Miuku mauku

Marinaa, kitinää ja narinaa. Mietiskelyä. Sunnuntaina olin kaverin luona pelaamassa lautapeliä ja kaveri sanoi, että uskoo mun pääsevän sisälle ens keväänä, oon alottanu lukemisen niin aikaisin. Se oli tosin piristävää. Mua tympii se, että aina, kysytään, että mitä jos et pääsekkään. Tosi kannustavaa. Perinteistä suomalaista pessimismiä. Miksei voi kysyä vaikka, että mitä jos pääsetkin? Ihan kun en olis ajatellut, sitä että saattaa tulla turpaan taas. Olis paljon kivempi puhua ONNISTUMISESTA. Niin, räyh.

Sit taas mietin, että voiko aloittaa liian aikaisin? Keskustelupalstalla joku totesi, että matikan aloittaminen syksyllä on liioittelua, mutta onko se? Eikö se nyt kuitenkin ole yksilöllistä, kuinka kauan aikaa tuntee tarvitsevansa. Ja mä otan sitä aikaa mielummin paljon, niin että voi lukea vähän kerrallaan, kun on muutakin puuhaa tänä vuonna. Mitä mieltä te ootte, liioittelenko? Mä haluisin vaan pelata varman päälle. Ei kai ne asiat nyt ehdi valua korvista ulos, jos aloittaa aikaisin, eihän? Koska muuten alan käyttää korvatulppia. Mä oon ite ymmärtänyt, että kertailu on parasta. En tosiaan halua samanlaista vauhkoontumis-kevättä kuin viime keväänä oli. Matikan pitäis olla kasassa ja hallussa huhtikuuhun mennessä, jotta voin sitten käyttää suurimman osan energiasta artikkeleihin.

Mutmut, onko lukemisen määrän ja osaamisen välillä tilastollisesti merkitsevää korrelaatioita? Tai lähinnä aikaisin aloittamisen ja pääsykokeissa menestymisen. Mä haluisin uskoa, että on, ainakin mun kohdalla. Mun on kuitenkin aina tarvinnut tehdä töitä numeroiden eteen, ne ei oo tullu vaan tunneilla istumalla. Nytkin piiretelen söpöjä ajatuskarttoja luentomateriaaleista. Mutta, entä jos tällä aikaisin alottamisella ei oo mitään merkitystä? Kasvattaako se mun osaamista ja menestymisetä oikeesti? Ällöttävän filosofisia ajatuksia, ja sen takia kiukuttaa. Sekin tosin kiukuttaa, että vaikka luen avoimen tenttiin, niin se pääsykoe jyskyttää takaraivossa koko ajan. Mua rassaa se, että niin kauan, kun mulla on se pääsykoe edessä, en voi keskittyä täysin tenttiasioihin. Jatkuvaa ajatusten vatvomista sen kanssa, että hyödyttääkö tää mua nyt pääsykokeen kannalta vai ei, ja apua, koska tulee niitä artikkeleita. Vaikka asia on mielenkiintoista ja mä oikeesti haluisin keskittyä vaan siihen, mutta se lähestyvä koetus on kaiken taustalla ja se heikentää mun keskittymistä sun muuta.

Ajattelin lörpötellä tällaista oletettavasti hyvin sekavaa tähän väliin, kun postaukset on menny aika avoin-painotteisiksi. Haluisin siis selventää, että se pääsykoe on kuitenkin kaiken taustalla ja mun ajatukset ei todellakaan oo suuntautunu pois siitä. Oon kyllä myös kuullu, että avoimen opinnoista on hyötyä pääsykokeessa, osaako joku jo sinne paratiisiin päässyt kertoa totuuden? Haluun kuitenkin ajatella, että myös tämä tenttimateriaalin pläräily kehittää mun osaamista myös pääsykoetta ajatellen.

