It's something deep inside, something I can't explain

Tervehdys toverit! Alkaa seuraavat viikot näyttää vähän valoisammilta. Sain ensi tiistain työvuoron lykättyä työkaverille, jotta olisi enemmän aikaa opiskelulle. Lisämateriaalin kanssa viedään vihoviimeistä tehtävää. Oon kyllä onnellinen, kun saan viskata nuo joksikin aikaa syrjään, osa tehtävistä on ollut aivan kamalia. Nytkin hion tehtävän 04/3 ymmärtämistä, ihan paperilla piirtäen. Onneksi oon blogin kautta saanut mahtavaa vertaistukea. :)

Muistutus itselle, kun tilastot tökkii.

Mä en osaa oikein sanoa, mistä tää motivaatio ja into taas kumpuaa, vaikka töitäkin on paljon. Tänäänkin laskin aamulla ennen 9 tunnin työpäivää ja nyt illalla lueskelin matikan tentin matskuja läpi. Huomenna onneksi vapaapäivä, joka kuluu aamusta luentotallenteen parissa ja illalla menen pitkästä aikaa persoonallisuuspsykan luennolle ihan paikan päälle. Ja taas oon innoissani. Aamullakin oli superfiilis, kun osasin tulkita yhden a-kohdan ratkaisun tulosteesta korrelaatiokertoimien avulla. En tosiaan olisi osannut tehdä sitä viime vuonna! Ihan vielä tarkennukseksi: osasin tulkita vastauksen oikein oikeiden lukujen avulla. Jes!

kuva täältä

Mun on tosi vaikea selittää sellaisille, jotka kysyy multa ekaa kertaa, että miks haluan lukemaan just psykaa. Jotenkin vaan se tuntuu niin mun jutulta, en osais kuvitella tekeväni muuta. Enkä tosiaan uskois näkeväni näin paljon vaivaa minkään muun alan eteen. Psyka on ollut mulla sen verran kauan tavoitteena, että tuntuu kuin siitä olis tullut osa mua. Hirmuinen päättäväisyys ja pohjaton tiedonjano on sellaisia asioita, jotka mussa on herännyt tän kouluun pyrkimisen myötä. En mä aikaisemmin olis voinu kuvitella laskevani päivät pitkät todennäköisyyksiä ja lukevani englannin kielisestä tiiliskivestä prefrontaalisesta korteksista. Ainakin tän vuoden aikana, jonka oon omistanut tilastoille ja psykalle, oon huomannut, että tätä mä haluan enkä mitään muuta - nyt ja myös tulevaisuudessa. Mä olen opiskelupaikkani ansainnut ja sen mä aion myös lunastaa, vaikka siihen vaaditaan pelkästään kovaa työtä ja mieletöntä kunnianhimoa ja päättäväisyyttä. Joten varo vaan Siltavuorenpenger, mä tuun syksynä sinne opiskelemaan niin, että koko pulju tutisee. ;)

kuva täältä

kuva täältä

Päättäväisyydellä,
Embe

Aikatauluongelmia ja avautumisia

Hyvää iltaa/yötä toverit. Mä oon tänään töiden jälkeen istunut niska jumissa koko illan pöydän ääressä rästihommia tehden. Jäin tänään tunniksi ylitöihin ja sen jälkeen tulin kotiin katsomaan melkein kahden tunnin luentotallentta. Yritin vielä tehdä jotakin töihin liittyvää perehdytystestiä netissä, mutta yllätysyllätys en läpäissyt sitä. Yritin vielä laskea epätoivoisesti lisämatskua, mutta mulla meni hermot yhteen tehtävään, joten päätin jättää sen vaikkapa huomiseksi.

