummallista muutenkin psykaan hakiessa tuommoinen vaatimus, mutta kai se vaan sitten mittaa motivaatiota! Mutta opettelitko siis itse ihan kaikki kirjan kaavat ulkoa ja onko sille tarvetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi! Mä suosittelen käyttämään Pearsonin korrelaatiokertoimesta lisämateriaalin kaavaa - kyllä, sitä kaikkien pisintä. :D Se on oikeesti kaikista nopein ja helpoin (mulla on sen käyttämisestä myös videopostaus blogissa) ja kun sen osaa, niin regressiokaava menee kuin vettä vaan! Kaavat kun ovat samantyyppiset keskenään. Mä itse opettelin kylmästi kaikki kaavat ulkoa, koska kaavakokoelmassa on virheellisiä kaavoja ja siellä pääsykokeissa ei enää muista, miltä se oikea kaavaa näyttää, ellei ole opetellut ulkoa. Eli mä koin sen tosi hyödylliseks, koska mun ei tarvinnu nyt toisella hakukerralla edes avata kaavakokoelmaa. Nyt opiskeltaessa ei lasketa enää käsin kovin paljon, mutta idea siinä on mun mielesestä se, että sä tiedät MITÄ siinä oikeasti lasketaan ja mistä se lasku koostuu. Jatkossa (lähes) kaikki hoidetaan SPSS:llä tai R:llä. Exceliä vähän vierastetaan psykalla. :D Kyllä se kaavojen opettelu on oikeesti ihan mahdollista. :)

      Poista
    2. Täytyykin tsekata se sun video siinä tapauksessa. :) Ja ei kun hommiin... Pitää varmaan pelata jotain kaava-muistipeliä :D Kiitos sulle vastauksesta!

      Poista
  4. Joo noi artikkelit vaikuttivat tosi mielenkiintoisilta:) Mielestäni se on ihanaa kun kehityspsykasta on ihan kiitettävästi artikkeleja. Sen perusteella mitä oon lueskellut pari ensimmäistä artikkleia niin vaikuttavat helposti omaksuttavilta. Kiitos lukion psyka 2:D se oli hienoa kun siinä joskus 9.10 halusin varata kirjastosta tutkimustyöopaksen, niin helsingin kirjastoissa niitä taitaa olla sen kymmenisen ja varauksia oli lähemmäs 40:D Mut onneksi sain tilattuu sen.
    Mitä mieltä itse olet artikkeleista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, ettei artikkelit aiheuttanu mitään ääretöntä ahdistusta ja sieltä löytyy itselle mielenkiintoista luettavaa. :) Itse en kauheesti lämpeä kehityspsykalle ja vielä vähemmän työ- ja organisaatiopsykalle, mutta kyllä ainakin kolme ekaa kehityspsykan artikkelia näytti ihan kivoilta, mitä eilen niitä silmäilin. Tsemppiä luku-urakkaan, muistan ERITTÄIN hyvin omat vuoden takaiset fiilikset. :D

      Poista
  5. Kaikille vinkkinä ettei kannata tilata sitä kirjaa sieltä artikkelisivun linkin kautta aukeavasta kustantajan verkkokaupasta! Postikulut on jotain reilu 8 euroa (Yliopiston ja kustantajan juoni varmasti!) eli kirjalle tulisi silloin melkein 30 euroa hinnaksi. Suomalaisesta kirjakaupasta saa joko netin kautta tai tilaamalla myymälään hintaan 20,80€, jolloin ei mene toimituskuluja. Jos ei tilaa myymälään niin toimituskulut Itellan pakettina on 2,70€ ellei ole kirjakaupan kanta-asiakas, jolloin postitoimitus on 0€.

