Pari seminaaripäivää

Tervehdys arvon kanssapsykoilijat! Mulla on taas viikko vierähtäny kauhealla ryminällä ohi ja yritän nyt selvittää ajatuksia sen suhteen. Viime viikolla mulla alkoi siis vihdoin ja viimein luennot. Kaikkea maukasta on ollut neurosta data-analyysiin ja puuhaa riittää! Pari erikoisempaa päivääkin mahtui joukkoon, sillä torstaina oli Liisa Keltikangas-Järvisen juhlaseminaari ja perjantaina yhden kurssin ensimmäinen semmapäivä.

Mua vähän jännitti toi Liisan semma, kun en oo koskaan aikaisemmin käynyt seminaarissa ja sinne piti vielä laittaa jotain suht fiksuakin päälle (=hame ja maiharit). Semmassa kuultiin Liisan entisten oppilaiden ja kaverien esitelmiä ja sitten hänelle myönnettiin presidentin luvalla Suomen valkoisen ruusun ja jonkun muun arvomerkki. :) Oli huikeeta päästä osallistumaan seminaariin ja aiheetkin olivat melko mielenkiintoisia. En uskaltautunut kuitenkaan onnitella Liisaa henkilökohtaisesti, kun hän ei ole pitänyt mulle mitään kurssia tai mitään. :D En olis osannu sanoa mitään järkevää. Suurin osa seminaarivieraista oli ihan psykologeja ja meitä opiskelijoita oli vain kourallinen. Oli nähdä sitä joukkoa, mihin itse (toivottavasti) tulevaisuudessa kuuluu. Tuli heti tosi "tärkeä" ja fiksu olo, kun kävi seminaarissa. Jotenkin jännä tunnelma ja se sai mut kyllä innostumaan lisää psykasta. :)

Toisessa semmassa oli aiheena psykiatrinen hoitojärjestelmä Suomessa ja mitä psykologien tulee tietää siitä. Tämä oli ensimmäinen semmapäivä kahdesta (toisessa aiheena psyykenlääkkeet). Nämä esitykset eivät olleet yhtä mielenkiintoisia kuin Liisan semmassa, mä en itse hirveesti ymmärrä kaikista järjestelmistä ja mun mielestä niissä ei oo niin paljon puhuttavaa viideks tunniks.:D Semmapäiviin osallistumisen lisäksi pitää kirjoittaa oppimispäiväkirjaa, jolla saa kurssin suoritettua.

Mitäs muuta? Perjantaina oli vallanvaihtokaronkka eli valasbileet, joissa vanha hallitus teki tietä uudelle. Tälläkin viikolla riittää menoa ja meininkiä Haalarikastajaisten järkkäämisessä ja kauhen säätämisen ja unettomien öiden jälkeen haalarien pitäisi koputella mun kotiovea huomenna! Ihan superjännää. Hommaa latistaa vain se, että oon nyt toista viikkoa flunssassa ja pitäis ottaa vähän iisimmin, kun sain töistäkin saikkua. Ajattelin kuitenkin edes vähän lukea, mutta Survoilu veis ihan liikaa energiaa nyt. Ai niin! Mä pääsen osallistumaan yhteen MEG/MRI-aivotutkimukseen, josta saan 100 euron eestä kulttuuriseteleitä ja omat AIVOKUVAT! Ja keksejä.

Survo R:ää sunnuntai-illan viihteenä.

Mites teillä pääsykoepuurtajilla homma sujuu? Innostaako vai ahdistaako? Kuinka moni on menossa valmennuskurssille?


Niiskuttaen,
Embe