Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

MOT: Masentavat lääkkeet

Moni on varmaankin tällä viikolla seurannut median kuohumista yli äyräiden Ylen esittämän Masentavat lääkkeet -jakson takia. Ohjelmassa esiintynyt psykologi sai potkut töistä, ilman irtisanomisaikaa, koska kertoi oman (ei työnantajan) näkökulman masennuslääkkeistä. Kohujakson voit katsoa TÄÄLTÄ.

Ainakin mun mielestä lääkärit ja psykologit ovat aikalailla vastakkain psyykenlääkkeiden ja erityisesti masennuslääkkeiden suhteen. Osa teistä varmaan muistaa mun postauksen psykan opiskelijoille ja jo valmistuneille psykologeille järjestetystä psyykenlääkeseminaarista tänä keväänä. Huomasin siellä saman vastakkainasettelun. Kokemusasiantuntijoiden mukaan nykyään lääkettä tarjotaan joka ongelmaan ja vieläpä ensisijaisena hoitomuotona ja vielä jopa ilman psykologista apua. Mun mielestä, tulevana psykologina, toi on tosi järkyttävää. Osa lääkäreistä (en halua yleistää kaikkiin) vähättelee haittavaikutuksia, jotka potilas voi kokea oikeasti kiusallisina ja haitallisina. Usein vielä käy niin ikävästi, että masennuslääkket laukaisevat (hypo)manian ja sen johdosta kaksisuuntaisen mielialahäriön, joka on hankalampi hoitaa kuin masennus. Mun mielestä diagnoosien kanssa ei tulisi hätäillä ja arpoa niitä silmät kiinni ICD:stä, vaan oikeasti seuloa kaikista masennuspotilaista bipolaarihäiriö pois. Psykologien ja lääkärien tulisi tehdä enemmän sellaista yhteistyötä, jossa molempia kunnioitettaisiin ja molempien kannat otettaisiin huomioon.

kuva täältä


Mä oon ite myös sitä mieltä, että monille riittää psykologinen apu, jos kärsii lievästä tai jopa keskivaikeasta masennuksesta. Ohjelmassakin sanottiin, että lääkkeistä on harvoin hyötyä lievästä tai keskivaikeasta muodosta kärsiville. Mun mielipiteet on tietysti vähän puolueellisia sen takia, että opiskelen psykaa. :D Mutta kuitenkin, musta ensisijaisesti tulisi tarjota psykologista apua masentuneelle ja sen jälkeen pohtia lääkitystä. Toisaalta jos lääkitys toimii, se on nopeavaikutteisempi kuin esimerkiksi terapia. Vielä kolmannelta kannalta katsottuna lääkitys ei välttämättä mene kerralla putkeen ja sen jälkeen komboillaan eri lääkkeiden kanssa ja katsotaan jos joku sopisi. Vähemmästäkin menee kenen tahansa mieli sekaisin, kun koko ajan on kemikaaleja mylläämässä aivoissa! Mä en ite oo lukenut tutkimusta (joita varmasti on tehty), mutta kumpi on pitkävaikutteisempaa, lääkitys vai psykologinen apua? Tutkimusten mukaan kuitenkin lääkehoito yhdistettynä psykologiseen apuun on tehokkaampaa kuin kumpikaan hoitomuoto yksinään. Mutta jos hoidetaan vain toisella menetelmällä, kumpi on tehokkaampi pitkällä aikavälillä? Taas puolueellisesti veikkaan psykologista apua - kokemusasiantuntijat seminaarissakin liputtivat terpia-avun puolesta.

kuva täältä

En siis kuitenkaan lyttää lääkkeitä kokonaan, niistä on varmasti apua monelle, mutta mun mielestä aina ja poikkeuksetta tulisi olla saatavilla psykologista apua eikä painaa ongelmia alas erilaisilla pillereillä. Mun mielestä on järkyttävää, että psykologi ei saa kertoa omaa asiallista kantaa masennuslääkkeisiin ilman, että tarvitsee pelätä työpaikan menetystä. Onneksi Suomen Psykologiliitto on tuominnut irtisanomisen jyrkästi. Näistä asioista pitäisi oikeasti keskustella ja kyllä, KYSEENALAISTAA asioita, jopa pyhää Käypä Hoito suositusta. Mä en ainakaan tulevaisuudessa halua pelätä saavani kengän kuvaa kynähameeseen jos olen jostakin asiasta eri mieltä. Asioista pitää tietenkin keskustella järkevästi ja rauhallisesti, ei hyökkäävästi ja kärjistäen. Tarvitaan lisää tutkimuksia masennuslääkkeistä - sellaisia tutkimuksia, joita lääkefirmat eivät ole sponssanneet.