    Sitten Embelle kyssäreitä: Olen kuullut, että kliinisen psykologian kohdalla joutuu Helsingissä tekemään hieman enempi töitä itsenäisemmin (enemmän kirjojen lukemista), koska siellä tosiaan painotetaan tutkimustyötä ja neuropsykologiaa. Muistan kai lukeneeni,että sinun ambitiosi taisi kuitenkin olla tutkimustyö? Hakeeko Helsinkiin pääasiallisesti niitä jotka haluavat tehdä juuri tutkimustyötä? Onko ryhmästäsi noussut esille millaisia tavoitteita siellä on ihmisillä? Tutkin tuota opinto-ohjelmaa ja siinä näytti kanditutkinnossa olevan ainenkin 40op pakollista tilastotieteisiin liittyvää kurssia.Tilastotieteen jatkokurssi, psykometriikka, varianssianalyysi ja jotain muuta taisi olla pakollisena? Tässä on vaan kovan pohdinnan alla ollut se, että olenko hakemassa oikeaan yliopistoon, koska itseäni kiinnostaa kliininen psykologia eniten, mutta Helsingissä kiehtoo myös neuropsykologian tutkimus eikä sitä koskaan tiedä jos tutkimustyö alkaakin kiinnostaa. Minulle kerrottiin, että Helsingissä kaksi ekaa vuotta tuntuu olevan kovin tilastopainotteista eikä niin paljon psykaa. Miten olet asian kokenut? Voihan niihin periodien koostumukseen hieman itse vaikuttaa? Mulla on avoimessa psykan perusopintoja + muita opintoja suoritettuna, joten kävisikö siinä niin, että sen tilaston osuus korostuisi ekana vuonna, koska olen jo osan ekan vuoden psykan opinnoista suorittanut? Itseäni pelottaa se, että jos nyt pääsykokeessa sattuu olemaan mielekkäät tehtävät jotka osaan, mutta sitten opiskellessa tulee sellaisia asioita vastaan, että menee sormi suuhun pahemman kerran. Onneksi tuo avoimen tilastojen johdantokurssi on ollut tosi valaiseva ja sain välitentistä kiitettävän. Silti vihaan matikkaa, vaikka jotenkin kierolla tavalla olen alkanut pitämään siitäkin :D

    Jyväskylässä painotetaan kliinistä, mut siellä on kaksivaiheinen se valintakoe, kun kirjallisen kokeen jälkeen on soveltuvuustehtävät, jos pääsee ekassa vaiheessa 120 parhaan joukkoon. Tuntuu hieman pelottavalta sellainen, että on joku raati sitten arvioimassa soveltuvuutta. Asun tällä hetkellä Helsingissä ja mulla oli niin pitkään tavoitteena täällä päästä opiskelemaan kunnes aloin matikkaa laskiessa miettimään vakavasti, että millaistakohan se opiskelu sitten Helsingissä mahtaa olla. Sitten tein vertailu eri yliopistojen opinto-ohjelmien välillä ja Jyväskylä nousi ensimmäiselle sijalle. Siellä ei ole niin paljoa tilastoja pakollisena ja on kuitenkin tehty merkittävää tutkimustyötä kliinisen psykan osalta ja moni on sanonut, että se olisi kliinisen opiskelun kannalta paras vaihtoehto. Laitoin Jyväskylän yliopiston yhteishaussa mukaan listalle, koska sen artikkelikokoelma julkaistiin maaliskuun alussa ja olen siihen jo tutustunut + tilastoja joutuu siihenkin opiskelemaan, vaikkei ekan vaiheen kokeessa vaadita varsinaista tehtävien laskemista vaan tehtävät on monivalintoja. Helsingin kokeen jälkeen olisi vielä tasan kolme viikkoa aikaa petrata niitä Jyväskylän artikkeleita, joista pakko kyllä myöntää, että ne kiinnostaa itseäni huomattavasti enemmän kuin Helsingin. Toisaalta jos olisin järkevä nyt niin siirtyisin puhtaasti valmistautumaan vain Jyväskylää varten, mutta on pakko yrittää Helsinkiä, kun ei tässä vaiheessa kelkan kääntäminen kokonaan tunnu luontevalta. Ajatukset harhailee silti niin paljon, että pelkään sen jo pelkästään vaarantavan nämä viimeisten viikkojen rutistukset. Noloa lukea stressinhallinnan merkityksestä kun oma mieli tuntuu hajoavan :D

