Ylpeyttä omista saavutuksista ja uskoa onnistumiseen

Mulla on tänään motivaatiotahtopäivä. Päätin tänään (noin sadannen kerran), että ens vuonna mä pääsen opiskelemaan! Ja enkä vielä nipin napin vaan sellai, että koko pulju tutisee! Mä oon nyt jo saavuttanut asioita, joita en olis ikinä uskonu saavani aikaan. Oon saanut vitosen tentistä, tienannut, lukenut solun toiminnasta englanniksi, laskenut enemmän kuin abivuonna... Ja kaikkia vielä samaan aikaan! Töissäkin sanottiin, että mä oon ihan sekaisin, kun puhun vähän väliä, että vois laskea vielä matikkaa kotona, vaikka onkin ollut töitä kymmenen tuntia. En aina itekään tiedä, mistä tää kummallinen tarmo kumpuaa, mutta aion ottaa siitä kaiken irti.

Päivärytmi

Erityisen ylpeä oon tästä neuropsykan kirjan kahlaamisesta. Kirosin koko aivokurssia lukiossa ja tuskailin bilsassa RNAn ja muiden kummallisuuksien kanssa. Nyt luen samoja asioita vieraalla kielellä ja ajattelen selviäväni, vaikka lukiossa ajattelin kuolevani kurssien alle. Jännästi sitä alkaa tekemään asioita, joita vannoi välttelevänsä. Oon myös ylpeä tuosta matikan edistymisestä, koska yläasteella inhosin koko ainetta ja koin, ettei mulla ole "matikkapäätä". Nyt oonkin huomannut, että jopa multa löytyy sellainen, keneltä tahansa voi löytyä, kunhan jaksaa nähdä vaivaa sen eteen. Mä oon myös hyväksynyt sen, että pääsykokeissa tarvitaan sitä tilastotiedettä, vaikka jotkut tutut ihmettelevät sitä. Ohitan olankohautuksella kommentit siitä, että miksi psykassa tarvitaan matikkaa.

Oon edennyt suhteellisen mukavaa tahtia lukemisen suhteen: tenttikirjasta luettu 1/3 ja aikaa on vielä runsaasti jäljellä. Myös todennäköisyysjakaumat on selätetty paria rästiin jäänyttä tehtävää lukuunottamatta. Pääsenkin varmaan huomenna siirtymään seuraavaan haasteeseen: tilastollisiin testeihin. Niihin mun erityisesti käytettävä aikaa, jotta muistaisin jokaisen kohdan vapausasteet ja sen pienimmän neliösumman menetelmän, jotka olivat kompastuskiviä viime keväänä. Oon iloinen siitä, että vaikka en oo edennyt niin kovaa tahtia kuin oli tarkoitus, asiat on silti hyvällä mallilla matikan suhteen. On myös kivaa, että oon oppinut lukemaan noita enkunkielisiä tiiliskiviä vähän rennommin, enkä takerru jokaiseen tuntemattomaan sanaan. Luullakseni, jotain kehitystä on siis tapahtunut?

Mulla on palava halu lukea ja laskea lisää, harmittaa vain, kun keskittyminen on välillä vähän huonoa ja aika loppuu kesken. Nautin illoista, jolloin voin juoda muumimukista lämmintä mehua tai teetä ja laskea matikkaa onnistustuneesti. Tänään aion laskea illalla Nummenmaan todennäköisyysjakaumien tehtävät loppuun luennon jälkeen. Ennen luentoa tarkoitus lukea vielä tenttikirjaa. Jokaiselle päivälle löytyy kyllä kaikkea puuhaa, vaikka välillä ajattelen, että on kaamean tylsää. :D

Jotenkin kauhean vaikea saada sanoiks sitä, millaisia fiiliksiä käyn läpi sisäänpääsyn suhteen... Tänään on hyvä päivä, uskon itteeni ja kaikki on mahdollista, mutta ylihuomenna voi olla ihan toisenlaiset fiilikset. Mua kismittää se, että välillä mun usko romahtaa jonkun yhden tehtävän tai yhden sanan takia, se on inhottavaa. Jotenkin mulle on tullut tästä lukemisesta sellainen rutiini, ja vaikka mulla on välitavotteita - tenttejä ja omia - silti se pääsykoe on kaikkein ylimpänä. Koitan vaan saada aikaan sellaista rennompaa ja hyvältä tuntuvaa lasku- ja lukurutiinia, että tilanne olisi edes jollain tasolla tuttu ja turvallinen pääsykokeissa. Siksi lasken ja luen päivittäin, vaikka töissä ja muuallakin tulee kommentteja, että mulla viiraa päässä pahemman kerran. Mä oon vaan kamalan kunnianhimoinen, ja jos oon päättänyt saavuttaa jotain, en luovuta ennen kuin olen saavuttanut tavoitteeni. Tänään mä oon onnellinen.

