Heipsan! Voi juku, kun mua jänskättää, että ketkä teistä pääsevät sisälle! Ollaan muutenkin tuutoreiden kanssa ihan täpinöissämme uusista pikku-psykoista. ^.^ Teitä kuitenkin varmaan jännittää enemmän kuin mua, joten tähän alle voi kirjoitella viime hetken fiiliksiä ja halutessaan kertoa, mitä se hakupalvelu näyttää puolen yön jälkeen (eikös ne tulokset tulekin 1.7.?). Uusille fukseille pitäisi tulla sitten infoa ja päivämäärää toisensa perään sekä Helsinkiin hyväksytyille Kompleksin lehti. Ei kannata ahdistua mahdollisesta infotulvasta, siinä menee hetken aikaa, ennen kuin on ihan perillä kaikista kuvioista sun muista. Tuutoreihin saa kuitenkin olla jo kesän aikana yhteydessä, joten kysykää rohkeasti jos jokin mietityttää Weboodista HSL:n matkakorttiin! Nyt jään kuitenkin pitämään kaikille peukkuja ja kirjoittelen jotain järkevämpää postausta, kun tulokset ovat tulleet. :)
Tsemppiterkuin,
Embe
tiistai 30. kesäkuuta 2015
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Kesäpuuhia
Heippa! Taas on vähän kirjoittaminen on jäänyt, kun on ollut niin kiireinen alkukuu. :) Nyt kuitenkin on taas vähän enemmän aikaa pöristä myös täällä blogin puolella. Ajattelin ihan vaan kertoa mun kuulumisia ja kesäsuunnitelmia, jotka liittyvät pääsääntöisesit opiskeluun yllätys, yllätys. :D
Keskiviikkona mulla oli kevään viimeinen tentti ja toivon sen menevän läpi, koska muuten mun ens vuoden opintosuunnitelmat menevät ihan pipariksi. Osa tenttikysymyksistä oli mun mielestä outoja, joten en välttämättä tiedä, miten osasin vastata niihin (esim. "Mitkä ovat indikaatiot ja tavoitteet lapsen kehitystason arvioimisessa?" --> Ööö, tutkia onko lapsella kehitysviiveitä vai kehittyykö hän "normaalisti"?). Noh, mutta se on nyt takana ja pitää suunnata ajatukset ja energia muualle. Saatiin myös siitä tuskallisen pitkästä harkkakurssista vitonen, jee! Ehkä aika kultaa muistot siitä. ;)
Sain vihdoinkin Joensuun Oikeuspsykan perusopintokokonaisuuden pakettiin ja vein jo hyväksilukuanomusta tiedekuntaan. Opintopisteiden pitäisi tulla näillä näppäimillä ja sen lisäksi odottelen kirjausta metodiopintojeni koonnista sekä puheviestinnästä. Näiden merkintöjen jälkeen voin laittaa tutkintohakemuksen tiedekuntaan ja juhlia kandiuttani toivottavasti heinäkuun alussa. Mikä oiskaan parempi synttärilahja kuin saada kandin tutkinto käteen! Vähän kyllä ärsyttää jos tutkinnon saaminen menee elokuulle jonkun puheviestinnän takia, jonka olen suorittanut kuukausi sitten... Laitoin opettajallekin jo sähköpostia, että mikä niiden huikean kahden opintopisteen tilanne on, mutta hän ei ole vastannut mitään. Pidetään siis peukkuja, että saan 22-vuotislahjaksi kandin tutkinnon!
Sitten varsinaisiin kesäsuunnitelmiin. Kävin kuun alussa kirjoittamassa työsopimuksen yliopistolle yhteen tiedekuntaan, jossa käsittelen ja tarkistan yhden pitkittäistutkimuksen dataa (n. 15 eri dataa, joista olisi lopuksi tarkoitus tehdä kaksi isoa dataa). Vähän kuumottaa, että saanko hyvin hoidettua asiat, alku on ainakin ollut vähän tahmainen. Kaikki kommentit datan muokkaukseen liittyen tulee tehdä englanniksi, koska data on hyvä ja se halutaan entistä enemmän kansainvälisille vesille. Tärkeä homma mulla siis! Eilen kyllä meinasi läppäri ja kyselylomakkeet lentää parvekkeelta, kun homma ei sujunut ensin toisella tilasto-ohjelmalla (jota mun pitäisi kesällä opetella enemmän opintopisteitä vastaan) ja piti vaihtaa sitten toiseen. Tarkistelin myös englanninkielisiä käännöksiä ja muokkaan ne varmaan viikonlopun aikana. Työaika on onneksi 70h/kk, joten aikaa jää muuhunkin. Tutkimusryhmä vaikuttaa tosi kivalta, mut kutsuttiin yhden ryhmäläisen väitöskaronkkaankin ensi viikolla! :) Verkostoituminen on parasta, suosittelen.