    Tässä tällänen kilometri-romaani-kommentti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko heittää välikommenttina: muutaman hassun tilastotieteen kurssin käyminen ei automaattisesti tarkoita tutkijanuralle lykkimistä, vaan ennemminkin tilasto-opetuksen pyrkimyksenä on käytettyjen menetelmien _ymmärtäminen_, siis psykologin ammattiosaamisen varmistaminen. Oli aikomuksenasi sitten työskennellä kliinisellä- tai neuropuolella, tulet varmasti käyttämään psykologisia testejä osana työtäsi ja jotta osaisit paremmin arvioida sitä, mitä saamasi tulokset tutkittavastasi oikein kertoo, millä perusteella ja millä varmuudella, tilasto- ja etenkin psykometrinen osaaminen on ehdoton plussa. Ja Helsingissä on aidosti hyvä ja epäilemättä Suomen pätevin (kas kun on ainoa) psykometriikan opettaja, joka myös vastaa useimpien tilastokurssien opetuksesta. Hän myös tiedostaa, että valtaosa psykologien opiskelijoista ei aio suuntautua tutkimuspuolelle eikä heitä siksi tilastotiede voisi vähempää kiinnostaa, mutta siitäkin huolimatta parhaimmillaan niiden "pakollisten pahojen" kurssien käyminenkin voi oikeasti olla ihan antoisaa. Etenkin, jos tehtävien tekemisen ja muutaman hassun lopputyön kauhistelun sijaan pystyy sisäistämään sen, että mitä tahansa psykologina tuleekaan loppupeleissä tekemään, ei tilastotieteen kursseista ainakaan haittaa ole. Päinvastoin, parhaimmassa tapauksessa ne jos mitkä takaavat ammattitaitoisuutesi. Työläitä ne on joo, eikä hyviä arvosanoja välttämättä saa, mutta tuskin kenenkään valmistuminen oikeasti niistä kiinni jäisi. 40 op voi kuullostaa suurelta etenkin muihin yliopistoihin verrattuna, mutta loppujen lopuksi se on aika vähän koko opiskeluajalle jaettuna ja yhteinen tuskailu/fiilistely ko. kursseista vain lähentää opintojen aikana. :)

      Poista
    2. Ja vielä noista Jyväskylä-Helsinki eroista, tsekkaa hei Kompleksi-lehden tuore juttu aiheesta! :D
      http://www.helsinki.fi/jarj/kompleksi/lehti/kompleksilehti_2014_1.pdf
      sivut 17-19

      Poista
    3. Kiitos tuosta linkistä, tuo lehtijuttu tosiaan karsi stereotypioita pois mielestäni :D "Erittäin kärjistettynä voisi todeta, että stadilaiset ovat enemmän metroseksuaaleja yms. ja jyväskyläläiset tanssivat hieltä haisten pöydillä (ainenkin jätkät)" <= Tuon lukemisen jälkeen kyllä ehdottomasti pitäydyn Helsingissä saatuani mielikuvan hikisistä haisevista jyväskyläläisistä opiskelijoista :D

      Tilastotieteen merkityksen psykologin työssä ymmärrän hyvin, joten en kuulu siihen ryhmään, joka puoltaisi sitä, etteikö sitä tulisi olla pääsykokeessa, mutta mukavuudenhaluisena ihmisenä yritän tässä juosta sen vaihtoehdon perässä, joka tarjoaisi mielekkäämmän opiskelun :D Toisaalta en haluaisi muuttaa pois Helsingistä, kun pääsin vasta tänne muuttamaan takaisin. Pääsykoematkaan Jyväskylään menee joko 100 euroa edestakaisin (en saa alennuksia lipuista) jos pääsen vain ekaan vaiheeseen tai sitten jos pääsee soveltuvuuskokeisiin niin menee yhteensä 260 euroa ekan matkan kanssa laskettuna, kun toisella kerralla on pakko mennä koepäivää edeltävänä päivänä ja maksaa majoituksesta, koska nimenhuudossa on oltava jo klo 8 eikä Helsingistä kerkeä millään junalla tai linja-autolla aamulla ajoissa paikalle. Jos ei pääse minnekään tänä vuonna niin kyllä jää ketuttamaan rahanmeno.

