Onko psykologian opiskelu vastannut odotuksia?

Kyllä ja ei. Ensinnäkin mä en oikein tiedä odotinko mitään. Kuulostaa varmaan tosi oudolta, mutta mä olin niin fokusoitunut pääsykokeiden selättämiseen, että en ehtinyt miettiä, mitä koulutukselta odotan. Loppujen lopuksi mä halusin ehkä kuitenkin vain oppia lisää ja pikkuisen syvemmältä kuin psykaa opiskelemattomat. Miten mun ensimmäinen vuosi on sujunut kaiken kaikkiaan?

Ensimmäinen asia, mikä nousee mieleen kysyttäessä, onko opiskelu vastannut odotuksia, on muut psykot. Mä en olis ees villeimmissä kuvitelmissani uskonut, kuinka fiksuja, ihania, kauniita, komeita, suvaitsevaisia, saman arvomaailman jakavia, uteliaita, kiinnostavia ja ennen kaikkea mun kanssa samantyylisiä ihmisiä siellä on. Oon varmaan täälläkin pariin otteeseen toitottanut sitä, että psykot on yhtä suurta perhettä. Mun mielestä se kuvaa kaikista parhaiten sitä, mitä meidän psykojen välillä on jos jätetään kiinnostus samanlaisia asioita kohtaan pois. Mä en olin kuvitellut, että saan sieltä niin monta uutta ihanaa ystävää yhdessä vuodessa. Yksikin mulle nykyään todella läheinen kanssapsyko sanoi inhonneensa mun blogia sen myötä myös mua, mutta nyt pitää mua yhtenä sen parhaimmista kavereista (pusuja sulle Heidi jos luet tätä <3). Monet psykot on muodostunut mulle todella tärkeiksi ihmisiksi, joiden kanssa voi jakaa kaiken ja kukaan ei tuomitse. Se on mun mielestä upeaa.

Käyttiksen fuksiaiset viime syksynä - teemana tietenkin Dr. Phil.

Toinen asia, mikä tulee mieleen on tilastojen opiskelu. Vaikka mä tiesin, että tilastoja on Helsingissä paljon, niin mä silti yllätyin siitä, kuinka mielenkiintoisia ja erityisesti hyödyllisiä ne kurssit on. Mulle on avautunut metodiosaamisen hyödyllisyys ihan uudella tasolla, koska nyt mulle oikeesti perustellaan, miksi tämä on tärkeä osata, toisin kuin lukiossa esimerkiksi derivoinnin taitoa. Tilastotaitaminen antaa oikeesti todella paljon apuvälineitä psykologille - oli sitten kliinisellä puolella tai tutkijana. Tilastojen hallinta luo mun mielestä myös tietynlaista ammattiylpeyttä, kun osaa tulkita tutkimustuloksia kriittisesti ja huomaa facepalmaavansa Facebookissa jaettuja Iltalehden "tutkimuksia".

Entäs sitten varsinainen psykan opiskelu? Monipuolista, enemmän ja vähemmän mielenkiintoista kurssista riippuen. Meillä on tosi laaja valikoima erilaisia kursseja ja pelkistä pakollisista opinnoista saa hyvän kuvan niin kogniitiivisesta, kliinisestä kuin neuro- ja persoonallisuuspsykastakin ihan näin esimerkkeinä. Pakollisten psykan eri osa-alueita käsittelevien kurssien lisäksi vuosittain löytyy mm. kriminaalipsykologiaa (jota mä odotan kieli pitkällä ensi kevääseen asti), käyttäytymisgenetiikan perusteita ja havaintopsykologiaa. Vaikka osa perusopintojen kursseista maistuisi puulta, kuten mun kohdalla havaintopsyka ja kognitiivinen psyka, niin oon varma, että jokainen psykasta kiinnostunut löytää enemmän kuin tarpeeksi maukkaita kursseja pitkin vuotta. Itse olen löytänyt pienen rakkauden liekin neuropsykaa kohtaan, koska se liittyy läheisesti kriminaali-, oikeus- ja kliiniseen psykologiaan, joista oon metodien lisäksi kiinnostunut. Mahdankohan koskaan valmistua tai lähteä yliopistolta työelämään? :D

