Heippa taas kaikki! En ole ehtinyt viime aikoina hirveästi kirjoitella, on ollut melkoinen kiire. :D Nyt on onneksi vähän helpottanut, kun sain opettajalta armon aikaa kotitehtäviin, jotka palautin sitten viikon myöhässä alkuperäisestä dediksestä (hyi mua). Enää olisi jäljellä Monimuuttujamenetelmät-kurssin lopputyön korjaamista tällä viikolla ja sitten voinkin kääntää kiikarit kohtia gradua ja sitä yhtä Syrjäytyminen-kurssia. :)
Vietän kesän tosiaan ehkä vähän synkissä merkeissä, meinaan mun kesä sisältää lähes pelkästään rikollisuusjuttuja. :D Aloitin tänään Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa teknisesä avustajana ja tallennan siellä nyt juttuja käräjäoikeuden tuomioista Exceliin. Ihan simppeliä puuhaa, mutta tosi mielenkiintoista. Kyseessä on kokopäivätyö(!) ja työsoppari on tehty elokuun puoleen väliin asti. Eka päivä oli ainakin superkiva ja kaikki Krimolla oli hirveen mukavia ja ottivat avosylin vastaan. ^.^ Jäi kyllä vielä loppupäivälle hirveästi energiaa, kun oli hyvä mieli. :) Kävin tanssitunnilla töiden jälkeen ja nyt suunnitelin hetken aikaa lukevani gradua varten yhtä tilaston kirjaa ennen Netflixin pauloihin siirtymistä. Netflixissäkin pyörii tällä hetkellä Bones ahkerasti, joten rikosjuttuja tulee katsottua myös iltaisin.
Elokuussa pääsen todennäköisesti ja toivottavasti HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykologiseen yksikköön hämmästelemään psykologien työtä siellä ja auttelemaan artikkeliarkiston ja datahommien kanssa. Kyseessä on näillä näkymin 1-1,5 kuukauden pituinen orientoiva harjoittelu, jonka suoritan opintopisteitä vastaan eli palkattomana. Odotan tätä jättimäisellä mielenkiinnolla, koska siellä on kanssa ihania ihmisiä töissä ja he ovat viikkoja selvitelleet kauheaa byrokratiaa tän harjoittelun taustalla. Yksikössä siis tutkitaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn epäilyjä, ja mulla olisikin toiveissa päästä näkemään, miten psykologit haastattelevat näitä lapsia/nuoria. Rankkoja juttuja nämäkin, mutta tosi tärkeitä!
Töiden lomassa koitan nyt ihan aikuisten oikeesti saada sitä gradua eteenpäin, koska haluaisin palauttaa sen elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Onneksi se on sinänsä hyvällä mallilla, että tulokset ovat selvillä ja nyt pitäisi vain kahlata artikkeleita ja kirjoittaa homma pakettiin. En aio kuitenkaan hosua sen kanssa, koska haluaisin siitä hyvän arvosanan. Graduni käsittelee siis väkivaltatuomioita ja lastensuojelua.
Huh, melkoisia juttuja siis tiedossa! Opin näistä kaikista varmaan ihan hirveästi myös tulevaa harjoittelua ajatellen, koska on tärkeää osata ikään kuin etäännyttää itsensä rankoista jutuista. Onneksi voin Krimolla oikeasti jättää työt töihin, joten ne eivät juurikaan pyöri mielessä enää kotona. On varmaan vähän kamalaa sanoa, mutta mun mielestä nää kaikki jutut on tosi mielenkiintoisia ja niitä on tärkeä tutkia. Nyt kuitenkin tilaston pariin ja huomenna kohti uutta työpäivää! :)
Innostusterkuin,
Embe
Ps. Miten teidän kesä muuten etenee? Kertokaa myös, kun tiedätte, että oletteko saaneet kutsun Turun soveltuvuuskokeisiin! :>
Mustakin kriminologia ja sun harjoittelu kuulostaa todella mielenkiintoisilta vaikka niihin rankkoja juttuja liittyykin. Onnea ja tsemppiä! :)
VastaaPoistaTurun kutsusta en oo vielä saanut tietoa, ehkä se tulee huomenna. En kyllä usko pääseväni sinne tai sisään tänä vuonna.. Mielessä on käynyt kokeilisinko itsekin jonkinlaisen motivaatioblogin kirjoittamista psykaan lukemisesta.
