Lisää MOOCia!

Heippa! Nyt kun loputkin MOOC-kurssit ovat tulleet julkisiksi, niin voin kertoa niistä täälläkin. :) Eli MOOC:n toinen kurssi on parhaillaan käynnissä (vielä ehtii mukaan!) ja kolme viimeistä kurssia järjestetään 3. periodissa eli tammi-helmikuun aikana. Viimeiset kurssit ovat Data-analyysi Survo ja SPSS-ohjelmistoilla, Lineaariset mallit ja Monimuuttujamenetelmät. Nämä kolme yhdessä syksyn kahden johdantokurssin kanssa muodostavat siis 25 opintopisteen kokonaisuuden, jonka saa hyväskiluettua sivuaineeksi, jee! Näistä kursseista saa myös niitä kuuluisia lisäpisteitä. ;) Itse olen töissä myös datiskurssilla ja suosittelen sitä kyllä kaikille. Siellä pääsee vähän tutustumaan jo SPSS:n (tai Survon) mystiseen maailmaan, jolloin esim. pääsykokeissa olevien tilastotulosteiden tulkinta on huomattavasti helpompaa. :) Kahden muun kurssin sisällöstä en osaa sanoa juurikaan mitään, koska en ole itse niitä käynyt (en oo muuten käynyt näitä johdantokurssejakaan, oho). Tosin ajattelin nyt mennä edes kuuntelemaan luennoille, että mistä oikein on kysymys jos(kun) mulla ei ole aikaa niitä virallisesti suorittaa. :)

Jos siis tilastojutut kiinnostaa, mutta oon vielä vähän kujilla siitä, että mikä MOOC on, niin käy kurkkaamassa täältä: avoimen yliopiston ja MOOC:n omilta sivuilta. Sinne voi kuka tahansa rekisteröityä, joten voit käydä vähän vaanimassa matskuja ja tutustumassa alustaviin tietoihin kevään kursseista! Opintopisteitä ja pääsykokeeseen lisäpisteitä haluavien tulee ilmoittautua myös avoimeen yliopistoon, jotta suoritusmerkinnät saadaan näkyyvin.

Paljon intoa kaikille pääsykokeisiin lukemiseen, opintoihin ja elämään in general! Laittakaa rohkeesti meiliä jos tulee jotain kysyttävää tai hämmästeltävää. :)

Tilastointoterkuin,
Embe

Psykologian pääsykokeet 2016

Heippati hei! Opintopolussa on nyt julkaistu uudet valintakoevaatimukset Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Superjänskää on se, että pääsykoekirja on vaihtunut!! Nyt kolme tilastoystäväämme ovat yhdistäneet voimansa ja julkaisseet uuden opuksen teidän kaikkien iloksi ja riemuksi. Laitan tähän alle kootusti tärkeimmät päivämäärät ja vaatimukset:

Valintakoevaatimukset

• Nummenmaa, L. Holopainen, M. & Pulkkinen, P. 2014. Tilastollisten menetelmien perusteet. (1. painos, Sanoma Pro Oy.)
• Tilaston lisämatsku (sisältää mm. ratkaisuja psykan ja kognitiotieteen vanhoihin pääsykokeisiin) Materiaali julkaistaan torstaina 14.1.2016 kello 9.00 yliopistojen nettisivuilla.
• Paavilainen, P. Psykologian tutkimustyöopas. (1.-2. painos, Edita.) Luvut 1-4.
• Materiaali (eli se suomenkielinen artikkelikokoelma), julkaistaan torstaina 31.3.2016 kello 9.00 yliopistojen nettisivuilla.

Itse koe on 10.5.2016 klo 12-17 Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Huomatkaa vaatimuksista myös se, että tuosta uudesta opuksesta (joka on sisällysluetteloltaan kuulemma samanlainen kuin vanha the original HoloPulkki) tulee kaikki luvut eli myös ne aikasarjat, jota ei ole aikaisemmin ollut vaatimuksena. Jännittävää on myös se, että matsku julkaistaan noin viikkoa aikaisemmin kuin yleensä eli jo maaliskuun vikana päivänä. Saa nähdä onko siinä jotain taka-ajatuksia. Muistakaa myös, että Helsinkiin saa yliopistotason tilaston tieteenalaopinnoista lisäpisteitä kokeeseen, kts. lisää tästä postauksesta.