      Poista
    4. Moikka! Mä koitan saada vastattua kaikkiin kysymyksiin. Pahoittelut, jos jokin kohta jää välistä, sulla on kauheesti asiaa. :D Ja hyvä niin!

      Komppaan yläpuolella kommentoinutta kompleksista kollegaa (oletan sinut kanssasielutietelijäksi). Eli Helsingissä tilastoja on paljon, mutta se ei sulje pois muihin psykan aloihin syventymistä. Esimerkiksi kliinistä psykaa on paljon syventävinä opintoina - niin kirjatentteinä kuin luentokursseina. Nuo kandivaiheen tilaston opinnot ovat käytännössä kaikki tilaston opinnot, lukuunottamatta Monimuuttujamenetelmiä, joiden luulen kuuluvan maisterivaiheeseen. Anyway, mulla on tosiaan ollut aika tilastopainotteinen vuosi, mutta niin on ollut muillakin fukseilla, joilla ei ole aiempia psykan opintoja avoimesta alla. Jos sulla on avoimessa käyty psykan kursseja, voit tosiaan hyväksilukea ne Helsingissä ja voit alkaa suoritella aineopintoja, joita kyllä riittää tilastojen vastapainoksi, no worries! Itseä tosiaan tällä hetkellä kiinnostaa tutkijapuoli kliinisellä psykalla maustettuna. Meidän vuosikurssilla (n=50) suurin osa haluaa kuitenkin tehdä muita töitä kuin tutkijan hommia. Uskoisin näin olevan myös ylemmillä vuosikursseilla. Toki voi olla, että kiinnostus tutkijapuoleen kehittyy opintojen aikana, mutta en oo varma. Dataa on saatavilla yllälinkatusta Kompleksi-lehdestä. ;)

      Periodeihin voi jonkin verran itse vaikuttaa, mutta ne on kandivaiheessa aika ennelta suunnitellut, jotta kaikki opinnot tulee käytyä. Omanlaiseksi periodia voi toki tuunata sivuaineopinnoilla tai käymällä jotain "spesiaalikurssjea", joita ei järjestetä joka vuosi, kuten mulla oli käyttäytymisgenetiikan perusteet ja psyykenlääkeseminaari.

      Mun mielestä Jyväskylän kokeissa käymisestä ei oo mitään haittaa (paitsi toki taloudellinen tappio :D) jos sä oot kiinnostunu myös siitä yliopistosta. Ei kannata hosua noiden painotusten kanssa, kuten laitoin ylempään kommentiinkin - erikoistua voi vaikka mihin olit sitten Helsingissä tai Jyväskylässä. :) Mä en siis kantais sen suurempaa huolta siitä, mihin yliopistoon päätyy (tietenkin omaa yliopistoa pidetään parhaana), koska voit valmistua niistä kaikista psykologiks, joko tutkijaks ja neuropsykan puolelle. :) Tsemppiä (mahdollisesti) molempiin pääsykokeisiin ja Helsingissä olis tietysti kiva tavata ens syksynä. ;)

      Poista
    5. Kiitos vastauksesta! :) Aion todennäköisesti mennä molempiin pääsykokeisiin suurentaakseni todennäköisyyttä, että pääsisin edes jonnekin opiskelemaan, vaikka toivon pääseväni Helsinkiin, koska muuttaminen on itselleni aina hirveää stressiä. Keskityn kuitenkin nyt vain Helsingin pääsykokeeseen valmistautumiseen ja sen kokeen jälkeen jatkan Jyväskylän artikkeleiden kertausta. Yliopistolla ei enää sinänsä tunnu olevan väliä, mutta kuten tossa Kompleksin jutussa mainittiin, moni Helsingin yliopiston opiskelija on valinnut opiskelupaikkansa sijainnin perusteella. Joten helpotan tätä priorisointia mielessäni pohjaamalla ykköstoiveeni sen mukaan mikä tarjoaa mukavimmat käytännönjärjestelyt nyt kun ei tunnu yliopiston painotuksilla olevan tässä niin paljoa merkitystä. Voi keskittyä rauhassa nyt pänttäämiseen.