Moi! Oisko sulla mitään vinkkejä Turun soveltuvuuskoetta varten (millainen se on, mitä kannattaa huomioida tms)? Vaikka et itse opiskelekaan Turussa niin oisko mitään mitä voisit edes tässä kommenttikentässä kertoa? T. Hyvin stressaantunut pääsykokelas :D
VastaaPoistaMoikka! En tiedä, onko mulla mitään kovinkaan ihmeellisiä vinkkejä. :D Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kannattaa olla oma ihana itsensä, rehellinen sekä tuoda oma motivoituneisuus haastatteluissa esiin. :) Ryhmätilanteissa kannattaa tasapainotella äänessä olemisen ja kuuntelemisen välillä, erityisesti mun mielestä on hyvä kysellä muiden mielipiteitä varsinkin niiltä, jotka ovat hiljaisempia tai eivät ole saaneet suun vuoroa. Missään nimessä ei kannata puhua muiden päälle ja olla ainoa äänessä! Omat mielipiteet kannattaa tuoda rohkeasti julki perustellen totta kai. :) Mieti ennen haastatteluja sun omia voimavaroja ja sellaisia ominaisuuksia, jotka auttavat sua pärjäämään opinnoissa ja mahdollisesti myöhemmin työelämässä. Kannattaa myös pohtia etukäteen omia kehittämiskohteita ja olla niistä rehellinen sekä kertoa, miten aiot kehittyä niissä.
PoistaSoveltuvuuskokeiden ei mun mielestä pitäisi olla mitään kuumottavia piinapenkkejä! Enemmänkin sellainen ystävällismielinen jutustelu on kiva juttu myös työhaastatteluissa. Lähinnä niissä kuitenkin katsotaan vuorovaikutustaitoja ja motivoituneisuutta, joten niiden perustelemiseen ja esiintuomiseen kannattaa panostaa. :) Toki siellä voi olla myös sellaisia tilanteita, joissa jotenkin tarkastellaan stressinsietokykyä, joten niitä ei kannata pelästyä! Lyhyesti siis sellainen rehellinen ja positiivinen muita huomioiva asenne kantaa varmaan pitkälle. :) Mäkin hasrjoittelupaikan työhaastattelussa sanoin kehittämiskohteeksi, että mun jännittää kohdata ihmisiä (:D) ja pääsin sinne silti, vaikka oli muitakin hakijoita. Ei pitäisi siis olla niin vakavaa!
Hei!
VastaaPoistaVoiko maisterin jälkeen jatkaa tohtori-ohjelmassa jollain muulla yliopistolla? Ja pitääkö se valita sen mukaan minkä alan (neuro ym) tutkimus kiinnostaa? Jos haluaa tutkijaksi niin pitääkö olla tohtori? Onko tutkijan työ melko itsenäistä muuten? Ja eikö tilastotiede ole tutkijaksi aikovalle hyödyllinen sivuaine? Voiko muuten pääaineena tilastotiede ja sivuaineena psykologia toimia psykologian tutkijana? Aika monta kysymystä tuli, jos johonkin osaat vastata niin olis jees :D
Moikka! Huh, kysyt kyllä vaikeita kysymyksiä, yritän vastata parhaani mukaan. :D Mun käsittääkseni voi jatkaa muullakin yliopistolla, koska jatko-opintoihin pitää kuitenkin hakeutua kai erikseen. Tiedän pari, jotka ovat suorittaneet maisterin esim. Jyväskylässä, mutta tehneet tohtorin Helsingissä. Vähän joutuu varmaan valikoimaan yliopistoa sen mukaan, että mitä siellä tutkitaan, koska usein väikkärit (kai) tehdään tutkimusryhmissä, joissa tutkimusryhmän vetäjä tms on sitten väikkärin ohjaaja tai ainkin yksi niistä.
