Koukussa järjestötoiminaan - tarjoiluvastaavasta puheenjohtajaksi

Heippa kaikille! Tänään juttua vähän iloisemmasta aiheesta, nimittäin ainejärjestötoiminnasta! :) Facebook muistutti mua tänään, että siitä on nyt kaksi vuotta, kun aloitin yhtenä Kompleksin tarjoiluvastaavista. Taas pitää voivotella, että mihin aika on rientänyt!

Tarjoiluvastaavat eli tartsa(ni)t vuosimallia 2014.

Kompleksin toimintaan lähdin lopulta mukaan vähän puolivahingossa. Olin fuksina hakenut rakkaan ainejärjestömme syyskokouksessa tuutor-vastaavan paikkaa, mutta siitä oli kilpailua ja pestin sai toinen hakija. :) Viikkoa myöhemmin kaveri sai kuitenkin houkuteltua mut mukaan tarjoiluvastaavatiimiin ja mut lisättiin Kompleksin hallituksen toimihenkilöksi. Vaikka tartsapesti oli aika rankkaa raatamista välillä (tukussa käyntiä, astioiden kantamista, ruuan laittamista melkein 100 ihmiselle jne.), niin se oli myös ihan parasta! Mikä olisikaan kivempaa kuin kokata hyvää muonaa hyvien kavereiden kanssa. :) Koska tarstana oleminen oli huisin kivaa siitä huolimatta, että kantoi selkä vääränä kahvia Kompleksin kahvihuoneelle, niin jäin silloin jo vähän koukkuun järjestötoimintaan.

Seuraavana vuonna uskaltauduin Kompleksin kokouksessa hakemaan SPOL-edustajan (Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto) paikkaa sekä Uudenmaan psykologiyhdistyksen varaopiskelijaedustajan pestiä. Nälkä kasvoi taas syödessä ja päädyin myös Kompleksin työryhmään, jossa suunniteltiin opiskelijoiden järjestämää seksuaalisuusseminaaria sekä tuutoriksi. Viime vuosi oli aivan huikea järjestötoiminnan kannalta - pääsin SPOL:n varapuheenjohtajana näkemään valtakunnallisen tason toimintaa läheltä ja laajasti, Upsyn varaopiskelijajäsenenä tutustumaan työelämän saloihin, työryhmän toimijana järkkäämään 120 ihmisen seminaaria ja tuutorina tietenkin toivottamaan fuksi-nuppuset tervetulleeksi yliopistoon ja Kompleksiin. :) Vuoden aikana tapasin mielettömästi uusia ihmisiä eri puolilta Suomea ja tämäkin vuosi hurahti hetkessä ohi järjestötoiminnan pyörteissä.

Mää ja mun tutorpari <3

Nyt alkoi kuitenkin taas uusi vuosi ja todennäköisesti mun viimeinen kokonainen opiskeluvuosi järjestötoiminnan kannalta!? Päätinkin siis syksyllä hakea toiselle toimintakaudelle Kompleksin SPOL-edustajaksi ja pääsinkin jatkamaan hommia valtakunnallisella tasolla. :) Nyt tammikuussa on ollut jo yksi Kompleksin kokous, jossa mut valittiin Lääkiksen perustutkintotyöryhmän psykologian varaopiskelijaedustajaksi. Pääsen siis toisen kompleksilaisen kanssa vaikuttamaan tiedekuntatasolla meidän psykojen asioihin, jotka saapuvat lääkikseen vuoden päästä! Oon tästä(kin) pestistä innoissani ja musta on tärkeää päästä vähän luomaan suhteita ja tutustumaan lääkiksen meininkeihin.

Viime perjantaina oli Helsingissä SPOL-seminaari ja olin toisen helsinkiläisen edustajan kanssa päävastuussa sen järjestämisestä. Pari yötä tuli nukuttua vähän (huonosti), mutta seminaari meni kuitenkin ihan putkeen ja saatiin hyvää palautetta koko päivästä, jee! Lauantaina meillä oli Psykologiliiton järjestämä opiskelijayhteistyön seminaari, jossa päästiin tapaamaan Liiton uutta puheenjohtajaa ja pohtimaan opiskelijoiden ja meidän ammattiyhdistyksen välistä yhteistyötä. Ei voi kuin olla tästäkin vaan superiloinen, että meidän Liitto on tosi kiinnostunut opiskelijoista ja ollaan jäseninä ihan tasavertaisessa asemassa jo työskentelevien kanssa. :) 

Vähän jännitti seminaaripäivä, mutta onneksi sain SPOL:n maskotin, Kopokoiran syliin. :>