      Nyt kun olen avoimessa tilastoja tahkonut talven ja kevään niin periaatteessa tähänkin on jo tottunut, että matikan kanssa ollaan naimisissa enemmän tai vähemmän, joten eiköhän ne tilastot hoidu tavalla tai toisella, jos Helsingistä paikan saan :) Toivottavasti nähdään syksyllä!

      Poista
  6. "Noloa lukea stressinhallinnan merkityksestä kun oma mieli tuntuu hajoavan" komppaan siis niin täysin tuota lausetta!!! Niin samat fiilikset :D

    Artikkelit eivät ole mieluisimmasta päästä ja tuli heti lukion 2 kurssi mieleen, josta en lukio aikanakaan tykännyt. Toinen inhotuksen aihe on se kirja, joka täytyy hankkia. Se on mahdoton hankkia kirjastosta ja näin pienessä kaupungissa asuvana se on pakko tilata ja siinä menee taas päiviä ennen kuin sen saa käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä allekirjoitan myös ton lausahduksen. :D Toisaalta, jos heti tulee lukion kakkoskurssi mieleen, niin asia ei ole aivan ylitsepääsemättömän hankalaa? :) Kirjan hankkiminen on tosiaan ikävää, kumma ettei niitä ole kirjastoissa enempää! Onneks kirjaa odotellessa ehtii tekemään vaikka mitä temppuja artikkelien kanssa.

      Poista
    2. Aika samankaltaista asiaa tuntuvat sisältävän ainakin nuo vanhempi-lapsi-suhdetta käsittelevät artikkelit. Tuli vähän sellainen olo että joko nää on vaan tosi helppoja tai sitten multa on mennyt jotain tosi oleellista ohi tähän kokeisiin valmistumiseen liittyen.
      Osaatko kertoa, vaaditaanko kokeessa eri tutkijoiden mielipiteiden hallintaa? Eli pitäisikö tässä nyt siis opetella, mitä kukin artikkeleissa käsitelty tutkija/psykologi on mieltä mistäkin psykologisesta ongelmasta tai asiasta? Itse kun olen tähän asti jättänyt lähes kokonaan huomiotta eri tutkimusten tekijöiden nimet ja keskittynyt vain tutkimustuloksiin/muuhun asiasisältöön. Apuvaa kun ahistaa...=/ Olen ekaa kertaa hakemassa yhtään mihinkään opiskelemaan lukion jälkeen ja ei siis tosiaan ole nämä yliopistotason käytännöt hallussa.

      Poista
    3. Moikka! Mun mielestä tutkijoita on joskus (harvoin) kysytty tyyliin, että "tutkijan xyz mukaan...". Toisaalta mä suosittelisin opettelmaan vaan niitä nimiä, jotka toistuu useamman kerran artikkelissa. Kannattaa myös vaania vanhoja artikkelikysymyksiä (niitä löytyy yliopistojen sivuilta) erityisesti Hyönän artikkelin suhteen, koska se on nyt tosiaan kolmatta kertaa peräkkäin. Muutenkin vanhoista kysymyksistä saa parhaan tuntuman siihen, millaista tasoa vaaditaan ja minkälaisia tehtävät on. :) Ei mitään ahdistuspaniikkeja nyt päälle! Artikkelit julkaistiin kaks päivää sitten. :D mä yritän saada tehtyä jotain vinkkeilypostausta, kunhan oon saanu vilkuiltua artikkelit loppuun. :) Tsemppiä luku-urakkaan ja yritä hyödyntää mahdollisimman monenlaisia oppismistekniikoita. :)

      Poista
    4. Kiitos tsempeistä:)
      Joo, pitää käydä katselemassa vanhoja kokeita vähän tarkemmin vielä, toi oli hyvä vinkki.

