Heippa kaikki! Mulla on ollut loppuvuosi melkoista tykitystä järjestö- ja opintorintamalla, niin en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoitella. Nyt on kuitenkin taas uusia tuulia edessä, joista saa energiaa ja ajattelin niistä kertoa! Nyt maanantaina mulla alkaa nimittäin viiden kuukauden psykologiharjoittelu, joka kruunaa mun opinnot ja oikeuttaa mut hakemaan laillistusta. Psykologi on nimittäin lailla suojattu ammattinimike ja sitä ei saa käyttää muut kuin psykologian maisterin (sis. tämän harjoittelun) suorittaneet. Esimerkiksi taas nimikettä "terapeutti" ei ole mitään suojattu ja sen alle mahtuu ties mitä hömppätohtoria ja huuhaaohjaajaa. Psykoterapeutti sen sijaan on myös suojattu nimike. Noh, nyt meni jo vähän ohi aiheen. Anyway, alkaa kyllä pikkuhiljaa tuleva harjoittelu ja oikeat työt jännittämään, mutta odotan tulevaa kevättä kyllä innolla ja avoimin mielin!
Oltuani syksyn orientoivassa harjoittelussa lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä, jossa tutkitaan poliisin virka-apupyynnöstä lasten hyväksikäyttö- ja pahoinpitelyepäilyjä, koin saaneeni tosi paljon eväitä ihan tätä grande-harjoittelua varten, vaikka kyse on tosi erityyppisistä hommista. Orientoivassa harjoittelussa ei tehdä psykologin töitä vaan avustavia tehtäviä, mutta suurin anti on ehkä päästä seuraamaan psykologin työtä läheltä ja osallistua erilaisiin tiimeihin ja neuvotteluihin. Pakko sanoa, että toi oli kyllä työpaikkana sellainen, että haluan sinne ehdottomasti töihin jossakin vaiheessa! Toki ei voi tietää jos harjoittelupaikan hommatkin vievät mennessään. ;) Tuntuu, että mahdollisuuksia on rajattomasti, vaikka mun kiinnostuksen kohde sijoittuu ehkä aluksi rajalliselta tuntuvaan oikeuspsykologiaan.
 |
| Sain perinteisen poliisimukin läksiäislahjaksi. :) |
Sain eilen myös ihan huikeita uutisia mun graduohjaajalta. Hän sai nimittäin tutkimusryhmälleen rahoitusta sitä hanketta varten, johon menisin tekemään väitöskirjaa! Tämä tarkoittaa nyt käytännössä sitä, että aloitan tohtorikoulutettavana heti harjoittelun ja valmistumisen jälkeen eli kesäkuussa. Aivan käsittämättömän mielettömän uskomatonta! Ja aihekin on vielä sellainen, mitä olen pyörittelyt hiljaa pienessä mielessäni, että tätä olisi kiva tutkia. En kuitenkaan halua vielä paljastaa aihetta kokonaan, koska se ei ole mullekaan vielä aivan kristallinkirkas, mutta rikollisuuden polulla jatketaan. ;) Pitää kyllä varmaan tarjota skumpat kaikille opettajille ja muille, jotka ovat kannustaneet tässä pitkin matkaa.
Gradukin alkaa vihdoin olla loppusuoralla. Ensimmäinen versio opponoitiin parisen viikkoa sitten ja nyt olen tehnyt analyyseihin vielä vähän lisäyksiä ja selvennyksiä. Nyt jäljellä olisi enää lähinnä johdannon ja pohdinnan osittaista laajentamista ja korjailua. Gradusta tulee näillä näkymin vähän rapiat 20 sivua varsinaista tekstiä, mikä on ehkä aika vähän. Toisaalta mun ja ainakin toisen ohjaajan kirjoitustyyli on aika napakka ja en tykkää jaaritella osittain aiheeseen liittyvistä teemoista vaan keskityn mieluummin olennaiseen. Yritän parhaani mukaan saada seuraavan version kommenttikierrokselle tammikuun alussa, sitten teen muokkaukset, laitan vielä tulevalle väitöskirjaohjaajalle vikoja kommentteja varten ja toivottavasti palautan koko homman arvosteltavaksi tammikuun lopussa. Tämän jälkeen voin keskittyä tekemään yhden roikkumaan jääneen kurssin kirjallisuuskatsausta miesten kokeman parisuhdeväkivallan mielenterveysvaikutuksista harkan ohessa. Kevät menee kyllä varmaan hirmu nopeasti, kun on mielekästä puuhaa! Ai niin, järjestöhommatkin jatkuvat Kompleksin alumnivastaavana, Uudenmaan psykologiyhdistyksen ja Nuorten psykologien verkoston johtoryhmissä. Ei niistäkään malta irroittautua, vaikka valmistuminen kolkutteleekin ovella.
Toivotankin nyt kaikille innokasta ja energistä uutta vuotta! Tulen kevään aikana varmasti kertomaan harjoittelun herättämistä fiiliksistä ja ainakin yksi täysin uusi juttu pääsykokeisiin liittyen on kanssa tulossa keväälle. Jos on jotain postaustoiveita, niin otan niitä mielelläni vastaan. :)
Aivan pärinöissään,
Embe
