"En tiedä" - Epävarmuudesta ja asiantuntijuudesta

Heippa kaikille! Ajattelin kirjoittaa vaihteeksi pieniä suuria ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä aika usein viime päivinä. Ajatus lähti siitä, kun kirjoittelin Powerpoint-esitystä yhteen lukioon, mihin menen esittelemään psykan opiskelua ensi viikolla. Lukion opo oli pyytänyt kertomaan myös siitä, että mitä psykan opiskelu vaatii. Tätä kysymystä jouduin ihan tosissani pohtimaan jonkin aikaa, se ei ollut ainakaan mulle ihan itsestään selvää, mitä opiskelu (työelämästä puhumattakaan) vaatii.

Ensimmäiseksi luettelin ihan perusjuttuja motivaatiosta, ahkeruudesta, stressin- ja paineensietokyvystä sekä omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamisesta. Lisäksi mainitsin, että pitäisi olla sinut itsensä kanssa. Tämän jälkeen mietin vähän aikaa, että onko psykassa jotakin sellaista "erityispiirrettä", mikä saattaa tulla yllätyksenä. Ajattelin pääsykokeita ja todennäköisyyksiä - sitä, että kaikessa on kyse vain jonkin ilmiön todennäköisyydestä. Johtopäätöksiin kirjasin aina pääsykokeissa, että "5 % riskitasolla voidaan sanoa, että...". Koko ajan on kulkenut mukana ajatus siitä, että aina on mahdollisuus tehdä väärä johtopäätös.

Mulla on ainakin sellainen mielikuva, että psykologeja kritisoidaan semmoisesta jahkailusta ja "toisaalta-toisaalta" meiningistä. Ehkä tän takia psykologeja on liian vähän yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana, koska emme osaa antaa suoria ja yksiselitteisiä vastauksia oikeastaan mihinkään. Mun mielestä psykan haaste onkin siinä, että pitää sietää epävarmuutta.

Juttelin tästä meidän neuropsykan ammattikäytöntö -kurssin opettajan kanssa. Hänestä se on suuri oivallus ja iso askel ammatti-identiteetin kehittymisessä, että oppii sietämään epävarmuutta. Esimerksi lausuntoa kirjoittaessa ei voida mennä sanomaan, että asiakkaan ongelma/oire X johtuu syystä Y. Ihminen ja mieli on loppujen lopuksi niin monimutkainen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Voidaan vain sanoa, että todennäköisesti tekijät A, B ja C ovat altistaneet oireille X, Y ja Z. Ja jälleen kaikki palautuu tilastotieteeseen ja todennäköisyyksiin. Varmasti tilasto-opiskelijat painivat saman epävarmuuden kanssa!

Mun mielestä asiantuntijuus kuitenkin tulee siitä epävarmuuden sietämisestä ja omien rajojensa tunnistamisesta. Oikeuspsykan opettajani sanoi viime keväänä kurssilla erittäin osuvasti: "Asiantuntijuutta on se, että osaa sano 'en tiedä'.". Mulla on jäänyt tämä lause jyskyttämään takaraivoon. Mun mielestä äärettömän osuvasti kiteytetty koko asiantuntijuuden käsite - ei teeskentele tietävänsä jostakin asiasta tarpeeksi antaakseen helppoja vastauksia, vaan myöntää oman tietämyksensä rajallisuuden. Psykologia onkin siitä mielenkiintoinen ala, että aina löytyy kehittämiskohteita ja aina oppii uutta. Ei sitä turhaan puhuta elinikäisestä oppimisesta!

Itse en koe olevani vielä asiantuntija. Varsinkin, kun keskustelen ei-psykalaisten kanssa, tuntuu usein, että en tiedä oikeastaan mitään, koska en voi antaa vain yhtä "totuutta" ja helppoja vastauksia. Olen kuitenkin ottanut melkoisen harppauksen asiantuntijaksi kehittymisen tiellä ja opettelen epävarmuuden sietämistä. Psykologeilla on ihailtava sitkeys tutkia asioita perin pohjin ennen kuin sanovat asiasta oikeastaan mitään. Toisaalta (hehe), asiantuntijuutta on mun mielestä myös se, että osaa tehdä riittävän hyviä päätöksiä ja antaa vastauksia myös rajallisen tietomäärän perusteella. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen ja muille omasta "keskeneräisyydestään", koska en usko, että kukaan voi tutkia ja tonkia asioita niin kauan, että löytäisi yksiselitteisen vastauksia. Tai en tiedä vaikka voisikin, mutta se vaikuttaa psykologiassa epätodennäköiseltä.


