I am the enemy

Olin tänään siellä arvioivassa ajossa ja tajusin, että autokoulu ja pääsykokeisiin lukeminen on aika sama asia. Ainakin mun kohdalla. Autokoulun varsinainen vaihehan on sellaista harjoittelua, uuden opettelua, kuten ensimmäinen hakukertakin. Aika monet asiat menee ekalla kerralla ihan metsään (onneks ei auton kanssa kirjaimellisesti). Kakkosvaiheessa saa sitten palautetta ja on pakko kohdata ne asiat, missä on heikoilla. Näinhän mullekin kävi pääsykokeen jälkeen. Oli loistavaa, kun oikeesti joku pakotti tekemään niitä asioita, missä oli epävarma. Pitäis tehdä niitä lukemisenkin suhteen.

Ajelin siis tutun ja turvallisen opettajan kanssa tänään Tampereelle, jonne en oikein tykkää yksin lähteä. Saavutus numero yksi. Tehtiin myös mäkilähtö, jota kartan aina kuin mahdollista. Saavutus numero kaksi. Tein myös taskuparkin ekaa kertaa autokoulun jälkeen. Saavutus numero kolme. Jotenkin yhdistin nämä haasteet ja koko ajoon liittyvän palautteen opiskeluuni.

Mission 1

Mun pitäis ylipäätään uskaltaa lähteä Tampereelle. Mun pitäis uskaltaa heittäytyä ja syventyä siihen lukemiseen ylipäätään ilman sitä jatkuvaa huolta, että mitä jos en pääse ens vuonnakaan, sitten oon koko vuoden yksin, eikä mulla oo siellä kavereita, musta tulee Simpsoneiden hullu kissaeukko ja voi voi. Mua siis vaivaa kokonaisvaltaisesti se, etten uskalla tarttua kokonaisuuteen. Tampereelle ajaminen on se pääjuttu, siellä tehtävät mäkilähdöt, parkkeeraukset ja kaistanvaihdot on vain yksityiskohtia. Mun pitäis uskoa siihen, että pärjään siellä, en aja mummojen ja koirien yli. Sama homma lukemisessa: mä pärjään siellä kaavaviidakossa ja artikkelihelvetissä, jos vain uskoisin itseeni enemmän. Pitäis tarttua ensin kokonaisuuteen eikä huolehtia niistä pienistä yksityiskohdista. Eikä se haittaa jos joku pikkujuttu mättää, kunhan kokonaisuus on kunnossa, ja selviän pois Tampereelta ilman, että kukaan loukkaantuu tai ymmärrän artikkelin lopussa, mistä se kokonaisuudessaan kertoi.

Mission 2

Mun kammoksuma mäkilähtö onnistui siitä hirmuisesta mäestä ensimmäisellä yrittämällä. Jos edes uskaltaisin kokeilla sellaista, mitä en yleensä tee, se voisikin onnistua! Voisin siis kokeilla uusia opiskelutaktiikoita. Ongelmani mäkilähdössä on se, että ajattelen etukäteen, että voi kauhea, nyt tulee mäki, se on jyrkkä ku mikä, auto sammuu ja kaikki vihaa mua. EI, EI, EI! Mä en saa ajatella etukäteen sitä, mitä SAATTAISI tapahtua. Tilanteeseen mennään, tehdään se ja katsotaan mikä lopputulos on. Opettajakin kertoi jälkikäteen, että sillä autolla on kaikkein vaikein tehdä mäkilähtö, mutta ei kertonut sitä mulle aikaisemmin, koska olisin mennyt sitten hermoilemaan. Toi pitää niin hyvin paikkansa. En sais ajatella sitä, että joku muu ei osannut laskea tätä laskua, niin en osaa minäkään. Ei siis kannata lukea, miten se muilla on mennyt, ettei tuu ennakkoluuloja itteä kohtaan! Mutta mä olin niiiiiin onnellinen ja ylpeä, kun sain sen mäkilähdön tehtyä hirviömäestä. Ja mä haluun sen saman fiiliksen jonkun ylitsepääsemättömän laskunkin jälkeen! Ajo-opettaja sano, että mun pitäis vaan malttaa ja ottaa ihan rauhassa sen mäkilähdön kanssa - kuten lukemisenkin kanssa. Se vaatii aikaa, enkä mä voi sisäistää kaikkea heti. Mulla ei oo myöskään mikään kiire vielä. Malttia!

