Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Tehtäväpinon purkamista

Moikka! Toistan varmaan kauheesti itseäni, mutta en käsitä, miten sain jo huhtikuunkin sullottua täyteen menoa ja meininkiä. Yksi syy on ehkä se, että tentit on huhtikuussa ja niihin pitäisi edes yrittää valmistautua. Toiseksi, huhtikuussa on myös paljon kaikkia tapahtumia ja ainejärjestöläisenä sinkoilen tietysti joka suuntaan tukusta Ikeaan. :D Eipähän oo ainakaan tylsää!

Tänään on kuitenkin vihdoinkin tuntunut siltä, että hommat on lähtenyt edes hieman edistymään. Päivän alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kolmessa tunnissa kokeellisen psykan harkkakurssin raportti valmiiksi, käydä neuron luennolla ja pyyhältää kotiin lukemaan neuroa. Toisin kuitenkin kävi, kun raportin kirjoitus venyi kuuteen tuntiin ja neuron videoluento jäi välistä. :D Onneks videon näkee netistä ja ajattelin katsoa sen huomenna, kun sain kuitenkin yhden luvun neuroa luettua vielä illalla. :) On siis ollut loppujen lopuksi aika tehokas päivä! Oon niin iloinen, että saatiin raportti pois alta, koska se on stressannu mua kauheesti. Seuraava murheen aihe onkin maanantaina palautettava data-analyysi kakkosen alkuraportti, jota mulla ei (tietenkään) ole vielä sivuakaan. Tarkoituksena on analysoida kahta eri aineistoa ja tällä hetkellä mulla on toisesta luokiteltuna ja valittuna taustamuuttujia vasta. Ajattelin tehdä ensin toisen aineiston analyysit kokonaan ja seuraava sujuu jo vähän helpommin, kun voin käyttää suurin piirtein samoja komentoja kuin ekassa aineistossa. Eiköhän siitäkin selvitä, vaikka ekaan raporttiin ei varmaan hirveästi tule tekstiä!



Huomenna on kanssa aika kiirepäivä, ensin on 10-14 pari luentoa, jonka jälkeen syöksyn 1,5 tunnin turvakoulutukseen (joka on sinänsä ihan turha, koska oon käyny vuoropäällikkökurssilla kuuden tunnin turvakoulutuksen... :D) ja sieltä hyppään vielä meidän klusterin tilakoulutukseen neljän jälkeen. Kotona ehtiikin ehkä sopivasti katsoa luentotallenteen ja mahdollisesti luomaan Survolla parit osa-aineistot.

Perjantaina on vuorossa viiden tunnin psyykenlääkeseminaari osana "Mitä psykologin tulee tietää psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja psyykenlääkkeistä" -kurssia, josta mun pitäis ens kuun loppuun mennessä kirjoittaa toinen osa oppimispäiväkirjaa ja kolme opintopistettä on kuitattu sillä. Ootan tota semmaa kyllä innolla, vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Mä päädyin nyt toverin kanssa laittamaan JOO-hakemuksen perjantaina tulille, niin saa nähdä pääsenkö syksyllä suorittelemaan oikeuspsykan opintoja Joensuuhun... :) Ei sinne sentään tarvitse muuttaa, en oo omaa yliopistoa vuodeksi hylkäämässä. :D Lauantaiksi menin jossain mielenhäiriössä ottamaan työvuoron.



Siinä loppuviikon ohjelma pääpiirteissään, viikonloppuna pitäisi tosiaan survoa ahkerasti mahdollisuuksien mukaan. Kiva tällainen rutistus ennen kesälomaa, mutta sit ainakin tuntuu, että on (palkallisen!) neljän viikon kunnon lomansa ansainnut. :) Kesällä ajattelin suorittaa avoimessa enkun ja ruotsin pois alta, koska tähtäimessä olisi kandi ens keväänä. Mä oon kyl saanu nyt keväästä lisää energiaa, toivottavasti tekin ootte!


Tsemppaillen,
Embe

7 kommenttia:

  1. Joo olen itsekin saanu hirveesti energiaa kevään alusta, kun aurinko paistaa ja yo-kokeet ovat ohi:) Enää kaksi viikkoa materiaaliin!