Tämä palkallisen homman lisäksi teen tutkimusharjoittelua toiseen tutkimusryhmään opintopisteitä vastaan. Siihen en ole vielä kunnolla päässyt sisään, mutta alkuviikosta pitäisi tavata yhtä ryhmäläistä ja jutella jatkosta. :) Saan myös opastusta Survon kiemuroihin mun opettajalta, joka johtaa tätä tutkimusryhmää. Oon kyllä tosi iloinen näistä mahdollisuuksita, koska opin kesän aikana varmasti tosi paljon! Kiva nähdä, ettei tutkimuksen tekeminen ole mitään ruusuilla tanssimista. :D
Ja jottei vaan tulisi tylsää kesän aikana, niin aloittelen gradun kirjallisuuteen tutustumista. Aloitin eilen toisen ohjaajani väikkärin lukemista ja saan siitä varmasti hyviä lähteitä ja kirjaan samalla ajatuksia ylös mitä tulee mieleen omaan graduun liittyen. Mulla on tapaaminen toisen ohjaajan (yliopistolta) kanssa tiistaina, joten toivottavasti oon vähän viisaampi taas sen jälkeen. Tällä hetkellä mua vähän huolettaa, että onko mun graduaihe tarpeeksi "psykologinen" vai meneekö se enemmän sosiologiseksi. Täytyy ottaa tämä puheeksi ohjaajan kanssa. Täytyy myös kysyä, mikä on ikään kuin gradun kohderyhmä, jotta tiedän millä tasolla kertoa asioista. Lisähaastetta antaa se, että teenkin nyt koko gradun englanniksi, hui! Tää jännittää kyl tosi paljon, mutta eiköhän se muutaman kökköisen lauseen(=sivun) ja viinilasillis(t)en jälkeen lähde sujumaan. Toisaalta jos koko gradu on jo englanniksi, niin se helpottaa artikkelin muokkaamista siitä. Sitten voikin jo alkaa miettiä väikkäriä... ;)
Kesän aikana on myös muutamia kokouksia ja muita Kompleksin tai SPOL:n juttuja. Mun pitäis kirjoitella tässä lähipäivinä myös SPOL:n blogiin hallitustoiminnasta, joten pysykää kuulolla! Linkitän postauksen sitten tännekin ja SPOL:n blogiin pääsee myös tuosta sivupalkista. Onneksi koko kesä ei kuitenkaan ole pelkkää ahkerointia, koska elokuussa lähden viideksi päiväksi Lissaboniin ja heinäkuussa ehkä Prahaan. :) Sinne en ota mitään koulujuttuja mukaan tai puolisko ja kaveri saa vedellä mua ympäri korvia tenttikirjalla. Ai niin, syyskuun alussa on pari ammattikäytännön alkutenttiä, joten niihin alkaa lukeminen elokuun alussa. Pienet fuksipallerot saapuvat myös elokuun lopussa meidän hellääkin hellempään huomaan, toivottavasti nään monet teistä sitten Penkereellä ekan infotilaisuuden jälkeen!