Mission 3

Jos ei muuten suju, pyydä apua. En olisi osannut taskuparkkia ilman neuvoa, mutta neuvojen kanssa se meni nappiin. Ei aina tarvitse pärjätä yksin, vaikka mun ylpeys harvoin kestää avun pyytämistä. Kun saa apua, unohtuneet seikat palailee mieleen ja ens kerralla muistaakin jo itse, miten homma hoidettiin. Auttamalla muita auttaa myös itseään, kun selittää asiaa jollekin toiselle, juttu pysyy näin paremmin mielessä.

Vaikka mä olin etukäteen jännittäny ajoa, niin oon tosi tyytyväinen siihen, että sellainen järjestetään. Mun ajoa vaivaa samat vaivat kuin lukemista; itse-epäily. Mä oon siis ite se itteni pahin vihollinen. Mä itse estän itteeni pääsemästä sisään tällä asenteella. Ja siihen tulee muutos nyt! Ei kukaan voi tehdä pääsykoetta ja lukemista mun puolesta ja päättää, miten se menee. Mä teen sen ite, ja parempi ajatella, että mä onnistun jos vaan tahdon niin. Opettajakin sanoi, että nyt luovut tosta sun epävarmuudesta ajon ja muun elämän osalta; sä ajoit hienosti, upeita kaistanvaihtoja ja kaikkea. Eli nyt tämä typerä tyttö luopuu epävarmuudestaan ja alkaa uskomaan itseensä. Opettaja sanoi, että oon mahtava, boheemi, taitava, mutta liian perfektionisti. Mä en voi osata kaikkea ja mun pitäis hyväksyä se. Ajaminen on jatkuvaa harjoittelua, mutta niin on matikkakin. Ja sit mä ajattelin, kun ajaelin kotiin, että hitto vie, mä vien ens keväänä voiton kotiin, koska mä pystyn siihen - pystyn mihin vaan.

Päättäväisyydellä,

Embe

Valmistautumista avointa varten

Heippa! Taisinkin mainita edellisessa postauksessa, että sain kirjeen Tampereen avoimesta, että mut on hyväksytty tilaston perusopintoihin. Soitin sinne sitten vauhkona, että mitä, enkö oo päässy psykan perusopintoihin. Kiltti täti kertoi kuitenkin, että kirjeet tulevat eri aikaan, koska kurssit alkavat eri aikaan! Loogista. Hän lupasi vielä tarkastaa tilanteeni, ja kertoi, että kyllä mut sinnekin on hyväksytty, olin ensimmäisten kymmenen ilmoittautuneen joukossa. Eli no panic. :) Tosi kiva, että pääsin molemmille kursseille, että vuosi etenee sellai kuin olen suunnitellut. Stressaavaa sellainen jatkuva suunnitelmien muuttaminen.

Kirjeen mukana tuli kamala nivaska paperia, joissa oli varmaan 700 nettiosoitetta ja ohjeita siitä, että kirjaudu tänne, odota kolme päivää, luo tunnus tänne, lisää sähköposti, tarkista, mene myös tänne jne... Menikin yks ilta siinä, kun yritin saada selvää, että mistä pitäisi aloittaa. :D Nyt oon kuitenkin saanut kirjauduttua kaikkialle ja infon pitäis tulla perille. Tilasin myös kirjastokortin yliopiston kirjastoon, jotta ei tarvitse ostaa tenttikirjoja. Pitäis se kortti vielä käydä jossain vaiheessa noutamassa ja samalla käydä maksamassa parkkilupa. En oo paljon ajellu Tampereella, niin toivotaan, että sieltä löytyy mulle se parkkipaikka, koska en tosiaan tiä mihin jätän auton, jos kaikki paikat on täynnä.

