TÄRKEÄÄ: Ennakkotietoa psykan opiskelijavalinnasta 2016

Hei kaikille! Sain tässä pari päivää sitten kuulla, että Helsingissä valintamenettely muuttuu pikkuisen ensi vuodesta alkaen. Tässä yliopiston julkaisema tekstinpätkä aiheesta: http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/. Tiivistän tähän lyhyesti keskeiset pointit, mutta katsokaan tosiaan tarkemmin noilta nettisivuilta.

Psykologian päävalinnassa muut kuin ekaa korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa hakevat saavat lisäpisteitä suoritetuista tilastotieteen opinnoista. Lisäpisteitä saa 0,25p/opintopiste, ja suurin mahdollinen lisäpistemäärä on 5 (=20op). Myös ensikertalaishakija voi saada lisäpisteitä tilastotieteen opinnoista, jotka vaikuttavat opiskelijavalinnan tulokseen vain siinä tapauksessa, että hän EI tule hyväksytyksi ensikertalaiskiintiössä.
EDIT: Yliopiston sivujen "tilastotieteen tieteenalaopinnot" ja "yleisesti metodiopinnot" ovat herättäneet hämmennystä, Ilmeisesti yleisillä metodiopinnoilla tarkoitetaan jonkun tietyn alan (esim. sosiaalipsykan) omia tilastokursseja (en tosin tiedä, millä aloilla tällaisia on). Sen sijaan lisäpisteitä saa tilastotieteen perus- ja aineopinnoista (esim. valtiotieteellinen tiedekunta Helsingissä opettaa tilastoja pääaineena). Käymällä esim. valtsikan tilaston perusopinnot, niin saa kasaan nämä viisi lisäpistettä. :)
EDIT2: Myös mm. avoimen yliopiston kurssit kerryttävät pisteitä, kun ne on suoritettu tilastotieteen oppiaineen vaatimusten mukaisesti.


Psykologian maisterihaussa  varataan kolmen opiskelijan kiintiö hakijoille, jotka ovat suorittaneet vähintään kandin tutkinnon pääaineena tilastotiede. Heillä tulee olla suoritettuna myös psykan perus- ja aineopinnot sekä kieliopinnot.

Huh huh, aika jännää! Kyse on siis siitä, että hakijoita kannustetaan tilastotieteen opiskeluun laajemmin kuin lukemalla pelkän pääsykoekirjan. Tällä pyritään myös ilmeisesti vähentämään valmennuskurssien houkuttelevuutta ja kannustaa hakijoita opiskelemaan (avoimessa) yliopistossa esim. välivuotena ja tienata näin pisteitä pääsykoetta varten. Juttelinkin tästä yhden mun opettajan kanssa ja sanoin, että kyllä avoimen tilasto-opinnot antavat sellaista laajempaa ymmärrystä tilastotieteestä verrattuna valmennuskursseihin, jotka tähtäävät pääasiassa vain sen kokeen läpäisemiseen. Toki valmennuskurssi voi olla hyvä vaihtoehto jos on ihan pihalla aiheesta, niin se oli mullekin. Kuitenkin koin silti avoimen yliopiston opinnot pitkällä tähtäimellä hyödyllisemmiksi.

Mitä ajatuksia teille herää tästä muutoksesta? Olisi tosi kiva kuulla kaikkia mielipiteitä, joten kommentoikaa ihmeessä alle! Lisää infoa hakujutuista kirjoitan myöhemmin (mm. ensikertalaiskiintiöt), kun olen saanut selvitettyä, että mikä tieto on jo julkista ja mikä ei. :D Kirjoittelen myös ensi viikolla viime viikonlopun Nuorten psykologien koulutus- ja rekrytointipäivistä, jotka olivat Jyväskylässä sekä Kompleksin järjestämästä Seksuaalisuusseminaarista. Stay tuned!

