Tenttituloksia

Jee, sain tänään ensimmäisen tenttitulokseni! Kyseessä siis kehityspsykan 1 ja luentojen osuus. Sain arvosanaksi 5! Vähänkö oon ylpeä itestäni. Alkaa palautua taas usko omaan osaamiseen. :) Kohta pitäis tulla myös matikan tuloksia, niitä odotellessa... Ei mulla muuta, halusin tulla vaan hehkuttaa. :D

Päättäväisyydellä,

Embe

I know what I'm fighting for

Jee, eilen oli intofiilis! Ensin aamupäivällä lueskelin (huonon keskittymisen valossa tosin) kehityspsykan tenttiin. Iltapäivällä lähdin parini luo tekemään sen kauan kirotun matikan harjoitustyön loppuun, kun oli viimeinen palautuspäivä. :D Nyt kaikki luulee, että oon tyhmä, laiska ja saamaton. Ei, ei, ei! Yleensä teen hommat ajoissa valmiiksi, mutta jostain syystä toi harjoitustyö jäi roikkumaan. Ehkä siksi, että sitä oli vaikea tehdä erillään. No kuitenkin saatiin se toivottavasti kunnialla läpi ja sen jälkeen huristelin luennolle. Luennon jälkeen köröttelin kotiin ja pelkäsin mustaa jäätä, kun saan talvirenkaat vasta perjantaina. Kotona jaksoin vielä alkaa piipertää ajatuskarttaa ekasta kognitiivise neuropsykan luennosta ja kaivella muutaman käsitteen auki äitin ja luetetun internetin avustuksella. Ei voi muuta sanoa kuin huh huh!

Sama meno jatkuu kuitenkin tänään. Teen nyt ajatuskartan valmiiksi ja siirryn sitten kehityspsykan pariin. Pitäisi saada luettua suomenkielinen pianpian loppuun, että saan lähetettyä sen isille Forssaan. Sitten täytyykin siirtyä englannin pariin ja aikaa on parisen viikkoa. Miten tää aika menee taas näin nopeesti?? Pari päivää kehityspsykan kirjatentin jälkeen on neuropsykan luentotentti ja kirjatenttiin ajattelin mennä joulukuussa. Eiku en meekkään, kun se menee päällekäin matikan kanssa. No, täytyy niitä vielä sumplia.

Eilen luennolla istuessani oikeesti nautin siitä! Vaikka vähän hirvitti se englannin ja latinan(?) kielisten käsitteiden määrä, niin se oli kuitenkin kivaa. Koitan panostaa nyt tähän neuropsykaan tehokkaammin kuin kehitykseen, koska se on kuitenkin mulle vaikeampaa. Siksi teen ajatuskartat jokaisen luennon jälkeen heti. :) Tuli kyllä luennolla sellainen fiilis, että tätä mä oikeesti haluan! Oli mukavaa istua siellä salissa, kuunnella, tehdä muistiinpanoja ja hakea tauolla teetä, kun oli niin kylmä. Hyvän luennon jälkeen jaksaa vielä kotonakin puuhastella!

Joululomalla (mikäli mulla sellaista töistä on) on tarkoitus keskittyä pelkästään pääsykoekirjaan, kun on taukoa avoimen jutuista. Koitan nyt marraskuussakin saada enemmän aikaan kuin lokakuussa sen suhteen, kun on vähemmän töitä. Ainakaan ei pitäis olla tekemisen puutetta. Välillä vaan tuo ilma masentaaa ja haluisin vaan syödä. Mutta teetä naamariin, niin kyllä taas hetken jaksaa.

Mulla on muutenkin nyt tänään voittajafiilis pääsykokeiden suhteen. Teen ens kevääseen mennessä ihan helvetisti töitä sisäänpääsyn eteen (oletan siis, että avoimesta on hyötyä). Ajattelin nyt mennä sinne Helsingin Valmennuskeskuksen artikkelikurssile, jota jotkut on täällä suositellu. Ainakaan ei pitäisi sisäänpääsy olla laiskuudesta ja saamattomuudesta kiinni. Mä haluun oikeesti nähdä paljon ja vähän enemmänkin vaivaa pääsykokeen eteen ja myös päästä sisään. Pitää vaan yrittää säilyttää usko itteensä ja omaan osaamiseensa, niin kyllä se palkinto siellä odottelee. :)

Ps. Muistiinpanojen tekeminen on kivempaa, kun on uusi kuulakärkikynä! Ah, materialismin autuutta.