Välillä vähän pelottaa, että onko mulla nyt liikaa uskoa siihen sisäänpääsyyn? En kuitenkaan halua, että taivas tippuu niskaan, jos en pääsekään. Pitäis olla realistinen, mutta se tuntuu aika helposti lipsuvan itsesääliin ja mäenosaamitään-tilanteeseen. Onko kauheen väärin ajatella, että mä pääsen ens keväänä sisään? Kuinka paljon siihen kannattaa uskoa, ja kuinka paljon kannattaa myös ajatella, että mitä jos. Miten voikaan yksi koe aiheuttaa tällaista itsetutkistelua ja angstia näin paljon! Se on varmaan joku suuri salaliitto, yksi tekijä sisäänpääsijöiden karsimisessa, että kenen pää kestää tällaisen. Mullakin on kamalia mielenalanvaihdoksia pääsykokeeseen liittyen; välillä tunnen olevani jo jalka oven välissä ja välillä tuntuu, että kurkottelen jostain portin välistä kohti ovea, jonne muut vaan kävelevät sisään.

Nyt kuitenkin hus pois tuollaiset aatteet ja takaisin aiheeseen Freudista Fonagyyn. Ei huvittais luovuttaa, koskaan. Mörköajatukset on ikäviä ja niitä vastaan pitää taistella. Ja enkös mä kuitenkin oon täällä toitottanu, että jos oikeestitosissaan jotain haluu, ja tekee sen eteen töitä, niin sen kyllä saa. Ja juuri olen oppinut luennoilla, että itsetunnolla on vaikutusta oppimiseen ja oppimistuloksiin, joten nyt voisin taas vaihteeksi kavuta pois täältä itsesäälikuopasta.

Ps. Olisko teillä jotain postaustoiveita? Heittäkää ihmeessä kommenttiboksiin jotakin ideoita ja muutenkin kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. :)


Päättäväisyydellä,
Embe

Missä olen luurannut?

Oho, vierähti taas viikko siitä, kun viimeksi kirjoitin. Aika menee vähän turhan vikkelään eteenpäin, mulla on kyllä ollut kamalasti puuhaa. Viime viikolla katsoin kaksi psykan luentoa tallenteena koneelta ja se ei ollut yhtään mun juttu! Keskittyminen menee melkein miinuksen puolelle ja puuhaan kaikkea muuta samalla, vaikka teenkin lisämerkintöjä dioihin. No, sain onneksi katsottua ne läpi (3 tuntia/aihe). Torstaina mulla olis luentotentti, joten alkuviikko menee aikalailla monisteita sellaillessa. Millaisia kokemuksia teillä on luentotenteistä? Millaisia ne siis on? Musta on outoa, että luennot ja kirjallisuus on erillisiä, vaikka käsitteleekin samaa aihetta! Mut toisaalta me ollaan käyty luennoilla aika paljon eri juttua kuin mitä kirjassa on. Ehkä tämä on se syy.

Tältä näyttää mun opiskelunurkka, jonka valtasin ruokailuhuoneesta.

Matikka sujuu suhteellisen hyvin, saan läksyistä hyvityspisteitä tenttiin 3. Matikan tentti oli muistaakseni ens viikon torstaina. Mulla on jäänyt nyt toi pääsykoekirja syrjään viime viikoks, kun on pitänyt tehdä vielä sitä inhottavaa harjoitustyötäkin. Senkin deadline lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Oon kuitenkin raahannut HoloPulkkista ja Nummenmaatakin toisinaan mukana matikan luennoilla, koska en jaksa niistä tulostaa materiaalia. Yks juttu mua hämmentää ja syvästi: miten voi olla niin, että pääsykoekirjassa käytetään normaalijakauman laskujen yhteydessä keskihajontaa, mutta luennolla varianssia! Mä olen hämmentynyt. Miten niistä pitäisi saada samanlaisia tuloksia (esim. normitus ja kriittiset arvot), kun on täysin eri luvut? Voisiko joku  matematiikan ylijumala valaista mua? Täytyy tentissä kuitenkin käyttää sitä mulle outoa varianssia, vaikka lukiossakin on käytetty keskihajontaa. Kummaa.

Mä en enää ees muista, mitä kaikkea touhusin alkuviikosta, kun en löydä mun kalenteria. :D Käväisin töissä yhtenä päivänä kuitenkin ja viikonloppuna Pallero oli täällä. Onneksi on tenttiä edeltävät kaksi päivää täysin vapaata, niin pitäisi ainakin yrittää keskittyä lukemiseen. Sitten voin alkaa rauhassa tutkailemaan kirjoja taas ja laskea varmaan pääsykoekirjaakin matikan tenttiä varten. Eli ens viikolla on perioditauko ja sitten alkaakin jo seuraavat kurssit! Sitä kognitiivista neuropsykologian kurssia odotan vähän kauhun sekaisin tuntein. :s Matikassa ilmeisesti luvassa todennäköisyyttä. Kuinkahan paljon saan hyväksluetuks näistä perusopinnoista jos asetetaan hypoteesi, että pääsen Helsinkiin ens keväänä?