Ihanaa kesää ja tsemppiä tulosten odotteluun,
Embe
Keskiviikkona mulla oli kevään viimeinen tentti ja toivon sen menevän läpi, koska muuten mun ens vuoden opintosuunnitelmat menevät ihan pipariksi. Osa tenttikysymyksistä oli mun mielestä outoja, joten en välttämättä tiedä, miten osasin vastata niihin (esim. "Mitkä ovat indikaatiot ja tavoitteet lapsen kehitystason arvioimisessa?" --> Ööö, tutkia onko lapsella kehitysviiveitä vai kehittyykö hän "normaalisti"?). Noh, mutta se on nyt takana ja pitää suunnata ajatukset ja energia muualle. Saatiin myös siitä tuskallisen pitkästä harkkakurssista vitonen, jee! Ehkä aika kultaa muistot siitä. ;)
Sain vihdoinkin Joensuun Oikeuspsykan perusopintokokonaisuuden pakettiin ja vein jo hyväksilukuanomusta tiedekuntaan. Opintopisteiden pitäisi tulla näillä näppäimillä ja sen lisäksi odottelen kirjausta metodiopintojeni koonnista sekä puheviestinnästä. Näiden merkintöjen jälkeen voin laittaa tutkintohakemuksen tiedekuntaan ja juhlia kandiuttani toivottavasti heinäkuun alussa. Mikä oiskaan parempi synttärilahja kuin saada kandin tutkinto käteen! Vähän kyllä ärsyttää jos tutkinnon saaminen menee elokuulle jonkun puheviestinnän takia, jonka olen suorittanut kuukausi sitten... Laitoin opettajallekin jo sähköpostia, että mikä niiden huikean kahden opintopisteen tilanne on, mutta hän ei ole vastannut mitään. Pidetään siis peukkuja, että saan 22-vuotislahjaksi kandin tutkinnon!
Sitten varsinaisiin kesäsuunnitelmiin. Kävin kuun alussa kirjoittamassa työsopimuksen yliopistolle yhteen tiedekuntaan, jossa käsittelen ja tarkistan yhden pitkittäistutkimuksen dataa (n. 15 eri dataa, joista olisi lopuksi tarkoitus tehdä kaksi isoa dataa). Vähän kuumottaa, että saanko hyvin hoidettua asiat, alku on ainakin ollut vähän tahmainen. Kaikki kommentit datan muokkaukseen liittyen tulee tehdä englanniksi, koska data on hyvä ja se halutaan entistä enemmän kansainvälisille vesille. Tärkeä homma mulla siis! Eilen kyllä meinasi läppäri ja kyselylomakkeet lentää parvekkeelta, kun homma ei sujunut ensin toisella tilasto-ohjelmalla (jota mun pitäisi kesällä opetella enemmän opintopisteitä vastaan) ja piti vaihtaa sitten toiseen. Tarkistelin myös englanninkielisiä käännöksiä ja muokkaan ne varmaan viikonlopun aikana. Työaika on onneksi 70h/kk, joten aikaa jää muuhunkin. Tutkimusryhmä vaikuttaa tosi kivalta, mut kutsuttiin yhden ryhmäläisen väitöskaronkkaankin ensi viikolla! :) Verkostoituminen on parasta, suosittelen.
Tämä palkallisen homman lisäksi teen tutkimusharjoittelua toiseen tutkimusryhmään opintopisteitä vastaan. Siihen en ole vielä kunnolla päässyt sisään, mutta alkuviikosta pitäisi tavata yhtä ryhmäläistä ja jutella jatkosta. :) Saan myös opastusta Survon kiemuroihin mun opettajalta, joka johtaa tätä tutkimusryhmää. Oon kyllä tosi iloinen näistä mahdollisuuksita, koska opin kesän aikana varmasti tosi paljon! Kiva nähdä, ettei tutkimuksen tekeminen ole mitään ruusuilla tanssimista. :D
Ja jottei vaan tulisi tylsää kesän aikana, niin aloittelen gradun kirjallisuuteen tutustumista. Aloitin eilen toisen ohjaajani väikkärin lukemista ja saan siitä varmasti hyviä lähteitä ja kirjaan samalla ajatuksia ylös mitä tulee mieleen omaan graduun liittyen. Mulla on tapaaminen toisen ohjaajan (yliopistolta) kanssa tiistaina, joten toivottavasti oon vähän viisaampi taas sen jälkeen. Tällä hetkellä mua vähän huolettaa, että onko mun graduaihe tarpeeksi "psykologinen" vai meneekö se enemmän sosiologiseksi. Täytyy ottaa tämä puheeksi ohjaajan kanssa. Täytyy myös kysyä, mikä on ikään kuin gradun kohderyhmä, jotta tiedän millä tasolla kertoa asioista. Lisähaastetta antaa se, että teenkin nyt koko gradun englanniksi, hui! Tää jännittää kyl tosi paljon, mutta eiköhän se muutaman kökköisen lauseen(=sivun) ja viinilasillis(t)en jälkeen lähde sujumaan. Toisaalta jos koko gradu on jo englanniksi, niin se helpottaa artikkelin muokkaamista siitä. Sitten voikin jo alkaa miettiä väikkäriä... ;)