kuva täältä

Mun aikataulut ei tällä hetkellä mätsää ollenkaan mun motivaation ja energian kanssa. Koko ajan oon menossa jossain; töissä, luennolla tai tentissä. Mun pari seuraavaa viikkoa näyttääkin tältä:
- ma ja ti töitä
- ke psykan luento
- to matikan tentti
- pe-ti töitä
- psykan luentotentti
Ja olin tosiaan viikonlopunkin töissä. Eli mun seuraava kaikesta ohjelmasta vapaa päivä on parin viikon päästä. :D Hienoa. Mulla olis tällä hetkellä kamalasti energiaa ja motivaatiota katsoa luentotallenteita ja tehdä mustiinpanoja, lukea tuota kamalaa persoonallisuuspsykan tenttikirjaa ja laskea kaikkea mikä sattuu eteen. Jotenkin on näille asioille vaikea löytää aikaa kunnolla mistään. Avoimen matikkaa pitäisi nyt alkuviikosta kertailla, kun aihealueessa on yksi tehtävä, joka aiheuttaa ongelmia. Tenttikirjastakin on luettu vasta vajaa 20 sivua ja varmaan 400 sivua vielä jäljellä. Oon kyllä ajatellut kehittyy itselleni normaalimman päivärytmin. Olen alkanut heräilemään 8 jälkeen, jotta ehtisin myös aamulla tehdä jotain hyödyllistä. Huomenna en tosin ehdi, kun työt alkavat 10.30.

kuva täältä

Mulle iskee välillä mieletön ahdistuspaniikki siitä, että mitä jos jäädyn ihan totaalisesti pääsykokeessa. Oon lukenut niin kauan ja laskenut niin monta ruutupaperia täyteen laskuja, että pelottaa ajatusten lukkoonmeneminen. Voiko niin ylipäätään käydä? Mä en kirjoituksissakaan mennyt lukkoon, vaikka aluksi tuntui etten osaa mitään, mutta jotenkin sain kasattua ajatuksia pikkuhiljaa kunnollisiksi. Kuitenkin tää on mulle paljon isompi juttu kuin kirjoitukset. Mä olisin niin valmis pääsemään sisään tänä vuonna. Kamalaa vain, kun iskee ahdistus koetilanteesta jo nyt. Näin viime yönä toisen pääsykoepainajaisenkin, että multa loppui monivalinnoissa aika, kun jäin puuhastelemaan jotain muuta! Viime vuonna mulla ei ollut ajasta puutetta, lasken yleensä nopeasti jos tiedän, mitä tulee laskea.

kuva täältä

Muutenkin tästä lukemisesta alkaa kehittyä jokin pakkomielle. Tänäänkin vielä töiden jälkeen opiskelin, vaikka töissä väsytti. Tykkään tehdä näitä juttuja, mutta on kamalan vaikea välillä tehdä jotain muuta - olla vain. Mun illat venyy yleensä aika myöhään (kuten nytkin), koska haluan vielä töiden jälkeen tehdä edes jotain pientä pääsykokeiden eteen. Tiedän, että se on aika naurettavaa räpeltää yhdestä tehtävästä jokin alakohta, mutta muuten tuntuu, että päivä on mennyt hukkaan. Mietinkin tässä, että pitäisikö tyrkyttää jollekin työkaverille edes yhtä mun vuoroa, jotta saisin nyt edes yhden päivän kokonaan vapaaksi, en oo siivonnut huonettakaan aikoihin. Oon koittanut vaan sinnikkäästi ajatella, että kohta se lukuloma tulee, mutta tästä on nyt kolme tenttiäkin lyhyen ajan sisään ja olis niihinkin kiva valmistautua. Muutenkin olis mukava herätä joskus ilman sitä tunnetta, että pitää tehdä eväät töihin tai alkaa heti laskemaan, että ehtii tekemään jotain ennen töitä.

