Suuntana psykologia: Kirjan alku ja kuulumisia

Heipsansaa ja trallaalaa! Sain vihdoin aikaiseksi kirjoittaa tänne jotakin pientä kivaa(?). Olin alkuviikosta edellä lukusuunnitelmaa, ja se koitui taas kohtaloksi. Aina, kun olen sitä edellä, ajattelen, että eipä tarvi nyt huomenna sitten lukea. Jännästi se "huominen" venyy kolmeksi päiväksi... Kuitenkin, tällä hetkellä on työn alla Holopaisen kolmosluvun tehtävät. Ajattelinkin vähän kertoa mun aatoksia noista kolmesta ekasta luvusta.

TIEDE, TUTKIMUS JA TILASTOLLINEN AJATTELUPROSESSI

Plääh. Toi ensimmäinen luku on tuskaa, jaarittelua jaarittelun jälkeen ja se sisältää mun mielestä aika paljon epäolennaista. Esimerkiksi toi induktiivinen ja deduktiivinen päättely on ainakin mun mielestä melkoisen turha, jolla ei tee oikeestaan mitään kirjan loppupään tehtävien kanssa. Ehkä se on vaan sellainen nice to know -juttu. Musta se on tossa kirjassa selitetty kauheen vaikeesti, niin ajattelin kertoa mun esimerkin noista päättelytavoista, minkä opin lukiossa filosofian tunneilla. (Tää on ainoo asia, mikä mulle jäi sieltä mieleen sen lisäks, että tietääkö orava olevansa orava.)

Induktiivinen (yksittäinen -> yleinen):

1. Paavo-Ernesti ei voi synnyttää.

2. Paavo-Ernesti on mies.

Johtopäätös: Miehet eivät voi synnyttää.

Deduktiivinen (yleinen -> yksittäinen):

1. Vain naiset voivat synnyttää.

2. Paavo-Ernesti on mies.

Johtopäätös: Paavo-Ernesti ei voi synnyttää.

Yksinkertaista kuin mikä! Toisin kuin tuo orava juttu, mutta ehkä ei takerruta siihen!

Mun mielestä ykköskappaleen pointit ovat nämä: reliabiliteetti, validiteetti (systemaattiset virheet), mitta-asteikot, diskretti/jatkuva muuttuja ja invarianssi. Tietenkin myös noi käsiteet otos ja perusjoukko on ihan keskeisiä. Tuosta invarianssista voisin sanoa sanasen pienoisen, kun siitä ei Holopaisen kirjassa ole, vaan repäisin sen Nummenmaasta. Invarianssi tarkoittaa siis mitta-asteikon muuttumattomuutta jonkin matemaattisen operaation jälkeen (eli laskutoimituksen). Laskutoimitus ei tällöin muuta mitta-asteikkoa tai tulosten välisiä suhteita. Tässä vielä ne kaavat, joiden suhteen eri mitta-asteikot ovat invariansseja.

Suhdeasteikko: X'=cX

- X=alkuperäinen havointoarvo

- c=mielivaltainen luku, jolla kerrotaan alkuperäinen arvo

- X'=havaintoarvo kertomisen jälkeen

Tällöin havaintoarvojen suhteet pysyvät samoina, kuten myös nollakohta säilyy ennallaan.

Välimatka-asteikko: X'=cX+b

- b=mielivaltainen vakio, joka lisätään kertolaskuun

Järjestysasteikko: jos a>b, niin f(a)>f(b)

- kyseessä siis monotoniset muutokset, jolloin havaintoarvojen suuruusjärjestys säilyy

Itse en ihan ymmärtänyt, että miksi mitta-asteikoille pitäisi ylipäätään tehdä joitain laskutoimituksia, osaisiko joku valaista? Ja toinen, mikä jäi hieman epäselväksi oli tuon järjestysasteikon invarianssi. Nummenmaan setä ei kertonut, että mitä se monotoninen muutos TARKOITTAA. >:(

Ps. Muistakaa myös Likert-asteikko, joka lukeutuu välimatka-asteikkoon!

TILASTOAINEISTON KERÄÄMINEN

Tässä kappaleessa tärkeimpiä asioita oli tietenkin erilaset otantamenetelmät. Tärkeää erityisesti tulevien laskujen kannalta on tajuta otantatutkimuksen ja kokonaistutkimuksen ero. Kannattaa myös ainakin mun mielestä painaa ne käsitteet jo tässä kohtaa muistiin, koska Holopainen ei jälkikäteen enää muistuttele, mitä mikäkin termi tarkoittaa (esim. näyte, kehikko, otantavirhe, peitto, kato...).