Ammatti-identiteettiään ja asiantuntijuuttaan hiljalleen rakentaen,
Embe

TÄRKEÄÄ: Ennakkotietoa psykan opiskelijavalinnasta 2016

Hei kaikille! Sain tässä pari päivää sitten kuulla, että Helsingissä valintamenettely muuttuu pikkuisen ensi vuodesta alkaen. Tässä yliopiston julkaisema tekstinpätkä aiheesta: http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/. Tiivistän tähän lyhyesti keskeiset pointit, mutta katsokaan tosiaan tarkemmin noilta nettisivuilta.

Psykologian päävalinnassa muut kuin ekaa korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevat saavat lisäpisteitä suoritetuista tilastotieteen opinnoista. Lisäpisteitä saa 0,25p/opintopiste, ja suurin mahdollinen lisäpistemäärä on 5 (=20op). Myös ensikertalaishakija voi saada lisäpisteitä tilastotieteen opinnoista, jotka vaikuttavat opiskelijavalinnan tulokseen vain siinä tapauksessa, että hän EI tule hyväksytyksi ensikertalaiskiintiössä.
EDIT: Yliopiston sivujen "tilastotieteen tieteenalaopinnot" ja "yleisesti metodiopinnot" ovat herättäneet hämmennystä, Ilmeisesti yleisillä metodiopinnoilla tarkoitetaan jonkun tietyn alan (esim. sosiaalipsykan) omia tilastokursseja (en tosin tiedä, millä aloilla tällaisia on). Sen sijaan lisäpisteitä saa tilastotieteen perus- ja aineopinnoista (esim. valtiotieteellinen tiedekunta Helsingissä opettaa tilastoja pääaineena). Käymällä esim. valtsikan tilaston perusopinnot, niin saa kasaan nämä viisi lisäpistettä. :)
EDIT2: Myös mm. avoimen yliopiston kurssit kerryttävät pisteitä, kun ne on suoritettu tilastotieteen oppiaineen vaatimusten mukaisesti.


Psykologian maisterihaussa  varataan kolmen opiskelijan kiintiö hakijoille, jotka ovat suorittaneet vähintään kandin tutkinnon pääaineena tilastotiede. Heillä tulee olla suoritettuna myös psykan perus- ja aineopinnot sekä kieliopinnot.

Huh huh, aika jännää! Kyse on siis siitä, että hakijoita kannustetaan tilastotieteen opiskeluun laajemmin kuin lukemalla pelkän pääsykoekirjan. Tällä pyritään myös ilmeisesti vähentämään valmennuskurssien houkuttelevuutta ja kannustaa hakijoita opiskelemaan (avoimessa) yliopistossa esim. välivuotena ja tienata näin pisteitä pääsykoetta varten. Juttelinkin tästä yhden mun opettajan kanssa ja sanoin, että kyllä avoimen tilasto-opinnot antavat sellaista laajempaa ymmärrystä tilastotieteestä verrattuna valmennuskursseihin, jotka tähtäävät pääasiassa vain sen kokeen läpäisemiseen. Toki valmennuskurssi voi olla hyvä vaihtoehto jos on ihan pihalla aiheesta, niin se oli mullekin. Kuitenkin koin silti avoimen yliopiston opinnot pitkällä tähtäimellä hyödyllisemmiksi.

Mitä ajatuksia teille herää tästä muutoksesta? Olisi tosi kiva kuulla kaikkia mielipiteitä, joten kommentoikaa ihmeessä alle! Lisää infoa hakujutuista kirjoitan myöhemmin (mm. ensikertalaiskiintiöt), kun olen saanut selvitettyä, että mikä tieto on jo julkista ja mikä ei. :D Kirjoittelen myös ensi viikolla viime viikonlopun Nuorten psykologien koulutus- ja rekrytointipäivistä, jotka olivat Jyväskylässä sekä Kompleksin järjestämästä Seksuaalisuusseminaarista. Stay tuned!