Tää tilaston johdantokurssi on ollut musta vähän outo, että käydään monia asioita pintapuolisesti vaan läpi, esim. kahden riippumattoman otoksen t-testiin ei annettu laskukaavaa, vaikka sitä käytiin läpi. Ite tykkään enemmän siitä, että jos joku asia mainitaan, niin siihen paneudutaan kunnolla, eikä vaan pyyhkäistä päältä. Noi asiat nyt kuitenkin onneksi käydään tarkemmin myöhemmillä kursseilla, joten toi on ehkä vaan johdantokurssin idea. Mut ehdoton plussa on ollut se, että tuolla luetaan paljon SPSS-tulosteita, joiden kanssa mulla oli pääsykokeissa ongelmia. Ihan mahtavaa, että oon oppinu lukee niitä ainakin jotenkuten tähän mennessä, ja osaan poimia sieltä tarvittavia arvoja.

Nyt kaivan luentokansion esiin ja alan lukemaan matskuja läpi. Ensin pitää kuitenkin ruokkia kissat. Kaamosmasennus vähän vaivaa, ulkonakin sataa koko ajan. :( Koitan saada tentistä hyvän numeron, jotta se ees piristäis tätä supersynkkää syksyä! Ai niin, tähän loppuun vielä tällainen mietelause, jonka löysin tenttikirjasta:

Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm

Vaikuttaako teillä syksy yleisesti jaksamiseen?

Päättäväisyydellä,
Embe

Kateutta ja kirjan kahlailua

Huomenta vaan sinnekin, missä oletkaan. Oon nyt saanu kahlattua ensimmäisen luvun kunnialla läpi. Tajusin kyllä, että tenttiin onkin alle kaksi viikkoa, joten tentin silloin todennäköisesti pelkät luennot ja myöhemmin kirjallisuuden. Tyhmää, kun ajantaju pettää tai menee sekaisin. Eka luku oli yllättävän helppolukuinen, vaikka mulla piti silti olla sanakirja lähellä edes henkisenä turvana. Aika paljon oli sellaista lukiosta tuttua diipadaapaa, johon oli sekaan heitetty vähän juttua mm. korrelaatiosta. Kirjaa on ollut sinänsä ihan mielenkiintoista lukea, väliin heitetyt tutkimukset ja niiden tulokset on mielenkiintoisia! Nyt luen kaikkien tenttiin tulevien kappaleiden tiivistelmät ensin läpi, jotta saan kokonaiskuvan koko opuksesta ja sitten palataan alkuun lukemaan kappaleita läpi. Eipä vaikuttanut seuraava kappale enää kovin helpolta: aivojen kehitystä. Saa nähdä, kuinka monta itkupotkuraivaria tulee. :D Ja sanakirja ei tunnista varmaan muuta sanaa kuin aivokuoren... Onneksi englanninkieliset nimet on aika lähellä suomenkielisiä, kunhan vähän muistelee lukion psykaa. Huomasin nyt jo muutamia termejä tiivistelmiä lukiessani, jotka olivat ikävänkin tuttuja kevään artikkelikokoelmasta. Ehkä se kuitenkin on nyt etu, että niistä on ees jotain hajua, ettei törmää niihin ekaa kertaa vieraalla kielellä.