Tarjoiluvastaavat 2014

Kuitenkin yliopisto-opiskelu on vaatinut uudelleen orientoitumista opiskelutapojen suhteen. Mulla kesti jonkin aikaa hyväksyä se, että kaikkia sivuja tenttikirjoista ei ehdi välttämättä lukea ja kaikista kursseista ei saa nelosia tai vitosia. Mun on pitänyt myös muutenkin miettiä mun opiskelustrategioita osittain uusiksi ja tää vuosi on mennytkin vähän vaihtelevasti varianssianalyysin hylätystä data-analyysin kirkkaaseen vitoseen. Myös kotona tehtävien töiden määrä ja itsenäinen opiskelu yllätti mut hieman ja ennen kaikkea se, kuinka paljon aikaa yhden kurssin suorittamiseen menee. Kuitenkin mä sanoisin, että opiskelu on paikoitellen todella stressaavaa ja vaativaa, mutta myös todella palkitsevaa.

Vaikka mun elämässä tapahtui tosi isoja muutoksia viime kesänä; uusi opiskelupaikka, uusi työpaikka, uusi kaupunki ja vakituisesti hammasharjamukin jakaminen kihlatun kanssa, niin tää on ollut ehdottomasti kaiken sen stressin ja alkusyksyn mäoonniinyksinäinen-itkeskelyn jälkeen mulle hirveän tärkeä ja mielekäs vuosi. Viimeksi tänään, kun sipsutin Tikkurilan asematunnelissa kohti junaa ja viidettä peräkkäistä työpäivää, niin ajattelin, kuinka ONNELLINEN mä oikeesti oon, kun mulla on paras opiskelupaikka (ei liioiteltua), työpaikka sekä kaverit ja se toisen hammasharjan omistaja. Mä näin hirveen vaivan näiden kaikkien asioiden saavuttamiseksi ja muutos parin vuoden takaiseen tuskailuun on huomattava. Haluisin siis sanoa, että jahdatkaa unelmianne, vaikka se vaatis isoja muutoksia elämässä, mutta jos se on oikeesti sitä, mitä haluatte, niin löydätte myös itsenne virnuilemasta Tiksin asematunnellissa, vaikka siellä haisee pissalta ja ulkona sataa vettä.


Elämäniloa pursuten,
Embe

Mitä jos epäonnistun kokeessa?

Moikka! Joku heitti kommenteissa postaustoivetta siitä, mitä tehdä jos koe tuntuu menevän penkin alle. Mulla meni tosiaan sillon ekalla hakukerralla, joten ajattelin kirjoitella vähän siitä.

No ensinnäkään kokeesta ei saisi vetää mitään johtopäätöksiä ennen tuloksia, mutta kaikki taitaa olla ohittanu tän kohdan jo. :D Mun paras neuvo olis, ettei koetta saa märehtiä liikaa, mutta surullinen/vihainen/whatever saa olla niin kauan ku siltä tuntuu. Ja jäätelöä saa syödä niin paljon kuin tekee mieli. Mun mielestä asian purkaminen lähtee siitä, että antaa ittelleen aikaa käydä niitä fiiliksiä läpi, mitä se koe ja tulevat tulokset herättävät. Kavereiden ja tuttujen naureskelut ja vastaavat siitä, että asiasta pitää päästä yli, voi jättää aluksi ihan omaan arvoonsa. Ne jotka ei hae psykalle, ei välttämättä tiedä, kuinka paljon se pääsykoe merkitsee itselle. Kuitenkaan noihin asioihin ei saa jäädä vellomaan viikkokausiksi.