kuva täältä

Mä oon ajatellut sisäänpäsyä nyt paljon, ja vaikka uskon itteeni, niin mua pelottaa mielettömästi etten pääse sisään. Ahdistaa, kun kaverit kysyy, että kumpi sun mielestä pääsee sisään, sä vai sun kurssikaveri. Oon koittanutkin nyt keskittyä vaan omaan suoritukseen ja omaan lukemiseen, vaikka seuraankin muiden etenemistä ja juttelen paljon mun joidenkin lukijoiden kanssa pääsykokeista. Mä oon kuitenkin tainnut ite aiheuttaa näitä paineita itselleni, haluisin vaan niin kovasti näyttää itelleni ja kaikille muille (erityisesti teille!), että musta oli loppujen lopuks tähän, vaikka koko vuosi oli rankka kaikin tavoin. Toisaalta mun on vaikea kuvitella sitä, että pääsisin sisään. Ettei tarvitsisi enää YRITTÄÄ. Ehkä mun kuitenkin pitäisi hillitä mun ajatusten karkailua heinäkuulle ja keskittyä tän hetken välitavoitteisiin. Mietin, pitäisikö 4. psykan kurssi suorittaa vasta pääsykokeiden jälkeen. En haluaisi, että tentti osuisi samaan aikaan artikkeleiden lukemisen kanssa. Haluan sillon karsia häiriötekijät minimiin ja keskittyä vain ja ainoastaan mun tavoitteseen - loistavaan pääsykoemenestykseen ja äärettömään riemuun heinäkuussa. Pakko toistella itselleenn täällä blogissa, että mä oon kehittynyt kyllä syksystä, mun ajatukset on muuttunut positiivisemmiksi ja mulla on itsevarmempi olo. Siksi ahdistaa, että välillä tuollaiset epäilyt hiipii mieleen. Taidan nyt heittää epäilyt roskikseen ja olla MAHTAVA sen sijaan.

kuva täältä

kuva täältä

Päättäväisyydellä,
Embe

What next?

Heipparallaa ahkeruuspullat! Ajattelin kirjoitella tässä lisämateriaalin laskemisen lomassa pienen postauksen. Mulla on enää 4(!) laskua lisämateriaalissa jäljellä ja ajattelin hommata itselleni palkinnon, kunhan saan nuo neljä tuskaisen pitkää tehtävää laskettua. :) Palkinto on tämännäköinen:

Minna Parikka - Raquel

Mulla oli siis lakkiaisissa äitin kalliit ja kauniit kengät lainassa, ja tuskin saan niitä enää koskaan jalkaani. Tässä pari viikkoa sitten alkoi himottamaan taas nuo kyseiset kengät ja ajattelin palkita itseni niillä, kunhan nuo neljä laskua on selätetty. Kengät ovat tuhottoman kalliit, mutta kai sitä saa itseään välillä palkita, että jaksaa, eiks niin?

Nyt kuitenkin pääsykoeasioihin: lisämateriaalin jälkeen aion laskea Nummenmaasta tekemättä jääneet tehtävät, jotka koskevat testejä, korrelaatioita ja regressiota. Jos saan sen pläjäyksen laskettua järkevään aikaan mennessä tappotyölistan ja tenttiin lukemisten ohessa, aion sen jälkeen laskea vuoden 2011 pääsykokeen. Ja mikäli ei ole tullut vielä huhtikuun 10. päivä, niin vahvistan laskurutiinia entisestään viime kevään valmennuskurssin materiaalien avulla. Laskettavan ei siis pitäisi todellakaan loppua kesken! HoloPulkkikin tulisi kahlata uudelleen (edes lukemalla) maalis-huhtikuussa. Tarkoitus on artikkelin lomassa laskea pieniä virkistyksenomaisia välipalalaskuja ihan vain siksi, ettei kaavat mene solmuun ja asiat unohdu. Paljon on siis hommia tiedossa ja tekemistä riittää! Alkaa vähän hikoiluttaa kyllä, kun helmikuu lähestyy jo loppuaan ja päivät valuu ohi liiankin nopeesti.

Ps. Sain haasteen tehdä "8 faktaa" -postauksen itsestäni. Onko kellään mielenkiintoa lukea mitään hömpänpömppää mun muuten hyvin _asiallisessa_ blogissa?


Päättäväisyydellä,
Embe

Passion

Mua ärsyttää mennä nukkumaan. Mulla on tänään ollut oikein hyvä laskutarmo päällä. Oon taas pitkästä aikaa nauttinut laskemisesta! Unohdin melkein käydä suihkussakin, kun olin uppoutunut lisämateriaalin laskuihin. Silmämääräisesti oon nyt puolessa välissä lisämateriaalia. Joudun kyllä tosi usein korjaamaan omia vastauksia tai katsomaan suoraa ratkaisuja, kun on mennyt ihan metsään tai pää lyö tyhjää. Mutta tällä tavalla sitä oppii, eikö? Olisin voinut laskea vielä lisääkin, mutta kello lähestyy uhkaavasti puolta yötä ja huomenna on tiedossa 9,5 tunnin työpäivä. Ei viittis ihan samoilla silmillä mennä kuitenkaan töihin. Jos sitä aamulla vielä vähän...