Tässä sitä kohta ollaan / kuva täältä


Ah ja nyt kun pääsin vauhtiin, niin voisin avautua vielä tuosta Aurora-myrskystä. Oon pahoillani jos kyseenalaistan jonkun tärkeän henkilön päätökset ja jopa älykkyyden, mutta mitä hittoa oikeesti? Tehdäänpäs vähän säästöjä: otetaan psykiatrinen PÄIVYSTYS pois. Hallelujaa ja ihmiset parantuu! Aurora on monelle ollut sellainen paikka, mihin pystyy menemään jopa pahimpina hetkinä, jolloin tavallista päivistystä ei pystyisi edes harkitsemaan. En vaan voi ymmärtää, millä tavalla psykiatrisen päivystyksen lakkauttaminen palvelee kenenkään etua? Ei psykiatrsista hoitoa vaativia voi edellyttää hakeutumaan päivystykseen Malmille(??), missä istuu varmasti kiireellistä somaattista hoitoa tarvitsevaa porukkaa. Lehdissä pohdiskellaan pahoinvoinnin lisääntymisestä ja "hulluja" pelätään lähijunissa ja kaupungilla, koska avohoitoa lukuunottamatta (ja ei aina sitäkään) hoitoa ei ole saatavilla. Onko se kustannustehokasta, että ihmiset jää työkyvyttömyyseläkkeelle vai se, että saataisiin heidät kuntoutettua takaisin työelämään? Voi vitsi, mulla olis niin paljon sanottavaa, mutta jääköön tää nyt tähän, tuli muutenkin kilometripostaus. Mutta sen haluisin vielä sanoa, että tähän meitä tulevia psykologeja tarvitaan! Sekä kliiniselle puolelle että päätöksentekoon. Psykiatrinen hoitojärjestelmä menee vain syvemmälle peräsuoleen ja se suunta pitäisi muuttaa. Muistatteko, kun postasin blogin Facebook-sivuille siitä, että yhdessä kunnassa järjestettiin ympärivuorokautinen psykiatrinen päivystys ja ihmiset ohjattiin oikeasti niille ammattilaisille, joita he tarvitsivat? Siihen suuntaan tän homman pitäis muuttua. Ugh, olen puhunut.

Ps. Mulla ei oikeesti oo hirveesti mitään faktatietoa aiheesta, nää on mun henkilökohtaisia mielipiteitä enkä edusta ketään muuta kuin itseäni näillä jutuilla. :) Seison kuitenkin sanojeni takana.

Vääryyskiukusta puhisten,
Embe

15 kommenttia:

  1. Asiaa!
    Näissä asioissa (viittaan lääkkeisiin ja psykologiseen apuun) on tosi pysähdyttävää kohdata ihmisiä, joiden avun tarpeeseen on vastattu ainoastaan lääkkeillä, vaikka he itse tietävät tarvitsevansa (myös) muunlaista hoitoa. Kauhean surullista ja väärin :(

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Olen samaa mieltä, että psykologista apua tulisi tarjota ennen lääkkeitä ja uskon kanssa, että psykologinen apu on pidempivaikutteisempaa kuin lääkitys. Jo masennuksen syytekijät ovat luonteeltaan sellaisia, että järki sanoo psykologisen avun olevan tärkeää. Kuten Minnakin sanoi: surullista, että joidenkin hätään vastataan vain lääkkeillä. En kiellä, etteikö niistä olisi hyötyä, mutta psykologisen avun edelle niitä ei tulisi mielestäni asettaa. Hyötyä kyllä, mutta haittaakin mahdollisten sivuvaikutusten takia.