Kaikella rakkaudella,
Embe

Tilastotiede psykologiassa

Heippa ja pahoittelut hiljaisuudesta! Mulla on ollut järjetön kiire töiden kanssa, koska tällä viikolla pitäisi lähettää yhdelle ulkomaalaiselle tutkijalle pari jättidataa, joita olen tässä pari viikkoa yhdistellyt. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että miljoonien takaiskujen jälkeen aletaan olla voiton puolella, vaikka viikonlopputöiksi tämäkin taas venyy. :) Mun piti aloitella gradua tällä viikolla, mutta tämä akuutimpi tilastoprojekti on syönyt melkein kaiken vapaa-ajan. Onneks tämän viikon jälkeen vähän rauhoittuu ja pystyn kunnolla keskittymään siihen mun pääasialliseen tutkimusassarin hommaan. Siispä nyt taas tilastoista innostuneena päätin julkaista mun viime vuonna tilastotieteilijöiden ainejärjestölehteen kirjoittamani jutun psykan ja tilastotieteen suhteesta. Oon nyt viime aikoina pohtinut tosi paljon tätä mun assarihommaa ja apuopetyötä ja tilastot näyttäytyy entistä tärkeempänä mulle. Oon oppinut (usein kantapään kautta) valtavasti lisää assaripuuhailujen aikana ja nyt osaan hyödyntää SPSS:n lisäksi toista tilasto-ohjelmaa niin, että siitä on mun proffan sanoin mulle jo hyötyä. Ja en kyllä ois voinu kuvitella pyöritteleväni yli tuhannen muuttujan aineistoja, yhdistelevän useampaa pienempää dataa yhdeksi isoksi koehenkilön tunnuksen mukaan ja laittavan ylipäätään semmoisen määrän infoa järjestykseen. Hirveää ahdistusta, kaaosta ja paniikkia on kyllä ollut, mutta kiitos hyvän ohjauksen, olen päässyt rämpimään hommassa eteenpäin ja näyttää siltä, että saan projektin valmiiksikin. :) Mutta siis siihen mun tekstiin. Lukaisin sen äsken itse läpi ja voin allekirjoittaa vieläkin kaikki jutut, mitä pohdin vuosi sitten. Nyt, kun mulla alkaa varsinaiset ammattikäytöntökurssit, joissa harjoitellaan mm. testimenetelmien käyttöä, niin tilasto-osaamisen saa tuotua käytäntöön psykologin työssä. :) Tässä siis pohdintaa siitä, mihin kummaan tilastotiedettä tarvitaan psykologiassa:

Tilastotiede psykologiassa

”Höhö, sä varmaan luet mun ajatuksia!” Tässä yksi tyypillisimmistä lausahduksista, jonka kuulen kanssaelävän suusta, kun kerron opiskelevani psykologiaa. Jostain kumman syystä psykologialla on vieläkin osittain vanhana sielutieteenä tunnettu, pseudotieteellinen maine. Vaikka moni akateemisesti orientoitunut tietää, että psykologian pääsykokeet ovat vaativat, silti tilastotieteen osuutta psykologian alalla ihmetellään. Mihin kummaan psykologi tarvitsee t-testejä, korrelaatioita ja todennäköisyyksiä?

                            

Lukiessani pääsykokeisiin kyseenalaistin itsekin tilastojen hyödyllisyyttä psykologin ammatissa. Miten regressioanalyysi auttaisi ymmärtämään toisen ihmisen mielen maailmaa? Nyt kuitenkin opintojen edetessä tilastollisten menetelmien osaamisen tärkeys on avautunut aivan uudella tavalla, vaikka myönnettäköön, että ihastuin pikkuisen tilastoihin jo hakuprosessin aikana.

Psykologin, niin kliinisellä puolella kuin tutkimuksen parissa työskentelevän, työssä tarvitaan tilastollista osaamista. Vaikka usein kuulee ihmisten puhuvan muiden ”analysoimisesta”, niin todellisuudessa psykologiassa käytetyt menetelmät esimerkiksi terapeuttista työtä tehdessä perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Jos meiltä ei vaadittaisi opintojen aika tilastojen osaamista, emme voisi mitenkään tulkita, mitkä tutkimukset ovat hyviä ja mitkä, no, vähemmän hyviä. Toinen asia, missä tilastotaitaminen tulee esiin kliinisellä puolella töitä paiskiessa, on psykologisten testien tekeminen, johon koulutus antaa oikeuden. Ilman näitä standardoituja testejä voisi asiakkaan ongelman selvittäminen varsinkin uran alkutaipaleella olla haasteellista. Testit ovat yksi työkalu psykologin salkussa, ja niiden hyödyntäminen yhdessä esimerkiksi haastattelun kanssa, auttavat psykologeja toimimaan asiakkaan parhaaksi. 