      Poista
  7. Nyt on kaikki luettu kertaalleen läpi! Vähän kauemmin siinä meni ku oli tarkotus kylläkin, mutta luettu on. Ite oon kiinnostunu kehityspsykasta ja just se lukion kurssi 2 oli mielenkiintonen mun mielestä. :) Työ- ja organisaatio psyka on sit vähän vähemmän kiinnostavaa, että aika laidasta laitaan menee mielipiteet itellä artikkelien suhteen.

    Vähän ahistaa se, että mitä nyt kanattaa painottaa, kun noita pänttää, että millasiakohan kysymyksiä sieltä tulee. Ei auta muu kun noita vanhoja kokeita tutkailla. Kirja oli mun mielestä kanssa vähän jännä lisä siihen kokoelmaan, sitä kun tosiaan suurimman osan pitää useempiki päivä venailla.

    Saa nähä kauanko menee kun kauhee paniikki ja koeahdistus kunnolla alkaa. :D Tsemppiä muille hakioille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kirja on tyhmin idea ikinä! Turhaa stressiä kun joutuu jännäämään ehtiikö sitä saada ajoissa... Tänään sain ilmoituksen, että kirja loppui paikasta mistä sen keskiviikkona tilasin, joten jouduin tilaamaan sen nyt kustantajalta kauheilla lisämaksulisillä. Toivottavasti saan sen nopeasti sitä kauta eikä ne ole sieltä loppuneet. Jos ovat, en saa sitä mistään!

      Poista
    2. Mä oon samaa mieltä anonyymin kanssa. Kirjan ottaminen osaksi artikkelikokoelmaa on huono juttu, sillä siinä menee lisää rahaa materiaaleihin (kirjat maksaa aika paljon, ja saatavuus on ongelma yleensä suosittujen hakukohteiden pääsykoemateriaalien kohdalla). Ennen oli parempi, kun kaikki artikkelit oli luettavissa netistä, ilmaiseksi ja ilman toimitusongelmia. Pistää ihmiset taas eriarvoiseen asemaan sen perusteella, onko rahaa ostaa kirjaa tai asuuko paikkakunnalla, jossa kirjan saatavuus on huono... ja kaikki epätasa-arvo on huonosta. Onneks pääsin viime vuonna sisään. :)

      http://wecanalwayspartyonourown.blogspot.fi/

      Poista
  8. Kiitos tosi kiinnostavasta ja inspiroivasta blogista, susta huokuu sellasta positiivista energiaa! :)

    Oon lukenut nyt artikkelit nopeasti läpi kokonaiskuvan saamiseksi ja nyt aloin kirjottamaan muistiinpanoja niistä aihe-alueittain. Aloitin tuosta työ- ja perhe-elämän vuorovaikutus -artikkelista ja huomasin, että muistiinpanoista tuppaa tulemaan TOSI monta sivua pitkiä! Mietinkin, että kuinka pitkiä muistiinpanoja teit sellaisista n. 20 sivun mittaisista artikkeleista? Oliko ne selkeesti lyhyempiä kuin itse artikkelit? :D On tosi vaikea karsia ns "turhat" jutut pois, koska kaikki asiat tuntuvat tärkeiltä! Olisi kiva kuulla, millä periaatteella teit muistiinpanoja viime vuonna, kuinka tarkasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mun artikkelit oli selkeesti lyhyempiä kuin artikkelit, lähinnä käsitteiden määrittelyä ja tutkimustuloksia. Muistiinpanoista on eniten hyötyä jos kirjoitat ne omin sanoin, etkä kopioi suoraan artikkelista. :) Tärkeää asiaa niissä on varmasti paljon, mutta jostain pitää karsia. Mä ite keskittyisin just käsitteisiin, teoriaan ja tutkimustuloksiin. Kokeen kulusta ja koehenkilöistä on ihan turha raapustella mitään. Muistiinpanotekniikkakin kehittyy tietysti sitä mukaa, mitä enemmän niitä tekee. :) Kannattaa myös tehdä ajatuskarttoja ja käyttää eri värejä/piirrustuksia pelkän kirjoittamisen tukena!