Lyhyesti vielä semmoinen pointsi, että tänä vuonna myös Joensuun pääsykokeisiin tulee tilaston kirja filosofian sijaan. Nyt on kyllä isoja muutoksia tullut ja mielenkiinnolla odotan, että mitä niistä seuraa. :) Muistakaa hyödyntää MOOC-kursseja pääsykoepuurtamisen tukena, joita tulee nyt yhteensä viisi (näistä voitte saada niitä lisäpisteitä kokeeseen). Mä oon kolmella kurssilla ohjaajana, joten mulle voi myös laittaa kyselyä kursseista. Ne tukee ainakin mun mielestä hyvin luku-urakkaa; ekalla kurssilla käydään ihan basic-juttuja läpi ja luodaan pohjaa tilastolliselle päättelylle, tokassa päästään jo vähän tositoimiin laskemaan kaikenlaista ja kolmannessa hurahdetaan tilasto-ohjelmien maailmaa. Myös kolmannesta kurssista on hyötyä pääsykokeita ja tulevia opintoja ajatellen, koska SPSS tulee siinä tutuksia (kokeissahan on aina ollut joitain SPSS-tulosteita). 

Laittakaa hei kommentteja alle, että mitä ajatuksia muutokset herättävät!

Pääsykoeterkuin,

Embe

Ps. Kirjoittelen kaikista tapahtumista ja muista kuulumisista viikonlopun aikana, nyt on ollut järjetön kiire ja meininki viimeiset 2-3 viikkoa!

"En tiedä" - Epävarmuudesta ja asiantuntijuudesta

Heippa kaikille! Ajattelin kirjoittaa vaihteeksi pieniä suuria ajatuksia, jotka ovat pyörineet päässä aika usein viime päivinä. Ajatus lähti siitä, kun kirjoittelin Powerpoint-esitystä yhteen lukioon, mihin menen esittelemään psykan opiskelua ensi viikolla. Lukion opo oli pyytänyt kertomaan myös siitä, että mitä psykan opiskelu vaatii. Tätä kysymystä jouduin ihan tosissani pohtimaan jonkin aikaa, se ei ollut ainakaan mulle ihan itsestään selvää, mitä opiskelu (työelämästä puhumattakaan) vaatii.

Ensimmäiseksi luettelin ihan perusjuttuja motivaatiosta, ahkeruudesta, stressin- ja paineensietokyvystä sekä omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamisesta. Lisäksi mainitsin, että pitäisi olla sinut itsensä kanssa. Tämän jälkeen mietin vähän aikaa, että onko psykassa jotakin sellaista "erityispiirrettä", mikä saattaa tulla yllätyksenä. Ajattelin pääsykokeita ja todennäköisyyksiä - sitä, että kaikessa on kyse vain jonkin ilmiön todennäköisyydestä. Johtopäätöksiin kirjasin aina pääsykokeissa, että "5 % riskitasolla voidaan sanoa, että...". Koko ajan on kulkenut mukana ajatus siitä, että aina on mahdollisuus tehdä väärä johtopäätös.

Mulla on ainakin sellainen mielikuva, että psykologeja kritisoidaan semmoisesta jahkailusta ja "toisaalta-toisaalta" meiningistä. Ehkä tän takia psykologeja on liian vähän yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana, koska emme osaa antaa suoria ja yksiselitteisiä vastauksia oikeastaan mihinkään. Mun mielestä psykan haaste onkin siinä, että pitää sietää epävarmuutta.

Juttelin tästä meidän neuropsykan ammattikäytöntö -kurssin opettajan kanssa. Hänestä se on suuri oivallus ja iso askel ammatti-identiteetin kehittymisessä, että oppii sietämään epävarmuutta. Esimerksi lausuntoa kirjoittaessa ei voida mennä sanomaan, että asiakkaan ongelma/oire X johtuu syystä Y. Ihminen ja mieli on loppujen lopuksi niin monimutkainen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Voidaan vain sanoa, että todennäköisesti tekijät A, B ja C ovat altistaneet oireille X, Y ja Z. Ja jälleen kaikki palautuu tilastotieteeseen ja todennäköisyyksiin. Varmasti tilasto-opiskelijat painivat saman epävarmuuden kanssa!