Kaikella rakkaudella,
Embe

Tilastotiede psykologiassa

Heippa ja pahoittelut hiljaisuudesta! Mulla on ollut järjetön kiire töiden kanssa, koska tällä viikolla pitäisi lähettää yhdelle ulkomaalaiselle tutkijalle pari jättidataa, joita olen tässä pari viikkoa yhdistellyt. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että miljoonien takaiskujen jälkeen aletaan olla voiton puolella, vaikka viikonlopputöiksi tämäkin taas venyy. :) Mun piti aloitella gradua tällä viikolla, mutta tämä akuutimpi tilastoprojekti on syönyt melkein kaiken vapaa-ajan. Onneks tämän viikon jälkeen vähän rauhoittuu ja pystyn kunnolla keskittymään siihen mun pääasialliseen tutkimusassarin hommaan. Siispä nyt taas tilastoista innostuneena päätin julkaista mun viime vuonna tilastotieteilijöiden ainejärjestölehteen kirjoittamani jutun psykan ja tilastotieteen suhteesta. Oon nyt viime aikoina pohtinut tosi paljon tätä mun assarihommaa ja apuopetyötä ja tilastot näyttäytyy entistä tärkeempänä mulle. Oon oppinut (usein kantapään kautta) valtavasti lisää assaripuuhailujen aikana ja nyt osaan hyödyntää SPSS:n lisäksi toista tilasto-ohjelmaa niin, että siitä on mun proffan sanoin mulle jo hyötyä. Ja en kyllä ois voinu kuvitella pyöritteleväni yli tuhannen muuttujan aineistoja, yhdistelevän useampaa pienempää dataa yhdeksi isoksi koehenkilön tunnuksen mukaan ja laittavan ylipäätään semmoisen määrän infoa järjestykseen. Hirveää ahdistusta, kaaosta ja paniikkia on kyllä ollut, mutta kiitos hyvän ohjauksen, olen päässyt rämpimään hommassa eteenpäin ja näyttää siltä, että saan projektin valmiiksikin. :) Mutta siis siihen mun tekstiin. Lukaisin sen äsken itse läpi ja voin allekirjoittaa vieläkin kaikki jutut, mitä pohdin vuosi sitten. Nyt, kun mulla alkaa varsinaiset ammattikäytöntökurssit, joissa harjoitellaan mm. testimenetelmien käyttöä, niin tilasto-osaamisen saa tuotua käytäntöön psykologin työssä. :) Tässä siis pohdintaa siitä, mihin kummaan tilastotiedettä tarvitaan psykologiassa:

Tilastotiede psykologiassa

”Höhö, sä varmaan luet mun ajatuksia!” Tässä yksi tyypillisimmistä lausahduksista, jonka kuulen kanssaelävän suusta, kun kerron opiskelevani psykologiaa. Jostain kumman syystä psykologialla on vieläkin osittain vanhana sielutieteenä tunnettu, pseudotieteellinen maine. Vaikka moni akateemisesti orientoitunut tietää, että psykologian pääsykokeet ovat vaativat, silti tilastotieteen osuutta psykologian alalla ihmetellään. Mihin kummaan psykologi tarvitsee t-testejä, korrelaatioita ja todennäköisyyksiä?

                            

Lukiessani pääsykokeisiin kyseenalaistin itsekin tilastojen hyödyllisyyttä psykologin ammatissa. Miten regressioanalyysi auttaisi ymmärtämään toisen ihmisen mielen maailmaa? Nyt kuitenkin opintojen edetessä tilastollisten menetelmien osaamisen tärkeys on avautunut aivan uudella tavalla, vaikka myönnettäköön, että ihastuin pikkuisen tilastoihin jo hakuprosessin aikana.

Psykologin, niin kliinisellä puolella kuin tutkimuksen parissa työskentelevän, työssä tarvitaan tilastollista osaamista. Vaikka usein kuulee ihmisten puhuvan muiden ”analysoimisesta”, niin todellisuudessa psykologiassa käytetyt menetelmät esimerkiksi terapeuttista työtä tehdessä perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Jos meiltä ei vaadittaisi opintojen aika tilastojen osaamista, emme voisi mitenkään tulkita, mitkä tutkimukset ovat hyviä ja mitkä, no, vähemmän hyviä. Toinen asia, missä tilastotaitaminen tulee esiin kliinisellä puolella töitä paiskiessa, on psykologisten testien tekeminen, johon koulutus antaa oikeuden. Ilman näitä standardoituja testejä voisi asiakkaan ongelman selvittäminen varsinkin uran alkutaipaleella olla haasteellista. Testit ovat yksi työkalu psykologin salkussa, ja niiden hyödyntäminen yhdessä esimerkiksi haastattelun kanssa, auttavat psykologeja toimimaan asiakkaan parhaaksi. 

Olenkin valtavan tyytyväinen meidän metodiopetukseen, koska asioista jaksetaan jankata niin kauan, kunnes tällainen lyhytmatikkalainenkin sen ymmärtää. Erityisesti olen pitänyt viime syksyn psykometriikan kurssista, jossa on käyty läpi faktorianalyysia, keskusteltu soveltuvuuskokeista, testimenetelmistä ja mikä tärkeintä, perusteltu tilasto-osaamista psykologin ammatissa. Kurssin innoittamana olenkin ollut enemmän pärinöissä tilastoista kuin koskaan ennen. Lisäpotkua metoditaitojen kehittämiseen antoi koko vuoden kestänyt harjoituskurssi, jossa suunniteltiin, toteutettiin ja raportoitiin itse tehty havaintopsykologinen tutkimus alusta asti itse! Opinnoissa pääsee siis hyvin käytännössä soveltamaan osaamistaan sekä tilastopuolelta että psykologian opinnoista, ja näkemään, kuinka hermoja raastavaa, hidasta, mutta kuitenkin palkitsevaa tutkimuksen tekeminen on.

