Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Minä vs. muut

Pohdiskelin tässä itsekseni taas näin iltaisella kaikenlaista, kun lueskelin abitreenien keskustelua tulevasta psykan pääsykokeesta. Osallistun itsekin siihen keskusteluun (itse asiassa tämä hätähousu jopa loi sen) ja Suomi24:sen keskusteluun. Mietityttää vaan välillä sellainen homma, että miten suhtautua muihin hakijoihin.

Mä en haluis millään tavalla olla vihamielinen muita kohtaan tai muuta, mutta kyllähän ne muut on tavallaan mun vihollisia ja vastustajia. :D Okei, ehkä vähän turhan sotaisia termejä noi, mutta you get the idea. Muut hakijathan on tietenkin uhka, koska mä tavallaan kilpailen niitä vastaan. Toisaalta en ite tykkää yhtään sellaisesta kilpailuajatuksesta, se tuntuu kauheen kierolta. Äiti haki kolmisen vuotta sitten VAKAVAan ja sanoi, että joillakin keskustelupalstoilla se touhu oli kyllä aikamoista. Se kerto esimerkiksi, että yhdellä palstalla joku oli kertonut kuinka oli ymmärtänyt jonkin vaikean termin, mitä muut siellä kovasti pohtivat. Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa oivallustaan muille vaan piti se itsellään, kävi kuitenkin leveilemässä siellä, kuinka tajusin ajatuksen. Mä en kyllä ymmärrä tätäkään puolta. Me ollaan kaikki hakijat kuitenkin samassa veneessä, ja mä ainakin haluan vertaistukea ja muita keiden kanssa vatvoa materiaalia, varsinkin, kun omat kaverit ei hae samalle linjalle. Musta on siks aika peräsuolesta, että aletaan tavallaan salailemaan asioita ja kieroilemaan toisia vastaan. Jos mä oon kiltti ja jaan jotain omaa oivallusta, niin luulen, että muutkin tekee sit samoin mulle.



Meidän yks perhetuttu puhui poliisikoulun pääsykokeista, kuinka hakijat siellä juttelivat keskenään yms. Mulla ainakin jäi psykan pääsykokeista sellainen fiilis, että hakijat lähinnä kyttäsivät ja mulkoilivat toisiaan. Musta on tosi tyhmää, että touhu on menny ihan tappovakavaks, eikä tunnu näkyvän enää mitään yhteishenkeä. Ite toivon löytäväni jonkun ryhmän, livenä tai täällä ihmeellisessä bittimaailmassa, jonka kanssa pähkäillä reilusti ilman mitään juonen hautomista tai tiedon pimittämistä.

Ugh, olen puhunut.



Päättäväisyydellä,
Embe

4 kommenttia:

  1. Kilpailu on suosittuihin koulutuksiin väistämätöntä, mikä ainakin omasta mielestäni teki koko hommasta todella hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas sellainen ns. ylikilpailu on ahdistavaa. :D Kyl mäkin oon kilpailuhenkinen, niin kauan kuin homma pysyy reiluna, eikä mene tuollaiseksi kuin tuossa VAKAVA-esimerkissä.

      Poista
    2. Esimerkiksi Valmennuskeskuksen kurssilla oli tänä vuonna hyvä tunnelma oppimisen suhteen - kun asiat olivat vaikeita, toisia autettiin. Ainakin itse opin enemmän, kun selitän asian ymmärrettävästi toiselle. Mahtaakohan siinä sittenkään olla täysin altruistinen motiivi? ;)

      Poista
  2. Kokemukseni on, että kilpailu saattaa jopa romuttaa oman koesuorituksen, kun rupeaa liikaa kyttäilemään, mitä muut kokeessa tekevät tai miten muut valmistautuvat. Ainoa jonka kanssa kannattaa kilvoitella on itsensä: pyrkiä koko ajan parempaan suoritukseen. Ei se ole sulta pois, jos jollekin neuvot jotakin - opettamalla oppii itsekin. Muiden kanssa kilpailu ei kannata, koska se on vaan tuhlattua energiaa. Sama pätee myös kaiken maailman keskustelupalstoihin. Niistä on ihan hyvä käydä hakemassa ideoita aina silloin tällöin. Tiedän kuitenkin liian monta ihmistä, jotka "harrastavat vuodesta toiseen pyrkimistä" eli hehkuttelevat hakuprosessia netissä sen sijaan, että olisivat työpöydän ääressä oikeasti tekemässä asian eteen jotakin. Musta on rakentavampi ajattelutapa ajatella muita vain kanssahakijoina, eikä kilpailijoina. Muiden suorituksella ei ole väliä - kunhan itse pääset vain tarpeeksi korkeisiin pisteisiin.

    VastaaPoista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)