Tekis mieli mennä ostamaan kaikkea kouluun valmistautumis -kamaa, mutta rahatilanne ei oikeen anna myöden. Mulla on kyllä jo kansio, mihin kokoan kaiken matikan, niin pääsykoekirjasta kuin kurssiltakin (toivottavasti mahtuvat samaan...) ja vihko psykan muistiinpanoja varten. Haluis kyllä ehkä vielä toisen kansion joko psykaan tai matikkaan, riippuu kummasta tulee enemmän paperia. Löysin myös yhdestä kaupasta söpön turkoosin pöllölaskimen, vaikka mulla on jo laskin, niin ehkä se jää nyt ostamatta. :( Eli kaikki on valmista opiskelua varten, lukuunottamassa sitä kirjastokorttia ja parkkilupaa!

Tuntuu nyt jo vähän siltä, että energia alkaa hiljalleen palailla ja motivaatio nousta. Pidän kuitenkin taukoa siihen avoimeen asti kuten päätin. Jaksaa sitten uudella innolla kahlata matikkaa ja tuskailla artikkeliden kanssa. :) Lomailua haittaa vähän se, että oon nyt taas kipeenä. Muuten oon tähän menessä kattonu Taru sormusten herran pidennettyjä versioita kavereiden kanssa jopa kahteen asti yöllä, pelannut pleikalla ja koneella, kokkaillut ja käynyt töissä. Mulla on nyt tän ja ens viikon aikana vaan yks vuoro töissä, joten löysäily jatkukoon! Tänään olis autokoulun kakkosvaiheen arvioiva ajo ja huomenna sitten liukasrata ja teoriaa. Vähän ahdistaa noi, kun en oo just kauheesti ajanu Treellä ja liukkalle pitäis mennä omalla autolla, mikä on ollu mulla alle kaks viikkoa...noh, eiköhän siitä hengissä selvitä! Palailen blogin pariin loppuviikosta tai ens viikon alussa, murmeloeläin tulee tänne huomenna ja pidetään Mässäjäiset kavereiden kanssa perjantaina. Tekemistä siis riittää vaikka töitä on vasta lauantaina!

Ps. Ajattelin yrittää keksiä uusia opiskelutaktiikoita. Koska:

Tää on niin totta.

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin ja mitä aiotte tehdä nyt syksyllä?

Päättäväisyydellä,

Embe

Ovet avoimeen auki!

Jes! Pääsin molemmille avoimen kursseille, joihin olin hakenut; sekä psykan että tilaston perusopintoihin. :) Mulla on hyvä fiilis tulevista kursseista, ja myös aika korkeet odotukset. Varsinkin tota psykaa odotan paljon. Uskon, että se auttaa artikkeleiden lukemisessa ja ennen kaikkea ymmärtämisessä. Toivottavasti sieltä löytyy uusia kavereitakin. :) Rekisteröidyin heti eilen yliopiston sivuille, tilasin kirjastokortin ja joku päivä pitäis käydä maksamassa vielä vuoden parkkimaksu. Heti tuli kauheesti hommaa, kun postista tuli paperinivaska. :D

Sain tänään sähköpostia pomolta, että saan palkankorotuksen 1.9. Tätä on odotettu! Mun palkka nousee 2e/h, mikä on hyvä, kun en syksyllä voi tehdä kuin max kolme vuoroa viikossa. Täytyy bensat jollakin maksaa ja säästöönkin pitäis saada rahnaa. Menee kyl nyt hirveesti rahaa, kun mulla on ens viikolla autokoulun kakkosvaihe ja sit vielä avoimen kurssit. Äiti lupas onneks maksaa sen toi sen kurssin, niin jää säästötilille vielä hyvin rahaa.