Sitten kun on purkanu fiiliksenä tänne blogiin ja kaikille, ketkä suostuvat kuuntelemaan, niin kannattaa, ottaa sellainen asenne, että helvetti, minähän näytän kaikille ensi vuonna, että pääsen sisään! Koko homma lähtee uudestaan pyörimään siitä (melko aggressiivisestakin) päättäväisyydestä ja tahdonvoimasta. Ettei suostu alistumaan niille kaikille kokeen herättämille negatiivisille tunteille. Kun mä ekalla kerralla sain postissa sen inhottavan laihan kirjeen, niin itkin muutaman päivän kotona ja musta tuntui, että oon yhteiskunnan pohjasakkaa, syrjäytyvä nuori vailla opiskelupaikkaa. Musta tuntui oikeesti siltä, että oon luuseri ja musta ei oo mihinkään ja jämähdän kesätyöpaikkaan ikuisesti (oon samoissa hommissa tosin vieläkin...). Vajaan viikon itsesäälissä ja oonhuonoihminen-oloissa rypemisen jälkeen mä jotenkin nousin sieltä kuopasta ja päätin, että hitto, mähän MEEN ens vuonna sisään!

www.anonymousartofrevolution.com
Tätä kuvaa käytin hyödyksi, kun ensimmäinen pääsykoe meni huonosti.

Sen jälkeen, kun on päättänyt taistella uudestaan (ja kovemmin jos mahdollista) seuraavan vuoden, kannattaa tehdä back up -plan. Mulla oli sellainen myös ekalla hakukerralla ja se auttoi lukemisprosessi hirveesti. Eli mun varasuunnitelma oli jatkaa töissä ja mennä avoimeen, käyttää pakollinen välivuosi hyödyksi. Vaikka olisi kuinka itsevarma olo sisäänpääsystä, ei kannata kaikkea jättää yhden kokeen varaan. Jos huonosti käy, niin on ainakin joku toinen suunnitelma, johon tarttua. Mä ite suosittelen lämpimästi psykan ja/tai tilaston opintojen suorittamista avoimessa, ne tukee omaa lukemista ja pitää kiinni siinä alassa, mihin on hakeutumassa. B-suunnitelman tekeminen ei tarkoita sitä, että olettaa jo valmiiksi epäonnistuvansa, vaan kykyä nähdä muitakin vaihtoehtoja.

Lyhyesti siis sanoisin, että take your time pääsykokeiden aiheuttaman tunnemyrskyn kanssa, mutta älkää jääkö lillumaan murheeseen. Jostain pitäisi löytää se hurja tahto ja halu näyttää, että onnistuu. Mä voin kertoa, että mikään, ei mikään, voita sitä fiilistä, kun oon taistellu kuukausikaupalla yhden kokeen eteen ja sit sulle tulla tupsahtaa lihava kirjekuori postista. Mulle kokeessa epäonnistuminen ja sen jälkeinen hurja määrätietoisuus oli tosi tärkeä vaihe elämässä. Voisin jopa sanoa, että se vuosi, jonka käytin pääsykokeisiin lukemiseen, oli itsetunnon kehittymisen kannalta yks tärkeimmistä, enkä luopuis siitä vuodesta mistään hinnasta, vaikka se tarkoitti sosiaalisen elämän karsimista minimiin, pitkiä työpäiviä ja uskon romahtamista omaan osaamiseen. Mä tiedän, että monet teistä näki tänäkin vuonna järjettömän vaivan koetta varten, mutta sitten kun myrsky on laantunut päättäväisyydeksi, voisi tarkastella sitä, mikä meni pieleen. Mä luulen, että monen (ja myös mun kohdalla neuvoja antaessa) ongelma oli siinä, että katsottiin liikaa viime vuosien kokeita ja unohdettiin kokonaisuus, johon ikävä kyllä kuului pelitodarit. Ens kerralla kannattaa siis harjoitella myös niitä ja katsoa ylipäätään pääsykoevaatimuksia laajemmin ja ehkä avoimemmin. Kokeen oli kuitenkin pakko muuttua jossain vaiheessa ja sen aika oli nyt tänä vuonna. Koe oli silti mun mielestä uudistunut liian radikaalisti eikä asteittain, mutta hakijoiden taso nousee koko ajan. En silti ite lämpee vieläkään pelitodareille ja musta niitä asioita vois kysyä myös lähemmin psykaan liittyvästä näkökulmasta.