Olenkin valtavan tyytyväinen meidän metodiopetukseen, koska asioista jaksetaan jankata niin kauan, kunnes tällainen lyhytmatikkalainenkin sen ymmärtää. Erityisesti olen pitänyt viime syksyn psykometriikan kurssista, jossa on käyty läpi faktorianalyysia, keskusteltu soveltuvuuskokeista, testimenetelmistä ja mikä tärkeintä, perusteltu tilasto-osaamista psykologin ammatissa. Kurssin innoittamana olenkin ollut enemmän pärinöissä tilastoista kuin koskaan ennen. Lisäpotkua metoditaitojen kehittämiseen antoi koko vuoden kestänyt harjoituskurssi, jossa suunniteltiin, toteutettiin ja raportoitiin itse tehty havaintopsykologinen tutkimus alusta asti itse! Opinnoissa pääsee siis hyvin käytännössä soveltamaan osaamistaan sekä tilastopuolelta että psykologian opinnoista, ja näkemään, kuinka hermoja raastavaa, hidasta, mutta kuitenkin palkitsevaa tutkimuksen tekeminen on.

Koen myös metodiopintojen auttavan oman ammatti-identiteetin kehittymisessä. Vaikka en osannut lukiossa laskea keskihajontaa ja taistelin pääsykokeissa summamerkinnän kanssa, niin nyt uskallan sanoa, että ymmärrän tilastotieteestä ja psykologiasta jotakin. Ennen kaikkea, osaan soveltaa tilastotiedettä omaan alaani. Erityisen mukavaa on ollut se, että tilastot ovat tuotu opinnoissa lähemmäksi omaa alaa eivätkä asiat ole jääneet vain leijailemaan alitajuntaan abstrakteina käsitteinä.

En siis lue ajatuksia enkä analysoi jokaista tapaamaani ihmistä. Tulevassa ammatissani aion hyödyntää valideiksi ja reliaabeleiksi todettuja testejä ja menetelmiä työni tukena – mihin sitten loppupeleissä päädynkin työskentelemään. Kuitenkin, uskon koulutuksen metodipainotteisuuden, teorialuentojen, erilaisten harjoitustöiden ja ammattikäytäntöjen antavan minulle hyvät eväät työelämään. Metodit ovat toki vain yksi psykologin työn ulottuvuuksista, mutta mielestäni ilman sen luomaa tieteellistä aspektia, psykologin työ olisi mututuntumaan perustuvaa tunteista juttelua.  

 Elämä on taas aika siistiä.

Inspiroituneinen kaikki-on-niin-kivaa-terkuin,

Embe

Fuksihumua tuutorin silmin

Moikka kaikille! On ollut taas vähän hiljaista blogissa, mutta sen ulkopuolella hyvinkin kiireistä. Uudet ihanat, mahtavat, rakastettavat fuksimme saapuivat viikko sitten perjantaina! Nyt onkin hyvä väli kertoilla vähän, että miten fuksitoiminta on pyörähtänyt käyntiin ja mikä on mun rooli tuutorina (ja joo tenttiin pitäisi lukea). Voisin vaikka vannoa, että meitä tuutoreita jännitti enemmän viime viikon perjantai kuin fukseja. :D Edellisenä iltana pyörittiin levottomina kerhotilamme lattialla ja yritettiin orientoitua seuraavan päivän koitokseen. Leikkejä ja tapahtumia on kuitenkin mietitty jo alkukesästä asti ja toivottiin, että kaikki menisi putkeen ja fuksilapsilla olisi kivaa.

Viikko sitten sain kiskaista taas haalarit pitkästä aikaa jalkaan ja nyt niitä on pidettykin melkein joka päivä. Haalarit on siitä näppärät, että fuksit tunnistavat meidän ekoina päivinä helposti jos naamat eivät ole jääneet vielä mieleen. Oltiin fukseja vastassa yliopiston liepeillä ohjaamassa heitä ekaan infoon. Infon lopussa pääsimme esittäytymään ja mä hymyilin niin täysiä, että näytin varmaan maaniselta ja/tai todella häiriintyneeltä. Jakauduimme sitten tuutor-ryhmiin ja lähdimme leikkimään ekoja tutustumisleikkejä vähän pienemmässä porukassa, kunnes jatkoimme myöhemmin syötyämme jatkamaan illanviettoa sisätiloihin ja puistoon koko porukalla.

