No ensinnäkään kokeesta ei saisi vetää mitään johtopäätöksiä ennen tuloksia, mutta kaikki taitaa olla ohittanu tän kohdan jo. :D Mun paras neuvo olis, ettei koetta saa märehtiä liikaa, mutta surullinen/vihainen/whatever saa olla niin kauan ku siltä tuntuu. Ja jäätelöä saa syödä niin paljon kuin tekee mieli. Mun mielestä asian purkaminen lähtee siitä, että antaa ittelleen aikaa käydä niitä fiiliksiä läpi, mitä se koe ja tulevat tulokset herättävät. Kavereiden ja tuttujen naureskelut ja vastaavat siitä, että asiasta pitää päästä yli, voi jättää aluksi ihan omaan arvoonsa. Ne jotka ei hae psykalle, ei välttämättä tiedä, kuinka paljon se pääsykoe merkitsee itselle. Kuitenkaan noihin asioihin ei saa jäädä vellomaan viikkokausiksi.
Sitten kun on purkanu fiiliksenä tänne blogiin ja kaikille, ketkä suostuvat kuuntelemaan, niin kannattaa, ottaa sellainen asenne, että helvetti, minähän näytän kaikille ensi vuonna, että pääsen sisään! Koko homma lähtee uudestaan pyörimään siitä (melko aggressiivisestakin) päättäväisyydestä ja tahdonvoimasta. Ettei suostu alistumaan niille kaikille kokeen herättämille negatiivisille tunteille. Kun mä ekalla kerralla sain postissa sen inhottavan laihan kirjeen, niin itkin muutaman päivän kotona ja musta tuntui, että oon yhteiskunnan pohjasakkaa, syrjäytyvä nuori vailla opiskelupaikkaa. Musta tuntui oikeesti siltä, että oon luuseri ja musta ei oo mihinkään ja jämähdän kesätyöpaikkaan ikuisesti (oon samoissa hommissa tosin vieläkin...). Vajaan viikon itsesäälissä ja oonhuonoihminen-oloissa rypemisen jälkeen mä jotenkin nousin sieltä kuopasta ja päätin, että hitto, mähän MEEN ens vuonna sisään!
 |
Sen jälkeen, kun on päättänyt taistella uudestaan (ja kovemmin jos mahdollista) seuraavan vuoden, kannattaa tehdä back up -plan. Mulla oli sellainen myös ekalla hakukerralla ja se auttoi lukemisprosessi hirveesti. Eli mun varasuunnitelma oli jatkaa töissä ja mennä avoimeen, käyttää pakollinen välivuosi hyödyksi. Vaikka olisi kuinka itsevarma olo sisäänpääsystä, ei kannata kaikkea jättää yhden kokeen varaan. Jos huonosti käy, niin on ainakin joku toinen suunnitelma, johon tarttua. Mä ite suosittelen lämpimästi psykan ja/tai tilaston opintojen suorittamista avoimessa, ne tukee omaa lukemista ja pitää kiinni siinä alassa, mihin on hakeutumassa. B-suunnitelman tekeminen ei tarkoita sitä, että olettaa jo valmiiksi epäonnistuvansa, vaan kykyä nähdä muitakin vaihtoehtoja.
Lyhyesti siis sanoisin, että take your time pääsykokeiden aiheuttaman tunnemyrskyn kanssa, mutta älkää jääkö lillumaan murheeseen. Jostain pitäisi löytää se hurja tahto ja halu näyttää, että onnistuu. Mä voin kertoa, että mikään, ei mikään, voita sitä fiilistä, kun oon taistellu kuukausikaupalla yhden kokeen eteen ja sit sulle tulla tupsahtaa lihava kirjekuori postista. Mulle kokeessa epäonnistuminen ja sen jälkeinen hurja määrätietoisuus oli tosi tärkeä vaihe elämässä. Voisin jopa sanoa, että se vuosi, jonka käytin pääsykokeisiin lukemiseen, oli itsetunnon kehittymisen kannalta yks tärkeimmistä, enkä luopuis siitä vuodesta mistään hinnasta, vaikka se tarkoitti sosiaalisen elämän karsimista minimiin, pitkiä työpäiviä ja uskon romahtamista omaan osaamiseen. Mä tiedän, että monet teistä näki tänäkin vuonna järjettömän vaivan koetta varten, mutta sitten kun myrsky on laantunut päättäväisyydeksi, voisi tarkastella sitä, mikä meni pieleen. Mä luulen, että monen (ja myös mun kohdalla neuvoja antaessa) ongelma oli siinä, että katsottiin liikaa viime vuosien kokeita ja unohdettiin kokonaisuus, johon ikävä kyllä kuului pelitodarit. Ens kerralla kannattaa siis harjoitella myös niitä ja katsoa ylipäätään pääsykoevaatimuksia laajemmin ja ehkä avoimemmin. Kokeen oli kuitenkin pakko muuttua jossain vaiheessa ja sen aika oli nyt tänä vuonna. Koe oli silti mun mielestä uudistunut liian radikaalisti eikä asteittain, mutta hakijoiden taso nousee koko ajan. En silti ite lämpee vieläkään pelitodareille ja musta niitä asioita vois kysyä myös lähemmin psykaan liittyvästä näkökulmasta.
 |
Tän postauksen tarkoituksena ei ollut millään tasolla kritisoida kenenkään huonoja fiiliksiä kokeesta, jotka ovat olleet ihan aiheellisia suurimmaksi osaksi. Mä vaan halusin näyttää teille sen, että vaikka nyt fiilis on tosi huono, niin sieltä voi oikeesti päästä eteenpäin - oli kokeiden tulos mikä tahansa.
Tsemppihalein,
Embe