PoistaTutkijan työ on periaatteessa aika itsenäistä, mutta jos tekee hommia tutkimusryhmässä (niinkuin kaikki varmaan tekee), niin kyllä siinä tehdään hommia kollegoiden kanssa myös paljon. :) Monet tutkijat käyvät lisäksi konferensseissa yms. pitkin maailmaa, joten ei todellakaan tarvitse yksin nököttää missään tutkijankammiossa. :D Oon ainakin itse huomannut, mitä tutkimusavustajan töitä oon tehnyt, että sillä tiimillä on tosi iso merkitys niin oman jaksamisen kuin viihtyvyyden kannalta. :) Kollegoilta saa myös hyvin apua silloin, kun ei itse tiedä, mitä pitäisi tehdä!
Ei ole pakko olla tohtori jos haluaa tutkijaksi. :) Monet kuitenkin tekevät/päätyvät tekemään väikkärin jossain vaiheessa. Tilastotiede on kuitenkin mun mielestä tosi tärkeä ja hyvä sivuaine jos tutkijan ura kiinnostaa vaikkakin psykan tilasto-opinnoista (ainakin meillä) saa tosi hyvän pohjan tutkijauralle ilman tilaston varsinaista sivuainetta. :) Tutkimusta tehdessä joutuu kuitenkin varmasti itsenäisesti opettelemaan uusia menetelmiä ja tilasto-ohjelmia!
Periaatteessa tilastotiedettä pääaineena opiskellut voi työskennellä minkä tahansa tutkimuksen parissa - lähinnä kuitenkin menetelmälähtöisesti. Tutkimuksen tekeminen edellyttää kuitenkin myös laajaa substanssiosaamista tutkittavalta alalta, joten tilastotieteilijä voi joutua aika pitkälle huolehtimaan "vain tilastopuolesta" ja alan asiantuntija sitten pohtii, mitä tulokset kertovat tutkittavasta ilmiöstä. Tiedän esim. tilaston opiskelijoita, jotka työskentelevät jollakin geenitutkimukseen tai biologiaan liittyvissä tutkimusryhmissä, vaikka eivät välttämättä ole lukeneet aiheesta kuin sivuaineen verran. Psykan tutkimuksissa hyödynnetään usein myös psykologisia menetelmiä (esim. kognitiivisia kykytestejä kuten WAIS-IV), jotka ovat suojattuja ja niitä voivat käyttää vain psykologit. Tällöin vain psykologi on se, joka voi esimerkiksi kerätä tällaisilla menetelmillä aineistoa tutkimusta varten.
Huh, toivottavasti saat näistä edes jotain irti! Tämä ei ole ihan mun vahvinta aluetta, kun en ole vielä hirveästi ottanut tohtoriopinnoista yms. selvää. :)
Kiitoksia, sain vastauksia kysymyksiini :)
PoistaMoikka Embe! Koska en usko että pääsen Helsinkiin, etsin itselleni urakalla töitä ja tänään menenkin kirjoittamaan työsopparin. Mietin noita tilastotieteen opintoja, jotka olisi hyvä suorittaa lisäpisteiden vuoksi ensi vuotta varten. En kuitenkaan löytänyt opintoja jotka alkaisivat vasta syksyllä. Osaatko sinä vinkata, missä itse luit tilastoa tai osaako joku muu vinkata syksyllä alkavista kursseista? Tekisin mielellään etänä mutta pääsen myös Helsinkiinkin ilta/viikonlopputunneille.
VastaaPoistaEt löytänyt syksyn tilaston opinnoista tietoja, koska sellaisia ei olla vielä julkaistu. (Emben puolesta eräs Ano��)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaOlin soveltuvuuskokeessa ja muut osiot menivät (ainakin omasta mielestäni) hyvin, mutta en tiedä musteläiskä- ja wartegg-testeistä. Warteggissa en ehtinyt saada yhtä kuviota loppuun. Voivatko ne mennä niin huonosti, että ne estäisivät sisäänpääsyn?