Mun mielestä asiantuntijuus kuitenkin tulee siitä epävarmuuden sietämisestä ja omien rajojensa tunnistamisesta. Oikeuspsykan opettajani sanoi viime keväänä kurssilla erittäin osuvasti: "Asiantuntijuutta on se, että osaa sano 'en tiedä'.". Mulla on jäänyt tämä lause jyskyttämään takaraivoon. Mun mielestä äärettömän osuvasti kiteytetty koko asiantuntijuuden käsite - ei teeskentele tietävänsä jostakin asiasta tarpeeksi antaakseen helppoja vastauksia, vaan myöntää oman tietämyksensä rajallisuuden. Psykologia onkin siitä mielenkiintoinen ala, että aina löytyy kehittämiskohteita ja aina oppii uutta. Ei sitä turhaan puhuta elinikäisestä oppimisesta!

Itse en koe olevani vielä asiantuntija. Varsinkin, kun keskustelen ei-psykalaisten kanssa, tuntuu usein, että en tiedä oikeastaan mitään, koska en voi antaa vain yhtä "totuutta" ja helppoja vastauksia. Olen kuitenkin ottanut melkoisen harppauksen asiantuntijaksi kehittymisen tiellä ja opettelen epävarmuuden sietämistä. Psykologeilla on ihailtava sitkeys tutkia asioita perin pohjin ennen kuin sanovat asiasta oikeastaan mitään. Toisaalta (hehe), asiantuntijuutta on mun mielestä myös se, että osaa tehdä riittävän hyviä päätöksiä ja antaa vastauksia myös rajallisen tietomäärän perusteella. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen ja muille omasta "keskeneräisyydestään", koska en usko, että kukaan voi tutkia ja tonkia asioita niin kauan, että löytäisi yksiselitteisen vastauksia. Tai en tiedä vaikka voisikin, mutta se vaikuttaa psykologiassa epätodennäköiseltä.


Ammatti-identiteettiään ja asiantuntijuuttaan hiljalleen rakentaen,
Embe

TÄRKEÄÄ: Ennakkotietoa psykan opiskelijavalinnasta 2016

Hei kaikille! Sain tässä pari päivää sitten kuulla, että Helsingissä valintamenettely muuttuu pikkuisen ensi vuodesta alkaen. Tässä yliopiston julkaisema tekstinpätkä aiheesta: http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/. Tiivistän tähän lyhyesti keskeiset pointit, mutta katsokaan tosiaan tarkemmin noilta nettisivuilta.

Psykologian päävalinnassa muut kuin ekaa korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevat saavat lisäpisteitä suoritetuista tilastotieteen opinnoista. Lisäpisteitä saa 0,25p/opintopiste, ja suurin mahdollinen lisäpistemäärä on 5 (=20op). Myös ensikertalaishakija voi saada lisäpisteitä tilastotieteen opinnoista, jotka vaikuttavat opiskelijavalinnan tulokseen vain siinä tapauksessa, että hän EI tule hyväksytyksi ensikertalaiskiintiössä.
EDIT: Yliopiston sivujen "tilastotieteen tieteenalaopinnot" ja "yleisesti metodiopinnot" ovat herättäneet hämmennystä, Ilmeisesti yleisillä metodiopinnoilla tarkoitetaan jonkun tietyn alan (esim. sosiaalipsykan) omia tilastokursseja (en tosin tiedä, millä aloilla tällaisia on). Sen sijaan lisäpisteitä saa tilastotieteen perus- ja aineopinnoista (esim. valtiotieteellinen tiedekunta Helsingissä opettaa tilastoja pääaineena). Käymällä esim. valtsikan tilaston perusopinnot, niin saa kasaan nämä viisi lisäpistettä. :)
EDIT2: Myös mm. avoimen yliopiston kurssit kerryttävät pisteitä, kun ne on suoritettu tilastotieteen oppiaineen vaatimusten mukaisesti.


Psykologian maisterihaussa  varataan kolmen opiskelijan kiintiö hakijoille, jotka ovat suorittaneet vähintään kandin tutkinnon pääaineena tilastotiede. Heillä tulee olla suoritettuna myös psykan perus- ja aineopinnot sekä kieliopinnot.