Sunnuntaina mahtiviikonloppu huipentui SPOL:n vuosikokoukseen, missä valittiin uudelle hallitukselle pestit. Onneksi viikonloppu oli ollut niin kiireinen, etten ehtinyt jännittää kokousta hirveästi etukäteen. Kokoustauolla ennen pestien valintaa sydän kuitenkin jyskytti ja jostain kumman syystä jänskätti kauheesti, vaikka kaikki siellä kokouksessa olivat tuttuja mulle. :D Kaikki meni kuitenkin kokouksessakin hyvin, kaikki saivat mieleisensä pestit ensi vuodelle ja mulla on ilo sekä kunnia ja [lisää mukavia ilmaisuja] toimia tän huippupoppoon puheenjohtajana tänä vuonna! :) Kieltämättä jännittää kyllä melkoisesti - on aika iso haaste toimia valtakunnallisen opiskelijaliiton pääjehuna, mutta tähänkin mennessä kaikista haasteista on selvitty, joten eiköhän motivaatiolla, ahkeruudella, upean edellisen pj:n perehdytyksellä ja mikä tärkeintä, muun hallituksen yhteisellä työskentelyllä saada tästäkin ihan huikea vuosi aikaan. <3

SPOL:n hallitus 2016.

Kaiken kaikkiaan mulla on taas tosi kiitollinen ja inspiroitunut olo näistä järjestöhommista. Tällaisesta vapaaehtoistoiminnasta oppii todella paljon ja en voi kuin suositella joka ikiselle! Ihanaa viikkoa kaikille teille. ^.^

Innostunein ja inspiroitunein terveisin,

Embe

Millainen on hyvä psykologi?

Otsikon kysymystä oon miettinyt aika paljon viime aikoina. Valmistuminen lähestyy uhkaavaa (mutta jännittävää!) vauhtia ja perustutkintovuosia on enemmän takana kuin edessä. Nyt kun luentokurssit ovat vaihtuneet käytännön taitojen harjoitteluun ammattikäytännön kursseilla, niin joutuu aika paljon pohtimaan myös itseään ja omaa tapaansa toimia ja reagoida. Psykologian opiskelu tuntuu välillä olevan tosi paljon myös itsetutkiskelua. Älkää nyt käsittäkö väärin, ei koulutukseen oikeasti hae sellaisia ihmisiä, jotka tulevat sinne työstämään omia ongelmiaan, vaikka suomi24-palstalla niin välillä keskustellaankin! Sitä vaan opiskellessa tuppaa välillä törmäämään uusiin puoliin itsessään tai ehkä enemmän sellaisiin, joita ei ole aikaisemmin tullut juuri miettineeksi. Nämä uudet oivallukset itsestä voi taas johtaa ajattelemaan sitä, että tuleeko minusta hyvä psykologi.

Kuva täältä

Esimerkiksi mulle tämä syksy on ollut varsinaista itsereflektion aikaa. Valehtelisin jos väittäisin, että syksy meni ihan hyvillä mielin, ongelmitta ja rennosti. Päinvastoin, olin marras-joulukuussa uupuneempi kuin koskaan, kohtasin työssäni välillä ylitsepääsemättömiltä tuntuvia ongelmia ja pohdin paljon sitä, että olenko oikeasti millään lailla pätevä siinä mitä teen. Nämä aiheet liittyvät aika paljon siihen, mitä kirjoitin aiemmin epävarmuuden sietämisestä psykologin työssä. Erityisesti tuo uupuminen vaivasi mua aika paljon, koska miten voisin itse auttaa ihmisiä, joilla on haasteita jos en saa pidettyä edes omia asioitani kasassa (en siis elä niinkuin saarnaan vai miten se meni)? Erityisesti ammattikäytännön kursseilla on joutunut kohtaamaan ja hyväksymään aika paljon omia kehittämiskohteitaan, mikä on tietysti hyvä, että voi jatkuvasti kehittää omaa osaamistaan matkalla kohti asiantuntijuutta. On ollut myös tosi opettavaista ja rohkaisevaa huomata, että on kuitenkin selvinnyt (melko) kunnialla eteentulleista haasteista ja se motivoi suuntaamaan kohti uusia tavoitteita.