      Tosta Aurorasta vielä. Aivan älytöntä! Mutta säästöistä muutoksessa ei ole kyse (vaikka siltä haistahtikin). Syy päivystysten yhdistämiseen on se, että päivystykseen tarvitaan somaattista ja psykiatrista osaamista (uusi asetus, joka tulee voimaan en muista milloin). Auroran päivystyksen poisottaminen tuntuu silti aivan järjettömältä. Todella vaikea uskoa, että tästä muutoksesta olisi yhtään mitään hyötyä kellekään.

      Poista
  3. Mielestäni oli vääri erottaa kyseinen psykologia mielipiteittens takia. Onhan se parempi terapiassa perin pohjin selvittää miksi masentaa eikä vaan antaa lääkkeitä.

    VastaaPoista
  4. Itsekin kannatan tuota psykologisen avun korostamista, vaikka koinkin aikoinani, ettei terapia auttanut (keskivaikea masennus) kuin vain tiettyyn rajaan asti. Lääkkeistä en kokenut olevan mitään hyötyä. Muutos lähti enemmänkin itsestä ja omasta aloitteesta. Ehkä terapeuttinen allianssi olisi pitänyt olla parempi, niin olisin kokenut terapiasta olevan enemmän hyötyä. Ja on muuten btw avun hakeminen Suomessa pirun hankalaa! Kukaan ei tule auttamaan ellei itse osaa kysellä, mitä harva tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni puhut ihan totta, kun sanot, että avun hakeminen mielenterveysongelmiin on hankalaa. Opiskelijaterveydenhuollon kautta psykologin tapaaminen toteutuu muutamassa kuukaudessa, mikä tuntuu odottavalle hyvin pitkältä ajalta, mutta on hyvä, että ilmaista apua on saatavilla. Sen sijaan psykoterapiaan hakeutuminen on tehty jotenkin hyvin hankalaksi ja korkeakynnyksikseksi. Mietin sitä, miten esimerkiksi vaikeasta masennuksesta kärsivän henkilön oletetaan vaikeassa elämäntilanteessa löytävän voimavarat saadakseen oikeuden Kela-korvattuun psykoterapiaan, sekin kun on melko raskas prosessi. Itse olen kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä, johon lähdin aikoinaan hakemaan apua opiskelijaterveydenhuollon kautta ja lopulta Kela-korvatusta psykoterapiasta. Psykoterapiaan hakeutuessani olin itse voinniltani suhteellisen hyvässä kunnossa, silti koin terapiaan hakeutumisen hankalana prosessina. Moneen kertaan kyllä matkan varrella tuli ihmeteltyä (ja kiiteltyä) sitä, että missään vaiheessa hoitoonhakeutumistani kukaan (!!!) ei suoranaisesti tyrkyttänyt minulle lääkkeitä.
      Osittain edellämainitusta syystä koen asian olevan jotenkin todella lähellä sydäntä ja on aivan järkyttävää mihin suuntaan välillä tämä maailma ja ihmisten auttaminen tuntuu olevan menossa 8((

      Poista
    2. Niin, pahoittelut kilometrikommenteista, mutta unohtui mainita vielä myöskin eräs asia joka on monesti mietityttänyt. Eräs ystäväni on kärsinyt vuosia sitten vaikeasta syömishäiriöstä, josta on hiljalleen toipunut parempaan kuntoon, ainakin näennäisesti. Uudelle paikkakunnalle (Tampere) muuton yhteydessä hän jossain vaiheessa koki, että tarvitsee vielä apua asioiden setvimiseen ja ettei yksinkertaisesti vielä pärjää ilman apua. Kului muistaakseni yli vuosi ennenkuin hän sai itselleen oikeasti asiantuntevaa apua syömishäiriöklinikalta. Toisen asteen kouluissa opiskelijoiden mielenterveyspalvelut ainakin tuntuvat olevan ihan miten sattuu, jos ovat ollenkaan... Kouluterveydenhoitaja oli jossain tapaamisessa terveyslomakekyselyhärpäkkeen kanssa hypännyt kokonaan niiden kohtien yli joissa ystäväni oli kertonut kärsivänsä anoreksiasta ja sen sijaan käyttänyt koko ajan puhuakseen ehkäisystä, jota ystäväni ei edes sanonut tarvitsevansa...
      Tässäkin kyse toki yksittäistapauksesta, joidenkin ihmisten kohdilla asiat sujuvat huomattavasti paremmin, jotkut taas jäävät ilman apua kokonaan ja luoja tietää mitä heille lopulta tapahtuu. Ihan kamalaa miten tuntuu, että niin kovin helposti apua tarvitsevat ihmiset tosiaan jäävät ilman apua jos eivät sitä vaatimalla itselleen vaadi!