Huh huh, aika jännää! Kyse on siis siitä, että hakijoita kannustetaan tilastotieteen opiskeluun laajemmin kuin lukemalla pelkän pääsykoekirjan. Tällä pyritään myös ilmeisesti vähentämään valmennuskurssien houkuttelevuutta ja kannustaa hakijoita opiskelemaan (avoimessa) yliopistossa esim. välivuotena ja tienata näin pisteitä pääsykoetta varten. Juttelinkin tästä yhden mun opettajan kanssa ja sanoin, että kyllä avoimen tilasto-opinnot antavat sellaista laajempaa ymmärrystä tilastotieteestä verrattuna valmennuskursseihin, jotka tähtäävät pääasiassa vain sen kokeen läpäisemiseen. Toki valmennuskurssi voi olla hyvä vaihtoehto jos on ihan pihalla aiheesta, niin se oli mullekin. Kuitenkin koin silti avoimen yliopiston opinnot pitkällä tähtäimellä hyödyllisemmiksi.

Mitä ajatuksia teille herää tästä muutoksesta? Olisi tosi kiva kuulla kaikkia mielipiteitä, joten kommentoikaa ihmeessä alle! Lisää infoa hakujutuista kirjoitan myöhemmin (mm. ensikertalaiskiintiöt), kun olen saanut selvitettyä, että mikä tieto on jo julkista ja mikä ei. :D Kirjoittelen myös ensi viikolla viime viikonlopun Nuorten psykologien koulutus- ja rekrytointipäivistä, jotka olivat Jyväskylässä sekä Kompleksin järjestämästä Seksuaalisuusseminaarista. Stay tuned!

Kaikella rakkaudella,
Embe

Tilastotiede psykologiassa

Heippa ja pahoittelut hiljaisuudesta! Mulla on ollut järjetön kiire töiden kanssa, koska tällä viikolla pitäisi lähettää yhdelle ulkomaalaiselle tutkijalle pari jättidataa, joita olen tässä pari viikkoa yhdistellyt. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että miljoonien takaiskujen jälkeen aletaan olla voiton puolella, vaikka viikonlopputöiksi tämäkin taas venyy. :) Mun piti aloitella gradua tällä viikolla, mutta tämä akuutimpi tilastoprojekti on syönyt melkein kaiken vapaa-ajan. Onneks tämän viikon jälkeen vähän rauhoittuu ja pystyn kunnolla keskittymään siihen mun pääasialliseen tutkimusassarin hommaan. Siispä nyt taas tilastoista innostuneena päätin julkaista mun viime vuonna tilastotieteilijöiden ainejärjestölehteen kirjoittamani jutun psykan ja tilastotieteen suhteesta. Oon nyt viime aikoina pohtinut tosi paljon tätä mun assarihommaa ja apuopetyötä ja tilastot näyttäytyy entistä tärkeempänä mulle. Oon oppinut (usein kantapään kautta) valtavasti lisää assaripuuhailujen aikana ja nyt osaan hyödyntää SPSS:n lisäksi toista tilasto-ohjelmaa niin, että siitä on mun proffan sanoin mulle jo hyötyä. Ja en kyllä ois voinu kuvitella pyöritteleväni yli tuhannen muuttujan aineistoja, yhdistelevän useampaa pienempää dataa yhdeksi isoksi koehenkilön tunnuksen mukaan ja laittavan ylipäätään semmoisen määrän infoa järjestykseen. Hirveää ahdistusta, kaaosta ja paniikkia on kyllä ollut, mutta kiitos hyvän ohjauksen, olen päässyt rämpimään hommassa eteenpäin ja näyttää siltä, että saan projektin valmiiksikin. :) Mutta siis siihen mun tekstiin. Lukaisin sen äsken itse läpi ja voin allekirjoittaa vieläkin kaikki jutut, mitä pohdin vuosi sitten. Nyt, kun mulla alkaa varsinaiset ammattikäytöntökurssit, joissa harjoitellaan mm. testimenetelmien käyttöä, niin tilasto-osaamisen saa tuotua käytäntöön psykologin työssä. :) Tässä siis pohdintaa siitä, mihin kummaan tilastotiedettä tarvitaan psykologiassa:

Tilastotiede psykologiassa

”Höhö, sä varmaan luet mun ajatuksia!” Tässä yksi tyypillisimmistä lausahduksista, jonka kuulen kanssaelävän suusta, kun kerron opiskelevani psykologiaa. Jostain kumman syystä psykologialla on vieläkin osittain vanhana sielutieteenä tunnettu, pseudotieteellinen maine. Vaikka moni akateemisesti orientoitunut tietää, että psykologian pääsykokeet ovat vaativat, silti tilastotieteen osuutta psykologian alalla ihmetellään. Mihin kummaan psykologi tarvitsee t-testejä, korrelaatioita ja todennäköisyyksiä?