Note to self (kuva täältä)

Anyway, tän syksyn aikana on kuitenkin tullut vielä selkeämmäksi se, ettei ole olemassa mitään ideaalipsykologin muottia, johon meitä koulutuksessa koitetaan muokata sopiviksi. Työssä käytetään kuitenkin niin paljon omaa persoonaa hyväksi ja kyllähän se nyt näkyisi asiakkaalle jos yrittäisi esittää muuta kuin on! Niin kauan kun asiakas ei kärsi sun tavasta toimia, niin kaikki on ok. Haasteellisempaa on kuitenkin se, että miten käyttää omaa persoonaansa työkaluna niin, että asiakas jotenkin hyötyy siitä? Tähän mä en osaa vielä itsekään vastata ja toivon, että siihen tulee selvyyttä kurssien ja viimeistään harjoittelun myötä. On kuitenkin ollut ihanaa ja helpottavaa kuulla opettajilta ja ammattilaisilta, että mokailla saa ja kaikki mokailevat välillä - ihmisiä tässä kuitenkin ollaan. Tää onkin mun mielestä tosi tärkeä oppi, että ei meidän psykologien tarvitse olla mitään hyvinvoinnin ruumiillistumia ja esikuvia vaan sitä voi oikeasti olla itselleen armollinen siinä suhteessa. Mä joudun tekemään vielä aika paljon töitä sen eteen, että antaisin itseni olla jotenkin vaillinainen. Nyt sitä kuitenkin tunnistaa omat kehittämiskohteensa ja oman jaksamisensa riskit paljon paremmin, esim. mun on edelleen tosi vaikea sanoa ei ja en osaa laittaa omaa jaksamista/hyvinvointia aina etusijalle. Tässä ammatissa on kuitenkin tärkeää tunnistaa myös omat rajansa.

Kuva täältä

Kuva täältä

Mä oon tosi iloinen siitä, että meillä on koulutuksessa korostettu sitä, että ei ole olemassa yksiselitteistä hyvän psykologin määritelmää. Usein puhutaan siitä, että koska on erilaisia asiakkaita, tulisi olla myös erilaisia psykologeja. Meidän (tulevien) ammattilaisten tehtävä olisi kuitenkin osata pelata omalla persoonallaan asiakkaan hyväksi ja olla empaattisia sekä joustavia/mukautuvia omat rajansa tunnistaen. Tärkeintä mun mielestä on loppujen lopuksi se, että hyväksytään toinen (ja oma itsensä!) inhimillisine virheineen ja ollaan aidosti läsnä kuunnellen, mitä toisella on sanottavana. Nämä ainakin ovat sellaisia tavoitteita, joihin haluan itse pyrkiä. Loppujen lopuksi varsinaiset ammatilliset taidot kehittyvät vain harjoittelemalla, joten vaikka harjoittelu tuntuu nyt hirveän pelottavalta möykyltä tulevaisuudessa, niin odotan sitä kuitenkin innoissani avoimin mielin. Kyllä mä oon löytänyt oman alani. :)

Kuva täältä

Pohtivin terveisin,

Embe

Ps. Haluan vielä (taas) kiittää teitä kaikkia lukijoita siitä, että ootte jaksaneet seurata ja kommentoida tätä mun matkaa. :) Uskomatonta, että siitä on nyt 3,5 vuotta, kun kirjoitin ensimmäisen postaukseni enkä voinut kuvitellakaan, että mihin seikkailuun sitä oikein päätyikään! Kiitos siis teille. <3 Blogilla on nyt myös oma sähköpostiosoite, joka löytyy tuosta sivupalkista, joten laittakaan ihan rohkeasti mulle meiliä psykaan tai pääsykokeisiin liittyen, vastaan niihin mielelläni. :) Tulkaa myös moikkaamaan, kun törmäillään SPOL:n tapahtumissa tai jossain muualla! Ihanaa talvista tammikuuta kaikille. ^.^

Gradujuttuja ja muita kuulumisia

Hei taas kaikille! Joulukuu hujahti hetkessä ohitse, kun töitä riitti ihan uuden vuoden aattoon asti, jolloin työsopimukseni siihen tutkimusryhmään, jossa olen toukokuusta asti ollut töissä, loppui. Hyvin taas hoidin hommat ajoissa, kun valmiit datat oli paketissa klo 18 illalla. :D Nyt on kuitenkin se urakka hoidettu pois alta paria pientä ohjeistuksen kirjoitusta lukuunottamatta ja olo on kieltämättä huojentunut. Enpä olisi välillä uskonut selviytyväni hommasti, mutta kiitos "opettajamentorini" sain työt hoidettua (toivottavasti kunnialla) loppuun. :) Huh huh, oli kyllä välillä melkoista taistelua datojen kanssa, mutta tämä tutkimusavustajan työ oli todella opettavaista!