Koen myös metodiopintojen auttavan oman ammatti-identiteetin kehittymisessä. Vaikka en osannut lukiossa laskea keskihajontaa ja taistelin pääsykokeissa summamerkinnän kanssa, niin nyt uskallan sanoa, että ymmärrän tilastotieteestä ja psykologiasta jotakin. Ennen kaikkea, osaan soveltaa tilastotiedettä omaan alaani. Erityisen mukavaa on ollut se, että tilastot ovat tuotu opinnoissa lähemmäksi omaa alaa eivätkä asiat ole jääneet vain leijailemaan alitajuntaan abstrakteina käsitteinä.

En siis lue ajatuksia enkä analysoi jokaista tapaamaani ihmistä. Tulevassa ammatissani aion hyödyntää valideiksi ja reliaabeleiksi todettuja testejä ja menetelmiä työni tukena – mihin sitten loppupeleissä päädynkin työskentelemään. Kuitenkin, uskon koulutuksen metodipainotteisuuden, teorialuentojen, erilaisten harjoitustöiden ja ammattikäytäntöjen antavan minulle hyvät eväät työelämään. Metodit ovat toki vain yksi psykologin työn ulottuvuuksista, mutta mielestäni ilman sen luomaa tieteellistä aspektia, psykologin työ olisi mututuntumaan perustuvaa tunteista juttelua.  

 Elämä on taas aika siistiä.

Inspiroituneinen kaikki-on-niin-kivaa-terkuin,

Embe

Fuksihumua tuutorin silmin

Moikka kaikille! On ollut taas vähän hiljaista blogissa, mutta sen ulkopuolella hyvinkin kiireistä. Uudet ihanat, mahtavat, rakastettavat fuksimme saapuivat viikko sitten perjantaina! Nyt onkin hyvä väli kertoilla vähän, että miten fuksitoiminta on pyörähtänyt käyntiin ja mikä on mun rooli tuutorina (ja joo tenttiin pitäisi lukea). Voisin vaikka vannoa, että meitä tuutoreita jännitti enemmän viime viikon perjantai kuin fukseja. :D Edellisenä iltana pyörittiin levottomina kerhotilamme lattialla ja yritettiin orientoitua seuraavan päivän koitokseen. Leikkejä ja tapahtumia on kuitenkin mietitty jo alkukesästä asti ja toivottiin, että kaikki menisi putkeen ja fuksilapsilla olisi kivaa.

Viikko sitten sain kiskaista taas haalarit pitkästä aikaa jalkaan ja nyt niitä on pidettykin melkein joka päivä. Haalarit on siitä näppärät, että fuksit tunnistavat meidän ekoina päivinä helposti jos naamat eivät ole jääneet vielä mieleen. Oltiin fukseja vastassa yliopiston liepeillä ohjaamassa heitä ekaan infoon. Infon lopussa pääsimme esittäytymään ja mä hymyilin niin täysiä, että näytin varmaan maaniselta ja/tai todella häiriintyneeltä. Jakauduimme sitten tuutor-ryhmiin ja lähdimme leikkimään ekoja tutustumisleikkejä vähän pienemmässä porukassa, kunnes jatkoimme myöhemmin syötyämme jatkamaan illanviettoa sisätiloihin ja puistoon koko porukalla.

Ekasta tapaamisesta jäi jo tosi hyvä fiilis. Kaikki fuksit oli tosi mukana leikeissä ja tutustuivat oma-alotteisesti toisiinsa ja ilta venyi myöhäksi. Hurjimmat fuksit lähtivät vielä baariin jatkoille. :D Seuraavana päivänä pidettiin fuksipicnic, jossa jatkettiin tutustumisleikkien ja rennon hengailun merkeissä ennen kerhotilalle siirtymistä. Tällä viikolla on ehtinyt olla monen monta infoa, kampuskierros, Pengerrundi, Fuksisuokki Suomenlinnassa vanhojen opiskelijoiden kanssa ja paljon lisää tutustumista uusiin ihmisiin! Kaiken kaikkiaan mulla on tosi loistava fiilis tästä meidän porukasta. On aina yhtä upeeta tavata samanhenkisiä ihmisiä ja nähdä vuosi toisensa jälkeen (kauhee ku oon vanha), kuinka hyvin porukka tulee toimeen keskenään. Moni on ollut tosi yllättynyt ja iloinen siitä, että kaikki on niin ihania ja avoimia ja kenelle tahansa voi mennä juttelemaan. Uusi vuosikurssi on ryhmäytynyt tosi nopeasti ja se jos mikä saa hymyn tuutorin huulille. :)