Päättäväisyydellä,
Embe

Liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa

Ja taas hommat on kasautunu, vaikka ei pitäny. Harjoitustyö yhä tekemättä, huomenna on palautuspäivä. Menen kyllä huomenna parini luokse tekemään sen valmiiksi. Huomenna alkaa myös uudet kurssit psykasta ja matikasta, kiva saada vähän vaihtelua. Kirjatenttiin olisi aikaa kaksi viikkoa ja nyt olisi tarkoitus saada luettua suomenkielisen osuus läpi mahdollisimman nopeasti (mikä on mulle hidasta, kun teen muistiinpanoja). Yritän tässä periodissa tehdä ajatuskartat luentojen aiheista mahdollisimman pian luennon jälkeen, ettei tarvi sitten repiä harvoja haituviaan juuri ennen tenttiä. Matikassa olisi aiheena todennäköisyyttä. Toivottavasti sujuisi hyvin.

Tälläinen kylmä-koko-ajan-sataa-ilmasto ei oo optimaalisin mun lukumotivaatiolle. Ulkona on kurja ilma ja pimeetä ja kylmää, niin ei ihme, ettei mikään huvita! Mistä saisin revittyä energiaa synkän syksyn läpi? Välillä tuntuu, ettei kaamosmasennus ookkaan mitään legendaa. Pitäis vaan saada itseään niskavilloista kiinni. Mulla on kyllä aika vähän työvuoroja seuraavan kolmen viikon aikana, joten pitäisi saada tehtyä opiskelujuttuja, eikä voi sysätä saamattomuutta töiden syyksi. Muutenkaan ei koko lukemislaskemismössö ole maistunut; meidän Elvis lopetettiin tänään. Luultiin jo, että se on nukkunut pois jossain yksin ulkona, kun oli neljä päivää pois kotoa. Tänään oli kuulemma tullut kotiin tosi huonossa kunnossa ja hirmu laihana, joten oli kaikkien kannalta paras päästää muru kärsimyksistään. :( Meidän pehmolelulla oli siis suusyöpä. Onneksi tuli sentään vielä hetkeksi kotiin, koska nyt voitiin haudata kulta meidän pihalle. Vein sinne illalla kynttilän, kun tulin töistä ja kuulin päivän tapahtumista. Ymmärtänette, miksei normaalijakauma nappaa juuri nyt...

You're the cutest sweet that I've ever seen

Koitan kuitenkin OIKEESTI saada enemmän aikaan tulevien viikkojen aikana kuin nyt parin viimeisen. Suurin syy on ollut huoli Elviksestä ja suru jatkuu, mutta ei siihen voi jäädä vellomaan. Vaikka pääsykoe tuntuu äärettömän kaukaiselta, niin en halua, että se lämähtää yhtäkkiä naaman eteen. Pitää valmistautua - niin henkisesti kuin fyysisesti. Joten nyt täytyy saada töitä laskinsormille ja muistille. En vaan oikein tiedä, miten pitäisi tätä aikaa jakaa; luenko ensin tentin pois alta (jota seuraa tietenkin jo seuraava ja kierre jatkuu) vai yritänkö kitkuttaa molempia aihealueita samaan aikaan? Ei huvittaisi kuitenkaan sulkea pääsykoekirjaa avoimen juttujen ulkopuolelle. Apuja? En ole vieläkään tehnyt päätöstä valmennuskurssin suhteen. Toisaalta pelkään katuvani sitä, jos en pääse sisään enkä käynyt kurssia, mutta toisaalta se on taas kamalan kallis. Mulla on kyllä pieniä säästöjä, muttamutta... Oon nyt ehkä kuitenkin luisumassa maksupuolelle. Ainakin tällä hetkellä.

Ajattelin nyt kirjoittaa jotakin ehkäpä melko turhaa. Ainakin tiedätte, että hengissä ollaan ja eteenpäin koitetaan rämpiä. Onneksi torstaina on taas Kolmiot ja toinen viikonloppu peräkkäin mun komeamman puoliskon kanssa. Nyt kuitenkin unta palloon ja yritän olla kääntymättä toisen kissan päälle tänä yönä. Kauniita unia, matemaattisia kuvia!


Päättäväisyydellä,
Embe

Helpotuksen huokaisu?