Millaisia fiiliksiä teillä on tällä hetkellä?

Päättäväisyydellä,
Embe

Embe on vähän väsynyt

Voi pyhä saamattomuus. Mä olen aivan raato. Mulla oli viis päivää putkeen töitä viikonlopun yli ja tulin kolmena päivänä kotiin vasta yhdeksältä tai sen jälkeen. Voitte varmaankin kuvitella, että ei ole kamalasti tenttikirja sen jälkeen maistunut. Nyt kuitenkin työputki takana ja hetken voi keskittyä kouluhommiin. Oon silti urheasti ryöminyt sivuja eteenpäin, että en tuntisi itseäni aivan järjettömän laiskaksi. Nyt on jalat melkoisen kipeenä töiden takia, joten istuminen ja lukeminen maittaa varmaankin hetken. Harmittaa ja ärsyttää se, etten ole saanut kuitenkaan laskettua. :(

Mulla oli joku pointtikin, mutta unohdin sen. EDIT: Pointti palautettu mieleen. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Eli samat fiilisket kuin viime keväänä.

Huomenna siis laskuharjoitukset ja keskiviikkona viimeinen matikan luento. Samalla pitäisi jaksaa keskittyä tuohon ällöttävään neuropsykan kirjaan. Turhauttaa lukea jostain alkuihmisten aivoista. Mun unirytmi on myöskin ihan vinkasahtanut, en saa unta ennen yhtä ja sitten aamulla väsyttää ja herään vasta kymmeneltä. Sekin asia pitäis korjata. Lukeminen on vaan mennyt vähän iltapainotteiseksi, kun työt alkaa aina siinä klo 11-13 ja sit tuun vasta illalla kotiin ja jotain pitäis kuitenkin saada tehtyä.. Seuraavassa vuorolistassa onkin melkein 100h/3vk, joka tietää tod.näk. psyykkistä hajoamista.

Tuntuu, että pääsykokeet lähestyy uhkaavasti ja liian nopeaa vauhtia, vaikka järjellä ajateltuna niihin on vielä puoli vuotta, ja siitä on vasta alle neljä kuukautta, kun aloitin lukemisen. Eli reilusti puolet on jäljellä, mutta mun ajantaju etenee jotenkin tähän malliin: pitkä syksy - joulu - pääsykoe. Mun ajattelutavalla pääsykoe tuntuu siis olevan heti joulun jälkeen! Pitäisi jotenkin järkeistää ajan kuluminenkin. Mua mietityttää vieläkin, että kuinka paljon tarvitaan valmistautumista, että pääsisi sisään. En oo ainakaan vielä edes ajatellut hakevani muualle kuin psykaan, koska tiedän, etten pysty keskittymään täysillä kuin psykaan, enkä myöskään halua jakaa mun energiaa johonkin turhanpäiväiseen käyn-täällä-syömässä -kouluun. No, mutta tää näistä asioista, koitan nyt saada jotain luettua tosta tenttikirjasta. Ai niin, oli tässä päivässä jotain postiviivistakin: sain mukavan kommentin tänne blogiin ja mun kissa tuli aamulla kainaloon nukkumaan. :)

Oon tosi iloinen teidän kaikkien kommenteista ja niistä tulee mulle tosi hyvä mieli, arvostan! Kertokaa toki myös omia mietteitä ja aatteita sun muita tänne, mua kiinnostaisi kuulla muidenkin fiiliksiä pääsykokeesta.

Ps. Mua pelottaa, että musta tulee yks niistä, jotka on hakenut jo neljä kertaa, eivätkä oo vieläkään päässyt sisään. Ahdistaa.