Kesän aikana on myös muutamia kokouksia ja muita Kompleksin tai SPOL:n juttuja. Mun pitäis kirjoitella tässä lähipäivinä myös SPOL:n blogiin hallitustoiminnasta, joten pysykää kuulolla! Linkitän postauksen sitten tännekin ja SPOL:n blogiin pääsee myös tuosta sivupalkista. Onneksi koko kesä ei kuitenkaan ole pelkkää ahkerointia, koska elokuussa lähden viideksi päiväksi Lissaboniin ja heinäkuussa ehkä Prahaan. :) Sinne en ota mitään koulujuttuja mukaan tai puolisko ja kaveri saa vedellä mua ympäri korvia tenttikirjalla. Ai niin, syyskuun alussa on pari ammattikäytännön alkutenttiä, joten niihin alkaa lukeminen elokuun alussa. Pienet fuksipallerot saapuvat myös elokuun lopussa meidän hellääkin hellempään huomaan, toivottavasti nään monet teistä sitten Penkereellä ekan infotilaisuuden jälkeen!
Ihanaa kesää ja tsemppiä tulosten odotteluun,
Embe
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Oikeudenkäynnissä heränneitä ajatuksia
Moikka! Päätin tulla kertomaan teille aiheesta, joka jäi kaivelemaan mua tänään olleen oikeudenkäynnin jälkeen. Olin siis katsomassa muutaman tunnin kestänyttä tapon ja varkauden käsittelyä. Tapaus oli mielenkiintoinen, kun näki prosessin alusta loppuun ja pääsin näkemään myös, miten käytännössä menetellään jos todistamaan on tulossa pelkäävä henkilö. Yritin pitää mielessä asioita, joita olen oikeudenkäyntien etenemisestä oppinut ja koitin keskittyä myös siihen, millaisia kysymyksiä siellä kysytään. Olen siis aiemminkin käynyt seuraamassa muutamaa oikeudenkäyntiä, mutta tämä oli ehdottomasti antoisin. Tapaus oli lyhyesti sellainen, että vastaaja A oli viinaspäissään puukottanut kaveriaan ja ei muista tapauksesta mitään. Tapahtuman jälkeisenä aamuna hän meni vastaaja B:n luokse ja he hakivat vainajan kotoa tämän tavaroita aikeissa myydä ne. Henkirikos oli tehty aikas silmitöntä väkivaltaa käyttäen, mutta nimikkeenä oli kuitenkin tappo, koska teko ei ollut suunniteltu. Vastaaja A ei halunnut mielentilatutkimusta ja omien sanojensa mukaan "kantaa täysin vastuun teoistaan". Hän siis myönsi molemmat syytteen ja rangaistukseksi tuli 9,5 vuotta vankeutta. Vastaaja B sai sakkoa.
Erityisesti tämän vastaaja A:n tilanne jäi mietityttämään mua. Hänellä oli taustallaan huume- ja alkoholiongelmaa sekä aikaisempia tuomioita lähinnä pahoinpitelyistä. Omien sanojensa mukaan viina ei sovi hänelle. Ikää oli kuitenkin jo yli 40 vuotta ja mä vaan mietin jo siellä oikeudenkäynnissä, että missä vaiheessa elämä on suistunut tuolla tavalla raiteiltaan, että päätyy tappamaan oman ystävänsä (vaikkakin humalassa, missä tilanteessa melkein kaikki suomalaiset tekevät henkirikoksen siinä tilassa)? Kuinka aikaisin tuollainen riski on mahdollista huomata ja missä vaiheessa elämänsuuntaan pystyy vielä vaikuttumaan? Ja joo, kyllähän hänenkin ikäiseen pystyisi ehkä vielä vaikuttamaan, mutta se on varmasti huomattavasti helpompaa ohjata pilveä polttelevaa ja näpistelevää 15-vuotiasta parempaan suuntaan. Mitkä voisivat olla niitä korjaavia tekijöitä jos vaikka lapsuus on alkanut huonoissa olosuhteissa? Hirveesti heräsi tästä tapauksesta kysymyksiä!