Tuutorointi on silti ollut yllättävän rankkaa! Mä oon ollut tosi väsynyt aamuisin, mutta se ei ole onneksi menoa haitannut. Vaikka tutustuminen ja semmoinen on tosi kuormittavaa, niin se on myös tosi antoisaa. Paljon tapahtumia on onneksi vielä tulossa ja niiden suunnittelu jatkuu vielä! Tuutorointi ei siis ole vain pelkkää hauskanpitoa fuksien kanssa, vaan tapahtumien onnistuminen on meidän vastuulla ja meidän tulee näyttää hyvää esimerkkiä uusille opiskelijoille eikä esimerkiksi asettaa ennakkoluuloja joitakin kursseja kohtaan tai muuta semmoista. Musta on ollut tosi kiva, että fuksit ovat tulleet rohkeasti kysymään mieltä askarruttavista asioista, koska sitä vartenhan me tuutorit ollaan. Vielä parempaa on ollut se, kun fuksit ovat olleet kiitollisia tapahtumista, mitä ollaan järjestetty ja sanoneet, että ollaan varmasti nähty vaivaa niiden eteen. Kaikista parasta on kuitenkin ehkä ollut se, kun yksi fuksi kysyi, että onko meillä sitten enää syksyn jälkeen yhteisiä tapahtumia tuutoreiden kanssa ja mä sain vastata, että tuutorointi jatkuu koko vuoden ja mielellään koko opiskeluajan. Ainakaan mun osalta (enkä usko, että kenenkään muun) tuutorointi ei pääty orientoiviin viikkoihin, vaan meidän fuksit voivat aina kysyä omilta tuutoreiltaan mieleen juolahtavia asioita vuosikurssista riippumatta. Kysymyksen esittänyt fuksi hymyili kovasti ja mulle tuli hyvä mieli. ^.^ Oon kyllä iloinen ja kiitollinen, että pääsen kokemaan opiskeluaikana tuutoroinnin ihanuuden! <3


Tunteikkain terveisin,
Embe

Kaikille avoin tilastokurssi!

Heippa! Nyt syksyllä järjestetään ekaa kertaa kaikille avoin (yhteiskunta)tilastotieteen kurssi. Lisätietoa tästä MOOC-kurssista Helsingin avoimen yliopiston nettisivuilta. Opinnot ovat paikkakunnasta riippumattomat ja osallistumistapoja on monia. Tämä voisi olla hyvä kurssi pääsykoepuurtajille ja myös kurssin kakkososa tullaan järjestämään MOOCina. Käykää siis ihmeessä kipin kapin kurkkaamassa; kurssu alkaa jo 3.9.! Itse olen kurssilla töissä. :)

Terkuin,
Embe

Viime aikojen kuulumisia ja tulevia juttuja

Moikka! Siitä on melkein laittoman kauan, kun viimeksi kirjoittelin. Kesä on ollut yllättävän kiireinen ja nyt vähän stressaa, että miten saan aikataulut sovitettua kaikkiin menoihin (voisin toki aloittaa siitä, etten syö aamupalaa kahta tuntia). Ajattelin nyt kuitenkin vähän kertoa, että missä mennään. Sitten viime postauksen ja Spolympialaisten oon vihdoinkin ehtinyt nähdä kavereita aika paljon, käynyt isillä ja puoliskon vanhemmilla, tavannut paria proffaa ja saksalaista psykan tohtoria työkuvioiden puolesta, kokoustanut työ- ja järjestötoiminta-asioissa, ollut yhteydessä fukseihin, lomaillut Lissabonissa neljä päivää, ollut taas kokouksissa ja motivointiviikonlopussa. Välissä oon yrittänyt parhaani mukaan tehdä töitä ja aloitella alkutentteihin lukemista (gradu ei ole edistynyt). Pieni kesälomani Portugalissa tuli todellakin tarpeeseen, mutta olisin kyllä viihtynyt siellä pidempäänkin. :D

