Ajattelin pitää taukoa lukemisesta siihen asti, kunnes avoimen kurssit alkaa eli noin pari viikkoa. Mulla hajoo pää, kun kaikki päivät on samanlaisia. Herään aamulla, dataan, koitan nousta ylös, syön, luen, dataan, syön, odotan töiden alkua, oon töissä, odotan kotiin pääsyä, tuun kotiin, syön, dataan, nukun. Sama kaava päivästä toiseen! Ja joo, tiedän, että se on sitä arkea, ja töissä kuuluu käydä jne, mut mä en tosiaan oo missään unelmapaikassa töissä nyt, vaikka siellä onkin toisinaan ihan mukavaa. Viikon kohokohta on se, että pääsee oman kullan luokse, jolloin ei tarvitse lukea ja voi vaan mussuttaa anopin ostamia suklaavanukkaita.
Mun pitäis varmaan keksiä joku harrastuskin itelleni, mutta en oikeen löydä mistään aikaa tai kivaa harrastusta. Oon miettiny jotain jousiammuntaa, mutta sellaista on tosi vaikee löytää, eikä mulla oo rahaakaan. Toki voisin mennä yksin larppaamaan metsään, mutta se on yksin vähän tylsää. Joten, avoimeen asti taidan pelata roolipeliä konella (en wowia) ja vaan löllyä. Mulla on seuraavassa listassa tosi vähän vuorojakin töissä, niin voi kerätä henkisiä voimia sitä avointa varten. Alotin taas liian tiukalla tahdilla ja taas se kostautui.
.jpg)
Mua ärsyttää, kun mua väsyttää. Haluisin jaksaa lukee paremmin, harrastaa liikuntaa, käydä töissä, nähdä kavereita ja murmelia... Tänäänkään en oo saanu muuta aikaseks, kuin piirrettyä pari diagrammia ja sit oon vaan parkunu kullalle, kuinka väsyny mä oon. Sais alkaa se avoin jo, että sais tehtyä jotain hyödyllistäkin. Kavereilla alkaa nyt koulu tässä viikon sisään ja mä jään vaan lahnaa yksin kotiin. Tunnen itteni niin saamattomaks, ja sit ku yritän tehdä jotain, niin silti tuntuu, että oon saamaton! Jotenkin en muka tee tarpeeks koko ajan. Aina vois tehdä enemmän, lukea enemmän, laskea enemmän... Mun on jotenkin kauheen vaikee kohdata se tosi asia, että mä en nyt vaan yksinkertaisesti jaksa. Mulla ei oo mitään voimia jäljellä, en saanu kerättyä niitä tarpeeks kesän aikana. Mä oon aina ajatellu, että kyllä minä jaksan mitä vaan, vaikka sanottaisiin, että kannattais pitää lomaa ja että tapatan itteni tollaisella lukutahdilla. Nyt on sellainen nöyryytetty olo, kun luimistelen takaisin todellisuuteen mun epärealistisista tavotteista. Oikeen hävettää myöntää, että en jaksa. Mua on aina pidetty sellaisena, joka lukee ja panostaa eniten. On ne munkin voimavarat näköjään rajalliset.
En kuitenkaan halua vielä ajatella, etteikö musta olis tähän. Itse asiassa en halua ajatella ollenkaan niin. Kyllä musta on, aivan varmasti, mutta kyllähän ahkerimmatkin tarvii lepoa joskus. Munhan se just pitäis tietää, kuinka aivot palautuu levossa ja levossa kerrataan opittua jne. Ehkä se ei ookkaan mitään legendaa, vaan ihan totista totta. Joten nyt, toverit hyvät, minä aion seuraavasta palkasta ostaa hiiren tähän läppäriin ja ruveta pelaamaan Oblivionia, lukemaan keskenjääneitä kirjoja, ja mikä tärkeintä, valmistautua keräämään voimia ja ottamaan vastaan lisää tietoa mulle rakkastaa tieteenalasta.
Mitä te ootte tehny, kun tuntuu, ettei jaksa enää? Miten te saatte ladattua akkuja ja palattua takaisin opiskelun pariin?