Tajusin myös, että tämä on se teema, johon haluaisin tulevaisuudessa keskittyä ja jonka parissa työskennellä. Aihe on mielestäni tosi tärkeä sen takia, että yleensä ongelmat kasaantuu tietyille yksilöille ja he kuormittavat sitten esim. oikeussysteemiä paljon. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kaikenlaisten kustannusten vähentämisestä, vaan mun mielestä jo pelkästään se, että riskissä olevan ihmisen elämänsuunta muuttuu parempaan päin, on palkitsevaa itsessään, etenkin jos on voinut vaikuttaa muutokseen. Nyt täytyisikin tutkia enemmän sitä, että mitkä ovat niitä korjaavia/suojaavia tekijöitä, jotka estävät ihmistä liukumasta rikolliselle tielle.
Tuntuu siltä, että mun kiinnostuksen kohteet fokusoituvat koko ajan. Voisi ajatella, että kun ekan kerran kiinnostuin ympäripyöreästi "ihmisten auttamisesta" yläasteella, niin se ajatus oli sellainen rosoinen kivimöykky, joka on pikkuhiljaa tiivistynyt kirkkaammaksi ja hiotummaksi timantiksi (okei, tää oli tosi kliseistä). Oon vaan niin kiitollinen siitä, että oon saanut mahdollisuuden opiskella rakastamaani alaa ja mulla on koko (työ)maailma auki edessäni mahdollisuuksia pursuten. Nyt pitäisi vain tietää, mihin kaikkeen tarttua! :)
Elämän upeutta (taas) fiilistellen,
Embe
Erityisesti tämän vastaaja A:n tilanne jäi mietityttämään mua. Hänellä oli taustallaan huume- ja alkoholiongelmaa sekä aikaisempia tuomioita lähinnä pahoinpitelyistä. Omien sanojensa mukaan viina ei sovi hänelle. Ikää oli kuitenkin jo yli 40 vuotta ja mä vaan mietin jo siellä oikeudenkäynnissä, että missä vaiheessa elämä on suistunut tuolla tavalla raiteiltaan, että päätyy tappamaan oman ystävänsä (vaikkakin humalassa, missä tilanteessa melkein kaikki suomalaiset tekevät henkirikoksen siinä tilassa)? Kuinka aikaisin tuollainen riski on mahdollista huomata ja missä vaiheessa elämänsuuntaan pystyy vielä vaikuttumaan? Ja joo, kyllähän hänenkin ikäiseen pystyisi ehkä vielä vaikuttamaan, mutta se on varmasti huomattavasti helpompaa ohjata pilveä polttelevaa ja näpistelevää 15-vuotiasta parempaan suuntaan. Mitkä voisivat olla niitä korjaavia tekijöitä jos vaikka lapsuus on alkanut huonoissa olosuhteissa? Hirveesti heräsi tästä tapauksesta kysymyksiä!
Tajusin myös, että tämä on se teema, johon haluaisin tulevaisuudessa keskittyä ja jonka parissa työskennellä. Aihe on mielestäni tosi tärkeä sen takia, että yleensä ongelmat kasaantuu tietyille yksilöille ja he kuormittavat sitten esim. oikeussysteemiä paljon. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kaikenlaisten kustannusten vähentämisestä, vaan mun mielestä jo pelkästään se, että riskissä olevan ihmisen elämänsuunta muuttuu parempaan päin, on palkitsevaa itsessään, etenkin jos on voinut vaikuttaa muutokseen. Nyt täytyisikin tutkia enemmän sitä, että mitkä ovat niitä korjaavia/suojaavia tekijöitä, jotka estävät ihmistä liukumasta rikolliselle tielle.