Nyt on paljon helpompi nousta sängystä, kun ei tarvitse pakottaa itseään lukemaan! Tänään oliskin tarkoitus tehdä jotain KIVAA. Kaveri tulee meille, voisin leipoo jotain ja sit lukea Taru sormusten herraa jotain neljättä kertaa. :D Kultaa en kyllä nää nyt viikonloppuna, kun mulla on perjantai ja lauantai töitä, mutta se tulee sit meille ens viikolla. :) Kyllä vapaapäivänä hymyilyttää! Enköhän mä saa tästä kerättyä niitä voimia uuteen rutistukseen. Matikassa ärsyttää se, että tuhlaan mun ylienergian niin ekoihin lukuihin, vaikka sitä pitäis säästellä sinne loppupäähän. No, avoimessa saan todennäköisesti uusia näkökulmia matikkaan, niin osaan lukea kirjaakin vähän eri tavalla.

Häistä

Mitä te aiotte tehdä syksyllä?

Päättäväisyydeellä,

Embe

Sick and tired of being sick and tired

Nyt alkaa taas joku nervous breakdown hiipiä. Mä tarviin lomaa! Oon väsyny töihin, matikkaan ja ylipäätään koko arkeen. Väsyttää ja vituttaa. Sit tajusin tänään, että mulla on ollu kesällä viikko lomaa, VIIKKO. Sitä ennen oli lomaa lukemisesta joskus joulukuussa. Joulun jälkeen alkoi yo-kirjoitusrumba ja sitten pääsykoehumppa. Pääsykokeiden jälkeen menin heti töihin ja luin samalla toisiin pääsykokeisiin. Ja nyt oon vieläkin töissä, ja sama homma jatkuu ainakin maaliskuuhun. Kesällä pidin yhden viikon lomaa, kun piti olla koiravahtina kotona. Muuten mun "kesäloma" on koostunut lähinnä vapaapäivistä, joita on miten sattuu.

Ajattelin pitää taukoa lukemisesta siihen asti, kunnes avoimen kurssit alkaa eli noin pari viikkoa. Mulla hajoo pää, kun kaikki päivät on samanlaisia. Herään aamulla, dataan, koitan nousta ylös, syön, luen, dataan, syön, odotan töiden alkua, oon töissä, odotan kotiin pääsyä, tuun kotiin, syön, dataan, nukun. Sama kaava päivästä toiseen! Ja joo, tiedän, että se on sitä arkea, ja töissä kuuluu käydä jne, mut mä en tosiaan oo missään unelmapaikassa töissä nyt, vaikka siellä onkin toisinaan ihan mukavaa. Viikon kohokohta on se, että pääsee oman kullan luokse, jolloin ei tarvitse lukea ja voi vaan mussuttaa anopin ostamia suklaavanukkaita.

Mun pitäis varmaan keksiä joku harrastuskin itelleni, mutta en oikeen löydä mistään aikaa tai kivaa harrastusta. Oon miettiny jotain jousiammuntaa, mutta sellaista on tosi vaikee löytää, eikä mulla oo rahaakaan. Toki voisin mennä yksin larppaamaan metsään, mutta se on yksin vähän tylsää. Joten, avoimeen asti taidan pelata roolipeliä konella (en wowia) ja vaan löllyä. Mulla on seuraavassa listassa tosi vähän vuorojakin töissä, niin voi kerätä henkisiä voimia sitä avointa varten. Alotin taas liian tiukalla tahdilla ja taas se kostautui.