Mun hyvin viihtyisä ja siisti lukuympäristö

Mä kyllä ihmettelen välillä, miten musta on tullut tällainen himo-opiskelija, hikke, varsinkin matikan suhteen. Mun syvä inhokkiaine yläasteelta on muuttunut joka viikkoiseksi rutiiniksi, en oikeastaan osaisin kuvitella, mitä muuta tekisin sillä ajalla, mitä muut kutsuvat vapaa-ajaksi. Mun elämä on pyörinyt syksyn 2011 kirjoituksista asti pelkästään opiskelun ja menestymisen ympärillä; ja tää opiskelu ei katso viikonpäivää tai juhlapyhiä. En mä halua valittaa, itehän oon tän valinnut ja tän mä myös suoritan loppuun asti, kuten muutkin koulujutut. Se mua vaan vähän risoo, että yhteiskunta (KELA) ei pidä mua "oikeana opiskelijana", vaikka saan kesään mennessä 50 opintopistettä kasaan. En siis saa mitään opintotukia, mikä olisi kyllä helpotus. Voisi olla töissä vähemmän ja lukea enemmän. Mutta kuten sanoin, itepähän haluan änkeytyä yhteen vaikeimpaan koulutukseen. Turha mun on marista ja kitistä, kuinka tilastot on inhottavia ja miks niitä muka psykassa tarvii. Jos jotain oon tän urakan aikana oppinu niin sen, että pääsee paljon helpommalla, kun vaan hyväksyy tietyt asiat (sen että psykaan vaaditaan tilastoa) eikä tuhlaa energiaansa ruikuttamiseen. Nyt mä kuulostan kyllä tekopyhältä, itekin välillä marisen täällä, kun on ei löydetä HoloPulkin kanss yhteistä säveltä.

Mut mitä mä oikeastaan yritän sanoa? Mä jollain kieroutuneella tavalla myös nautin tästä. Niin kuin sanoin, en osais ajatella tekeväni muuta. En näe itseäni missään AMK:ssa sairaanhoitajana tai tradenomina. Lukeminen ja laskeminen on tullut syksyn aikana niin vahvaks osaks mun elämää, että on varmaan myös jonkin asteinen shokki, jos (kun) pääsen syksyllä sisään. Olisi outoa, ettei enää tarvisi kilpailla opiskelupaikasta vaan sä olisit jo siellä. Oon koittanut ajatella jonkun antaman vinkin mukaan sellai, että opiskelisin jo kyseistä alaa. Varsinkin avoimen psykan kurssit auttaa tässä. Mun elämä ei sentään pyöri pelkkien kaavojen ympärillä, vaan pystyn käymään myös niillä luennoilla, joilla mä oikeasti haluan käydä. Musta on vaan niin loistavaa istua siellä muistiinpanoja tehden ja tauolla rynnätä ostamaan teetä juuri ennen kahvion sulkemista. Psykan luennoilla tunnen itteni edes jollain tasolla "kunnon" opiskelijaksi, enkä miksikään yhteiskunnasta syrjäytyneeksi vailla koulutuspaikkaa olevaksi nuoreksi. Mulla on tavoitteita ja oon valmis tekemään kaikkeni niiden eteen. Siks mä oon oppinu nauttimaan myös normaalijakaumasta ja regressioanalyysistä. Kaikki on loppupeleissä asenteesta kiinni ja mä meen sillä asenteella, että voin heinäkuussa ylpeänä kertoa mun oman tarinan siitä, kuinka toteutin aluksi mahdottomalta tuntuvan haasteen.


Päättäväisyydellä,
Embe

Ps. Olisko teillä jotain postaustoiveita?