rawpassion78.wordpress.com

Tän postauksen tarkoituksena ei ollut millään tasolla kritisoida kenenkään huonoja fiiliksiä kokeesta, jotka ovat olleet ihan aiheellisia suurimmaksi osaksi. Mä vaan halusin näyttää teille sen, että vaikka nyt fiilis on tosi huono, niin sieltä voi oikeesti päästä eteenpäin - oli kokeiden tulos mikä tahansa.


Tsemppihalein,
Embe

Mielipiteitä kokeesta?

Koe on nyt ohi ja haluisin tietää, mitä mieltä olitte siitä? Kuulustelin jo kaveria ja kauhee, ku en ollu yhtään odottanut tollaista koetta! Oon neuvonu teillekin ihan vääriä asioita, tulee paha mieli. :( Koe on ollut varmasti kaikille tosi haastava. Kertokaa ihmeessä kokemuksia!

Huikeesti tsemppiä kaikille!

Apua, ylihuomenna teillä on jo pääsykoe. Ihan käsittämätöntä, miten nopeesti aika on menny. Muistan kyllä vielä paremmin kuin hyvin sen aamun, kun olin menossa kokeeseen. Olin ihan varma, että joko oksennan tai pyörryn ennen koetta, niin paljon jännitti. Kuitenkin kaikki noi fiilikset unohtui, kun pääsi saliin ja sai sen paperinipun nenän eteen. Ei muuta kuin antamaan kaikkensa!

Mä ajattelin listata teille vielä viime hetken vinkit koetilanteesta, ettei tarvitse ahdistua enempää:

1. Huomenna lukeminen on KIELETTYÄ kaikilta. Kyllä. Siitä ei ole kuin haittaa ja pää menee ihan pyörälle. Jos mahdollista niin älkää edes oleskelko kirjojen lähellä vaan tehkää jotain kivaa. Käykää vaikka leffassa ja jätskillä. Mä en kumpanakaan koekertana lukenut edellisenä päivänä, se tulisi käyttää tilanteen rauhoittamiseen ja rentoutumiseen siinä määrin kuin se on mahdollista.
2. Ottakaa hyvät eväät mukaan. Tästä oon kai pariin kertaan paasannu, mutta ihan oikeesti. Joku hyvä sämpylä, pilttiä ja ehkä vähän karkkia. Juomaksi vettä ja mehua. Vaikka välttämättä kokeen aikana ei ehdi syödä, mutta kyllä mulla ainakin pysyi ajatukset paremmin kasassa kuivattuja hedelmiä popsiessa kuin kynsiä nakertaessa, kun tuli mutka matkaan.
3. Kokeeseen saa ottaa mukaan kirjoitusvälineet, eväät ja henkkarit. Muut kamat jätetään salin reunoille ja puhelimet äänettömälle of course. Sama meininki kuin ylppäreissä siis. Jos haluaa vessaan tai on muuta kysyttävää, niin tassua pystyyn ja valvoja kipittää sun luokse.
4. Kokeesta saa poistua tunnin jälkeen (muistaakseni) ja koko koeaika on viisi tuntia. Jos alkulötinöissä menee puoli tuntia, niin koeaika alkaa siitä, kun tehtäviä saa alkaa tehdä.
5. Muistakaa, että kokeessa kysytään juurikin niitä asioita, mitä ootte lukenu. Ei muuta. Kaikki tiedot tehtävän ratkaisemiseksi löytyy HoloPulkista, materiaaleista ja tehtävänannosta. Ei mistään muualta. Se on tosi tärkee juttu muistaa, kun tuntuu ettei oo mitään hajua, miten lähteä tehtävää purkamaan. Hengitä pari kertaa syvään ja ala purkaa tehtävää ihan pala palalta.
6. KUKAAN ei rynnistä Abitreeneihin tai mihinkään muualle kyselemään vastauksia tehtäviin. Jos joku niitä täällä erehtyy kysymään, niin mä en niihin vastaa ja poistan jokaisen kommentin, joka yrittää niin tehdä. :D Ihan oikeesti, se on jokaisen mielenterveyden kannalta parempi, ettei ala märehtiä omia vastauksia. Kokeesta voi toki keskustella yleisellä tasolla tai mennä lasilliselle kokeen jälkeen, mutta yksityiskohtiin ja siihen "mitä sä laitoit tohon ja onko tää oikein" -kyselyyn ei kannata lähteä mukaan.
7. Ihan huikeesti mielettömästi tsemppiä kaikille!! Oon ite saatammassa huomenna mun kaveria kokeisiin ja oman luennon jälkeen sipsutan odottamaan häntä kokeesta. Saa tulla avautumaan, kunhan ei kysy, onko tehnyt jonkun tehtävän oikein. :D Muuten kuulen kyllä erittäin mielelläni kokeesta! Tsemppaushaleja. <3