Tuntuu siltä, että mun kiinnostuksen kohteet fokusoituvat koko ajan. Voisi ajatella, että kun ekan kerran kiinnostuin ympäripyöreästi "ihmisten auttamisesta" yläasteella, niin se ajatus oli sellainen rosoinen kivimöykky, joka on pikkuhiljaa tiivistynyt kirkkaammaksi ja hiotummaksi timantiksi (okei, tää oli tosi kliseistä). Oon vaan niin kiitollinen siitä, että oon saanut mahdollisuuden opiskella rakastamaani alaa ja mulla on koko (työ)maailma auki edessäni mahdollisuuksia pursuten. Nyt pitäisi vain tietää, mihin kaikkeen tarttua! :)
Elämän upeutta (taas) fiilistellen,
Embe
tiistai 12. toukokuuta 2015
Fiiliksiä pääsykokeesta?
Moikka! Mä oon jännäillä täällä koko päivän teidän puolesta, joten olisi kiva kuulla ajatuksia kokeesta. :) Tähän postaukseen voi siis kommentoida kaikkea pääsykokeeseen liittyvään (pois lukien ratkaisut tehtäviin).
Toivottavasti koe meni hyvin! :)
Embe
Toivottavasti koe meni hyvin! :)
Embe
torstai 7. toukokuuta 2015
Tsempit ensi viikon pääsykokeisiin ja viime hetken vinkit
Heippa taas! Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että pääsykokeet on jo ensi viikolla. Kevät on mennyt hirmuista vauhtia ja en oo meinannut pysyä pääsykoepyörteiden perässä. Vielä absurdimmalta tuntuu se, että kaksi vuotta sitten itse jännäilin hirveesti pääsykokeita ja nyt olen tehnyt kandin tutkielman ja kandin tutkintokin näyttää siintävän kesäkuun lopussa. Upeeta jahdata unelmiaan näin ja toivon, että teistäkin moni pääsee nyt keväällä askeleen kohti omaan unelmaansa. ^.^
Mutta sitten niihin pääsykoevinkkeihin. Eli ihan ekana haluaisin sanoa, että kukaan, EI KUKAAN edes kuvittele lukevansa maanantaina yhtään mitään. Multa heruu vain syvää paheksuntaa sellaisesta toiminnasta. :D Edellisen ja jopa saman päivän paniikkikertaamisella ei ole muuta kuin pelkoa lietsova vaikutus ja siitä ei ole mitään iloa - saattaa mennä jopa sekaisin asioiden kanssa! Luvatkaa siis mulle, että teette maanantaina jotain kivaa ja rentouttavaa (miten se nyt on mahdollista), eiks je? :) Muuten tässä toki saa ja kannattaa vielä kertailla ja muistakaa palautella kaavat mieleen jos ne ovat unohtuneet!
Monet teistä on varmaan nyt viimeisen kuukauden aikana käyttäneet suurimman osan lukuajasta artikkeleiden työstämiseen. Kannattaa nyt kuitenkin vielä vilkaista tilaston asiat läpi ja varmistaa, ettei siellä puolella ole epäselvyyksiä. Artikkeleista suosittelisin kertaamaan muistiinpanoja, ajatuskarttoja ja höpöttelemään niistä asioista jokaisen kanssa, joka suostuu kuuntelemaan. Pelkkä ulkoa lukeminen ei tässä vaiheessa (eikä kyllä missään muussakaan) oikein auta, vaan käyttäkää enemmän luovia ja hauskempia kertailutapoja. :)
Näiden pakollisten kertailusessioiden lisäksi suosittelisin käymään mielessään läpi sitä pääsykoepäivää ja erityisesti sitä koetilannetta. Mua ainakin auttoi hirveesti tällaiset "mielikuvaharjoitukset", koska mun sydän jyskytti ihan kamalasti ja olin varma, että pyörryn äitin käsityöluokkaan. :D Kannattaa siis vähän miettiä sitä, että miten se päivä menee, mitä syöt aamupalaksi, miten ja milloin menet yliopistolle/muulle pääkallopaikalle, miten menet saliin, mihin istut, mitä sulla on eväänä jne jne. Jos tuntuu, että on käytännössä suuntavaistoton ja eksyminen on hyvinkin todennäköistä (p < .05), niin yliopistolla voi käydä pyörähtämässä ja katsomassa, että missä se sali on. :) Näin ainakin tietää, mihin on menossa eikä tarvitse jännäillä sitä turhaan!