Mua ärsyttää, kun mua väsyttää. Haluisin jaksaa lukee paremmin, harrastaa liikuntaa, käydä töissä, nähdä kavereita ja murmelia... Tänäänkään en oo saanu muuta aikaseks, kuin piirrettyä pari diagrammia ja sit oon vaan parkunu kullalle, kuinka väsyny mä oon. Sais alkaa se avoin jo, että sais tehtyä jotain hyödyllistäkin. Kavereilla alkaa nyt koulu tässä viikon sisään ja mä jään vaan lahnaa yksin kotiin. Tunnen itteni niin saamattomaks, ja sit ku yritän tehdä jotain, niin silti tuntuu, että oon saamaton! Jotenkin en muka tee tarpeeks koko ajan. Aina vois tehdä enemmän, lukea enemmän, laskea enemmän... Mun on jotenkin kauheen vaikee kohdata se tosi asia, että mä en nyt vaan yksinkertaisesti jaksa. Mulla ei oo mitään voimia jäljellä, en saanu kerättyä niitä tarpeeks kesän aikana. Mä oon aina ajatellu, että kyllä minä jaksan mitä vaan, vaikka sanottaisiin, että kannattais pitää lomaa ja että tapatan itteni tollaisella lukutahdilla. Nyt on sellainen nöyryytetty olo, kun luimistelen takaisin todellisuuteen mun epärealistisista tavotteista. Oikeen hävettää myöntää, että en jaksa. Mua on aina pidetty sellaisena, joka lukee ja panostaa eniten. On ne munkin voimavarat näköjään rajalliset.

En kuitenkaan halua vielä ajatella, etteikö musta olis tähän. Itse asiassa en halua ajatella ollenkaan niin. Kyllä musta on, aivan varmasti, mutta kyllähän ahkerimmatkin tarvii lepoa joskus. Munhan se just pitäis tietää, kuinka aivot palautuu levossa ja levossa kerrataan opittua jne. Ehkä se ei ookkaan mitään legendaa, vaan ihan totista totta. Joten nyt, toverit hyvät, minä aion seuraavasta palkasta ostaa hiiren tähän läppäriin ja ruveta pelaamaan Oblivionia, lukemaan keskenjääneitä kirjoja, ja mikä tärkeintä, valmistautua keräämään voimia ja ottamaan vastaan lisää tietoa mulle rakkastaa tieteenalasta.

Mitä te ootte tehny, kun tuntuu, ettei jaksa enää? Miten te saatte ladattua akkuja ja palattua takaisin opiskelun pariin?

Päättäväisyydellä,

Embe

Kirjan alku ja kuulumisia

Heipsansaa ja trallaalaa! Sain vihdoin aikaiseksi kirjoittaa tänne jotakin pientä kivaa(?). Olin alkuviikosta edellä lukusuunnitelmaa, ja se koitui taas kohtaloksi. Aina, kun olen sitä edellä, ajattelen, että eipä tarvi nyt huomenna sitten lukea. Jännästi se "huominen" venyy kolmeksi päiväksi... Kuitenkin, tällä hetkellä on työn alla Holopaisen kolmosluvun tehtävät. Ajattelinkin vähän kertoa mun aatoksia noista kolmesta ekasta luvusta.

TIEDE, TUTKIMUS JA TILASTOLLINEN AJATTELUPROSESSI

Plääh. Toi ensimmäinen luku on tuskaa, jaarittelua jaarittelun jälkeen ja se sisältää mun mielestä aika paljon epäolennaista. Esimerkiksi toi induktiivinen ja deduktiivinen päättely on ainakin mun mielestä melkoisen turha, jolla ei tee oikeestaan mitään kirjan loppupään tehtävien kanssa. Ehkä se on vaan sellainen nice to know -juttu. Musta se on tossa kirjassa selitetty kauheen vaikeesti, niin ajattelin kertoa mun esimerkin noista päättelytavoista, minkä opin lukiossa filosofian tunneilla. (Tää on ainoo asia, mikä mulle jäi sieltä mieleen sen lisäks, että tietääkö orava olevansa orava.)