Päättäväisyydellä,
Embe

Somewhere beyond happiness and sadness

Heti alkuun pahoitteluni hiljaiselosta. Ja seuraavana edistymistä: Cognition alue rämmitty läpi! Aloittelin eilen seuraavaa kirjaa ja ainakin alkuun vaikuttaa paljon helppolukuisemmalta. Toivottavasti onkin sitä seuraavan 250 sivun verran. Toinen edistysaskel on se, että HoloPulkista on kahlattu todennäköisyysjakaumat loppuun ja Nummenmaan vastaavan alueen jälkeen voin sukeltaa tilastollisten testien pyörteisiin. Mulla kuitenkin esiintyi ongelmaa näiden tehtävien kanssa: 10, 11, 39, 42 ja 43. Likenisikö keneltäkään apuja noihin? 42:sta sain väärän vastauksen ja muihin en saanut mitään järkevää aikaiseksi. Olisin kiitollinen, jos joku voisi auttaa reppanaa.

Eilen olin ylpeä itsestäni, sain kaikki laskuharjoitukset laskettua ja vieläpä oikein! Okei, tän pitäis olla ehkä itsestäänselvyys, että kaikki PITÄÄ saada oikein, jos mielii psykaa opiskelemaan. Mutta mua ainakin tollaiset teistä ehkä pieniltä tuntuvat onnistumiset piristävät. :) Tänään illalla olis vielä tarkoitus laskea seuraavan kerran laskarit valmiiksi. Matikan harjoituksista ei kyllä oo puutetta, mulla on melkein enemmän ylitarjontaa! Ennen joulua olisi vielä kaksi tenttiä ja sitten pääsen kunnolla kurittamaan testejä.

Oon alkanu tykkäilemään oikeestaan tosta matikasta, kun se näyttää sujuvan aika mukavasti. Kuitenkin välillä iskee tuska-ahdistus jos en osaa jotain tehtävää ja oon ihan varma, että just sellainen tulee pääsykokeeseen. :/ Tuntuu vaan välillä, ettei homma etene ollenkaan, kun ei näe muuta konkreettista etenemistä kuin tehtävän numeron vaihtumisen... Ja mun on tosi vaikee nähdä sitä, onko mun taidot oikeesti kehittynyt.

Oon kuullu nyt muutamalta tutulta, että he uskovat mun pääsevän ensi vuonna sisään. Tietty oon iloinen siitä, että muhun uskotaan, kun uskon myös itteeni. Mutta jotenkin samalla tulee paineita (eniten itseltä tietenkin), että jos en pääse sisään, niin HÄPEÄN sitä. Mulle tulis varmaan jotenkin sellainen nöyryytetty ja häpeällinen olo, jos en kaiken tän vaivan näön jälkeen saavuttaiskaan mun tavoitetta. Mun tavoitteet ja päämäärät on kohditunu niin paljon siihen opiskelupaikan saamiseen, että se olis tosi kova paikka, jos taas olis hylätty. Vähemmästäkin murenee itsetunto. Haluun kuitenkin tehdä parhaani ja mieluiten enemmänkin, jotta onnistuisin ja voisin olla niin helvetin ylpeä itsestäni, että hitto soikoon, mä oikeesti tein sen. Mun on vaikee kuvitella sitä ylitsepääsemätöntä riemua, jos ens heinäkuussa saankin käsiini sen paksun kirjekuoren. Koitan vaan muistutella itselleni, että se vaatii kovasti hommia ja vaikka tuntuu ettei jaksa, niin yritän ajatella, että se on vain (toivottavasti) kuusi kuukautta raatamista.

Pyöriikö teillä kamalasti ristiriitaisia tai muuten vaikeita ajatuksia pääsykokeiden suhteen? Mua vähän risoo se, että en osaa suhtautua järkevästi siihen kokeeseen. Teen siitä jotenkin elämää suuremman asian, mikä vain entisestään lisää stressiä. Toisaalta eihän sitä voi ajatella vain pelkkänä kokeena. Huoh. Koitan nyt irrottautua tästä mielialojen vatvomisesta ja suunnata iltaenergiani laskuharjoituksiin, jotka koskevan aina yhtä hurmaavaa normaalijakaumaa. Ne laskut sujuvat muuten tällä hetkellä ihan rutiinilla. Peukut mulle!