Kotiuduin tosiaan eilen sieltä risteilyltä ja aion kirjoittaa siitä ensi viikolla postauksen. Nyt keskityn kuitenkin jännittämään teidän puolesta ja pidän peukkuja kaikille. :))

Tsempaten,

Embe

Pääsykokeiden alkupuinti

Moikka! Päätin järjestää pienimuotoisen tapaamisen hakijoiden kesken tän viikon lauantaina (10.5.). Ajattelin, että voitaisiin treffata Kaisaniemen Roberts Coffeessa klo 15. :) Olis superia jos porukkaa lähtisi mukaan, niin voitaisiin jutella pääsykokeista ja mä voin yrittää antaa vielä jotain vinkkejä tai vastailla kysymyksiin parhaani mukaan. Kirjoitin asiasta myös blogin Facebook-sivulla, joten käykää peukuttamassa julkaisua mikäli ootte tulossa paikalle. Nähdään lauantaina!


Tsemppiterkuin,
Embe

Vapun viettoa ja fuksivuoden päättymistä

Heipä hei kaikille! Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella kiireisiä ja stressaavia. Kaikki kevään tentit ja deadlinet tuntuivat kasautuvan samoille viikoille. Mulla ei kolmannessa periodissa ollut paljoakaan tenttejä tai muita palautuksia, koska suurin osa kursseista jatkui neljänteen periodiin ja kaikki rysähti sitten kerralla. :D Voin kuitenkin ilokseni todeta, että tentit on ohi ja raportit sun muut palautettu ajallaan! Mun fuksivuoden opinnot on nyt pulkassa lukuunottamatta kognitiivisen psykologian kakkoskurssin tenttiä, jonka jätin suosiolla kesäkuulle ja kesällä suoritettavia kieliopintoja. Oon kaiken kaikkiaan tyytyväinen mun tän vuoden opintojen etenemiseen, vaikka syksy oli vähän hapuilua ja mokailua esimerkiksi varianssianalyysin suhteen. Nyt mä voin pitkästä aikaa hyvällä omalla tunnolla vaan löhötä kotona, siivota ja leipoa sämpylöitä...Survo-risteilyn esitelmää lukuunottamatta.

