It's done!

Välietappi saavutettu! Koko HoloPulkki kahlattu läpi teorian osalta. Jäljellä on enää regressiokappaleen tehtävät ja voin kertoa, että ko. kappale on kauhein kaikista kauheuksista. Viimeistään siinä kohtaa alkaa ajatukset huitelemaan muilla teillä, kun on päästy regressiokertoimien ohi mallin hyvyyttä selittävien sivujen maailmaan. Ihan mieletön määrä kaikkea pientä juttua ahdettuna liian pieneen määrään sivuja. Viime kerrasta viisastuneena tuun kuitenkin palaamaan noihin sivuihin vielä monen monta kertaa, erityisesti jäännöstermiin, jota en osannut viime keväänä.

On kuitenkin mahtava fiilis, että kirja on kahlattu läpi (pitää vaan muistaa ne muutama tehtävä ennen kuin innostun liikaa..), vaikka tästä aherrus vasta alkaakin. Vanhat pääsykoetehtävät jo huutelevat seuraansa ja täytyy nyt orjallisesti laskea ja pyöritellä kaavoja. Toivottavasti osaisin edes jotain tehtäviä, ettei tule pahaa mieltä ja lukutaukoa mökötyksen takia. Niistä kyllä huomaa sitten hyvin, mitkä asiat ovat vielä hakusessa ja sitten palataan häntä koipien välissä HoloPulkin helmoihin. Aion siis kyllä lukea vielä ainakin toiseen kertaan kirjan läpi, varmaan kuitenkin vasta keväämmällä ennen artikkeleita. Oon aika ylpeä itsestäni, että sain laskettua ja luettua, vaikka oon ollu kipeenä. Kun artikkelit julkaistaan heitän laskimen ja taulukot syrjään ja suuntaan kaiken energian niiden pänttäämiseen. Välissä aion laskea pieniä välipalalaskuja päivien piristykseksi. 

Miten teidän mun mielestä pitäisi regressiolaskujen jälkeen edetä? Pitäisikö kehittää jotain aikataulutusta, vaikka se on tässä elämäntilanteessa haastavaa? Vanhojen pk-tehtävien lisäksi aion laskea muutakin lisämateriaalia, mitä löytyy melkoinen pino viime kevään valmennuskurssilta. Kannattaako laskea sekä vaikeampia että helpompia laskuja, jotta laskurutiini ja perusteet pysyy yllä? Ihan käsittämätöntä, että nyt on vasta tammikuu ja olen hoitanut hommat hyvin! Vain kuukauden jäljessä alkuperäisestä heiveröstä suunnitelmasta. Voin varmaankin taputtaa itseäni selkään? :) 

Kuis te jakselette? Turhauttaako jatkuva pääsykokeiden ajattelu? Mua samaan aikaan innostaa ja hirvittää pääsykokeet, pelkään, että mulle on tullut liian suuret luulot ittestäni. Uskon silti vahvasti, että vanhat pk-tehtävät osoittavat kuinka hyvin oikeasti osaan. Jännittää! Voin kyllä rehellisesti kertoa, että oon ihan palasina jos en pääse tällä kertaa sisään.. Mä oon nähny niin järjettömästi vaivaa matikan eteen, mitä en olis koskaan kuvitellut tekeväni. Omasta mielestäni ansaitsisin paikan motivaatiolla ja ahkeruudella (ei oo tarkoitus kuulostaa itserakkaalta).

Päättäväisyydellä,

Embe