Suosittelen myös ottamaan hyvät eväät mukaan, koska ilman niitä kokeessa ei pärjää. Jos otat jonkun puolikkaan banaanin ja kolme rusinaa, niin voitte kuvitella mut murisemassa niskan takana. Pääsykoekissa tulee varmasti eteen tilanteita, joissa joutuu hetken pohtimaan, että mitä tehdä seuraavaksi ja sen aikana on hyvä mutustella evässämpylää ja vaikka vähän karkkia. Tilanne on kuitenkin vaativa ja aivot tarvii energiaa ja sellaista rykäisyä ei sillä rasvattomalla maitorahkalla hoideta. :D
Kun koe alkaa, niin älkää vilkuilko ja analysoiko muiden tekemisiä. Musta ainakin tuntui, että ekan viiden minuutin aikana jo kaikki kirjoitti kynä sauhuten ja mun pää oli ihan tyhjä. Suurin osa varmaan raapustelee suttupaperiin kukkia ja sydämiä, joten ei muiden tiirailu yleensä vaan pahentaa sitä jännitystä. Kokeessa myös saattaa tuntua aluksi siltä, ettei osaa MITÄÄN. Mustakin tuntui, että mun aivot oli ehtineet valua lattialle sinä aikana, kun odotin saliin pääsyä. Tehtäviä ei kuitenkaan tarvitse tehdä järjestyksessä, joten aloittakaa vain jostain tehtävästä! Ekan tehtävän jälkeen homma alkaa rullaamaan ihan kivasti. :)
Nyt lopuksi haluan antaa kaikille kylkiluut musertavat tsemppihalit! Monet teistä on työskennelleet tosi kovasti kuluvan vuoden aikana ja nyt viimeisen viikon aikana on hyvä valaa sitä uskoa itseensä. Pääsykokeisiin ei kannata mennä sellaisella "mä en osaa kuitenkaan mitään", koska se vaan heikentää suoritusta. Käykää vaikka joka päivä sanomassa peilille/äitille/poikaystävälle/kilpikonnalle, että "Vautsi mä oon kyl tosi ahkera ja mä oikeesti osaan nää asiat. Oon tehnyt hurjan työn vuoden aikana, hyvä minä!" :) Ei tietenkään kannata mitenkään ylimielisenä mennä sinne kokeeseen, mutta siihen omaan osaamiseen pitää uskoa.
Kokeen jälkeen ei sitten puida niitä tehtäviä, ei sitten ollenkaan. Keskustelu kokeesta täällä blogissa on tervetullutta, mutta jokainen muiden vastauksia uteleva kommentti poistetaan ja sitä paheksutaan. :D Hirmusti tsemppiä loppurutistukseen, ootte mahtavia tyyppejä!
Tsemppiterkuin,
Embe
Mutta sitten niihin pääsykoevinkkeihin. Eli ihan ekana haluaisin sanoa, että kukaan, EI KUKAAN edes kuvittele lukevansa maanantaina yhtään mitään. Multa heruu vain syvää paheksuntaa sellaisesta toiminnasta. :D Edellisen ja jopa saman päivän paniikkikertaamisella ei ole muuta kuin pelkoa lietsova vaikutus ja siitä ei ole mitään iloa - saattaa mennä jopa sekaisin asioiden kanssa! Luvatkaa siis mulle, että teette maanantaina jotain kivaa ja rentouttavaa (miten se nyt on mahdollista), eiks je? :) Muuten tässä toki saa ja kannattaa vielä kertailla ja muistakaa palautella kaavat mieleen jos ne ovat unohtuneet!