Elvis ehkä paranemaan päin. Lopullisia päätöksiä ei oo vielä tehty. Nyt jo syö paremmin, on tosi seurallinen ja muuta. Nyt vaan toivotaan parasta.. :/ Järkytyksestä on siis toivuttu siinä määrin, että huomenna lähtee todennäköisyysjakaumat käyntiin. Torstaina mulla on matikan tentti, mutta mulla ei oo siihen oiken harjoitusmateriaalia.. Pitää varmaan koittaa laskea vaan pk-kirjasta, mitä pystyy ja palautella mieleen kurssilla käytyjä asioita. Ens viikolla on siis perioditauko, että muuta koulua ei ole. Töitä löytyy neljältä päivältä, ja sunnuntaina meen Helsinkiin keikalle. Mukava päästä taas vaihteeksi kiinni pk-kirjaan. Yritän ainakin junamatkoilla ja muutenkin ens viikolla lukea myös sitä psykan tenttikirjaa. Tuleeko muuten luento- ja kirjallisuustenteistä arvosanat ensin erikseen, jos ne on myös tenttinyt erikseen? Vai pitääkö odottaa siihen asti, että olen tehnyt myös kirjallisusutentin, jotta saan tietää kokonaisarvosanan? Matikka alkaa jo houkutella pienen tauon jälkeen. Ja tein viikonloppuna sysirumia pullia, joille kaverit nauroi vedet silmissä. :D Koitan ens viikolla väsätä myös sitä harjoitustyötä, deadlineen on meinaan vähän päälle viikko aikaa.

Pieni muistutus itselle, jos(kun) alkaa todennäköisyysjakaumat ahdistaa.

Tässä tällainen pieni tilannepäivityksen poikanen, ei mitään ihmeempiä ole tapahtunut. Vähän nakertaa se luentotentti, kun oli pari käsitettä vähän hakusessa. :( Kirjoitin kuitenkin esseetä viisi sivua, niin kai siinä jotain asiaa edes oli. Pitääkö yliopistossa esseiden olla jotenkin erilaisia kuin lukiossa tai kirjoituksissa?


Päättäväisyydellä,
Embe

Ei tuu mitään...

Nyt ei pysty. Ei lukemaan, ei keskittymään, ei laskemaan. Meidän rakas 11-vuotias unelmakolli Elvis todennäköisesti lopetetaan viikonloppuna. Ja mä en kestä. Hienoa mennä töihin parkumaan koko viikonlopuksi.

Elvis on mun pieni vauva, ei sille ei voi taphtua tällaista. Se on ehkä maailman kiltein kissa, sellainen pehmolelu. Sitä saa rapsuttaa joka paikasta, jopa mahasta. Usein Elvis vie sohvalla tai sängyssä saman verran tilaa kuin ihminen. Se on isokokoinen, paitsi nyt, kun on laihtanut kamalasti. Joskus me sanotaan Elvistä kuninkaaksi tai sulttaaniksi, kun se makaa tyynyjen seassa kuin omistaen koko paikan. Elvis on tosi seurallinen, haluaa aina tulla nukkumaan viereen ja änkee jopa mun kavereiden syliin nukkumaan. Se on sellainen pehmoinen leijona, mitä voi halia ja rutistaa. Elkku on ollut meillä tuon 11 vuotta, joten on ihan kamalaa, ettei sitä yhtäkkiä enää olis. Se on ollut aina. Onneks meillä on kuitenkin myös toinen kissa Vilma, joka nukkui viime yön lohduttaen mua sängyssä. Vilma ja Elvis on kuitenkin niin erilaisia persoonia, ettei koskaan tule olemaan toista Elviksen kaltaista. Ikinä.

Näin se joogaa ja leveilee

Äiti suunnitteli, että vietäisiin se sunnuntaina, tiedätte kyllä mille. Mä sanoin, ettei käy, kun haluan olla mukana, kun oon sunnuntain töissä. Täytyy nyt sitten katsoa tapahtuuko se lauantai-iltana vai sunnuntaiaamuna tai sit mä en voi olla saatammassa Elvistä. Mä haluaisin pitää sitä mun sylissä, kun... Miten mä pystyn enää katsomaan sen lempituolia, missä on viltti päällä, jossa se aina nukkuu? Ai niin ja matikan tenttikin olisi ens viikolla. Jee. Psykan luentotentti oli eilen, samana päivänä, kun olin itse käyttänyt Elvistä lääkärissä. Silmät oli kuivat ja niitä särki.

Muilla kokemuksia?

Tuntuu pahalta, kun en voi auttaa Elvistä mitenkään tai parantaa sitä. Ei oltais voitu todennäköisesti tehdä mitään, vaikka oltaisiin viety se aikaisemmin lääkäriin. Mä haluaisin hoitaa ja hoivata mun vauvan kuntoon, mutta nytkin se halusi mennä ulos. Oli kuitenkin hetken mun sängyssä kehräämässä, ja silittelin ja halin sitä.

Nyt en laita, että Päättäväisyydellä, Embe, koska mä en voi päättää tässä asiassa toisin. Masentaa, kun haluisisn suojella pikku vauvaa.

I promise you this love will never die ♥