      Poista
  9. Saako vielä kysellä matikasta? :D Regressio-kappaleesta heräs pari kysymystä. Mikä on pienimmän neliösumman menetelmän tarkoitus eli missä tilanteessa sitä joutuis käyttämään? En tajua sen ja lineaarisen mallin eroa käytännössä. Eksponentiaaliseen malliin liittyen: täytyykö logaritmit (ja käänteislogaritmit) osata laskea? Oon jo heittäny Maolinkin menemään eikä muistikuvat oo kauheen selkeitä.. Ja sitten yleisesti: mistä tietää paljonko saa/pitää pyöristää? Esimerkiksi ennusteita varten parametreja laskiessa oon käyttäny tarkkoja arvoja ja sillon parametrit on vähän eronnu kirjan takana olevista, mutta ennusteesta tulee sama. Kiitti hurjasti jo etukäteen! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai matikasta saa (ja pitää) kysellä! Pienemmän neliösumman menetelmä on tosiaan selitetty vähän heikosti ja käytännössä aikalailla ohitettuna muutaman sanan saattelemana. Mulla ei itellä oo just nyt HoloPulkkia tässä, mutta koitan avata asiaa vähän. :) Pienimmän neliösumman menetelmä (PNS) on lähinnä teoreettinen pohja regressiolle, jonka mukaan regressiota pyritään rakentemaan. Siinä on ideana nimensä mukaisesti MINIMOIDA havaittujen ja teoreettisten pisteiden välinen ero. Jos katsoo sitä kuvaa PNS:n kohdalla, niin siinä on pyritty piirtämään suora niin, että jokainen havaintoarvo olisi mahdollisimman lähellä tätä suoraa. Mitä pienempi ero havaitun ja teoreettisen arvon välillä, sitä pienempi jäännöstermi (selittämättä jäänyt vaihtelu). ;)

      Mä en ite lähtis laskemaan logaritmeja, koska niiden laskemista ei ole kirjassa opetettu ja sitä ei voida vaatia osattavan jos keskiarvon laskeminenkin opetetaan. :D Lähinnä siitä voi vilkuilla, miten logaritmiyhtälöstä päästään siihen regressioyhtälöön. Pääsykokeiden laskimissa ei edes ole logaritmia. :) En siis olisi siitä kovin murheissani, pääasia on tietää, mikä ero eksponentiaalisessa ja lineaarisella mallilla on!

      Kannattaa laskea mahdollisimman tarkoilla arvoilla; itse käytin pääsääntöisesti neljää desimaalia, mutta uskoisin kolmenkin riittävän. Vastaukset saattaa (yllättävän usein) heittää HoloPulkin vastauksista pikkuisen, mutta useimmiten kyse on juuri pyöristyseroista. :) Kunhan oman ja HoloPulkin vastauksissa ei oo mitään päätä huimaavia eroja ja ootte päässy samaan lopputulokseen, niin uskoisin sun laskeneen tehtävän oikein. :) Toki HoloPulkissa on esim. regressiokappaleessa vääriä vastauksia... Tsemppiä tilastojen selättämiseen!

      Poista
    2. Kauheeta, kun oon ollu matikkalaiska. Meinasin nimittäin, että katon tän sun vastauksen vasta, kun palaan artikkeleista Holopulkin pariin. Kiitos tosta PNS selvennyksestä! Oli tosiaan pikkusen sekavammin kirjassa ilmaistu, vaikka kaippa toi ois pitäny tajuta, että se on vähän niinkuin yläkäsite noille muille. Tota pyöristystä pohdiskelin lähinnä pääsykokeiden näkökulmasta, sillä muistelin sun menettäneen pääsykokeessa pisteitä, kun olit pyöristäny liikaa/liian vähän. Mut jees, kiitoksia taas kovasti kipitän tästä sun artikkelivideon pariin. (:

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)