Induktiivinen (yksittäinen -> yleinen):

1. Paavo-Ernesti ei voi synnyttää.

2. Paavo-Ernesti on mies.

Johtopäätös: Miehet eivät voi synnyttää.

Deduktiivinen (yleinen -> yksittäinen):

1. Vain naiset voivat synnyttää.

2. Paavo-Ernesti on mies.

Johtopäätös: Paavo-Ernesti ei voi synnyttää.

Yksinkertaista kuin mikä! Toisin kuin tuo orava juttu, mutta ehkä ei takerruta siihen!

Mun mielestä ykköskappaleen pointit ovat nämä: reliabiliteetti, validiteetti (systemaattiset virheet), mitta-asteikot, diskretti/jatkuva muuttuja ja invarianssi. Tietenkin myös noi käsiteet otos ja perusjoukko on ihan keskeisiä. Tuosta invarianssista voisin sanoa sanasen pienoisen, kun siitä ei Holopaisen kirjassa ole, vaan repäisin sen Nummenmaasta. Invarianssi tarkoittaa siis mitta-asteikon muuttumattomuutta jonkin matemaattisen operaation jälkeen (eli laskutoimituksen). Laskutoimitus ei tällöin muuta mitta-asteikkoa tai tulosten välisiä suhteita. Tässä vielä ne kaavat, joiden suhteen eri mitta-asteikot ovat invariansseja.

Suhdeasteikko: X'=cX

- X=alkuperäinen havointoarvo

- c=mielivaltainen luku, jolla kerrotaan alkuperäinen arvo

- X'=havaintoarvo kertomisen jälkeen

Tällöin havaintoarvojen suhteet pysyvät samoina, kuten myös nollakohta säilyy ennallaan.

Välimatka-asteikko: X'=cX+b

- b=mielivaltainen vakio, joka lisätään kertolaskuun

Järjestysasteikko: jos a>b, niin f(a)>f(b)

- kyseessä siis monotoniset muutokset, jolloin havaintoarvojen suuruusjärjestys säilyy

Itse en ihan ymmärtänyt, että miksi mitta-asteikoille pitäisi ylipäätään tehdä joitain laskutoimituksia, osaisiko joku valaista? Ja toinen, mikä jäi hieman epäselväksi oli tuon järjestysasteikon invarianssi. Nummenmaan setä ei kertonut, että mitä se monotoninen muutos TARKOITTAA. >:(

Ps. Muistakaa myös Likert-asteikko, joka lukeutuu välimatka-asteikkoon!

TILASTOAINEISTON KERÄÄMINEN

Tässä kappaleessa tärkeimpiä asioita oli tietenkin erilaset otantamenetelmät. Tärkeää erityisesti tulevien laskujen kannalta on tajuta otantatutkimuksen ja kokonaistutkimuksen ero. Kannattaa myös ainakin mun mielestä painaa ne käsitteet jo tässä kohtaa muistiin, koska Holopainen ei jälkikäteen enää muistuttele, mitä mikäkin termi tarkoittaa (esim. näyte, kehikko, otantavirhe, peitto, kato...).

Mun mielestä tää luku oli suhteellisen yksinkertainen ja helppolukuinen. Ainoo, mitä jouduin enemmän miettii ja kääntelee oli ositetun otannan ja ryväsotannan ero. Sain aika kivasti tiivistettyä sen eron yhteen lauseeseen: ositetussa otannassa ryhmät keskenään erilaisia, ryväs otannassa kukin rypäs ominaisuuksiltaan kuin pieni perusjoukko. Kirjassa oli aika hyvä esimerkki ryväsotannan kohdalla lukioista. Se avas asiaa aika hyvin. :)

Kannattaa tehdä muuten ne tehtävät kirjasta, jotka koskee virhemarginaalia, siinä oppii lukee sitä taulukkoa (s.38) aikas hyvin.