Nyt päälimmäisenä mielessä on perjantaina alkavat fuksitapahtumat ja tuutorointi. Tällä viikolla ollaan ahkerasti hiottu tapahtumia ja juteltu niistä. Tuutoritapaamisten lomassa tosiaan on pari kokousta ja töitä. Jännittää kyllä fuksimeiningit kovasti, mutta onneksi ne alkavat kohta ja ehkä asiat sujuvat sitten omalla painollaan. :) Elokuun loppu ja syyskuun eka viikko menevätkin siis aikalailla fuksien orientoimisella yliopistoelämään. Odotan kyllä tätä innolla, koska näissä tapahtumissa saan varmasti stressaavat työ- ja opiskeluasiat pois mielestä! Mulla on todella paha tapa märehtiä näitä juttuja myös "vapaa-ajalla" ja vapaa-ajan ja työn erottaminen on mulle tosi vaikeeta. Oon varmaan kertonut tästä aikaisemminkin, mutta varsinkin nyt kesän aikana se on korostunut. Onneksi mulla jatkuu työsoppari kuitenkin vuoden loppuun asti ja mulla on (semi)selkeä visio siitä, miten töiden kanssa edistyn. Ainoa ongelma on se, että mulla on hirveesti kysymyksiä siitä datasta ja osa niistä on koodattu ihan miten sattuu, joten on välillä tosi haastavaa koittaa selittää niitä ongelmia englanniksi ja en voi mitenkään olettaa, että ne tutkijat muistaisivat jokaisen muuttujan joltain kymmenen vuoden ajalta. Haluan kuitenkin tehdä tarkkaa työtä ja haluan, että se data on täydellinen, kun saan sen valmiiksi. Onneksi mun opettaja sanoi, että kannattaa käyttää siihen ihan niin paljon aikaa kuin itse tarvii. Eikä kukaan oo ainakaan sanonut mulle, että olisin ollut liian hidas tai jotain! Toivottavasti saan pian vastauksia niihin kysymyksiin, jotta pääsen hommassa taas seuraavaan askeleen eteenpäin. Menipäs avautumiseksi. :D

Syksyllä oon taas harkkaryhmäohjaajana parilla tilaston kurssilla, mutta työtunteja on huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, koska kurssin rakenne on muuttunut mulle vähän hämmentäväksi. Pitää varmaan tavata sitä opettajaa ja jutella niistä kuvioista vielä tarkemmin. Varsinaisia omia kursseja mulla on syksylle vain kolme, jos pääsen kaikille toivommilleni Ammattikäytäntökursseille. Tämä on toisaalta hyvä, koska ne ovat kuulemma vaativia ja raskaita kursseja, jossa tehdään paljon hommia luentojen ulkopuolella. Varsinaisia luentoja mulla on 2-3 päivänä viikossa koko syksyn ajan yksi luento per päivä. :D Tämän lomassa toivon saavani gradun liikkeelle konkreettisesti. Joudun nyt tosissaan opettelemaan asioiden aikatauluttamista ja varsinkin gradua varten pitää oikeesti varata gradupäiviä, eikä vain ajatella, että teen sitä sitten kun ei ole muuta (koska aina on jotain muuta :D). Odotan nyt vahvistusta vielä noilta kursseilta ja harkkaryhmäohjauksesta, joten voin suunnitella syksyn meiningit paremmin.

Nyt koitan kuitenkin saada luettua pariin alkutenttiin, jotka ovat syyskuun tokalla viikolla ja töiden tekemiseen fuksisyksyn uudelleen elämiseen ohella. Pitäisi varata varmaan viikosta aina jokin aika tällaiseen vatvomiseen, koska nyt on taas parempi fiilis, kun on päässyt kirjoittamaan ajatuksia tänne blogin puolella ja omatkin suunnitelmat tuntuvat selkiytyvän vähän. Taidankin väsätä tänään jonkin to do -listan vaihteeksi. Syksyllä on myös kaikenlaisia tapahtumia tulossa, mutta kirjoitan niistä sitten erikseen! Tiedossa saattaa olla myös matka Islantiin tuutorparin kanssa marraskuussa, koska marraskuu on mulle sellainen ahdistus- ja masennuskuukausi, jolloin en saa mitään aikaan ja en jaksaisin nousta sängystä. Nyt kuitenkin tämän avautumisen tarmoittamana (onko tämä edes sana?) siivoilen vähän kämppää, kokkaan ja teen töitä ennen Uudenmaan psykologiyhdistyksen kokousta. Tsemppiä kaikille tulevaan syksyyn, mitä se sitten ikinä tuo tullessaan!


Sekalaisin fiiliksin,
Embe


Ps. Käykää kurkkaamassa myös SPOL:n blogin uusia juttuja mm. tapahtumien järjestämisestä ja mentalisaatiosta. Linkki blogiin löytyy tuosta sivupalkista.