Onneks kirjassa on tällaisia kivoja piristäviä kuvia. :D

Ja sitten siihen kateuteen. Kaveri kertoi, että sen luokkakaverin tyttöystävä pääsi Tampereelle ja vielä parhaana Tampereen kiintiöstä. Ja arvatkaapa vaan, kuka oli kateudesta vihreä! Siinä on ehkä tämän hetken kateuden aihe numero yksi. Toinen on sitten ylipäätään muut yliopisto-opiskelijat. Mäkin haluan olla fuksi ja rampata kaikissa kivoissa tapahtumissa ja pippaloissa ja olla oikeesti-opiskelija eikä tällainen muka-opiskelija. Yhyy. Siellä mulle kielletyssä maassa näyttää olevan niin kauheen kivaa, että mäkin haluan sinne. Ja mua kiehtoo nyt yleisesti koko yliopistomaailma. Kävelen aina iltaisin kampusalueen läpi, kun menen avoimen kursseille, ja musta on hauska kattella, kuinka erilaista porukkaa sieltä oikeesti löytyy! Lukiossa tuntu, että kaikki on sellaista harmaata massaa vaan, ja jos joku oli vähän erilainen, niin se pisti heti silmään. Ja tuolla löytyy ihan kaikenlaisia ihmisiä laidasta laitaan. Mäkin haluan vellomaan sinne käytäville ylpeänä siitä, että minäkin olen yliopistossa ja en ole enää (kauhean) friikki. Vaikka on tietysti kivaakin olla. Onpas sekavaa ajatusten juoksua taas. Saitteko yhtään kiinni mun mielensisäisistä tiloista?

Viime viikko oli tosiaan aika kiirettä, neljänä päivänä oli viisi kurssikertaa, siitä yhdestä psykasta en vain tiennyt, kun se oli matikan kanssa päällekäin. Olisin mielummin tietysti halunnut mennä psykaan. :( Nyt sitten odottaa katsomaton luentotallenne. Kävin viikonloppuna hakemassa toisen tenttikirjan Forssasta ja pelkäsin kuollakseni hirviä ajellessani sinne ja takaisin. Eilen oli töissä (ah ihana tuplapalkka) ja mun palkka on noussu neljällä sentillä tunnissa, jipii. :D Tällä viikolla on (*pläräilee kalenteria*) molempia kursseja pari kappaletta. Ja taas pitäis tehdä keskiviikkona ratkaisu, että menenkö psykaan vai matikkaan. Ai niin, ja se harjoitustyökin odottaa tekijäänsä...Nyt on jäänyt pääsykoekirja vähän vähemmälle, pitäisi kyllä rästissä olevat Nummenmaan diagrammitehtävät vielä vääntää, ettei jää itelle paha mieli. Voisinkin tehdä ne vaikka saman tien ja sitten kahlata tenttikirjaa. Pitemmittä puheitta takaisin hommiin!


Päättäväisyydellä,
Embe

Kevyttä iltalukemista

Help! 

Hain tänään postista mun kaksi kiloa painavan kauhistuksen. Meinaan sen ensimmäisen englanninkielisen tenttikirjani. Ja huomasin ilokseni, että siitä on vain kolme lukua pois eli se 500 sivua olisi kahlattava. Mutta miten?? Nyt vaan pyörittelen tätä käsissäni ja mietin, että miten tästä sais ees jonkinnäköisen otteen. Se on aika liukaskin meinaan. Ja luotaantyöntävä. Mä en oo ennen lukenu mitään tieteellsitä englanninkielistä julkaisua, enkä tiä miten muuten siihen tulisi suhtautua kuin "hyi pylly". Mä en kuitenkaan oo mielestäni ihan äärettömän huono enkussa, mutmut ne tieteelliset sanat hirvittävät kauhiastui. Ja nyt mä jo mietin, että pitäiskö mennäkin vasta toiseen tenttiin, ehdinkö kolmessa viikossa lukea tätä hirviötä ja vielä 100 sivua sitä suomenkielistä. Toisaalta en mielelläni lykkäisi tenttiä, koska sitten ne kasautuu ja hupsistakeikkaa mulla onkin joku 7 tenttikirjaa paiskottuna pitkin lattioita. 

Hirviö on siis How Children Develop (Siegler)

Tässä siis fiiliksiä ennen yhdenkään sanan lukemista. Hain jo omenapiirakkaakin ahdistukseen, vois syödä lisää. Nyt kaipaisin kuitenkin oikein todella kamalan kipeästi vinkkejä siihen, miten tämä kauhistus tulisi selättää ja vielä mielellään hyvin tuloksin. Auttakaa pientä poloista. :(