Mulla on tosiaan se risteily viikon päästä ja mua alkaa jännittää kauheesti. En oo valmistellut esitelmää vielä ollenkaan, mutta otsikon (Mistä kipinä Survoon?) oon jo laittanut esitelmälistalle. Mun olisi tarkoitus puhua 20 minuuttia aloittelijan näkökulmasta opetuksen ja materiaalien kehittämisestä. Mä en oo aikaisemmin pitänyt tuollaisia esitelmiä ja 20 minuuttia tuntuu tosi pitkältä ajalta, vaikka se ei varmasti ole sitä, kun oon päässyt vauhtiin. Anyway, mua jänskättää kauheesti, koska en oo mitenkään hyvä esiintyjä vaan änkytän usein aika kiusallisesti. :D Hetki alkuun mun kannattaakin varmaan sanoa, että mua jännittää ihan hirveesti, niin ehkä se keventää tunnelmaa. En vielä sen tarkemmin kerro esitelmän sisällöstä, jota oon vähän pyöritelly mielessäni, etten spoilaa sitä keneltäkään risteilylle osallistuvalta.

Vähän on haikeat fiilikset, kun fuksivuosi hurahti vauhdilla loppuun ja kohta uudet pikkuiset eksyykin kahvihuoneelle. Haikeutta lisää se, etten pääs elämään fuksivuotta uudelleen tuutorina, mutta yritän parhaani mukaan varjotuutoroida aina, kun mut huolitaan menoon mukaan. :D Ens vuodesta on kyllä tulossa mielenkiintoinen koko vuoden kestävän harkkakurssin, mahdollisten oikeuspsykan opintojen (odottelen vieläkin Joensuusta vastausta) ja toivottavasti keväällä aloitettavan kandin suhteen. Myös jotain omaa pientä kivaa oon pohdiskellut blogin jatkoksi, mutta en viitti sen tarkemmin hölöttää tai lupailla mitään, katsotaan kuinka syksy lähtee käyntiin! Hirveesti mulla ei oo mitään "pakollisia" opintoja ens vuodelle; aineopinnoista uupuu ainoastaan kehityspsyka II ja neuro III, metodeista varianssianalyysi ja psykometriikka ja niiden lisäksi tieteellinen kirjoittaminen, äsken mainittu harkkatyö ja ammattikäytäntö ykkönen. Sivuaine oliskin mukava suorittaa ensi vuonna. 

Vappua juhlistin tietenkin rakkaiden psykojen kanssa. Aamupäivällä oltiin keräämässä rahaa Unicefin JANO-keräystä varten ja sen jälkeen suunnattiin Tervasaareen psykopiknikille, jossa tietenkin leikittiin kaikenlaista ennen keksustaan vaeltamista. Missattiin Mantan lakitus ja istuskeltiin hetki Tuomiokirkolla, jonka jälkeen lähdettiin kaverin luokse etkoille, jotka muuttuivatkin jatkoiksi. :D Oli kyllä tosi kiva eka opiskelijavappu huonosta säästä huolimatta. 

(c) Martti Penttilä

Onnelliset pikkupsykot

Vielä pitäisi kevätjuhlan menua pohdiskella tarjoiluvastaavien kanssa, tehdä neljä päivää töitä ja sen jälkeen lähdenkin jo Ruotsiin päin tilastogurujen kanssa. Risteily on muutenkin jännä, koska en tunne sieltä kunnolla ketään ja oon pieni fuksi gurujen joukossa, enkä ees lue tilastoja pääaineena. Ehkä mä kuitenkin selviän koitoksesta hengissä ja saan toivottavasti varmuutta omaan osaamiseen ja esiintymiseen. :) Hurjana tsemppiä kaikille loppurutistukseen! Voisin kaavailla jonkinlaista alkupuintia ennen pääsykokeita jonnekin päin Helsinkiä jos porukka haluaa tulla puimaan pelkojaan, kysymään viime hetken neuvoja tai muuten vain hengailemaan psykomaisessa seurassa. Miltä kuulostaisi? :)

Hetken lomailusta nauttien,

Embe