Heippa kaikille ja ihanaista alkanutta kesää! Pääsykoe herätti näköjään taas aika paljon fiiliksiä, mutta kiva kun jaksoitte kommentoida ja keskustella siitä. Mä oon taas viettänyt vähän hiljaiseloa täällä blogin puolella kiireiden vuoksi, mutta nyt alkaa taas elämä voittaa. Viimeiset viikot oon paininut kahden viimeisen kurssityön ja töiden päättymisen kanssa, joten energiatasot ovat olleet iltaisin aika vähissä. Nyt kuitenkin on hyvin hämmentävä fiilis, koska palautin juuri viimeisen tutkintoon kuuluvan kurssityön! :o Todella outo fiilis.
Elikkäs, mulla on kahta suoritusmerkintää vaille psykologian maisterin tutkinto paketissa. Mitä. Helvettiä. En mä osaa vielä edes käsittää tätä, että alan olla valmista psykologimateriaalia. Vähän iski epätoivo kahden vikan kurssin kanssa, että ehdinkö saada niistä lopputöistä sellaisia, mitkä kehtaisin palauttaa. Ei niistä nytkään mitään timanttisia tullut, mutta ihan kelvollisia. Olisin kyllä halunnut tehdä ne paremmin, mutta tuntui hölmöltä jättää ne roikkumaan syksylle, kun sinne on jo muita suunnitelmia (niistä mahdollisesti lisää myöhemmin, kun kuviot varmistuvat). Joka tapauksessa olo on jotenkin tyhjä, haikea ja älytön. En mä oo vielä sisäistänyt sitä, että opinnot loppuu ja nyt pitäisi osata olla Oikea Aikuinen Psykologi.
 |
| Ehkä tarvitsen toisen lomamatkan ajatusten selvittelyyn. ;) |
Keskiviikkona mulla oli myös harjoittelun viimeinen työpäivä (teen harkasta tiivistelmän myöhemmin). Oli superhaikea fiilis lähteä töistä, kun oli kiinnittynyt niin hyvin työyhteisöön ja viihdyin töissä hirmu hyvin. Vähän saatoin itkeskellä kotimatkalla. Harjoittelu ehdottomasti kruunasi mun opinnot - opin hirveästi sekä psykologin roolista että omasta tavasta työskennellä. Ja edelleen vahvistui se, että oikeuspsyka on mulle se oikea. Sain hyvää palautetta sekä ohjaajalta että hoitajilta, ja teinkin selväksi, että aion vielä joskus palata! Viisi kuukautta kiisi käsittämättömän nopeasti ohi ja vielä olisi ollut miljoonia asioita, joista olisin halunnut oppia lisää. Vaikka harkan aikana ehti oppia paljon, niin silti tuntuu, että on saanut vasta raapaistua pintaa sekä oikeuspsykiatrian että psykologin työn osalta.
Ajattelin ensin, että tulen tänne kirjoittamaan fiiliksistä, kun opinnot alkavat olla ohitse, mutta nyt kirjoittaessani huomaan pään olevan niin sumussa, etten pysty vielä sanoittamaan, mitä kaikkia ajatuksia pään sisällä myllertää. Ehkä mun täytyykin jättää siirappiset haikeusfiilistelyt toiseen postaukseen, kun oon saanut jäsennettyä omia ajatuksia. :D Mutta ehkä tämä pirstalainen ja poukkoileva teksti kuvastaa parhaiten sitä, mitä mun mielessä liikkuu tällä hetkellä. Tosi isoja muutoksia edessä kyllä. Onneksi opinnot kuitenkin jatkuvat väikkärin parissa, niin ei tarvitse ihan vielä olla Oikea Aikuinen Psykologi. ;)
Hämmennyksen vallassa,
Embe