                            

Lukiessani pääsykokeisiin kyseenalaistin itsekin tilastojen hyödyllisyyttä psykologin ammatissa. Miten regressioanalyysi auttaisi ymmärtämään toisen ihmisen mielen maailmaa? Nyt kuitenkin opintojen edetessä tilastollisten menetelmien osaamisen tärkeys on avautunut aivan uudella tavalla, vaikka myönnettäköön, että ihastuin pikkuisen tilastoihin jo hakuprosessin aikana.

Psykologin, niin kliinisellä puolella kuin tutkimuksen parissa työskentelevän, työssä tarvitaan tilastollista osaamista. Vaikka usein kuulee ihmisten puhuvan muiden ”analysoimisesta”, niin todellisuudessa psykologiassa käytetyt menetelmät esimerkiksi terapeuttista työtä tehdessä perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Jos meiltä ei vaadittaisi opintojen aika tilastojen osaamista, emme voisi mitenkään tulkita, mitkä tutkimukset ovat hyviä ja mitkä, no, vähemmän hyviä. Toinen asia, missä tilastotaitaminen tulee esiin kliinisellä puolella töitä paiskiessa, on psykologisten testien tekeminen, johon koulutus antaa oikeuden. Ilman näitä standardoituja testejä voisi asiakkaan ongelman selvittäminen varsinkin uran alkutaipaleella olla haasteellista. Testit ovat yksi työkalu psykologin salkussa, ja niiden hyödyntäminen yhdessä esimerkiksi haastattelun kanssa, auttavat psykologeja toimimaan asiakkaan parhaaksi. 

Olenkin valtavan tyytyväinen meidän metodiopetukseen, koska asioista jaksetaan jankata niin kauan, kunnes tällainen lyhytmatikkalainenkin sen ymmärtää. Erityisesti olen pitänyt viime syksyn psykometriikan kurssista, jossa on käyty läpi faktorianalyysia, keskusteltu soveltuvuuskokeista, testimenetelmistä ja mikä tärkeintä, perusteltu tilasto-osaamista psykologin ammatissa. Kurssin innoittamana olenkin ollut enemmän pärinöissä tilastoista kuin koskaan ennen. Lisäpotkua metoditaitojen kehittämiseen antoi koko vuoden kestänyt harjoituskurssi, jossa suunniteltiin, toteutettiin ja raportoitiin itse tehty havaintopsykologinen tutkimus alusta asti itse! Opinnoissa pääsee siis hyvin käytännössä soveltamaan osaamistaan sekä tilastopuolelta että psykologian opinnoista, ja näkemään, kuinka hermoja raastavaa, hidasta, mutta kuitenkin palkitsevaa tutkimuksen tekeminen on.

Koen myös metodiopintojen auttavan oman ammatti-identiteetin kehittymisessä. Vaikka en osannut lukiossa laskea keskihajontaa ja taistelin pääsykokeissa summamerkinnän kanssa, niin nyt uskallan sanoa, että ymmärrän tilastotieteestä ja psykologiasta jotakin. Ennen kaikkea, osaan soveltaa tilastotiedettä omaan alaani. Erityisen mukavaa on ollut se, että tilastot ovat tuotu opinnoissa lähemmäksi omaa alaa eivätkä asiat ole jääneet vain leijailemaan alitajuntaan abstrakteina käsitteinä.

En siis lue ajatuksia enkä analysoi jokaista tapaamaani ihmistä. Tulevassa ammatissani aion hyödyntää valideiksi ja reliaabeleiksi todettuja testejä ja menetelmiä työni tukena – mihin sitten loppupeleissä päädynkin työskentelemään. Kuitenkin, uskon koulutuksen metodipainotteisuuden, teorialuentojen, erilaisten harjoitustöiden ja ammattikäytäntöjen antavan minulle hyvät eväät työelämään. Metodit ovat toki vain yksi psykologin työn ulottuvuuksista, mutta mielestäni ilman sen luomaa tieteellistä aspektia, psykologin työ olisi mututuntumaan perustuvaa tunteista juttelua.  

 Elämä on taas aika siistiä.

Inspiroituneinen kaikki-on-niin-kivaa-terkuin,

Embe