      Poista
  5. Ei liity tähän topiciin mitenkään, mutta suunnittelen jo ensi syksyä siltä varalta, että en pääse opiskelemaan tänä vuonna. Ja muistaakseni sanoit, että kävit Avoimen Yliopiston kursseja Tampereella. Miksi Tampere? Yritän tällä hetkellä ottaa selvää siitä minkä Avoimen Yliopiston tarjonta sopisi parhaiten omiin tarpeisiin, kun on mahdotonta ennustaa mihin yliopistoon (tre, tku, hel) tulee loppujen lopuksi päätymään tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Tampereen valitsin puhtaasti sen takia, että asuin naapurikunnassa. :) Muutin pk-seudulle vasta viime syksynä.

      Poista
  6. Oisko sulla vinkkejä (englannin kielisten) tenttikirjojen lukemiseen? Niin että oppiskin jotain :) Tuntuu että luen vaan (ja alleviivaan), mutta aikataulut on sen verran tiukkoja että kirjat ehtii lukea just just kerran läpi ja vaikka tulee hyviä tuloksia, ei tunnu et oppisi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Englanninkielisten kirjojen lukeminen on tosi hidasta ja vaikeeta, tietysti hieman kirjasta riippuen. Varsin alku oli ainakin mulla tosi kankeeta ja niitä täytyy tosiaan lukee vähän eri tavalla kuin suomenkielisiä. Eli ekaks mä lähtisin siitä, että silmäilisin sisällysluettelon läpi ja palauttelisin koealueen asioita otsikoiden avulla mieleen. Tää auttaa oikeesti yllättävän paljon, kun pystyy heti alkuun orientoitumaan siihen, mitä asioita kirjassa tullaan käsittelemään! Samalla voi vähän miettiä, että mitä tietää ko. asioista etukäteen lukiosta tai aiemmilta kursseilta. Sit kun lähdetään varsinaisesti lukemaan tekstiä, niin kannattaakin aloittaa kappaleen kahlaus loppupäästä eli lue tiivistelmät ensin. Tässäkin on ajatuksena tietynlainen "virittäytyminen tunnelmaan" ja saat kokonaiskuvan siitä, mitä kappaleessa käsitellään ja ennen kaikkea, mitkä asiat on tärkeitä - mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Sen jälkeen selaat vain kappaleen alkuun ja luet vain. :) Kiinnitä erityistä huomiota tummennettuihin sanoihin, joita useissa kirjoissa on.

      Englanninkielistä tekstiä ei kannata lukea ihan sanasta sanaan tyylillä ja jatkuvasti sanakirjaa selaten, muuten ei ehdi lukea oleellisia asioita! Ite teen niin, että tarkistan sanan vain jos se on a) tummennettu b) toistuu useamman kerran tai c) kuuluu johonkin ydinlauseeseen, joka on oleellinen esim. teorian ymmärtämisen kannalta. Kaikkia pikkusanoja ei siis kannata tarkistaa.

      Mä luulen, että näillä eväillä pääset ainakin vauhtiin. :) Lisäksi suosittelen lyhyitä ja ytimekkäitä suomenkielisiä muistiinpanoja esim. avainsanoista ja teorioista. Tsemppiä lukuhetkiin!

      Poista
    2. Iso kiitos vinkeistä! :))

      Poista
  7. Moikka! Tää on nyt ihan OT, mut tarvitsisin kiperästi vinkkejä välivuodelle. Kävin ns. kokeilemassa Helsingin Yliopiston psykologian pääsykokeita. Lähdin kokeista masentuneena, ahdistuneena ja pelokkaana. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että onkohan mulla mitään mahiksia päästä ikinä opiskelemaan psykaa. Oon ollut lukiosta asti hurjan kiinnostunut psykasta, ja asiaan on varmasti vaikuttanut myös omat kokemukset masennuksesta ja syömishäiriöstä sun muusta.