    VastaaPoista
  2. Psyykenlääkeseminaari kuulostaa mielenkiintoselta :) Muutenkin kiva kuulla sun opiskeluista täällä, pysyy motivaatiokin yllä kun kuulee mitä siistiä siellä tapahtuu ;-)
    Mulla on yks kysymys: kun laskit pääsykokeisiin lukiessasi vanhoja valintakokeita, osasitko ne kaikki tosi hyvin? niin hyvin kuin esim. ton vuoden 2013 valintakokeen jolla pääsit sisään? Mua pelottaa, kun en osaa niitä mitenkään superhyvin ja alan olla sisäänpääsyn suhteen tosi epävarma... :-/
    t. psykaan pyrkivä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Semma oli tosi mielenkiintoinen, palaan siihen varmaankin vielä seuraavassa postauksessa. :) Mä en todellakaan osannut kaikkia hyvin, päinvastoin. :D Varsinkin 90-luvun kokeet tuottivat kroonista mielipahaa ja päänsärkyä. Suosittelisin siis aloittamaan laskut uusimmista kokeista, ne antaa paljon paremman kuvan nykyisistä kokeista. Vaikka aluksi tuntuu typerältä katsoa vastauksia lähes kaikkiin vanhoihin pääsykoetehtäviin, niin siitä on oikeasti hyötyä, koska seuraavalla kerralla osaat sentyyppisen tehtävän. :) Kannattaa kuitenkin aina yrittää itse ratkaista tehtävää, miettiä edes hypoteesit ja mahdollinen testi ja katsoa ratkaisut vasta sitten, jos lasku menee väärin tai et pääse eteenpäin. :) Monella (myös mulle) vanhat pääsykokeet tulee kauheena pudotuksena HoloPulkin jälkeen. Tartut niihin vaan sitkeesti, niin kyllä nekin alkaa sujua!

      Poista
  3. Tervetuloa mahdollisesti Joensuuhun! :D
    Hauska huomata, että sullakin on To Do -listalla luottokorttilasku. Itsekin maksan sen ihan vasta kun on pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, opintotukea odotellessa. ;D Vähän kyllä jännittää saanko JOO-oikeuden ja jos saan niin miten kaikki kulkemiset ja majoitukset järjestyy, mutta se on sitten sen ajan murhe!

      Poista
  4. Moikka! Olit kahdessa pääsykokeessa (?), miten ne kokemukset erosivat toisistaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kun heitit pahan kysymyksen! Kumpikin koekerta oli tosi samanlainen, mutta samalla myös tosi erilainen. :D Molemmilla kerroilla mua jännitti ihan älyttömästi ja pelkäsin oikeesti pyörtyväni. Toisaalta taas mulla oli toisella kerralla paljon itsevarmempi olo ja tunsin oikeesti osaavani ne asiat ja samalla tajusin, kuinka vähän olin aikaisempana vuonna osannut. :D Kyllä musta siis ekallakin kerralla tuntui, että osaan asiat, koska mulla ei ollut mitään vertailukohtaa ja en käytännössä tiennyt pääsykokeen tasosta. Ekalla kerralla myös kaikki ihan peruskäytännöt jännitti! Mihin menen istumaan, mitä saliin saa ottaa mukaan, osaanko täyttää lomakkeet oikein jne. Kun oli käynyt sähellyksen jo kerran läpi, niin ei tarvinnut seuraavalla kerralla kuluttaa turhaa energiaa turhien asioiden vatvomiseen, vaan pystyin keskittymään olennaiseen, koska tiesin miten homma etenee. :) Aikaisemmin myös lähdin kokeesta vähän sekalaisin fiiliksei, enkä oikein tiennyt miten koe meni. Viime keväänä lähdin oikeesti hymyillen sieltä salista, kaikkeni antaneena ja mulla oli kokeen jälkeenkin vielä hyvä ja luottavainen fiilis sisäänpääsystä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Loppujen lopuksi oon kuitenkin sitä mieltä, että ekasta koekerrasta oli ehdottomasti hyötyä lukemisen ja koetilanteeseen valmistautumisen kannalta. :)

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)