Sitä, tätä ja tota

Hiljaiselämä on johtunut ajanpuutteesta. Päivät vyöryy ohi ihan järkyttävää vauhtia ja pitäis varmaan tinkiä yöunista, että sais kaikki hommat tehtyä. Viikonvaihteessa mulla oli neljänä päivänä putkeen töitä ja pitkiäkin vuoroja, niin ei energia vaan riitä laskemiseen. Nyt alkaa hiipiä ahdistus ja paniikki lukemisesta; lisämateriaalissakin siirryn kohta vasta 2000-luvulle. Kääks! Parin viikon päästä on hiihtoloma tällä seudulla, mikä tarkoittaa sitä, että päivät kuluu töissä.

Tänään alkoi persoonallisuuspsykan kurssi ja olin aluksi tosi innoissani siitä. Meille oli laitettu Moodleenkin ylimääräinen artikkeli, jonka ajattelin lukaista läpi ennen artikkeleiden julkaisua lämmittelyksi. Nyt luennolla iski kamala olo siitä, että hommat tuntuu taas kasautuvan yhteen läjään samaan aikaan. Matikan tentti on parin viikon päästä, psykan kolmen viikon, tenttikirja täytyy aloittaa ens viikolla, pääsykokeisiinkin pitäisi laskea ja tuntuu, että töitä on liikaa! Kaksi kaverikin muuttaa nyt samoihin aikoihin, joten päiviä menee myös niitä autellessa. Lukuloma töistä alkaa vasta kahden kuukauden päästä ja pelkään, että palan loppuun ennen sitä. Uusi vuorolista tehdään perjantaina ja tuntuu, että laitoin liikaa vuoroja toiveisiin. Pitäisikö blokata pari päivää sieltä pois? Haluaisin nyt jo keskittyä pelkästään näihin opiskelujuttuihin. En haluais taas ens kesänä ajatella, että olis pitäny tehdä enemmän...

Mulla olis kyllä nyt tarmoa lukea ja laskea, mutta aika tuntuu olevan niin kortilla ja tekemistä riittää liikaa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Pitäiskö mun erakoitua viikoks kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä vai mikä tähän olisi ratkaisuna? Mitä te teette, kun aika ei tahdo millään riittää kaikkiin tehtäviin hommiin? Taidan olla jonkin sortin himohamstraaja, kun menin ostamaan vielä salikortin kaikkien muiden hommien päälle... Mitä se sellainen vapaa-aika on?

Mutta ettei nyt mene enempää aikaa laskemisesta tähän näpyttelyyn, niin Embe toivottaa laskuintoa ja jatkaa virtuaalista lukupiiriä hämmentävän lisämatskutehtävän kanssa.

Päättäväisyydellä,
Embe

Mistä olen ylpeä?

Vaikka edellisessä postauksessa kerroinkin pienestä laiskistumisesta, sain tänään voitettua ehkä maailman kamalimman todaritehtävän lisämateriaalista. Tehtävähän oli äärimmäisen mielenkiintoinen: kertoi pihistä pastorista, joka halusi ostaa vain 11 jokaista numeroa osoittamaan laulettavia virsiä. Oi, psykologia, missä luuraat? Mutta nyt aiheeseen. Mä en halua taas vaipua mihinkään angstiin, joten päätin vaihtelun vuoksi ajatella sitä, mitä olen jo saavuttanut.

1. Uskalsin lähteä yrittämään

Uskalsin ylipäätään kirjoitusten jälkeen lähteä täysillä mukaan pääsykokeisiin, vaikka olin kuullut kauhutarinoita matikasta. Luulen, että monet saattavat hylätä koko haaveensa juuri matikan takia, erityisesti jos ei loista matikassa. En mäkään loistanut. Sehän on kylmä fakta, että toi tilasto vaatii töitä ihan jokaiselta. Oon myös ylpeä siitä, että viime vuoden epäonnistumisesta huolimatta jaksoin nousta luuseritunteesta ja lähteä yrittämään uudelleen - paremmalla tarmolla ja itseluottamuksella.

