Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

HUH HUH

Otsikko kertoo kaiken. Mä oon saanu sykkiä kyllä ihan kunnolla koko syyskuun opiskelun, töiden ja haalarihommien parissa. Joka päivä on melkein täynnä ohjelmaa ja viikot menee ihan älyttömän nopeesti. En mä silti kuitenkaan (hirveesti) valita, itehän oon änkeytyny mukaan kaikkiin juttuihin!

Luennot ja harjoitusryhmät pyörivät jo ihan kunnolla. Mun ehdoton suosikki on Kliininen psykologia II. Vaikka se alkaa aikaisin aamulla, niin luennolla ei väsytä yhtään! Luennoitsija on ihan huipputyyppi ja mä voisin kuunnella sen juttuja koko päivän. Parasta on se, että siellä tulee välillä esiin ihan oikeita potilastapauksia (yksityisyys tietenkin otettuna huomioon) ja ne on supermielenkiintoisia. Osa on jopa niin hurjia, että luulin sellaisia olevan vain leffoissa. Vau. Havaintopsyka ei sen sijaan lukeudu mun suosikkeihin. Mulle on aina kaikki solujutut ollu aika vaikeita ja jotenkin se, että väri on vain psykofysikaalinen ilmiö ei mahdu mun paksuun kalloon sitten millään. Mun mielestä mun verhot on punaiset, eikä vaan heijasta jotain korkeita aallonpituuksia. Siis miettikää nyt: jos pesette valkoisen paidan punaisten kanssa, niin eikö siitä tuu vaaleanpunainen? Vai heijastaako sekin vaan valoa? En ymmärrä. :(

kuva täältä


Tilaston kurssit mulla menee aika vaihtelevasti. Peruskurssilla pysyn oikeen hyvin mukana ja tykkään pelehtiä SPSS:n kanssa. <3 Me ollaan käytetty sellaista Syntax-toimintoa siinä, missä koodaillaan käskyjä ja mä tunnen itteni ihan nörtiksi, kun odotan kotitehtäviä, että pääsen koodailemaan illalla kotona. :D Varianssianalyysi on tosi haastava kurssi, mulla menee siellä usein monet asiat aika ohi. Kotitehtäviä en oo ehtiny siitä tekemään, mutta ajattelin viikonloppuna naputella niitä, vaikka ne ovatkin vapaaehtoisia. Mä en oikeesti ollu tajunnu, kuinka paljon opiskelu yliopistossa vaatii sitä vapaa-ajan käyttöä koulujuttujen kanssa. Mun päivät onkin tosi täysiä, koska oon parina iltana viikossa iltavuorossa ja joskus aamuvuorossa.

kuva täältä


Hmm, mitäs muuta? Meillä oli viikko sitten käyttiksen fuksiaiset ja me psykalaiset oltiin pukeuduttu kuten Dr. Phil. :D Muuten ei ole ollut mitään pippaloita. Mä oon oppinut jo ehti alkuun pahoille tavoille eli kahvihuoneella roikkumiseen. Mulla on aina suuret suunnitelmat mennä lukemaan kirjastoon ennen töitä, mutta jotenkin onnistun jumittamaan kahvihuoneella jopa kolme tuntia. Kerran jopa nukuin siellä! On siitä ollut myös hyötyä, kun vanhemmat opiskelijat on avannu vaikeita asioita ja siellä puhutaan paljon kursseista. Osa keskusteluista ei kuitenkaan kestä päivänvaloa, joten ei niistä sen enempää. :D



Kahden viikon päästä mulla on vapaapäivä. Keskellä viikkoa. Torstaina. Vaikka viikonloput mulla on usein vapaana, niin jotenkin on kiva, että on keskellä viikkoa vapaapäivä, niin ehtii lukea tenttikirjoja. Siitä puheenollen, mulla on tuolla sivukaupalla luettavaa, joten taidan siirtyä Kognitiivisen psykoterapian pariin.