Päättäväisyydellä,
Embe

Ajatuksia pääsykokeista

Mulla on taas viime aikoina hurjastella pääsykoemietteet päässä ylinopeutta. Johtuu ehkä siitä, että mä ja mun suuruuden hullut suunnitelmat eivät oikein täsmänneet (taaskaan) lukemisen suhteen; avoin ja työt vievätkin enemmän aikaa kuin luulin. En voi vieläkään hypätä HoloPulkin syleilyyn täysillä, koska on vielä tenttejä ennen joulua ja neuropsykasta pitäisi päästä yli. Päätin kuitenkin eilen, että iltaisin lasken pääsykoekirjaa, koska jotenkin jännästi siihen pysyy keskittyminen paremmin yllä kuin kirjan lukemiseen iltaisin. Hajoilen muutenkin ton kirjan kanssa. Luulin saavuttaneeni jo jonkin psykoosin, kun kirjassa kerrottiin Pandemonium-mallista (suom. sekasorto) ja kognitiivisista demoneista? Anteeksi, mitä ihmettä? Nyt mulla sitten lukee muistiinpanoissa Pandemonium ja kognitiiviset demonit. Hienoa. Mutta itse asiaan:

Mulla on jonkinnäköinen on-off-suhde pääsykokeiden kanssa. Välillä tuntuu, että viime kerrasta on jo ikuisuus, enkä muista yhtään mitään. Pelkään sitä, että tulee paniikki ja menen lukkoon, kun pääsykokeet on valloittanu mun ajatuksia vuoden verran. Myös jotenkin se koko tilanne mietityttää;  pystynkö rauhallisesti etenemään kokeen kanssa vai tuleeko hermoromahdus-itkut jos en osaa jotakin tehtävää. Nyt pelkään myös sitä, etten oo valmistautunu tarpeeksi, kun avoin vie niin paljon aikaa, että pääsykoekirja on jäänyt vähemmälle. Stressaa se, että saanko luettua kaikki matikan asiat ajoissa parempaan kuntoon kuin ne ole viime keväänä. Vähän olisin halunnut jotain artikkeleitakin katsella, kun tuntuu, ettei englanninkielisistä tenttikirjoista ole mitään apua. 

Toisaalta odotan taas mielenkiinnolla seuraavaa kertaa, koska olen aloittanut kuitenkin aikaisin ja joka päivä teen jotain psykaan tai matikkaan liittyvää. Haluisin nähdä, että oon kehittynyt viime kerrasta huimasti, niin huimasti, että pääsisin sisään. Mutta sitten taas ajatusten kulku kääntyy ja mietin, että mitä jos koe onkin nyt tosi erilainen? Viimeksi koe oli matikan osuuden kannalta mukava, ei kaamean kokoisia taulukoita ja tulosteita ja tehtävänantoja. Artikkeliosuus kirpaisi viimeksi, mutta eniten pelkään matikan radikaalia muuttumista. Jos rakenne onkin erilainen, niin osaanko soveltaa mun osaamista siihen?

Sitten tulee taas vastaa se kysymys, että mitä jos en pääse ensi vuonnakaan. Vaikka oon valmistautunu myös siihen, mulla on varasuunnitelmia seuraavallekin vuodelle, niin tiän, että se tulee olee tosi kova isku jos niin käy. Mä en millään haluis ajatella, että en pystyis tähän - etten pääsis lukemaan sitä, mitä haluan. Ainakin toivon, että mun pistemäärä nousisi sen verran, että usko itseen jatkuisi vielä kolmanteen yrityskertaan. Mutta voinko mä nostatattaa mun viime kevään pisteitä yli kahdellakymmenellä? Onnistuuko se? Mulla on viimeks omalla mittapuulla suht hyvät pisteet, mutta onko se yläraja, mihin yllän, vai voinko saavuttaa enemmän?

Koitan tänä vuonna käyttää erilaisia opiskelutaktiikoita. Pyrin laskemaan joka päivä, jotta laskurutiini pysyisi yllä ja välttääkseni paniikkiahdistuksen pääsykokeessa matikan tehtävien edessä. Mitä luulette, onko tuosta hyötyä? Itse ajattelen, että jos on laskurutiini, niin silloin ne laskut esiintyy vaan laskuina, johon on olemassa ratkaisu mun tiedon ulottuvissa, eikä kaameina sekasotkuhirviöinä täynnä epämääräisiä koukeroita, joista ei pääse yli eikä ympäri. Joululomalla voisin matikan lisäksi lukaista mahdollisesti pari artikkelia läpi, ihan vain palauttaakseni mieleeni millaisia ne on. Joulun jälkeen on tarkoitus laskea kurssikaverin kanssa yhdessä vanhoja pääsykoetehtäviä ja sähköpostituttavuuden kanssa keksiä toisillemme monivalintakysymyksiä artikkeleista. Koitan siis hyödyntää sosiaalista oppimistakin, mikä oli viime keväänä erittäin köyhää; mulla ei ollut ketään kenen kanssa valmennuskurssin ulkopuolella pohtia artikkeleita ja laskea laskuja. Luulen ainakin ite hyötyväni siitä, että käyn tehtäviä läpi muiden kanssa. Onko teillä kokemuksia tällaisesta?