Päättäväisyydellä,
Embe
Vedä syvään henkeä ja muistuta itsellesi, että vielä ei ole edes syyskuu. Kaikkea ei tarvitse vielä osata. Eikä kaikkea tarvitse tehdä just tässä ja nyt. Itsensä saa parhaiten väsytettyä sillä, että koko ajan mielessään piiskaa itseään tekemään enemmän ja syyttelee itseään tekemättömistä hommista. Pääsykoevuodesta ei selviä, jos ei opettele olemaan itseään kohtaan armollinen. Ajattele myönteisesti ja pyri tekemään lukemisesta joka päivä kivaa ja innostavaa. Tällä asenteella pienempikin lukumäärä tuottaa parempia tuloksia kuin hampaat irvessä pänttääminen.
VastaaPoistaJoka päivään kannattaa mahduttaa vapaata (esim. itse en työpäivinä lukenut ja lukupäivinäkin pidin illat vapaata) ja jotain pientä hemmottelua. Pienet jutut auttavat jaksamaan. Joskus menin kahvilaan lukemaan, jotta en täysin mökkiytynyt. Joskus hemmottelin itseäni päiväkävelyllä. Raikas ilma auttaa aina:) Ja joskus kannattaa vaihtaa maisemaa. Mä lähdin noin kerran kuussa tuulettumaan kotiseudulle; pois omasta kämpästä.
Ja hei, mua auttoi se, että ajattelin jo opiskelevani omaa unelma-alaani. Pistin syrjään sen ajatuksen, että "luen vain pääsykoetta varten". Joskus kävin jopa fiilistelemässä yliopistolla. "Pakko päästä sisään" -asenne kannattaa yrittää vaihtaa "Haluan sisään, koska tämä tuntuu hyvältä"-asenteeseen.
Vertaistuki on tärkeää, mutta joskus kanssahakijoiden piirissä leviää angsti ja paniikki. Mua auttoi jo sisällä olevat ihmiset, jotka auttoivat pitämään jalat maassa ja rauhoittumaan. Ne muistutti, ettei tartte olla yli-ihminen päästäkseen sisään. itse asiassa ne, jotka pitävät pään kylmänä ja tekevät tasaista perustyötä, pääsevät useimmin sisään, koska ne eivät mene lukkoon kokeessa.
Tosi hyvä idea toi ympäristön vaihtaminen! Mua oikeen tympii röhnöttää sohvalla ja lukea aina samalla tavalla ja samassa asennossa. Vois joskus kokeilla lukee kirjastossa ja muualla. Voisin myös koittaa tota, että lukisin jo unelma-alaa. :) Eiköhän sellainen fiilis ala kummuta jostakin syövereistä, kunhan se avoin alkaa, sieltäkin varmaan saa vertaistukea. :) Kavereilta kuulee vaan lähinnä, että sinne on melkein mahdoton päästä ja on hullua ees yrittää. :D Mut mä en kyl anna joidenkin sisäänpääsyprosenttien säikytellä (vaikka ne tänä vuonna olivatkin aikas kirpeät). Kiitti tsemppaavasta kommentista!
PoistaEhdottomasti oikea ratkaisu pitää taukoa jos olo on väsynyt! Itse kävin vuosi sitten läpi ihan samoja fiiliksiä, olin päättänyt aloittaa psykan kokeisiin lukemisen heti syksyllä, ajattelin että sillä tavalla ainakin mennään heittämällä sisään. No, sitten pitikin tehdä töitätöitätöitä ja sama tylsä arki pyöri koko ajan ja yhtäkkiä olikin se päivä jolloin artikkelit ilmestyivät ja tajusin että olin lukenut holopulkkista vain pari ensimmäistä kappaletta. Pieni paniikkihan siinä sitten iski ja itsesyytökset kun kaikki syksyn hienot suunnitelmat oli vesitetty.
VastaaPoistaJotenkin kummasti sain kuitenkin tuossa vaiheessa rykäistyä semmoisen motivaatiotilan päälle kokeeseen asti että paikka Helsingin psykalta lohkesi. Tällä hetkellä harmittaa vain että käytin niin monta hetkeä edellisestä syksystä/talvesta/keväästä sen stressaamiseen että muka laiskottelin enkä lukenut. Mutta hulluko sitä jaksaa lukea jos käy töissä 5-6pv/vk ja elää samaa arkea päivästä toiseen!