Mun mielestä tää luku oli suhteellisen yksinkertainen ja helppolukuinen. Ainoo, mitä jouduin enemmän miettii ja kääntelee oli ositetun otannan ja ryväsotannan ero. Sain aika kivasti tiivistettyä sen eron yhteen lauseeseen: ositetussa otannassa ryhmät keskenään erilaisia, ryväs otannassa kukin rypäs ominaisuuksiltaan kuin pieni perusjoukko. Kirjassa oli aika hyvä esimerkki ryväsotannan kohdalla lukioista. Se avas asiaa aika hyvin. :)

Kannattaa tehdä muuten ne tehtävät kirjasta, jotka koskee virhemarginaalia, siinä oppii lukee sitä taulukkoa (s.38) aikas hyvin.

Poimin tähänkin lukuun pientä ekstraa Nummenmaasta, meinaan tuon otantasuhteen käsitteen. Se liippaa aika läheltä mun mielestä systemaattisen otannan poimintaväliä. Otanta suhteella tosin katsotaan otoksen ja populaation samankaltaisuutta: otantasuhde=otoksen koko / populaation koko * 100%.

Tästä kappaleesta jäi vähän hiertää noin eri kiintiöintien käsitteet. Varsinkin se paras kiintiöinti oli selitetty tosi ympäripyöreesti. Tajusko niitä kukaan kunnolla, anyone?

TILASTOJEN TUTKIMINEN

Sanonpa tässä heti alkuun sen, että tää luku on tosi irrallinen muusta kirjasta. Nummenmaahan ei käsittele diagrammeja ollenkaan, niin pohdiskelin sitä, että voisiko joku piirrustustehtävä tulla muka kokeeseen, eikö se olisi liian helppo? Mitä mieltä te ootte tästä luvusta? Mulle tää oli tosi läpilukujuttu, kun diagrammeja on piiperretty ala-asteelta asti. Ihan kivaa hommaa, mut ei ehkä ihan pääsykoetasoista. Kyllä kai ne silti kannattaa varmuuden vuoks opetella, en jaksa nisitä alkaa jauhaa, kun on kumminkin sen verran yksinkertaisia.

Toinen tän luvun pääjuttu oli havaintomatriisi. Mulla ainakin meni aluks rivit ja sarakkeet sekaisin, niin rustasinkin kirjaan muistutuksen, että vaakarivillä on yhden tilastoyksikön kaikkien muuttujien arvot ja pystyrivillä eli sarakkeessa on yhden muuttujan kaikki arvot. Eli vaakarivillä lukee esim. ensimmäisen tilastoyksikön ikä, sukupuoli, asuinkunta, tulot, uskonnollinen vakaumus jne. Pystyrivillä taas on kaikkien tutkittavien esim sukupuoli tai tulot. Frekvenssit on myös hyvä painaa mieleen, koska varsinkin kumulatiivista frekvenssiä viliseen seuraavissa luvuissa, niin kannattaa lukee ne kunnolla.

No, se siitä matikkaosuudesta, voisin kertoa väliin vähän kuulumisia, mikälisikäli jotakuta kiinnostaa. Lähdin töiden jälkeen maanantaina murmelin luo Espooseen, melkein myöhästyin junasta. Tiistaina ilmottauduin Tampereen avoimeen tilaston ja psykan kursseille. Kertokaa ihmeessä, jos joku teistä on tulossa sinne! Sain tietää, että valmennuskurssin takuu ei koske mua, koska olin stipendipaikalla. Nyt täytyy ratkaista se, että otanko sen Helsingin artikkelikurssin, se alkais just sopivasti muuton aikoihin maalis-huhtikuun vaihteessa. Tulin kotiin Espoon reissulta torstaina, unohdin mopokypärän sinne... ja mopo odotti juna-asemalla, hehe. No, porukat tuli hakee ja eipä sitä mopoo en tarvitse, koska sain AUTON. Mitä ihmettä. Mä en koskaan oo pyytäny varsinaisesti autoa, koska mulla ei oo ollu tarvetta sille. Meidän syksy olis kuitenkin menny ylihankalaks, kun mun ja äitin olin molempien pitäny käyttää samaa autoa tai äitin sellaista autoa, joka imee bensaa 8750970 litraa satasella. Isäpuoli tuli siihen tulokseen et halvempaa ostaa mulle pikkuauto, ja meni sit autokauppaan. :D Tänään olis kummitädin häät, huomenna isille. Mitäs teille höpönassuille kuuluu? (Sanoinko oikeesti noin?) Puheripuli loppuu än yy tee NYT.