Tämän vuodatuksen jälkeen onkin _mukavaa_ palata Cognition pariin, joka ei tunnu loppuvan millään. 

 Mitä postaustoiveita teillä olisi?

Päättäväisyydellä,

Embe

Nothing's gonna keep me down

Ajatuksia Cognitio-kirjan takaa. Kirjoittelin juuri ensi vuoden kurssipäiviä kalenteriin. Näyttää tulevan suhteellisen kiireinen kevät. :D Avoimen tilastot saatat ehtiä juuri ja juuri käymään ennen valmennuskurssia, mutta viimeinen psyka menee totaalisesti päällekäin valmennuskurssin kanssa. Onneksi mulla on opinto-oikeus ensi vuoden loppuun, joten voin hyvin suorittaa mielenterveyspsykan vasta pääsykokeiden jälkeen. Sinänsä harmi, koska oon odottanu tuota kurssia kaikista eniten. Varasin siis tosiaan nyt sen Helsingin artikkelikurssin, vaikka sellainen olisi ollut tarjolla myös Tampereella ja halvemmalla. Onko ketään tulossa Helsingin kurssille?

Mulla on taas into päällä. Aamupäivällä oli tosin tuskaa koittaa pitää tarkkaavaisuutta yllä luentotallenteen ajan, mutta siitäkin selvittiin. Cognitio olisi tarkoitus saada tämän viikon aikana loppuun ja sitten pitäisi käydä seuraavan kirjan kimppuun. Matikka sujuu taas mukavasti, ihan loistava fiilis saada joku kammottavan näköinen lasku ratkaistua pohtimisen jälkeen! Pyörittelin myös upean Poisson-jakauman ratkaisun käsipelillä (siis ilman murtolukuja ja potensseja), kun pääsykokeessa, ja ratkaisu näytti suorastaan kauniilta, kun olin pyöritellyt
negatiivista potenssia murtoluvuksi ja muuta mukavaa.

Ainoa asia, mikä häiritsee, on mun keskittyminen. Motivaatiota löytyy, mutta mulla on varmaan jotain ongelmia tarkkaavaisuudessa, kun en pysty keskittymään pitkiä aikoja ja puuhaan välissä muuta. Varsinki nnyt aloin miettimään asiaa, kun siitä oli luentotallenteessa puhetta. Löytyiskö sieltä päästä ehdotuksia, että miten voisin saada tämän asian parempaan suuntaan? On meinaan aika kurjaa, jos lukeminen on tällaista myös artikkelien kohdalla, jossa tarvitaan 200%:sta keskittymistä.

Tänään on onneksi vapaapäivä, joten koitan saada kahlattua kirjaa mahdollisimman paljon huononkin keskittymisen valossa (onneksi teen sentään muistiinpanoja, että ajatus pysyy kasassa). Huomenna laskuharjoitukset ja mahdollinen leffa, loppuaika kuluukin taas tenttikirjan parissa. Keskiviikkona matikan luento ja silloinkin loppupäivä tenttikirjaa tai luentomateriaaleja. Myös viikonlopun junamatkan kuluvat neuron parissa. Matikkaa aion laskea piristysruiskeina aina välissä, todennäköisyysjakaumista riittää kyllä tehtäviä! Vielä pitäisi Nummenmaatakin kahlailla. Onneksi kohta alkaa joululoma, jonka aion pyhittää tilastotieteelle. Onko mun elämä tapahtumaköyhää ja olenko mä kuolettavan tylsä? 

Missä vaiheessa teidän valmistautuminen on?