Sinne tänne venyen,
Embe

8 kommenttia:

  1. Noi värit ei vaan mene munkaan tajuntaan, ihan älytöntä, että ovat vain jotain valoa! Eiei ei ei!!

    Tsemiä opiskeluun :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, etten oo yksin tän asian kanssa! Vähän sama kuin kasvien yhteyttäminen, mitä on jauhettu ala-asteelta asti - en vain ymmärrä. :D

      Poista
  2. Mukavalta ja osittain tutulta kuulostaa sun opiskelujen alku! :)
    Mä täällä Itä-Suomessa kanssa vipellän luentojen, oheistoiminnan, ruotsin kurssin ja treenien kanssa. Itselleni on tulossa ilmaiset haalarit, koska sain kaksi sponsoria mukaan! :)

    Meidän fuksiaiset on ensi viikolla, niitä odotellessa.
    Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sullekin! Meillekin haalarit tulee olemaan ilmaiset, kun hankitaan (toivottavasti) useampi sponsori. :)

      Poista
  3. Kuinka kauan oot halunnut psykologiksi? Kiinnostiko sua lukiossa psykologia siinä määrin, että luit sitä ihan huviksi vapaa-ajallakin vai kiinnostiko sua jo aiemmin? Itse en soveltuisi psykologiksi varmaankaan siitä syystä, että oon liiankin tunteellinen, stressaannun helposti ja jään vatvomaan ikäviä asioita pitkäksi aikaa (esim. jos kuulen jonkun ihmisen kärsivän jostain mistä en ole tiennyt aikaisemmin). Tämä on yhteydessä siihen, että en ehkä kykenisi pitämään työtä ja vapaa-aikaa erillään.
    Kirjoitan kuitenkin keväällä psykologian. Tuskin mua se edes tarpeeksi kiinnostaisi tai kun mua ihan kiinnostaa psykologia, mutta noi kaikenmaailman tutkimukset ja aivosysteemit (pS4) menee mun kiinnostuksen yli. Kyllähän psykologiaa kuitenkin soveltaa, kun aion hakea lastentarhanopettajaksi. Ei ihme, että mun ehoton suosikkikurssi onkin ollut kehityspsykologia ps2. :) Mitä noihin stressiin ja ongelmiin tulee niin aion kyllä pyrkiä ammattikorkean puolella terveydenhoitajaksi, joten kehitettävää taipuvaisuuksissani sen puolella riittäis! Abi siis olen ja keväällä haku edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Oon kirjoitellut joskus aikojen alussa postauksen aiheesta miksi psykologia (löytyy täältä: http://suuntanapsyka.blogspot.fi/2012/07/miksi-psykologia.html). Uskoisin ton vastaavan sun kysymykseen. :) Ja mitä lukion psykaan tulee, niin mä päinvastoin en lämmenny ollenkaan kehityspsykalle, enkä lämmenny vielä avoimessakaan, vaikka moni kokee sen mielenkiintoisena. Mullakin meni lukiossa aivojutut ihan yli ymmärryksen, mutta nyt niihin on tullut jotain järkeä, kun niistä puhutaan melkein kaikilla kursseilla. :) Myös itellä on taipumusta ylimääräiseen stressaamiseen, mutta ajattelin, että matkan varrella oppii jättämään työt töihin. Sitä paitsi, jos valmistuu psykologin maisteriksi, niin mahdollisuudet työskennellä erilaisissa paikoissa ovat hyvät. :) Ei siis välttämättä tarvitse olla "peruspsykologi".

      Poista
  4. Moikka,

    ensiksikin, kiitti tosi inspaavasta blogista! :) Rohkaisevaa nähdä, että kovalla työllä voi päästä psykaankin sisälle, vaikka se vähän mahdottomalta kuulostaa!

    Itse päädyin lukemaan yliopistoon ihan toista alaa, vaikka psyka kiinnostikin. Vähän oli sellainen "eihän sinne kukaan pääse" -asenne keväällä, kun hakuaika läheni. Nyt olen kuitenkin onnistunut ilmoittautumaan psykan perusopintojen kursseille ja huomannut, että oman aineen luennot menevät nukkuessa ja sitten ryntään kotiin tuijottamaan psykan verkkoluentoja :D. Päätin, että pakkohan se on ensi vuonna psykaan hakea tai jäisi kaivelemaan ihan varmasti. Haaveenani olisi päästä Tampereelle, mutta tilasto mietityttää tosi paljon. Lukiosta kirjoitin lyhyen matiikan ja tuntuu että välivuosien aikana on sekin vähä kadonnut mielestä.