Jotkut sanovat, että musteläiskätestillä voi ehkä erottaa ääritapaukset, eli ehkä jotkut vakavat mielenterveyden häiriöt. Minulla ei ole mielenterveyden häiriöitä, mutta olen hieman herkkä, saatan ahdistua vähän, murehtia ja itsetuntoni ei ole älyttömän hyvä. Voivatkohan nämä olla testissä esille tulevia riskitekijöitä, vaikka minulla ei mitään häiriötä olisikaan?
Nämä voivat olla yleisiä ennakkoluuloja testeistä, mutta projektiiviset testithän mittaavat tiedostamattomia prosesseja, niin voiko niistä oikesti paljastua jotain, mitä ei edes itse tiedä? Tässä tapauksessa ehkä jotain negatiivista tai hälyttävää.
Annoin itsestäni haastatteluiden perusteella totuudenmukaisen, mutta aika hyvän kuvan. Toin kuitenkin ilmi myös näitä mainitsemiani heikkouksia. Haluaisin uskoa, että haastattelut ja ryhmätehtävä kuitenkin painavat enemmän, kuin projektiiviset testit.
Wou, olipa hyvä että eksyin tänne blogiin, mulla meinaan sama rumba huomenna edessä! Ja en tajunnutkaan että siellä on jotain projektiivisiakin :o Hassua kun muistaa kun niistä puhuttiin joskus lukion alussa ja nyt joutuu/pääsee itse tekemään niitä.. Anyway, toivottavasti sun koe meni hyvin, tsemppiä odotteluaikaan ja toivottavasti nähdään syksyllä Turussa! :)
PoistaP.S. Luulen kyllä että sulla meni hyvin, älä murehdi turhia vaan nyt vapaudu ja elä! Vaikutat siltä että olit hyvin valmistautunut ja että hyvin meni myös koko tilanne eilen. :) Ite luulin kirjallisen jälkeen ettei mulla ole toivon murentakaan mutta kappas vaan kutsu kolahti sähköpostiin! Eli nyt kun otat rennosti ja koitat tehdä jotain muuta kuin pääsykoejuttuja ja nauttia kesästä niin tulosten vastaanotto on helpompaa ja rennompaa. :)
Noita projektiivisia testejä käytetään käsittääkseni Jyväskylässä, ei siis Turussa niitä :)
PoistaMoikka, saiko sen kokeen siis hakea tulosten jälkeen jostain? Tein Helsingissä, mutta yliopiston sivuilta en kaivamalla oo löytänyt tietoa :D Soveltuvuuskokeet Turussa oli tosiaan... jännät, etenkin kun en koskaan ole ollut psykologin vastaanotolla. Mulle oli tosi hieno kokemus nähdä ekaa kertaa psykologeja ammattipersoonassaan!
VastaaPoistaHeipsan, oman kokeen voi tilata korjauksineen. Siitä tulee ohjeet samalla, kun saa tulokset. :)
PoistaItse kävin Jyväskylässä soveltuvuuskokeessa ja jouduin toiselle varasijalle. Pettynyt olo, sillä olin 8 parhaan hakijan joukossa pääsykokeessa (59/60). Mietin jälkikäteen mistä johtui, sillä olin valmistautunut hyvin, huomioin muita ja perustelin motivaationi. Tulin siihen lopputulokseen, että olin valmistautunut "liian hyvin". Mietin mm. minä-esseen etukäteen ja vastaukset parihaastattelun kysymyksiin. Jännitin myös tilannetta. Halusin opiskelupaikan niin paljon, että se kääntyi itseään vastaan - todennäköisesti eivät pitäneet minua aitona, omana itsenäni. Harmittaa, mutta en suostu ottamaan tuota sellaisena merkkinä, etten soveltuisi alalle. Ensi vuonna uudelleen tästä vuodesta oppineena. Silti, loppukaneettina, pakko sanoa, että oma usko ja luottamus soveen kärsi todella paljon. Olen suorittanut kohta perusopinnot yli 4:sen arvosanalla, motivoitunut, hyvin ihmisten kanssa toimeen tuleva ja empatiakykyinen. Silti paikka voi jäädä saamatta.