Ps. Epäreilua, kun molemmat kaverit olisivat valinneet toistensa opintosuunnan mielummin kuin psykan. :D Kaverit heittää myös läppää siitä, että musta tulee ankeuttaja, jos en kohta pääse psykaan. :( Tää on kyllä sellainen asia, minkä eteen teen kaikkeni, koska en tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä. Muut alat ei herätä samanlaista kiinnostusta ja en voisi uskoa valmistautuvani jonkin muun alan pääsykokeisiin tällaisella tahtoraivolla. Uskon, että mulle on paikka ensi kevään sisäänpääsevien joukossa.

En keksiny muuta kuvaa, niin laitoin kaksi söpöä siiliä piristämään mieltä. :)

Päättäväisyydellä,

Embe

Lisää tenttituloksia ja peruspäivän kuvaus

Heipasansaa! Maanataisesta kirjatentistä oli tullut jo tänään arvostelu. Mähän olin panikoinut koko tenttiä, kun tiesin, etten saa koko kirjaa luettua ja niinhän siinä kävi, että puolet jäi lukematta. Luin tosin tiivistelmät kaikista. Anyway, kirjallisuudestakin rapsahti arvosanaksi 5! Voi tätä iloa ja riemua. Oon järjettömän ylpee itestäni. Ehkä se matikan kolmonen ei nyt jää kaivertaa ihan niin pahasti. :)

Mun piti jo eilen illalla postata mun eilisen päivän aikataulutus, mikä kuvaa aika hyvin joka päiväistä puuhastelua. Huomioikaa tietenkin, että mulla on tosi harvoin sekä töitä että luento samana päivänä. Yleensä se menee niin, että luen ennen ja jälkeen luentojen/töiden, riippuen vähän millainen vuoro töissä on. Mua oli siis tiistaina kysytty, että pääsenkö tekemään keskiviikkona kuuden tunnin vuoron ja se sattui sopimaan aikatauluun. Eli päivä eteni jotenkin näin:

- herääminen "aikaisin" 8.30, josta syömistä koomaamista ja muuta aamurutiinia tunnin verran
- 10-16 kuolettavan hidas työpäivä
- 16-17 vaatteiden vaihto, eväiden metsästys ja ajaminen kamalassa räntämyräkässä Tampereelle
- 17-19 matikan luento, hajoilua odotusarvon ja varianssin ominaisuuksien suhteen, riemastuminen      derivoinnista, jonka jälkeen ajaminen miellyttävämmässä ilmastossa kotiin
- 19.30-21 matikan läksyjen teko 6/7, voittajafiilis kaamean laskun ratkaisemista
21-00 suunnitelmissa oli seuraavan tenttikirjan lukua, mutta syömiseksi ja dataamiseksihan se meni

Tänään ohjelmassa viimeisen luentotallenteen katsominen, hieman matikkaa ja seuraavaa tenttikirjaa. Illalla haalaribileet ilman haalareita.


Päättäväisyydellä,
Embe

Hauskanpito ilman matematiikkaa on teeskentelyä

Hip hei! Tentti ohi ja tuntu menneen suht hyvin verrattuna siihen, kuinka paljon jäi lukematta. Hyi mua. No, tulokset tulee kun on tullakseen ja ei kun eteenpäin! Noudin (onko se sana?) tänään yliopiston kirjastosta toisen seuraavista tenttikirjoista pienen panikoimisen jälkeen. Onneksi tuosta on vain sata sivua, niin yritän saada luettua sen nopsaan. :) Espoosta lähtee huomenna (jos herrashenkilö muistaa) postin kautta toinen kirja. Mun sosiaalinen elämä muuttuu varmaan parin viikon päästä taas todella tapahtumaköyhäksi. Koitan kuitenkin saada luettua tuohon kirjatenttiin paremmalla menestyksellä kuin tänpäiväiseen. Onneksi tällä viikolla on haalaribileet, jonne on tosin noloa mennä ilman haalareita, ja perjantaina leffailua kavereiden kanssa. :) Sitten voikin aloittaa taas kunnon puurtamisen.