Olin kavereilla kohenkilönä aivotutkimuksessa.

Nyt on kuitenkin aika jättää ne jutut pikkuhiljaa taakse ja suunnata kohti kevättä. Olen nyt palannut (vihdoinkin!) gradun kimppuun ja oon edelleen tosi innoissani siitä, vaikka englanniksi kirjoittaminen ahdistaa ja menetelmä, jota tulen käyttämään on vielä suoraan sanottuna melkoista hepreaa. :D Eiköhän tästä kuitenkin selvitä! Sain sovittua tapaamisen toisen ohjaajani kanssa, niin voimme yhdessä katsoa analyyseja eteenpäin. Eilen tein vähän alustavia perustestejä (esim. t-testi ja varianssianalyysi) sekä piirtelin Statalla funktiota, jota olin aloittanut viime syksynä. Näiden alustavien tutkailujen perusteella näyttäisi siltä, että taidan saada jopa tuloksia! ;) Tämä motivoi entistä enemmän pakertamaan gradun parissa. Tavoitteena on nyt ensin hoitaa menetelmät ja tulokset pois alta ja sen jälkeen lähteä kirjoittamaan (välttelen siis kirjoittamista viimeiseen asti, heh). Huomasin jo eilen, kun väkersin Excelissä taulukoita, kuinka haastavaa on löytää käännöksiä joillekin sanoille, esim. sijoitusperusteelle. Tämä tuottaa varmasti ongelmia erityisesti johdannon kirjoittamisessa, mutta eiköhän se siitä.

Statalla gradudataa

Ensi viikolla mulla alkaa kolme päivää kestävä englanninkielinen kurssi R-tilasto-ohjelman käytöstä. Otin sen vähän "heräteostoksena", koska se on viikkoa ennen muiden kurssien alkua ja siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Ens viikolla on myös SPOL:n seminaari Helsingissä, Psykologiliiton opiskelijayhteistyön seminaari ja SPOL:n jännittävä vuosikokous! Viikonloppu meneekin siis järjestötohinassa jälleen. :) Sen jälkeen alkavatkin varsinaiset kurssit ja heti maanantaina on Mielenterveyden ammattikäytäntö II:sen alkutentti. Sen lisäksi mulla alkaa Monimuuttujamenetelmät (10op tilastokurssi) ja työt valtsikan Data-analyysikurssilla, missä olin viime vuonnakin töissä. Myöhemmin keväällä Monareiden ja töiden loputtua alkaa myös Kliininen psykologia IIIb:n Mielenterveyden häiriöt kurssi (jota pitää mun graduohjaaja) sekä Nuorisopsykologian ammattikäytäntö IV -kurssia. Aika kiva cocktail tulossa siis kevääksi; tilastoja, käytännön taitojen opettelua, perus luentokurssi ja gradu. Jottei aika kävisi pitkäksi niin hain myös psykan opiskelijaedustajan paikkaan lääkiksen perustutkintotyöryhmään, siitä päätetään ensi viikolla Kompleksin kokouksessa. Ensi kesälle/syksylle mulle jääkin sitten vain gradun loppuun saattaminen, yksi syventä kirjatentti/kirjallisuuskatsaus ja Mielenterveyden ammattikäytäntö III. Sitten olisi tutkinto paketissa harjoittelua lukuunottamatta! :o Ihan järkyttävää, miten nopeasti tämä opiskeluaika menee!!

Vaikka syksy oli tosi rankka tuutoroinnin, töiden ja opintojen yhdistämisen kannalta, niin tässä mä taas oon odottamassa innolla kevättä! Asiaan saattaa myös vaikuttaa toki se, että jopa täällä etelässä on vihdoinkin LUNTA. Marras- ja joulukuu olivat ihan hirveitä oman jaksamisen kannalta, kun koko ajan oli pimeää, märkää ja kurjaa. Nyt on itelläkin valoisampi fiilis, kun ulkona on valoisaa. :)

Nyt takaisin gradun kimppuun, mutta sitä ennen toivotan intoa ja jaksamista teille kaikille kevääseen, erityisesti pääsykokeisiin valmistautuville! Muistakaa, että 14.1. klo 9.00 julkaistaan tilaston lisämatsku yliopistojen nettisivuilla, esim. Helsingin yliopiston sivuilla. Muistakaa kuitenkin pitää vapaapäiviä ja rentoutua välillä niin lukeminenkin sujuu sitten helpommin ja asiat jää paremmin mieleen. :) Oikein mukavaa viikkoa kaikille!


Intoterkuin,
Embe