Uskaltaisin väittää että tuo psykan kokeen tilastoalue on mahdollista saada hyvään hallintaan vaikka alottaisi vasta keväällä. Tietenkin on hyvä pitää yllä kaikkea mitä on jo oppinut, mutta toisaalta noista tilastojutuista menee kyllä nopeasti maku jos todella intensiivisesti kuukausikaupalla pänttää. Mieluummin rauhallisella tahdilla sen verran kun jaksaa, ainakin jos aloittaa aikaisin. Kannattaa keskittyä täysillä avoimen opintoihin ja motivoida siellä itseään! :) Itse ainakin jaksoin vaikeimpina hetkinä motivoida itseäni luomalla mielikuvia itsestäni opiskelemassa psykaa ja kuinka kivaa on kun ei tarvitse enää lukea pääsykokeisiin.. Yksinkertaista mutta toimi!
Tulipa pitkä sepustus, pahoittelut. :D Tosi paljon tsemppiä sinulle, pidä kunnon huilitauko äläkä missään nimessä tunne siitä huonoa omaatuntoa! Aikaa on vielä runsaasti ja tuolla tahdolla sisälle kyllä päästään aikalisistä huolimatta. :)
(Niin ja haluaisin vielä suositella valmennuskeskuksen artikkelikurssia, jos sitä olet harkinnut. Hyvä opettaja ja kurssin aikataulutus kyllä suurelta osin pelasti oman luku-urakan, varsinkin kun kokeen artikkelikysymykset oli todella kieroja tänä vuonna.. Kuitenkin niiden artikkelien lukemiseen on tosi lyhyt aika samalla kun pitäisi hioa tilastotaitoja ennen koetta. Tuntuu että monet priorisoivat tilastopuolen vain koska artikkeleille annetaan niin lyhyt lukuaika. Uskaltaisin väittää että erityisesti artikkeleihin panostamalla voi saada jopa etulyöntiaseman kokeessa. ;>)
Mun on vaan hirveen vaikee myöntää ittelleni, että tarviin taukoa. :D Oon aina ollu vähä ylisuorittaja ja asenteella kaikkimullehetinyt, niin on sellainen häntä-koipien-välissä-olo. Veikkaan kanssa, että toi avoin auttaa melkein ku vahingossa pääsykokeisiin valmistautumisessa, ja mulla on aikas hyvät odotukset niistä kursseista. Toivottavasti sieltä löytyy myös kivoja immeisiä, kenen kanssa lukea ja laskea vaikka yhdessä. :)
PoistaMä oon kyllä aika kovasti kallistunu sen Helsingin artikkelikurssin kannalle. Huomasin viime vuonna valmennuskurssilla, että artikkelit olikin mulle haastavammat kuin matikka, vaikka luulin päinvastoin! Uskon, että sieltä avoimesta saa vähän tuntumaa paremmin niihin artikkeleihin, että ne ei tunnu sitten hävityksen kauhistukselta, kun ne lätkäistään naaman eteen. :D Mun on just tänä vuonna tarkoitus saada se matikka hallintaan ennen artikkeleita, koska viime keväänä iski paniikki, kun vaikeimmat asiat oli Holopulkista vielä käymättä ja artikkeleita piti lukea samaan aikaan! Kiitti sullekin tsemppaavasta ja piristävästä kommentista, mukavaa, että edes täältä cybermaailmasta saa vertaistukea. :')
Kiva blogi, kerranki vähän eri aiheesta :)) Mäki oisin halunnu psykologiks mut ei mun arvosanoil oikee ois päässy :D
VastaaPoistaKiitos! Ajattelinkin pitää vähän sellaista "asiablogia", jätän muotihömpötykset muille. :D Ja kyllähän sinne sisään voi pelkällä pääsykokeellakin päästä, itse taidan kuulua kanssa siihen kiintiöön, sen verran paljon siellä on niitä seitsemän ällän kirjoittajia joukossa! :)
Poista