Fundamentals of human neuropsychology

Cognition

Kuten täällä olen toitottanut, painotan matikkaa tällä viikolla. Luen tietysti myös neuron kirjaa, koska yliopistolaina on vain kaksi viikkoa. Mut ah, ihanaa päästä taas pyörittelemään kaavoja ja muuta mukavaa. Oon oikein kaivannut sitä laskemista, turhauttaa tuskalukeminen, kun tietää jo valmiiksi, ettei koko aluetta saa luettua. Tänään ajattelin illan huvitella matematiikan parissa, tarkemmin joko muistikaavarangaistusten (joista tarkemmin edellisessä postauksessa) tai sitten todennäköisyysjakaumien kanssa. Voisinkin kysäistä kaverilta, josko laskettaisiin taas joku ilta yhdessä, kaksin aina hauskempaa. :)

Motivaatio on taas päällä ja nautin oppimisesta. Töissäkin sujuu suhteellisen hyvin, pintä tasaista tympiintymistä lukuunottamatta. Parin viikon päästä Espooseen pitkästä aikaa ja kullan kanssa syömään. :) Elämä ja opiskelu hymyilee, kuten myös minä!


Päättäväisyydellä,
Embe

Ahkeruus-Embe

Huh huh, eipä ole paljon vapaa-aikaa ollut tällä viikolla. Maanantai alkoi kevyesti kymmenen tunnin työpäivällä, jonka jälkeen luin vielä tenttikirjaa ahdistuksen vallassa. Jää meinaan aika monta lukua lukematta, vaikka olen koko viikon lukenut aina, kun ehti. Tiistaina käväisin neuropsykan luennolla ja keskiviikkona oli matikan luento. Ja molempina päivinä lukemista. Matikassa hiipi epätoivoahdistus, kun yhtäkkiä dioissa pomppikin integraaleja! Lyhyen matikan käyneenä ne kuulosti ja näytti jo kamalan pelottavilta. Ensimmäiseen pariin merkintään en kiinnittäny huomiota, tiesin niiden liittyvän normaalijakauman tiheysfunktioon. Valmennuskurssilla opin, ettei integroimista vaadita pääsykokeessa. Siksi siis sivuutin luennolla asian ja keskityin juomaan pirtelöä. Yhtäkkiä niitä koukeron kiekuroita olikin ihan liikaa. Tuskan hiki valui melkein niskaan, kun en tajunnut mitään. Vihaisena ymmärtämättömyydestäni laskin matikkaa sitten puoleen yöhön, saamatta kuitenkaan vastausta kahteen kotitehtävään. Rankaisin itseäni myös muutamalla sivulla tenttikirjaa.

Kerroin pitkän matikan jumalatar ystävälleni huolistani ja torstaina menin oppitunnille töiden ja tenttikirjan lukemisen jälkeen. Ilta kului rattoisasti kolmen ja puolen tunnin matikkapläyksellä, joka sisälsi integroimisen perusteita, rankaisuksi muistikaavatehtäviä osaamattomuudestani ja monta sivua pohdintapapereita täynnä kaavojen pyörittelyä ilman ratkaisua ongelmatehtävään (ei mikään ihme, että kaverin poikaystävä nukahti ensimmäisen tunnin jälkeen). Nyt mulla on läjä paperia täynnä hienoja yritelmiä ja ajatuksia. Illalla vielä tenttiin lukua puoleen yöhön.

Taidan kysäistä kurssikaverilta, joka sai tehtävät laskettua, että jos voisin mennä ennen laskuharjoituksia heille ratkaisemaan uupuvat tehtävät. Sovittiin myös, että joulun jälkeen aletaan laskea kimpassa vanhoja pääsykoetehtäviä. :) Kiva, kun on laskuseuraa, niin varmasti oppii joka kerta jotain, jos ei itse osaa laskua ja toinen osaa. Ootan kyllä innolla noita laskukertoja. :)

Perjantaina luin myöskin kaameaa opusta, joka ei yrityksestä huolimatta edisty toivotulla tavalla ja sen jälkeen pöristelin töihin. Sain töissä uuden nimikyltin "Iloisen Palvelun Ammattilainen" ja päätin kuitenkin lähteä työpaikan pikkujouluihin. Tänään olen lukenut lähes koko päivän, koska en eilen illalla lukenut. Vähän kyllä väsyttää, kun sain auton pihaan puoli kolme yöllä. Parien päikkäreiden voimalla kuitenkin on kahlattu sivuja ja taon jälkeen lisää tiedossa. Huomenna töitä ja viimeinen lukupuristus, jos paniikkilukua ennen tenttiä ei lasketa.

Ens viikolla alkaa pääsykoekirjaan keskittyminen, en malta odottaa! Ja samalla saapuu postiin seuraava tenttikirja (toinen vielä vähän kysymysmerkkinä). Ahkeraa viikonloppua teillekin!


Päättäväisyydellä,
Embe