2. Selvisin rankasta syksytä

Tiesin jo kesällä, että syksystä tulisi rankka; oli töitä, matikkaa, psykaa ja itsenäistä opiskelua samaan aikaan. Mielialaa laski se, että kaverit pääsivät opiskelemaan. Mä jumituin kesätyöhöni, mutta koitin silti, tehdä jotain hyödyllsitä opintojen kannalta. Vaikka vähensin työvuoroja kesästä, mulla oli silti melkein joka päivälle jotain ohjelmaa. Viimeiset viikot ennen joulua olivat rankimmat, töitä oli enemmän kuin kesällä ja vielä neuropsykan ja todarimatikan tentti siinä lomassa. En olis arvannutkaan, että jaksan tehdä niin montaa asiaa samaan aikaan ja saada vielä hyviä tuloksia.

3. Pysyin lähes lukusuunnitelmassa ja sain pääsykoekirjan luettua

Tarkoitus oli aluperin kahlata HoloPulkki läpi jouluun mennessä. Mulla ei oo siis ollut mitään tarkkaa lukusuunnitelmaa, se oli vain välitavoite. Vaikka tavoite viivästyi kuukaudella, olin silti iloinen siitä, että olin niin aikaisin saanut teoriat luettua ja laskut laskettua. Pystyn nyt siis keskittymään vanhoihin pääsykokeisiin ja muuhun lisämatksuun, kun ns. pakolliset laskut on (lähes) kokonaan laskettu. Tarkoitus on kuitenkin palata vielä HoloPulkin seuraan keväämmällä - mehän ei voida olla erossa toisistamme.

4. Pienistä saavutuksistakin voi olla ylpeä

Erityistä ylpeyttä oon kokenut avoimen arvosanoista. Oon pärjännyt siellä paremmin kuin olisin uskonut. Matikassakin oon selättänyt moooonta haastetta, viimeisimpänä toi virsitehtävä. Tulee hyvä fiilis, kun on monen hetken pohdinnan jälkeen oivaltanut kieron tehtävän tarkoituksen tai huomaa saaneensa oikean vastauksen melkein kahden sivun korrelaatiokertoimen laskemisen jälkeen. Jes!

5. Olen osannut auttaa muita

Tää on kyllä ollut niin ihmeellistä! Musta on kovin outoa, että multa on kysytty neuvoa ja vielä oudompaa se, että oon myös osannut neuvoa. Wou. Tulee hyvin itsekin kertailtua, kun selailee vanhempia tehtäviä ja koittaa muistaa, että miksi laskin tämän näin. Musta on myös ollut ihan loistavia sellaiset tehtävät, joita olemme joidenkin lukijoiden kanssa tehneet toisillemme. Siinä vasta joutuukin pähkäilemään, kun koittaa selittää kirjallisesti jotain matikan asioita!

Nyt, kun tuli kirjattua näitä tähän mennessä tulleita ylpeyden aiheita, tulee varmempi olo siitä, että kyllä keväästäkin selvitään kunnialla, vaikka kaiken kukkuraksi tulee vielä valmennuskurssi viemään aikaa. Kuten sanoin, työllähän se opiskelupaikka lohkeaa, ei millään muulla. Onneksi tässä on vielä hyvin aikaa laskea vanhoja tehtäviä, laskea Nummenmaan laskuja, laskea lisämateriaalia valmennuskurssilta, kerrata HoloPulkkia ja huhtikuussa rykäistä artikkelien ahmiminen käyntiin. Toivottavasti tällä kertaa olisi jotain mielenterveyteen liittyviä artikkeleita, kehityspsyka kun ei oikein nappaa. :) Muistakaa tekin taputtaa itseänne selkään JOKAISESTA onnistumisesta!

Päättäväisyydellä,

Embe

Ahkeruus vs. laiskuus

Heimoi pitkästä aikaa! Mulla on ollu kumma kausi matikan suhteen. Joinakin päivinä oon superenerginen ja oon matikan kanssa tekemisissä käytännössä koko päivän. Sitten jopa seuraavana päivänä iskee mieletön laiskuus ja "haluan vain löllyä ja syödä"-fiilis. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Viikonloppu meni matikan suhteen mönkään. Meidän piti mennä koiraan kanssa viettämään kihlajaispäivää, mutta se tuli kipeeks eikä nähty ollenkaan. Se ärsytti ja harmitti, siks ei huvittanu laskea.