VastaaPoistaJa pakko vielä lisätä sellainen huomio, että ryhmällä ja ryhmädynamiikalla on todella iso merkitys ryhmäkeskustelun kannalta. Oma ryhmäni oli todella heterogeeninen ja epäkoherentti: ryhmäkeskustelu oli sen mukainen eikä keskustelu lähtenyt oikein sujumaan. Myös sillä minkälaisen ryhmän saa, voi siis olla vaikutusta.
PoistaTosi kurja kuulla, ettei soveltuvuuskokeet menneet putkeen! Oot kuitenkin hyvin reflektoinut omaa suoritustasi ja voi olla, että jänittäminen ja "liiallinen" valmistautuminen oli sitten tällä kertaa kompastuskivenä. On myös ihan totta, että ryhmätilanteessa tiimi, johon pääsee/joutuu voi vaikuttaa tosi paljon. Joka tapauksessa, hirmuisesti tsemppiä jatkoon! Älä anna yhden soveltuvuuskokeen lannistaa, kun kuitenkin selkeästi osaat asiat. :)
PoistaKiitos empatiasta ja lohdutuksesta, Embe! Monet itkut on itketty, surun, vihan ja katkeruuden tunteet niin Jyväskylän yliopistoa kuin omaa itseänikin kohtaan läpikäyty. Nyt lienee aika itsemyötätunnolle ja orientoitumiselle ensi vuoteen. Jos ei muuta, niin siitä olen varma, että kovalla työllä ja motivaatiolla pääsykokeet ovat selätettävissä - myös ensi keväänä. Ja ensi vuonna luotan itseeni ja siihen, että ilman sen suurempaa valmistautumista pärjään kyllä. Omana itsenäni. Hyvää kesää, tsemppiä töihin ja kiitos blogista! Tämä on erinomainen motivaation boostauskanava ja myös kosketus siihen, millaista psykologian opiskelu ja psykologin työ on.
PoistaHei,
VastaaPoistaTässä vähän palautetta Embelle blogista: Todella hyödyllinen ja mahtava blogi, johon aina palaan fiilistelemään ja oppimaan uutta kun alkaa opiskeluhaaveet poltella. Oon siis vielä lukiossa, mutta psykologiaa ois tarkoitus päästä opiskelemaan tai ainakin yrittää tosissaan sisälle pääsyä. Oon kuullu myös muilta palautetta siitä, kuinka iso hyöty niille on ollu tästä blogista. Vasta juttelin asiasta psykologiaa opiskelevan kaverini kanssa. :)
Ihailtavaa on myös se, että olet jaksanut pitää blogia vireillä näin pitkään, vaikka oletkin oman opiskelupaikkasi jo vuosia sitte lunastanut. Tämä on nimittäin kullanarvoinen paikka meille, jotka haaveilemme samasta! Kiitos siitä ja toivottavasti blogi elää ja hengittää vielä kauan. :D
Niin, ja minusta on erittäin mukavaa, että blogin sisällöt on rajattu käsittelemään tavalla tai toisella pääsykokeita/opiskelua/työelämää ja muita ilmiöitä psykologian saralta. Minun mielestäni ehdoton plussa!
Onnellista kesää Embelle ja kaikille muillekin!!
Hei ihana sinä! :) Kiitos paljon kommentistasi, tätä oli iloa lukea (salaa) työpäivän aikana. :D Blogi jatkaa elämäänsä kyllä vielä, toivottavasti tästä on sulle apua ja iloa matkan varrella kohti pääsykokeita ja psykan opiskelua. :) Jos sulla tulee jotain tarkempaa kysyttävää opinnoista tms., niin laita mulle ihmeessä meiliä!
Poista