    Osaisitko antaa mitään vinkkejä, miten lähteä tilaston maailmaan? Menin valitsemaan yliopistolta tilastotieteen menetelmät -kurssin itsenäisenä opiskeltavaksi ja oon jo nyt vähän epätoivoinen :). Tilastotieteen peruskurssin ajattelin ottaa ihan kontaktiopetuksena, niin siitä varmaan voisi olla hyötyä. Mutta vähän olen pihalla siitä, kuinka paljon ja millaisia kursseja tilastotieteeltä olisi otettava, että niistä olisi hyötyä pääsykokeita ajatellen. Ajattelin yrittää pärjätä ilman valmennuskursseja ja ottaa nyt sen hyödyn yliopistossa sisällä olosta, mitä siitä nyt voi saada (tietty niitä oman pääaineenkin opintoja on sivussa hoidettava, ehm.).

    Kiitti, jos on vinkkejä! Ja kivaa syksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiva kuulla, että blogi on innostanut! :)

      Mullakin oli aluksi, varsinkin eka kerran jälkeen, juuri tuollainen olo, että ei sinne kukaan tavallinen ihminen pääse. Pakkohan siellä on olla sisällä jotain yli-ihmisiä. Mutta huomaan nyt itekin, mitä moni vanhempi opiskelija mulle viime syksynä sanoi, että ihan tavallista porukkaa siellä on. Mulla oli itellä myös lyhyt matikka ja se ei todellakaan ole este, vaikka suurimmalla osalla on ilmeisesti ollut pitkä. Kannattaa siis ehdottomasti hakea, jos nyt jo kieli pitkällä seuraat verkkoluentoja!

      Hmm, mä sanoisin, että kannattaa hankkia viime vuoden pääsykoekirja (Holopainen & Pulkkinen - Tilastolliset menetelmät). Mitään takeita ei tietysti ole, että se olisi myös nyt pk-vaatimuksina, mutta kirja on ollut vasta kahtena keväänä pääsykokeissa. Kannattaa sitä selailla ja katsoa, onko siellä mitään tuttua lukiosta (tää koskee lähinnä kirjan alkupäätä). Äläkä pelästy siitä, että viimeiset kappaleet tuntuvat aluksi rakettitieteeltä! Mitä paremmin on ensin saanut perusasiat haltuun, niin sitä helpompi on yrittää selättää vaikeampia asioita. Mun mielestä yliopiston tilaston kurssien hyödyntäminen on hyvä idea, koska niissä on tosi paljon samaa asiaa kuin pääsykokeissa. Tampereella sen perusopintokokonaisuuden eka kurssi meni tosi vauhdikkaasti, mutta jatkokurssit menivät rauhallisemmin ja niillä ehti paremmin sisäistää asian. Kursseilla on tietysti asiaa, joita ei ole ollut pääsykokeissa (esim. varianssianalyysi) ja ite en käyttänyt niihin aikaa, koska pääsykoealueen asioissa riittää kyllä sisäistämistä! Mä uskon, että pärjäät ilman valmennuskurssia jos on kerran mahdollisuus käydä yliopiston kursseja. Niillä tunneilla kannattaa oikeasti KYSYÄ, koska monelle opettajista on psykan pääsykokeet tutut ja ne osaa varmasti auttaa. :) Niin ja kun alkaa harjoitella laskuja, kannattaa heti aluksi laskea palikkalaskimella, missä ei ole muita hienouksia kuin neliöjuuri. Ainakin mulle siitä ol itosi paljon apua, että oli opetellu etukäteen tavan laskea nelilaskimella, niin ei tarvitse stressata sitä pääsykokeissa. Tietysti se vie enemmän aikaa kuin funktiolaskimella naputtelu. Hmm, oliskohan mulla vielä muita vinkkejä? Siinä ei kyllä (ainakaan mulla) auta muu kuin oikeasti vain laskea, laskea ja laskea. Kaavat kannattaa opetella jo alkuun ulkoa merkitsemällä ne jokaisen laskun alkuun, ettei sitten epäile omaa muistiaan kokeessa, jossa on annettu vääriä kaavoja. Kiva kuulla, että oot ajoissa liikkeellä ja se kyllä kannattaa jos on jonkin verran aikaa siitä, kun on viimeksi laskinta näpytellyt! Paljon tsemppiä koitokseen. :))

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)