Mun kaveri sanoi viikonloppuna, ettei kukaan pääse opiskelemaan psykaa. Vastasin, että kyllä Helsinkiinkin joka vuosi 50 pääsee. Kaveri tokaisi takaisin, että jos sä et pääse, niin kuka sinne pääsee. Pisti miettimään toi ajatus. Ketä sinne tosiaan pääsee? Ne, jotka ovat syksystä asti panostaneet kunnolla ja tosissaan vai ne, joilla on ihmeelliset synnynnäiset lahjat? Epäreiluahan se on, että kaikki raatajia ei palkita. Mua pelottaakin se, että laiskistun ja menetän mun laskurutiinin. Sekin mietityttää, että onko uhratulla ajalla ja luentolehtiöiden määrällä vaikutusta onnistumiseen siinä määrin, että postilaatikkoon mätkähtäisi paksu kirje sen inhottavan lirun sijaan. Jokainen hakijahan omasta mielestään ansaitsee paikan, mäkin ansaitsisin. Kai se on vaan karu tosi asia, että tuloksia tulee niille, jotka ovat nähneet mielettömästi vaivaa. Pitääkin siis vaihtaa laiskuus-moodi ahkeruusrykäykseksi. Loma töistäkin siintää kahden kuukauden päässä. Kihlattuni kutsui mua eilen ahkeruuslahnaksi, ja sellainen taidankin olla. Tänään siis laskareiden jälkeen aivot surraten lisämatskua, niin varmistan paikkani hyväksyttyjen joukossa - sinnehän mä kuulun.

Päättäväisyydellä,
Embe

Good news!

Tervehdys armaat kanssalukijat. Oon tällä viikolla lähetellyt ahkerasti sähköistä postia eri suuntiin yliopistolle ja koittanut selvittää viimeisten kurssien kuvioita. Psykan viimeinen ja mielenkiintoisin kurssi eli mielenterveys jää suoritettavaksi vasta pääsykoekiden jälkeen. Kurssista vastaava opettaja sanoi, että suorittaminen onnistuu oikein hyvin vaikka kesäkuussa ainakin esseellä. Saan myös suoritusmerkinnän ajoissa siltä varalta, etten pääsekään kouluun ja sen johdosta hakeudun avoimen aineopintoihin. Tää jo vähän kevensi mun stressiä.

Aamulla laitoin viestiä matikan viimeisestä kurssista (empiirinen tutkimus) viestiä siitä vastaavalle opettajalle. Olin jo aikaisemmin tällä viikolla jutellut nykyistä kurssia vetävän opettajan kanssa viimeisen kurssin suorittamisesta. Harjoitustyön palautus on tosi aikaisin, heti toukokuun alussa, ja en pysty millään palauttamaan sitä ennen pääsykokeita valmennuskurssin takia ja muutenkaan. Aikainen palautus johtuu siitä, että osa opiskelijoista hakee väylän kautta lukemaan tilastoja, mutta se ei kuulu mun suunnitelmiin. Viimeistä kurssia vetävä opettaja siis sanoi, että voin ihan hyvin palauttaa työn vaikkapa toukokuun lopussa. Olin harmitellut sitä, että perusopintokokonaisuus jäisi vajaaksi yhden kurssin takia, mutta nyt saankin molemmista kaikki kurssit suoritettua! Mikä tarkoittaa sitä, että jos (lue: KUN) pääsen ensi syksynä opiskelemaan, mulla on jo pohjalla 50 opintopistettä. En siis olis paljon jäljessä niitä, jotka pääsi 2012 opiskelemaan. Ei tää välivuosi oo siis ollut ihan turha. :)

Tänään asiakas sanoi mulle töissä, että oon ahkerin kaikista. Ehkä mä taidankin olla ahkera. Ja ahkeruushan palkitaan, eiks niin? En mä ainakaan pari vuotta sitten olis voinu kuvitella, että jaksaisin käydä kolmena päivänä viikossa töissä, kahtena-kolmena päivänä koulussa ja lukea pääsykokeisiin, kaikkia samaan aikaan!


Päättäväisyydellä,
Embe