Ekasta tapaamisesta jäi jo tosi hyvä fiilis. Kaikki fuksit oli tosi mukana leikeissä ja tutustuivat oma-alotteisesti toisiinsa ja ilta venyi myöhäksi. Hurjimmat fuksit lähtivät vielä baariin jatkoille. :D Seuraavana päivänä pidettiin fuksipicnic, jossa jatkettiin tutustumisleikkien ja rennon hengailun merkeissä ennen kerhotilalle siirtymistä. Tällä viikolla on ehtinyt olla monen monta infoa, kampuskierros, Pengerrundi, Fuksisuokki Suomenlinnassa vanhojen opiskelijoiden kanssa ja paljon lisää tutustumista uusiin ihmisiin! Kaiken kaikkiaan mulla on tosi loistava fiilis tästä meidän porukasta. On aina yhtä upeeta tavata samanhenkisiä ihmisiä ja nähdä vuosi toisensa jälkeen (kauhee ku oon vanha), kuinka hyvin porukka tulee toimeen keskenään. Moni on ollut tosi yllättynyt ja iloinen siitä, että kaikki on niin ihania ja avoimia ja kenelle tahansa voi mennä juttelemaan. Uusi vuosikurssi on ryhmäytynyt tosi nopeasti ja se jos mikä saa hymyn tuutorin huulille. :)

Tuutorointi on silti ollut yllättävän rankkaa! Mä oon ollut tosi väsynyt aamuisin, mutta se ei ole onneksi menoa haitannut. Vaikka tutustuminen ja semmoinen on tosi kuormittavaa, niin se on myös tosi antoisaa. Paljon tapahtumia on onneksi vielä tulossa ja niiden suunnittelu jatkuu vielä! Tuutorointi ei siis ole vain pelkkää hauskanpitoa fuksien kanssa, vaan tapahtumien onnistuminen on meidän vastuulla ja meidän tulee näyttää hyvää esimerkkiä uusille opiskelijoille eikä esimerkiksi asettaa ennakkoluuloja joitakin kursseja kohtaan tai muuta semmoista. Musta on ollut tosi kiva, että fuksit ovat tulleet rohkeasti kysymään mieltä askarruttavista asioista, koska sitä vartenhan me tuutorit ollaan. Vielä parempaa on ollut se, kun fuksit ovat olleet kiitollisia tapahtumista, mitä ollaan järjestetty ja sanoneet, että ollaan varmasti nähty vaivaa niiden eteen. Kaikista parasta on kuitenkin ehkä ollut se, kun yksi fuksi kysyi, että onko meillä sitten enää syksyn jälkeen yhteisiä tapahtumia tuutoreiden kanssa ja mä sain vastata, että tuutorointi jatkuu koko vuoden ja mielellään koko opiskeluajan. Ainakaan mun osalta (enkä usko, että kenenkään muun) tuutorointi ei pääty orientoiviin viikkoihin, vaan meidän fuksit voivat aina kysyä omilta tuutoreiltaan mieleen juolahtavia asioita vuosikurssista riippumatta. Kysymyksen esittänyt fuksi hymyili kovasti ja mulle tuli hyvä mieli. ^.^ Oon kyllä iloinen ja kiitollinen, että pääsen kokemaan opiskeluaikana tuutoroinnin ihanuuden! <3


Tunteikkain terveisin,
Embe

Kaikille avoin tilastokurssi!

Heippa! Nyt syksyllä järjestetään ekaa kertaa kaikille avoin (yhteiskunta)tilastotieteen kurssi. Lisätietoa tästä MOOC-kurssista Helsingin avoimen yliopiston nettisivuilta. Opinnot ovat paikkakunnasta riippumattomat ja osallistumistapoja on monia. Tämä voisi olla hyvä kurssi pääsykoepuurtajille ja myös kurssin kakkososa tullaan järjestämään MOOCina. Käykää siis ihmeessä kipin kapin kurkkaamassa; kurssu alkaa jo 3.9.! Itse olen kurssilla töissä. :)

Terkuin,
Embe