Päättäväisyydellä,

Embe

Matikka 6 - Embe 0

Räyh, mäyh ja aargh! Tuskaa heti maanantaista. Tuli vähän kiirus läksyjen kanssa, aloittelin niitä tänään aamulla hyvillä mielin ennen illan laskuharjoituksia. En siis ollut viime luennolla, koska se meni psykan kanssa päällekäin, ja jostakin jännästä syystä psyka veti enemmän puoleensa kuin matikka. Aiheena oli kuitenkin korrelaatiota ja vähän todennäköisyyttä, joka on HoloPulkkisesta vielä melko hyvin muistissa, niin ajattelin pärjääväni. Tehtäviä katsellessani tuli kuitenkin sellainen olo, että wtf - mitä nää oikein on. Ei ollu musta oikeen missään yhteydessä sen luennon materiaaleihin! Siinä sitten otsa hiessä koitin jyystää niitä kymmentä tehtävää ja kello sen kuin juoksi eteenpäin. Tuli aikalailla turpaan normaalijakaumalta, vaikka omasta mielestäni hallitsen sen. Buu. En kuitenkaan ole vielä päässyt todennäköisyysjakaumiin asti itsenäisesti. Tai olen kappaleen lukenut, mutta muistiinpanot ovat tekemättä jne.

Murtuneena laahustin sitten laskareihin ja ajattelin, että ehkä sain kuitenkin suht hyvin tehtävät ratkaistua, jäi vain kaksi tekemättä. Sieltä napsahti heti iloisesti eka tehtävä mulle ja menin sitten sotkemaan sitä taululle. VÄÄRIN. Laskin ekankin tehtävän väärin ja siitä se alamäki alkoi. Olin tajunnut tehtävän idean, mutta ei se paljon lohduta. En ollut tiennyt, kumpia lukuja piti käyttää, joten tapani mukaan valitsin väärät. :) Oli kyse hirmumyrskyjen määrästä vuodessa. Käytin lukuina kaikkia tilastoituja hirmumyrskyjä, en vuosia, kuten olisi pitänyt.

Teki mieli valua häpeästä sinne penkin alle. Mä en tykkää tehdä virheitä, jos lasken julkisesti, vaikka eihän virheissä oikeasti ole mitään hävettävää. Mä tunsin kuitenkin itseni luuseriksi ja pyyhekumi sai töitä lopputunniksi. Inhottaa olla väärässä, oikeessa oleminen on paljon kivempaa. Siellä laukussa nyt kivasti matikan kaavat ilkkuu, että mitäs mitäs, etkö osannut todistaa standardoidun muuttujan keskihajonnan olevan yksi, häh? NO EN OSANNUT ja se vituttaa. Yleensä oon ollut hyvä pyörittelee kaavoja, ja sitten ärsyttää, kun johonkin tehtävään on niin yksinkertainen ratkaisu kuin yhtälöpari ja mä oon kumittanu sivun puhki laskien prosenttien prosentteja ja muuta shaibaa. Tänään on taas siis luuserifiilis. Sellainen, että mä oon yhteiskunnan pohjasakkaa, se yhteisöstä syrjäytynyt luuseripellenuori, joka ei tee mitään hyödyllistä (vaikka mä oikeesti tietysti teenkin). Jännä, miten se järkipuoli ei aina saa voittoa. Mut mun itsepäisyys vie kuitenkin aina loppujen lopuks voiton, mä en oo koskaan ollut mikään luovuttajatyyppi enkä tuu olemaankaan. Jos joku normaalijakauma ja komplementtitapaus luulee päihittävänsä mut, niin ne ei kyllä tunne mua ollenkaan.

Kyllä mulla meni pari tehtävää kuitenkin ihan putkeen, eli ei ehkä kannata yrittää tukehtua tyynyyn. Huomenna on onneksi psykaa ja vaihtelu virkistää. Ja vaikka matikka ottikin erävoiton tänään, niin mä aion kukistaa sen normaalijakuman 100-0 tässä lähiaikoina. Postissa pitäisi kohta saapua tenttikirja ja muutenkin on kamalasti kiireitä. Oon silti saanu omasta mielestäni sovitettua päivät aika hyvin. Aamulla ja päivällä lasketaan ennen luentoa/töitä ja illalla vielä vähän jos jaksaa. Viikonloput on toisinaan lepoa, kun näkee omaa Possua. Kiva tehdä arkena ahkerasti hommia, niin voi sitten viikonloppuna ottaa hyvillä mielillä rennosti. :) Nyt tosin tulee lokakuussa näkemisten sumpliminen supervaikeeksi, kun mun työvuorolista on peräsuolesta, höh. Mökötin-Embe kuittaa ja huomenna kuritetaan normaalijakaumaa oikeen olan takaa!

Mikä teistä on matikassa se vaikein osa-alue?

Päättäväisyydellä,

Embe