Poimin tähänkin lukuun pientä ekstraa Nummenmaasta, meinaan tuon otantasuhteen käsitteen. Se liippaa aika läheltä mun mielestä systemaattisen otannan poimintaväliä. Otanta suhteella tosin katsotaan otoksen ja populaation samankaltaisuutta: otantasuhde=otoksen koko / populaation koko * 100%. 

Tästä kappaleesta jäi vähän hiertää noin eri kiintiöintien käsitteet. Varsinkin se paras kiintiöinti oli selitetty tosi ympäripyöreesti. Tajusko niitä kukaan kunnolla, anyone?

TILASTOJEN TUTKIMINEN

Sanonpa tässä heti alkuun sen, että tää luku on tosi irrallinen muusta kirjasta. Nummenmaahan ei käsittele diagrammeja ollenkaan, niin pohdiskelin sitä, että voisiko joku piirrustustehtävä tulla muka kokeeseen, eikö se olisi liian helppo? Mitä mieltä te ootte tästä luvusta? Mulle tää oli tosi läpilukujuttu, kun diagrammeja on piiperretty ala-asteelta asti. Ihan kivaa hommaa, mut ei ehkä ihan pääsykoetasoista. Kyllä kai ne silti kannattaa varmuuden vuoks opetella, en jaksa nisitä alkaa jauhaa, kun on kumminkin sen verran yksinkertaisia.

Toinen tän luvun pääjuttu oli havaintomatriisi. Mulla ainakin meni aluks rivit ja sarakkeet sekaisin, niin rustasinkin kirjaan muistutuksen, että vaakarivillä on yhden tilastoyksikön kaikkien muuttujien arvot ja pystyrivillä eli sarakkeessa on yhden muuttujan kaikki arvot. Eli vaakarivillä lukee esim. ensimmäisen tilastoyksikön ikä, sukupuoli, asuinkunta, tulot, uskonnollinen vakaumus jne. Pystyrivillä taas on kaikkien tutkittavien esim sukupuoli tai tulot. Frekvenssit on myös hyvä painaa mieleen, koska varsinkin kumulatiivista frekvenssiä viliseen seuraavissa luvuissa, niin kannattaa lukee ne kunnolla.

No, se siitä matikkaosuudesta, voisin kertoa väliin vähän kuulumisia, mikälisikäli jotakuta kiinnostaa. Lähdin töiden jälkeen maanantaina murmelin luo Espooseen, melkein myöhästyin junasta. Tiistaina ilmottauduin Tampereen avoimeen tilaston ja psykan kursseille. Kertokaa ihmeessä, jos joku teistä on tulossa sinne! Sain tietää, että valmennuskurssin takuu ei koske mua, koska olin stipendipaikalla. Nyt täytyy ratkaista se, että otanko sen Helsingin artikkelikurssin, se alkais just sopivasti muuton aikoihin maalis-huhtikuun vaihteessa. Tulin kotiin Espoon reissulta torstaina, unohdin mopokypärän sinne... ja mopo odotti juna-asemalla, hehe. No, porukat tuli hakee ja eipä sitä mopoo en tarvitse, koska sain AUTON. Mitä ihmettä. Mä en koskaan oo pyytäny varsinaisesti autoa, koska mulla ei oo ollu tarvetta sille. Meidän syksy olis kuitenkin menny ylihankalaks, kun mun ja äitin olin molempien pitäny käyttää samaa autoa tai äitin sellaista autoa, joka imee bensaa 8750970 litraa satasella. Isäpuoli tuli siihen tulokseen et halvempaa ostaa mulle pikkuauto, ja meni sit autokauppaan. :D Tänään olis kummitädin häät, huomenna isille. Mitäs teille höpönassuille kuuluu? (Sanoinko oikeesti noin?) Puheripuli loppuu än yy tee NYT.

Päättäväisyydellä,
Embe