Monet teistä on varmaan nyt viimeisen kuukauden aikana käyttäneet suurimman osan lukuajasta artikkeleiden työstämiseen. Kannattaa nyt kuitenkin vielä vilkaista tilaston asiat läpi ja varmistaa, ettei siellä puolella ole epäselvyyksiä. Artikkeleista suosittelisin kertaamaan muistiinpanoja, ajatuskarttoja ja höpöttelemään niistä asioista jokaisen kanssa, joka suostuu kuuntelemaan. Pelkkä ulkoa lukeminen ei tässä vaiheessa (eikä kyllä missään muussakaan) oikein auta, vaan käyttäkää enemmän luovia ja hauskempia kertailutapoja. :)
Näiden pakollisten kertailusessioiden lisäksi suosittelisin käymään mielessään läpi sitä pääsykoepäivää ja erityisesti sitä koetilannetta. Mua ainakin auttoi hirveesti tällaiset "mielikuvaharjoitukset", koska mun sydän jyskytti ihan kamalasti ja olin varma, että pyörryn äitin käsityöluokkaan. :D Kannattaa siis vähän miettiä sitä, että miten se päivä menee, mitä syöt aamupalaksi, miten ja milloin menet yliopistolle/muulle pääkallopaikalle, miten menet saliin, mihin istut, mitä sulla on eväänä jne jne. Jos tuntuu, että on käytännössä suuntavaistoton ja eksyminen on hyvinkin todennäköistä (p < .05), niin yliopistolla voi käydä pyörähtämässä ja katsomassa, että missä se sali on. :) Näin ainakin tietää, mihin on menossa eikä tarvitse jännäillä sitä turhaan!
Suosittelen myös ottamaan hyvät eväät mukaan, koska ilman niitä kokeessa ei pärjää. Jos otat jonkun puolikkaan banaanin ja kolme rusinaa, niin voitte kuvitella mut murisemassa niskan takana. Pääsykoekissa tulee varmasti eteen tilanteita, joissa joutuu hetken pohtimaan, että mitä tehdä seuraavaksi ja sen aikana on hyvä mutustella evässämpylää ja vaikka vähän karkkia. Tilanne on kuitenkin vaativa ja aivot tarvii energiaa ja sellaista rykäisyä ei sillä rasvattomalla maitorahkalla hoideta. :D
Kun koe alkaa, niin älkää vilkuilko ja analysoiko muiden tekemisiä. Musta ainakin tuntui, että ekan viiden minuutin aikana jo kaikki kirjoitti kynä sauhuten ja mun pää oli ihan tyhjä. Suurin osa varmaan raapustelee suttupaperiin kukkia ja sydämiä, joten ei muiden tiirailu yleensä vaan pahentaa sitä jännitystä. Kokeessa myös saattaa tuntua aluksi siltä, ettei osaa MITÄÄN. Mustakin tuntui, että mun aivot oli ehtineet valua lattialle sinä aikana, kun odotin saliin pääsyä. Tehtäviä ei kuitenkaan tarvitse tehdä järjestyksessä, joten aloittakaa vain jostain tehtävästä! Ekan tehtävän jälkeen homma alkaa rullaamaan ihan kivasti. :)
Nyt lopuksi haluan antaa kaikille kylkiluut musertavat tsemppihalit! Monet teistä on työskennelleet tosi kovasti kuluvan vuoden aikana ja nyt viimeisen viikon aikana on hyvä valaa sitä uskoa itseensä. Pääsykokeisiin ei kannata mennä sellaisella "mä en osaa kuitenkaan mitään", koska se vaan heikentää suoritusta. Käykää vaikka joka päivä sanomassa peilille/äitille/poikaystävälle/kilpikonnalle, että "Vautsi mä oon kyl tosi ahkera ja mä oikeesti osaan nää asiat. Oon tehnyt hurjan työn vuoden aikana, hyvä minä!" :) Ei tietenkään kannata mitenkään ylimielisenä mennä sinne kokeeseen, mutta siihen omaan osaamiseen pitää uskoa.
Kokeen jälkeen ei sitten puida niitä tehtäviä, ei sitten ollenkaan. Keskustelu kokeesta täällä blogissa on tervetullutta, mutta jokainen muiden vastauksia uteleva kommentti poistetaan ja sitä paheksutaan. :D Hirmusti tsemppiä loppurutistukseen, ootte mahtavia tyyppejä!
 |
| Tässä vielä kuva Astridista piristämään kaikkien päivää. Sekin toivottaa tsempit! :3 |
Tsemppiterkuin,
Embe
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)