    Mua lähinnä pelottaa se tilastomatikka puoli. Ajattelin käydä muutamilla Avoimen kursseilla, mutta mulla on niihinkin aivan liian pieni budjetti, ja sekin jo lisää mun ahdistusta tästä koko opiskeluun pääsystä. Ainoa keino opiskella on tietenkin, että opiskelee itsenäisesti. Sehän ei maksa. Oon kuitenkin semmonen ihminen, että tarvitsen jonkinlaista osaavaa apua.

    Mitä mun kannattas nyt lähteä tekemään ekana, jotta saan välivuoden käytettyä jotenkin hyödyksi? Ja onko jotain kirjoja, mitä kannattaa ainakin lukea, oli kyse sitten minkä tahansa vuoden pääsykokeesta (kun eikö nekin aina vaihtele vuosittain?)

    Olisi suuri apu jos kertoisit jotain vinkkejä. Monet ovat kyseneet onko mitään muuta mikä kiinnostaisi, jos en pääse psykaa opiskelemaan. No ei ole. Ainakin se on positiivinen asia, että todella tiedän mitä haluan, kun jotkut eivät välttämättä lukionkaan jälkeen tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi! :) Mä oonkin ajatellut kirjoittaa postauksen aiheesta, mutta laitan sulle nyt jotain juttuja, mitä nopeesti tuli mieleen. Avoin yliopisto ei tosiaan oo mikään ilmainen, mutta mä suosittelen käymään tilastojen johdantokurssin vähintään jos on varaa jollekin kurssille mennä. Jos yksi kurssi pitää valita, niin mä sanoisin, että toi. Siellä saa kuitenkin hyvää opetusta ja voit kysyä vaikeita asioita mielin määrin niiltä opettajilta. Psykan perusopinnot on kanssa hyvä vaihtoehto, varsinkin jos lukio-opinnoista on aikaa, hintaa toki on 250e.

      Sitten noihin huokeampiin vaihtoehtoihin. Onko sulla jotain kaveria, joka olis hyvä matikassa? Voisit pyytää joltain tutulta jeesiä tai kerätä jopa oman psykopoppoon kasaan ja harjoitella muiden hakijoiden kanssa kimpassa tilastoja. Musta ryhmätyöskenetely on tosi hyvä tapa oppia, niin kannattaa selvittää, onko lähiseudulla muitahakijoita (esim. abitreeneissä voi tiedustella asiaa). Itsenäisen opiskelun ohessa ehtii myös hyvin tekemään töitä.

      Kirjoista sen verran, että ite oon huomannut kaksi sellaista perusteosta, joista on ollut useampi artikkeli: Meitä on moneksi - persoonallisuuspsykologian perusteet (tai joku vastaava) ja Mieli ja aivot. Noita kannattaa selailla, koska niistä saa hyvää tuntumaa artikkeleihin ja niissä on useamman kirjoittajan artikkeleita, niin tottuu lukemaan vähän erilaisia tekstejä, vaikka rakenne on sama. Noita kahta löytyy varmasti kirjastosta. Myös lukion kirjoja kannattaa selailla, jos perusjutut on tupannu unohtumaan. Lukion kursseista suosittelisin kehityspsykaa teorioiden takia ja neuropsykan kurssikirjaa, koska niissä selitetään perusteet tosi selkeästi. Voin tosiaan kertoa postauksen yhteydessä vielä tarkemmin asioista, joita tulee mieleen. :)

      Ei siis kannata pelästyä sitä, jos kokeet meni huonosti. Mäkään en todellakaan loistanut ekoissa kokeissa ja mulla jäi yli 20 pistettä sisäänpääsyrajasta. Ei sinne sisälle pääse muulla kuin kovalla työllä ja motivaatiolla. :) Aloitat hommat vain ajoissa ja rauhallisella tahdilla, niin sulla on hyvin aikaa omaksua uusia asioita. Kesä kannattaa kuitenkin lomailla. ;) Tsemppiä hirmusti!

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksesta, Embe! Olo helpottaa jo hieman kun sain sulta apua ja oon kans ihan Avoimeen ottanut yhteyttä ja kysynyt heiltä apua! Eiköhän tämä tästä :) Ja se postaus liittyen tähän aiheeseen olis tosi kiva! Tuntuu, että on aina helpompi puhua ihmisille, jotka ovat läpikäyneet nää samat asiat tai tietää muuten näistä tosi paljon.

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)